Pelailtiin Heidin kanssa parina iltana BSWssä muutama erä Domia, Pingwiniä ja Carcassonnea. Markkukin pariksi peliksi tuli messiin. BSWssä olisi tarjolla nykyään myös 7 wonders, jota voisi siis isommallakin porukalla pläiskiä.
Livenäkin pelailtiin Kpäässä muutama erä San Juania ja tietysti puhelimella on tullut pelattua Androminionia joku 800 miljoonaa kertaa.
Innostusta siis on taas, joten jokohan pian saataisiin porukkaa kasaan BSWhen tai jopa livepeleihin?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste BSW. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste BSW. Näytä kaikki tekstit
perjantai 19. elokuuta 2011
lauantai 30. tammikuuta 2010
Puerto Rico BSW:hen
Joskus muinoin BSW:ssä ollut Puerto Rico tekee huhujen mukaan paluun huomenna. Eeeeei me sitä sillain sielä pelata...
maanantai 4. tammikuuta 2010
Kivikauden nettiversio
BSW:ssä on Stone Age, Tapanikin tykkää. Pelasin sitä tässä tänään ja vähän tossa eilen. Niinku etäinen Agricola, muttei lähellekkään. Arvostellaan.
Makua: http://www.brettspielwelt.de/Hilfe/Anleitungen/StoneAge/?nation=en
Kyseessä perus kivikauden touhuja: kerää resurssia, lisäänny ja ruoki, tee työkalu, rakenna rakennus tai osta korttia. Valintoja, valintoja. Pisteisiin vaikuttavat yhtä kaikki.
Testattiin ja vähä ettei ei oo mikään 2 min korttiläpsy tms. Tunti ja puolikas vähän reilu kolminpelin kesto noin maksimi, kuten tänään ensin kävi ilmi, tuntiin toinen. Eilen jopa neljällä ja kesti sekin. Livenä varmaan puuduttais ne nopat. Tuolla hienoo ku kaikki tekee kone.
Eniten mikä peliä suolaa on moni strateginen variaatio. Tapanikin kuoli nälkään ja voitti isoimmiten. Kymmenen pisteen miinus jos ruoatta jää. Aina per kierros. Tosin syö ne kiviä ja kultaakin, joten ei paha. Parempi silti kultaharkko pivossa ku nuorimmaisen mahassa. Se on nähty, että kortit on tärkeitä, kuten kivikaudella aina. Perus tekemisessä loppupisteiden pohja, korteissa kerroin. Rakennuksista könttäpisteitä, ja ne julki kaikille. Ynnätään lopuksi paljot salapisteet korteista. Ilman ei juuri pärjää.
Mukava peli, mielellään menee yhdelle. Lisää aiheesta kommenttien viidakossa.
Makua: http://www.brettspielwelt.de/Hilfe/Anleitungen/StoneAge/?nation=en
Kyseessä perus kivikauden touhuja: kerää resurssia, lisäänny ja ruoki, tee työkalu, rakenna rakennus tai osta korttia. Valintoja, valintoja. Pisteisiin vaikuttavat yhtä kaikki.
Testattiin ja vähä ettei ei oo mikään 2 min korttiläpsy tms. Tunti ja puolikas vähän reilu kolminpelin kesto noin maksimi, kuten tänään ensin kävi ilmi, tuntiin toinen. Eilen jopa neljällä ja kesti sekin. Livenä varmaan puuduttais ne nopat. Tuolla hienoo ku kaikki tekee kone.
Eniten mikä peliä suolaa on moni strateginen variaatio. Tapanikin kuoli nälkään ja voitti isoimmiten. Kymmenen pisteen miinus jos ruoatta jää. Aina per kierros. Tosin syö ne kiviä ja kultaakin, joten ei paha. Parempi silti kultaharkko pivossa ku nuorimmaisen mahassa. Se on nähty, että kortit on tärkeitä, kuten kivikaudella aina. Perus tekemisessä loppupisteiden pohja, korteissa kerroin. Rakennuksista könttäpisteitä, ja ne julki kaikille. Ynnätään lopuksi paljot salapisteet korteista. Ilman ei juuri pärjää.
Mukava peli, mielellään menee yhdelle. Lisää aiheesta kommenttien viidakossa.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
BoardGameGeek top 30 -jahti
Ajattelin, että olisko muilla kiinnostusta lähtee tämmöstä testaileen. Eli koittais saada "vallotettua" ton top 30 -listan tänä vuonna. Eli pelata vähintään kerran kaikkia pelejä, tai ainakin niitä mitä ei vielä ikinä ole tullut kokeiltua.
Lista näyttää tältä:
1. Agricola
2. Puerto Rico
3. Power Grid
4. Twilight Struggle
5. Through the Ages: A Story of Civilization
6. Dominion
7. Space Hulk (3rd Edition)
8. Le Havre
9. Tigris & Euphrates
10. El Grande
11. Race for the Galaxy
12. Caylus
13. Brass
14. Age of Steam
15. Commands & Colors: Ancients
16. Steam
17. War of the Ring
18. The Princes of Florence
19. Battlestar Galactica
20. Paths of Glory
21. Hannibal: Rome vs. Carthage
22. Goa
23. Shogun
24. Pandemic
25. Die Macher
26. Railroad Tycoon
27. Ra
28. Combat Commander: Europe
29. Imperial
30. Stone Age
Itseltä on listalta pelaamatta numerot 7,8,13,15,16,19,20,21,22,25,28,30. Mielelläni pelaan oikeastaan kaikki tästä listalta, paitsi muutama sotapeli ei ehkä niin innosta. Eli jos joku haluaa lähteä "leikkiin" mukaan, niin pelikaveri löytyy kohtuu helposti.
Peliporukalta mun tietojen mukaan kaikki muut paitsi numerot 7,13,15,16,17,19,20,21,22,27,28,29 ja 30. Näistäkin ainakin kaksi viimeistä on BSW:ssä pelattavissa.
Lista näyttää tältä:
1. Agricola
2. Puerto Rico
3. Power Grid
4. Twilight Struggle
5. Through the Ages: A Story of Civilization
6. Dominion
7. Space Hulk (3rd Edition)
8. Le Havre
9. Tigris & Euphrates
10. El Grande
11. Race for the Galaxy
12. Caylus
13. Brass
14. Age of Steam
15. Commands & Colors: Ancients
16. Steam
17. War of the Ring
18. The Princes of Florence
19. Battlestar Galactica
20. Paths of Glory
21. Hannibal: Rome vs. Carthage
22. Goa
23. Shogun
24. Pandemic
25. Die Macher
26. Railroad Tycoon
27. Ra
28. Combat Commander: Europe
29. Imperial
30. Stone Age
Itseltä on listalta pelaamatta numerot 7,8,13,15,16,19,20,21,22,25,28,30. Mielelläni pelaan oikeastaan kaikki tästä listalta, paitsi muutama sotapeli ei ehkä niin innosta. Eli jos joku haluaa lähteä "leikkiin" mukaan, niin pelikaveri löytyy kohtuu helposti.
Peliporukalta mun tietojen mukaan kaikki muut paitsi numerot 7,13,15,16,17,19,20,21,22,27,28,29 ja 30. Näistäkin ainakin kaksi viimeistä on BSW:ssä pelattavissa.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Dominion sekoo katto
14.3.-20.3.2009
Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.
Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.
Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.
Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia
14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).
Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.
Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.
Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.
Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.
Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia
14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).
Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.
tiistai 30. joulukuuta 2008
Fiiliksiä nettipelaamisesta
Nyt on sitten testattu lautapelailua maailmankuulussa (tai ainakin saksankuulussa) brettspielwelt.de -pelipalvelussa, jota ammattipiireissä myös leikkisästi BSW:ksi kutsutaan. Testissä oli kolminpelinä Dominion (Tapani, Heidi ja Olli) sekä piiiiitkästä aikaa pelattu Caylus (aka Iso-C, The Great White Caylus, Caylus the Merciless, The God, jne...), jossa Tapani ja Olli ottivat kaksinpelissä mittaa toisistaan. Heidi vei Dominionin noin pistein 41-30-22, Ollin ollessa toinen. Caylusta tyypitettiin tiettävästi ensi kertaa kaksinpelinä ja pisteet olivat n. 122-108 Ollin eduksi. Sinänsä kaksinpelinä ihan OK, vaikka itse pelaan kyllä lähes mitä peliä tahansa mieluummin maksimipelaajamäärällä kuin kahdestaan. Ja ei varmaan oikean pöydän ääressä Caylusta kaksinpelinä jaksaisi, tai ainakin mieluummin valitsisi varmaan jonkun toisen pelin.
Mutta mennään itse nettipelailuun. Molemmat pelit oli varsin sujuvasti toteutettu, eikä pelien nettimekaniikan omaksumiseen juuri mennyt aikaa. Kaikki toimi loogisesti, vaikkakin joihinkin asioihin tuli heti itsellä mieleen "parannusehdotuksia". Toki varmasti muutaman kerran jälkeen ei ole mitään ongelmia pelaamisessa, mutta kuitenkin miksi tehdä asiat "huonosti" ja totutella niihin, kun asiat voisi tehdä "paremmin", jolloin ei tarvitsisi niin kovin totutella. Mutta ei suurempaa valittamista.
Yksi keskeisistä positiivisista asioista oli molempien pelien jouhevuus. Koska kone hoitaa kaiken korttien plääräämisestä vuorojen seuraamiseen ja pisteytyksiin, ei itse tarvitse vaivata näillä asioilla päätään. Kaiken älyllisen tarmonsa voi suunnata strategioiden ja taktiikoiden laatimiseen ja toteuttamiseen. Lisäksi tietysti peli nopeutuu huomattavasti, kun turha räknääminen jää vähemmälle. Ja toki paskanjauhantakin chatin välityksellä on niukkaa, joten turhanpäiväistä lätisemistä ei tule niin paljoa harrastettua, mikä nopeuttaa pelitapahtumaa.
Dominion toimi käytännössä aivan samalla tavalla netissä kuin livenäkin. Vuoroihin liittyvät korttien plääräämiset, vilauttelut, keräämiset ja muut vilahtavat ruudulla niin, että toisen tekemiä toimia vuorojen aikana ei edes aina huomaa. Eli täsmälleen samalla tavalla kuin livepelissäkin. Toimintoihin liittyvät korttien vaihdot, nostot ja muut tapahtuvat kätevästi ja esim. vaihdettavien korttien valinta on toteutettu loogisesti. Jos jotain käyttöliittymästä johtuvia mokia syntyy, johtuu ne pelaajan omasta huolimattomuudesta. Ja mikä parasta, sääntöjen vastaiset toimet eivät ole mahdollisia, edes vahingossa.
Cayluksesta jäi päälimmäisena mieleen pelin helppous ja keveys. Ja ei, en ole kännissä! Käyttöliittymä oli tässäkin selkeä, ja oikeastaan missään kohtaa ei olllut epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä tai mikä vaihe on menossa. Juuri Cayluksessa menee aika paljon aikaa, kun vuoroa lähdetään perkaamaan, kerätään resursseja, rakennellaan jne. Nettipelissä kaikki hoituu nopeasti. Samoin ei koskaan jää ainakaan mitkään rahat, pisteet tai kuutiot ottamatta, mikä on kyllä aika merkittävä tekijä tässä pelissä. Turhan usein livepelissä tulee eteen tilanne, jossa arvuutellaan, että "sainko pisteen tuosta", "otinkohan jo nuo rahat" tai "muistinkohan ottaa tuon kuution". Automatiikan mukana olo oli Cayluksessa vielä paljon mukavampaa kuin Dominioninissa.
Peli kesti vain 100 minuuttia, mikä on Cayluksesta puhuttaessa meidän piirissä sensaatio. Onhan sekin enemmän kuin livepelin paketin kyljessä mainittu 45min/pelaaja (vai kuinka se oli), mutta viime peleistä olikin vierähtänyt Tapanilla melkein puolitoista vuotta ja itselläkin 9 kuukautta. Jotenkin tuntuu, että peliaika ei olisi todennäköisesti kasvanut tuota 45 minuuttia, vaikka yksi pelaaja enemmän olisi mukana ollutkin. Kuitenkin pelaajien lisääntyessä vaihtoehdot vähenevät, joten päätökset nopeutuvat, jolloin useammin pitää "ottaa se mitä tarvitsee" tai "se mitä sattuu saamaan". Toisaalta tietysti pitää useammin pohtia, että mitä sitä oikeastaan tarvitsee nyt tai kohta, joten enpä sitten tiedä.
Tapanin kanssa mietittiin, että Cayluksen moninpeissä ei pitäisi lähteä rakentamaan mitään usean kierroksen yksityiskohtaisia suunnitelmia, koska ne eivät kuitenkaan sellaisenaan toteudu. Ja jos joka kierroksella, tai peräti jokaisen äijjän laiton yhteydessä pitää miettiä kaikki uudestaan, ei ole ihme, että pelit kestävät. Taktisuus ja tilanteisiin reagoiminen pitkälle viedyn vuorokohtaisen suunnittelun kustannuksella on mielestäni tervetullutta, melkeimpä kaikissa peleissä. "Strategia" toki määrittää pelin suunnan ja pitkän linjan suunnitelmat, mutta suunnitelmien toteutus pitäisi ehkä mennä enemmän "musta tuntuulla" ja tilanteisiin reagoimisella. Ja onhan se palkitsevampaakin tehdä huippuja taktisia siirtoja, kuin huomata megapisteet tuottavan ja voiton varmistavan kymmenen siirron suunnitelman kusevan yhden unohtuneen siirron takia.
Kaksinpelissämme ei tullut oikeastaan yhtään kohtaa, missä olisi mietitty paria minuuttia kauempaa yksittäistä siirtoa. Ja jotenkin peli sujui niin jouhevasti, että ei edes tuntunut siltä, että olisi tarvinnut miettiä pitkään. Toisaalta tietysti kaksinpelissä on paljon enemmän hyviä vaihtoehtoja tarjolla, jolloin on myös helpompi muuttaa taktiikkaa, reagoida tilanteisiin ja jättää toimintoja myöhemmäksi, kun ei ole pakko saada kaikkea heti. Näin ollen peli sujuvoituu selvästi. Lopulta Cayluksesta, ja etenkin nettiversiosta, jäi pitkästä aikaa pelattuna hyvät fiilikset. Tätä lisää!
Muutenkin nettipelaamisesta jäi hyvä maku suuhun. En missään mielessä näe sitä lautapelimättöjen korvaajana, vaan pikemminkin täydentäjänä ja välineenä, jolla pelaamista voi lisätä. Tuskin ainakaan kovin herkästi lähden tuntemattomien lautapelinördejen kanssa pelailemaan, vaan edelleen pelaan mieluummin tuttujen kanssa, sillä netinkin välityksellä on kiva pelata niin sanotusti hyvässä seurassa. Nettipeli on oiva keino murtaa maantieteelliset rajat ja tehdä lautapelailusta viikottainen, tai edes kuukausittainen tapahtuma, mikä ainakin itselle tahtoo muuten jäädä haaveeksi. Ja koska porukka muutenkin hengaa meses ja netis koko ajan, niin luulisi omastakin peliporukasta ainakin muutaman pelaajan olevan aina silloin tällöin valmiina pelivääntöön. Ja jos rajoittaa pelaamisen oman porukan keskuuteen, ei tule varmaan sorruttua siihen, että pelit tulisi pelattua puhki. Riskinä on toki se, että pelattuaan tiettyä peliä netissä, sen nostaminen pelipöytään saattaa tuntua epämiellyttävältä pelin valmistelun, pyörittämisen ja pois keräämisen (näennäisen?) vaivan takia.
Peleistä etenkin Cayluksen tyyppiset megamättöväännöt soveltuvat erinomaisesti nettipelamiseen, koska ne hyötyvät ehkä eniten nettipelin automatiikan tuomasta pelin sujuvuuden lisääntymisestä, pelitempon nopeutumisesta ja peliajan lyhentymisestä. Lisäksi tällaisten pelien mättömäisyyden takia ne jäävät usein peli-illoissa hyllyyn, joten nettipelaaminen antaa niille uuden mahdollisuuden. Ja tietysti samalla livepeli-ehtoina voi keskittyä nopeampiin ja kevyempiin peleihin. Mutta ei saa silti tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja menettää toivoaan, Caylusmättö livenä tulee vielä... muahhaahahahaaa!
Mutta mennään itse nettipelailuun. Molemmat pelit oli varsin sujuvasti toteutettu, eikä pelien nettimekaniikan omaksumiseen juuri mennyt aikaa. Kaikki toimi loogisesti, vaikkakin joihinkin asioihin tuli heti itsellä mieleen "parannusehdotuksia". Toki varmasti muutaman kerran jälkeen ei ole mitään ongelmia pelaamisessa, mutta kuitenkin miksi tehdä asiat "huonosti" ja totutella niihin, kun asiat voisi tehdä "paremmin", jolloin ei tarvitsisi niin kovin totutella. Mutta ei suurempaa valittamista.
Yksi keskeisistä positiivisista asioista oli molempien pelien jouhevuus. Koska kone hoitaa kaiken korttien plääräämisestä vuorojen seuraamiseen ja pisteytyksiin, ei itse tarvitse vaivata näillä asioilla päätään. Kaiken älyllisen tarmonsa voi suunnata strategioiden ja taktiikoiden laatimiseen ja toteuttamiseen. Lisäksi tietysti peli nopeutuu huomattavasti, kun turha räknääminen jää vähemmälle. Ja toki paskanjauhantakin chatin välityksellä on niukkaa, joten turhanpäiväistä lätisemistä ei tule niin paljoa harrastettua, mikä nopeuttaa pelitapahtumaa.
Dominion toimi käytännössä aivan samalla tavalla netissä kuin livenäkin. Vuoroihin liittyvät korttien plääräämiset, vilauttelut, keräämiset ja muut vilahtavat ruudulla niin, että toisen tekemiä toimia vuorojen aikana ei edes aina huomaa. Eli täsmälleen samalla tavalla kuin livepelissäkin. Toimintoihin liittyvät korttien vaihdot, nostot ja muut tapahtuvat kätevästi ja esim. vaihdettavien korttien valinta on toteutettu loogisesti. Jos jotain käyttöliittymästä johtuvia mokia syntyy, johtuu ne pelaajan omasta huolimattomuudesta. Ja mikä parasta, sääntöjen vastaiset toimet eivät ole mahdollisia, edes vahingossa.
Cayluksesta jäi päälimmäisena mieleen pelin helppous ja keveys. Ja ei, en ole kännissä! Käyttöliittymä oli tässäkin selkeä, ja oikeastaan missään kohtaa ei olllut epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä tai mikä vaihe on menossa. Juuri Cayluksessa menee aika paljon aikaa, kun vuoroa lähdetään perkaamaan, kerätään resursseja, rakennellaan jne. Nettipelissä kaikki hoituu nopeasti. Samoin ei koskaan jää ainakaan mitkään rahat, pisteet tai kuutiot ottamatta, mikä on kyllä aika merkittävä tekijä tässä pelissä. Turhan usein livepelissä tulee eteen tilanne, jossa arvuutellaan, että "sainko pisteen tuosta", "otinkohan jo nuo rahat" tai "muistinkohan ottaa tuon kuution". Automatiikan mukana olo oli Cayluksessa vielä paljon mukavampaa kuin Dominioninissa.
Peli kesti vain 100 minuuttia, mikä on Cayluksesta puhuttaessa meidän piirissä sensaatio. Onhan sekin enemmän kuin livepelin paketin kyljessä mainittu 45min/pelaaja (vai kuinka se oli), mutta viime peleistä olikin vierähtänyt Tapanilla melkein puolitoista vuotta ja itselläkin 9 kuukautta. Jotenkin tuntuu, että peliaika ei olisi todennäköisesti kasvanut tuota 45 minuuttia, vaikka yksi pelaaja enemmän olisi mukana ollutkin. Kuitenkin pelaajien lisääntyessä vaihtoehdot vähenevät, joten päätökset nopeutuvat, jolloin useammin pitää "ottaa se mitä tarvitsee" tai "se mitä sattuu saamaan". Toisaalta tietysti pitää useammin pohtia, että mitä sitä oikeastaan tarvitsee nyt tai kohta, joten enpä sitten tiedä.
Tapanin kanssa mietittiin, että Cayluksen moninpeissä ei pitäisi lähteä rakentamaan mitään usean kierroksen yksityiskohtaisia suunnitelmia, koska ne eivät kuitenkaan sellaisenaan toteudu. Ja jos joka kierroksella, tai peräti jokaisen äijjän laiton yhteydessä pitää miettiä kaikki uudestaan, ei ole ihme, että pelit kestävät. Taktisuus ja tilanteisiin reagoiminen pitkälle viedyn vuorokohtaisen suunnittelun kustannuksella on mielestäni tervetullutta, melkeimpä kaikissa peleissä. "Strategia" toki määrittää pelin suunnan ja pitkän linjan suunnitelmat, mutta suunnitelmien toteutus pitäisi ehkä mennä enemmän "musta tuntuulla" ja tilanteisiin reagoimisella. Ja onhan se palkitsevampaakin tehdä huippuja taktisia siirtoja, kuin huomata megapisteet tuottavan ja voiton varmistavan kymmenen siirron suunnitelman kusevan yhden unohtuneen siirron takia.
Kaksinpelissämme ei tullut oikeastaan yhtään kohtaa, missä olisi mietitty paria minuuttia kauempaa yksittäistä siirtoa. Ja jotenkin peli sujui niin jouhevasti, että ei edes tuntunut siltä, että olisi tarvinnut miettiä pitkään. Toisaalta tietysti kaksinpelissä on paljon enemmän hyviä vaihtoehtoja tarjolla, jolloin on myös helpompi muuttaa taktiikkaa, reagoida tilanteisiin ja jättää toimintoja myöhemmäksi, kun ei ole pakko saada kaikkea heti. Näin ollen peli sujuvoituu selvästi. Lopulta Cayluksesta, ja etenkin nettiversiosta, jäi pitkästä aikaa pelattuna hyvät fiilikset. Tätä lisää!
Muutenkin nettipelaamisesta jäi hyvä maku suuhun. En missään mielessä näe sitä lautapelimättöjen korvaajana, vaan pikemminkin täydentäjänä ja välineenä, jolla pelaamista voi lisätä. Tuskin ainakaan kovin herkästi lähden tuntemattomien lautapelinördejen kanssa pelailemaan, vaan edelleen pelaan mieluummin tuttujen kanssa, sillä netinkin välityksellä on kiva pelata niin sanotusti hyvässä seurassa. Nettipeli on oiva keino murtaa maantieteelliset rajat ja tehdä lautapelailusta viikottainen, tai edes kuukausittainen tapahtuma, mikä ainakin itselle tahtoo muuten jäädä haaveeksi. Ja koska porukka muutenkin hengaa meses ja netis koko ajan, niin luulisi omastakin peliporukasta ainakin muutaman pelaajan olevan aina silloin tällöin valmiina pelivääntöön. Ja jos rajoittaa pelaamisen oman porukan keskuuteen, ei tule varmaan sorruttua siihen, että pelit tulisi pelattua puhki. Riskinä on toki se, että pelattuaan tiettyä peliä netissä, sen nostaminen pelipöytään saattaa tuntua epämiellyttävältä pelin valmistelun, pyörittämisen ja pois keräämisen (näennäisen?) vaivan takia.
Peleistä etenkin Cayluksen tyyppiset megamättöväännöt soveltuvat erinomaisesti nettipelamiseen, koska ne hyötyvät ehkä eniten nettipelin automatiikan tuomasta pelin sujuvuuden lisääntymisestä, pelitempon nopeutumisesta ja peliajan lyhentymisestä. Lisäksi tällaisten pelien mättömäisyyden takia ne jäävät usein peli-illoissa hyllyyn, joten nettipelaaminen antaa niille uuden mahdollisuuden. Ja tietysti samalla livepeli-ehtoina voi keskittyä nopeampiin ja kevyempiin peleihin. Mutta ei saa silti tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja menettää toivoaan, Caylusmättö livenä tulee vielä... muahhaahahahaaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)