In the Year of the Dragon pieni arvostelu

In the Year of the Dragonia on tullut nyt otettua kaksinpelinä kahdesti (Jarmo-Tapani ja Mari-Tapani) kolminpelinä kerran (tänään Yliopistolla) ja nelinpelinä kertaalleen (Mari-Tarmo-Tero-Tapani). Alussa vähän haparoitiin sääntöjen kanssa, eikä strategiat vieläkään ihan täysin kohdilleen ole napsuneet, mutta innostus vain kasvaa.

Peli tuntuu sopivan vähän tilanteeseen kuin tilanteeseen: kaksinpeli toimii, isommalla porukalla tulee enemmän niukkuutta ja miettiäkin voi ja kannattaa hiukan pidempään. Toisaalta kolminpeli puristetiin tänään noin 45 minuuttiin, vaikka pelissä oli uusi pelaaja. Toki silloin pelattiin enemmän taktiikkaa kuin hienovaraista strategiaa.

Peli muuttuu joka kerta, (vuorot ovat eri järjestyksessä, ja actionit vaihtuvat), pelaajien järjestys on dynaaminen, niukkuutta on, vuorovaikutusta sopivassa määrin, täysin ei pääse puukottamaan, mutta vähän täytyy härnätä.

Hyvin lähellä on, että nostan tällä hetkellä arvioini täyteen kymppiin.

Lautapeliseuran foorumilla peliä pidetään melko yleisesti myös hittinä, vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä löytyy. Eräs nimimerkki lupasi, että "Year of the Dragonin kohdalla tyydyn mieluummin vaikka tökkimään itseäni silmämunaan kahvilan muovihaarukalla."

Agricola, Liar's Dice, Ys, Isis & Osiris

Sunnuntaina pelailtiin nelistään neljä peliä. Pelaamassa Treen seurapelikerhon väestä Orski ja Tero, sekä Mari ja minä.

Ensimmäisenä pelinä pelattiin noin tunnin sääntöjen selityksen jälkeen vajaan kahden tunnin verran puhdasta kultaa, lautapelien uutta kuningasta, elämää parhaimmillaan Agricolaa.

Tämä peli pompsahti heti kerralla suoraan oman suosikkilistani kärkeen, jopa ohi Race for the Galaxyn. Peli on optimointia, maatilan rakentelua, alueita, action-kortteja, laajennuksia, vaikka mitä. Valintoja on alussa vähän, lopussa paljon. Tehtävää olisi vaikka kuinka, ja omalla vuorolla ei liialti ehdi tehdä. Kierroksia on kuitenkin 14, ja nerokkaan perheenlisäystekniikan myötä vuoroja tulee pelaajalle lisää loppua kohden. Peli tuntuu erinomaisesti tasapainoteltulta, ja me kuitenkin pelasimme vasta pelin ns. perheversiota, joka sekin tuntui tarpeeksi syvältä ihan tosipeliin. Analyysihalvausta emme saaneet aikaiseksi koko pelin aikana, eikä turhia vuoroja tullut oikeastaan yhtään. Tähän huumaan en keksi mitään negatiivista sanottavaa, jos nyt ei oteta sellaisia rajoitteita kuin ison pöydän vaatiminen ja se, että peli loppui, eikä sitä vielä ole omassa hyllyssä. Joten Orskille tiedoksi, että voi hyvinkin olla että avunpyyntöjä tulee lisää kunnes oman kopion jostakin nappaan. Niin ja me aloittelija pidimme perää, mutta kokeneemmat eivät kuitenkaan hirvittävän pitkälle karanneet pisteet noin 21-29-31-33.

Toisena pelinä Liar's Dice eli Bluff, eli Karibianpiraateista tuttu noppapeli. Pelasin ensimmäistä kertaa oikein pelilaudan ja sääntöjen kera. Eipä siinä nyt hirvittävästi hurraamista ollut, mutta ihan mukavaa ajantappoa. Ehkä jos oikein järkeilisi, että mitä siinä oikeastaan voi tehdä niin voisi mielenkiinto kasvaa.

Kolmas oli nopea välipeli Isis & Osiris, joka taisi olla Orskille uusi, muille tuttu. Nopea peli toi suht tasaiset pisteet. Itse otin kuitenkin reilun tappion miinuspisteillä.

Viimeisenä pelinä pienten sääntöjen lukujen jälkeen kaikille uusi (Tero oli pelannu kai kerran) Ys. Huutokauppaa (vähän) ja optimointia. Aluksi nopea, lopuksi alkoi käsijarru vähän hirttää, mutta silti peli taidettiin puristaa noin kahteen tuntiin (laatikko toki lupaa aivan naurettavaa 45-90 min.) Hitaalla porukalla tulisi varmaan mieluiten pelattua ohjeissakin ollut hiukan nopeutettu varsion Ys-express.

Peli oli omaan mieleen aika kovasti, vaikka ensimmäisellä vuorolla tekemäni keskittyminen yhdenvärisiin timangeihin torpedoikin omaa peliäni oikein urakalla. Lisäksi viimeisillä kierroksilla tein sekä tässä, että Agricolassa pari tyhmää siirtoa, joissa ei ollut järjen häivää ja menetin pisteen pari, ja ehkä jopa sijoituksen ainakin Ysissä. Silti tämäkin peli pysyy hyllyssä ja uusintapeliin pääsee varmuudella.