Sunnuntaina painettiin kerta kiellon päälle, eli kauan haikailemani Le Havre. Uwe Rosenberg viikonloppu siis jatkui vielä Agriakin astetta "isommalla" pelillä, eli Le Havrella. Mikan tarjosi pöydän (ja leivät) ja Jussi pelin. Mä tulin pummilla.
Olin aika huuli pyöreänä alussa ja eka kierrokset meninkin ihan arvalla ja kattelin että mitähän tästä tulee. Loppupäätä kohden pääsin hiukan sisälle peliin, mutta vielä tuli tehtyä lopussakin ryöttäsiä kardinaalimunauksia, ja jäinkin kohtuullisella erolla poikien taakse. Mika voitti Jussin noin 10 pisteellä, vaikka molemmat pojatkin valittelivat, että vähän tuli tehtyä hazardeja pelin aikana. Ilmeisesti hyvänä päivänä olisin ollut vielä kauempana takana.
Hyvä maku jäi pelistä, ja erityisesti jäi hampaankoloon ja mieliteko ottaa uusiksi. Katotaan jatkuuko vielä huomenna?
Isommin en osaa arvostella peliä, mutta ei se nyt tosiaankaan mikään Agricola isoveli ole, miksi sitä on tituleerattu. Melko vähän on peleissä samaa, jos ei nyt resurssioptimointia ja runsasta niukkuutta lasketa niiksi. BGG-arvosana lähtee kasista ekan pelin jälkeen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mika. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Dominion sekoo katto
14.3.-20.3.2009
Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.
Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.
Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.
Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia
14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).
Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.
Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.
Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.
Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.
Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia
14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).
Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Kankaanpään peli-ilta #9
31.01.2009
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
maanantai 12. tammikuuta 2009
Caylus Magna Carta - Ei mikään Pikku-C
11.01.2008
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
perjantai 8. elokuuta 2008
Florenssin mukavat jee jeet
Pelattiin keskiviikkona erä, paikalla Tare, Mika, Jussi ja Opa.
Opa voitti ylivoimaisesti 2 pisteen erolla.
Opa voitti ylivoimaisesti 2 pisteen erolla.
tiistai 9. lokakuuta 2007
Shogun
Sunnuntaina 7.10. otimme 2 vuoden Shogunin poikain (minä, Tare, Jussi ja Mika) kans. Heti alkudraftissa kävi kaikille selväksi kuka tulee olemaan lähes mahdoton voitettava. Jussi sai 8:sta provinssistaan 7 osumaan kartan vasempaan reunaan vihreille alueille. Minäkin "sain" säkällä yhden provinssin keskeltä Jussin imperiumia, joka osoittautui epäonniseksi sattumaksi.
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
lauantai 15. syyskuuta 2007
Power Gridiä pidemmän kautta
Perjantai-ilta sessioon Kankaanpäähän saatiin paikalle Mika, Jussi, Tare ja allekirjoittanut.
Ilta aloitettiin Isis & Osiriksella, joka oli totuttuun tapaan tiukka ja vähäpisteinen. Isompia virheitä ei kukaan tehnyt ja kuten arvata saattaa silloin ei kukaan pääse karkaamaan. Jussilla kävi hiukan huono tuuri laattojen kanssa, joten pisteet taisivat jäädä miinus yhteen. Muut sitten keräsivät täsmälleen samat pisteet eli huimat 4. Tämä peli kyllä puoltaa paikkansa kevyenä fillerinä. Yksi kaikkein nopeimmista peleistä, ellei nopein mitä porukalla on. Liikaa vaihtoehtoja ei pelissä ole, eikä näin vuorot kestä kovin kauan. Lisäksi säännöt selittää 25 sekunnissa, ja alkuvalmistelut ovat vielä nopeammat.
Pääpelinä sitten pelattiin Power Grid, jota ainakin itse odotin ihan vesi kielellä. Vaikka peli oli parilla edellisellä kerralla venähtänyt pitkäksi, en ollut yhtään kyllästynyt, vaan ihan innolla pelaamassa. Peliä aloiteltiin siinä illansuussa noin yhdeksän aikoihin.
Pelasimme Saksan kartalla, ja neljällä alueella, joten kartalla ei tilaa ylenmäärin ollut. Mika aloitti idemmästä ja muut enemmän kartan vasemmalta reunalta. Peli oli alussa melko rauhallista, ja kaikki panostivat halvimpiin tuotantolaitoksiin, eikä kenelläkään ollu ihan hirveätä hinkua rakennella talojakaan. Jussi avasi pelin ostamalla isomman laitoksen paljon muita aiemmin, ja lähti sitten talonrakennuspolulle, eli tietoisesti otti huonon position toimintakierroksilla, mutta koitti samaan aikaan pitää ison etumatkan muihin. Käytännön syistä minä pitäydyin tosi alhaisessa tuotannossa ja rakentelussa. Tällä pidin parasta positiosta suurimman osan pelistä.
Mitään valtavia eroja ei pelin aikana tuntunut tulevan, ja edistyminen oli melko hidasta. Uskoisin sen johtuvan siitä, että alussa tarjolla oli halvimpien laitosten lisäksi vain keskitason laitoksia. Isot pysyttelivät "future marketissa", eikä tietysti markkinat juuri vaihtuneet, koska kukaan ei halunnut huutaa mitään keskilaitoksista. Omalta osaltani epäilen, että tämä oli pääsyy pelin venymiseen todella pitkäksi. Vuoroja pelissä tuli varmasti useampi kuin yleensä. Tulevissa peleissä vosi jopa harkita pelin nopeuttamista hiukan sillä, että otettaisiin jonkun verran keskikoon laitoksia pois pakasta. Tai sitten randomilla useita laitoksia. Tämä ensinnäkin toisi markettiin eloa todennäköisesti enemmän, ja lisäksi toisi Step 3n peliin aiemmin. Itseäni vähän tökkii se, että kolmas vaihe ei oikeastaan koskaan kestä kuin pari kierrosta, tai vain yhden. Kolmannen vaiheen pidempi kesto voisi tuoda enemmän mielenkiintoa peliin, tai ainakin vähän uutta virtaa.
Jussi vei pelin kakkosvaiheeseen ja sen jälkeen rakentelu oli jonkun verran vilkkaampaa muutaman kierroksen ajan. Jussi jatkoi omia polkujaan kolmannen vaiheen alussa. Näytti siltä, että Jussi voisi saada jo putiikin kiinni, joten tässä vaiheessa itse painoin paniikkinappulaa ja tein hullun ultimatekierroksen, jossa tuuttasin 6 taloa (9->15) ja sähköt niihin kaikkin samalla kierroksella. Mika ja Tarmo seurasivat perässä ja taloja ilmaantui kartalle samalla kierroksella parisenkymmentä. Lopulta kävi ilmi, ettei se sittenkään ollut vielä viimeinen kierros, taloja oli lopulta Jussilla ja Tarmolla 16, ja Mikalla ja mulla 15. Näin sitten vielä yksi kierros rähinää tarviittiin.
Jussi ja Mika tekivät omat ratkaisunsa marketissa, ja sitten minä ja Tarmo aloitimme noin vuosisadan kestäneen laskelmoinnin optimaalisista siirroista viimeisellä kierroksella. Itselleni se oli mahdollista ja helppoa, koska ongin parhaan position, eli tiesin talojen ja tavaroiden hinnat täsmälleen. Tarmolla oli 7 rahaa enemmän käytössä, mutta silti kävi selväksi, että minä pystyin tarjoamaan tarpeeksi isosta 7n talon roskalaitoksesta, joten pystyin tuottamaan sähköt 18 taloon, joka riitti voittoon ohi Jussin ja Tarmon 17 ja Mikan 15. Tämä viimeinen kierros kesti varmasti pidempään kuin yksikään kierros koskaan ennemmin. Tässä keskusteltiin melko pitkään siitä, että olisiko joku shakkikello tarpeen, koska tässä tapauksessa optimaalisen ratkaisun pystyi kyllä laskemaan tarpeeksi suurella miettimisellä, koska kaikki informaatio oli saatavilla. Ehkä tuo satunnaisuuden puute on joissakin peleissä jopa liian ilmeinen?
Peli oli jännä ja kulki mielenkiintoisesti, mutta ei tälläisen ison pelin soisi päättyvän joka kerta tälläiseen antikliimaksiin. Viimeinen vuoro kesti aivan liian kauan, ja vaikka voittaja oikeastaan tiedettiin 30min aiemmin, se piti laskea ja kierrellä ja varmistella moneen kertaan, ja itse olin tässä pääsyypää. Jotenkin tuota pelin kestoa pitäisi pystyä rajaamaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki pelaajat tuntevat saaneensa yhtäläiset mahdollisuudet ja pelanneensa parhaansa mukaan. Kellon kanssa tietysti voi jäädä harmittamaan, mutta ainakin itse mielelläni sitä ainakin kokeilisin. Olisihan se tietysti hieman eri peli, mutta kun tavallisella tavalla on vähän ilo kateissa, niin miksie sitä voisi kokeilla. Kaikki mahdolliset ideat olisivat hyviä, sillä peli on muuten mielenkiintoinen, ja ihan jännä.
-----------
Pelaajat:
Ilta aloitettiin Isis & Osiriksella, joka oli totuttuun tapaan tiukka ja vähäpisteinen. Isompia virheitä ei kukaan tehnyt ja kuten arvata saattaa silloin ei kukaan pääse karkaamaan. Jussilla kävi hiukan huono tuuri laattojen kanssa, joten pisteet taisivat jäädä miinus yhteen. Muut sitten keräsivät täsmälleen samat pisteet eli huimat 4. Tämä peli kyllä puoltaa paikkansa kevyenä fillerinä. Yksi kaikkein nopeimmista peleistä, ellei nopein mitä porukalla on. Liikaa vaihtoehtoja ei pelissä ole, eikä näin vuorot kestä kovin kauan. Lisäksi säännöt selittää 25 sekunnissa, ja alkuvalmistelut ovat vielä nopeammat.
Pääpelinä sitten pelattiin Power Grid, jota ainakin itse odotin ihan vesi kielellä. Vaikka peli oli parilla edellisellä kerralla venähtänyt pitkäksi, en ollut yhtään kyllästynyt, vaan ihan innolla pelaamassa. Peliä aloiteltiin siinä illansuussa noin yhdeksän aikoihin.
Pelasimme Saksan kartalla, ja neljällä alueella, joten kartalla ei tilaa ylenmäärin ollut. Mika aloitti idemmästä ja muut enemmän kartan vasemmalta reunalta. Peli oli alussa melko rauhallista, ja kaikki panostivat halvimpiin tuotantolaitoksiin, eikä kenelläkään ollu ihan hirveätä hinkua rakennella talojakaan. Jussi avasi pelin ostamalla isomman laitoksen paljon muita aiemmin, ja lähti sitten talonrakennuspolulle, eli tietoisesti otti huonon position toimintakierroksilla, mutta koitti samaan aikaan pitää ison etumatkan muihin. Käytännön syistä minä pitäydyin tosi alhaisessa tuotannossa ja rakentelussa. Tällä pidin parasta positiosta suurimman osan pelistä.
Mitään valtavia eroja ei pelin aikana tuntunut tulevan, ja edistyminen oli melko hidasta. Uskoisin sen johtuvan siitä, että alussa tarjolla oli halvimpien laitosten lisäksi vain keskitason laitoksia. Isot pysyttelivät "future marketissa", eikä tietysti markkinat juuri vaihtuneet, koska kukaan ei halunnut huutaa mitään keskilaitoksista. Omalta osaltani epäilen, että tämä oli pääsyy pelin venymiseen todella pitkäksi. Vuoroja pelissä tuli varmasti useampi kuin yleensä. Tulevissa peleissä vosi jopa harkita pelin nopeuttamista hiukan sillä, että otettaisiin jonkun verran keskikoon laitoksia pois pakasta. Tai sitten randomilla useita laitoksia. Tämä ensinnäkin toisi markettiin eloa todennäköisesti enemmän, ja lisäksi toisi Step 3n peliin aiemmin. Itseäni vähän tökkii se, että kolmas vaihe ei oikeastaan koskaan kestä kuin pari kierrosta, tai vain yhden. Kolmannen vaiheen pidempi kesto voisi tuoda enemmän mielenkiintoa peliin, tai ainakin vähän uutta virtaa.
Jussi vei pelin kakkosvaiheeseen ja sen jälkeen rakentelu oli jonkun verran vilkkaampaa muutaman kierroksen ajan. Jussi jatkoi omia polkujaan kolmannen vaiheen alussa. Näytti siltä, että Jussi voisi saada jo putiikin kiinni, joten tässä vaiheessa itse painoin paniikkinappulaa ja tein hullun ultimatekierroksen, jossa tuuttasin 6 taloa (9->15) ja sähköt niihin kaikkin samalla kierroksella. Mika ja Tarmo seurasivat perässä ja taloja ilmaantui kartalle samalla kierroksella parisenkymmentä. Lopulta kävi ilmi, ettei se sittenkään ollut vielä viimeinen kierros, taloja oli lopulta Jussilla ja Tarmolla 16, ja Mikalla ja mulla 15. Näin sitten vielä yksi kierros rähinää tarviittiin.
Jussi ja Mika tekivät omat ratkaisunsa marketissa, ja sitten minä ja Tarmo aloitimme noin vuosisadan kestäneen laskelmoinnin optimaalisista siirroista viimeisellä kierroksella. Itselleni se oli mahdollista ja helppoa, koska ongin parhaan position, eli tiesin talojen ja tavaroiden hinnat täsmälleen. Tarmolla oli 7 rahaa enemmän käytössä, mutta silti kävi selväksi, että minä pystyin tarjoamaan tarpeeksi isosta 7n talon roskalaitoksesta, joten pystyin tuottamaan sähköt 18 taloon, joka riitti voittoon ohi Jussin ja Tarmon 17 ja Mikan 15. Tämä viimeinen kierros kesti varmasti pidempään kuin yksikään kierros koskaan ennemmin. Tässä keskusteltiin melko pitkään siitä, että olisiko joku shakkikello tarpeen, koska tässä tapauksessa optimaalisen ratkaisun pystyi kyllä laskemaan tarpeeksi suurella miettimisellä, koska kaikki informaatio oli saatavilla. Ehkä tuo satunnaisuuden puute on joissakin peleissä jopa liian ilmeinen?
Peli oli jännä ja kulki mielenkiintoisesti, mutta ei tälläisen ison pelin soisi päättyvän joka kerta tälläiseen antikliimaksiin. Viimeinen vuoro kesti aivan liian kauan, ja vaikka voittaja oikeastaan tiedettiin 30min aiemmin, se piti laskea ja kierrellä ja varmistella moneen kertaan, ja itse olin tässä pääsyypää. Jotenkin tuota pelin kestoa pitäisi pystyä rajaamaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki pelaajat tuntevat saaneensa yhtäläiset mahdollisuudet ja pelanneensa parhaansa mukaan. Kellon kanssa tietysti voi jäädä harmittamaan, mutta ainakin itse mielelläni sitä ainakin kokeilisin. Olisihan se tietysti hieman eri peli, mutta kun tavallisella tavalla on vähän ilo kateissa, niin miksie sitä voisi kokeilla. Kaikki mahdolliset ideat olisivat hyviä, sillä peli on muuten mielenkiintoinen, ja ihan jännä.
-----------
Pelaajat:
- Mika
- Jussi
- Tarmo
- Tapani
- Isis & Osiris: Mika, Tarmo, Tapani 4 - Jussi -1
- Power Grid: Tapani 18, Tarmo 17, Jussi 17, Mika 15
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)