Independence day, board-game day.

Last Tuesday, on Finland's independence day, we had a board-game day here in Toas Pappila.

We started the day by cooking 3 or 4 litres of rice porridge, sekahedelmäkiiseli, and some veggie pastries.

Tapani played his first game of the day (El Grande) with our neighbours Kalle, Aino, Jesse and Laura.

Meanwhile, on the other table I played some games more child-friendly with Karoliina, Daniel & Niklas. We played Myräpeli and Villa Paletti

Myyräpeli (Mole in the Whole)

This game is very nice to play with kids that are learning how to count, as they count their moves from one to four steps. And it is also an intelligent game for kids, where they can develop basic strategic thinking. The idea of the game is to be a successful digger.

Each player has 6 tiles (1, 2, 2, 3, 3, 4) which are faced down, player does not know in what order the tiles will come. In your turn, you turn one tile face up and move one of your moles as many steps as it says in the tile. The game board has a few holes, and the idea is to place as many moles in the wholes as possible.

Although the player does not know witch tile he is to pick next, he can have an idea according to the tiles that are already faced up.

It was interesting to play this with Daniel & Niklas (9 and 7 year-old) and to notice how much planning ahead they could do. At first, the kids did not understand that their moves were not completely "just chance". After I said "hey look, all your ones and twos were used", they changed their game behavior. It's was nice to see the boys thinking strategically.

Villa Paletti: another "equilibrium game" to our collection

Villa Paletti

Another one of those "equilibrium game" to our collection, to put in the same category as Eläin Pyrämiidi, Jenga, Bausack, Bandu, etc.

Each player chooses one colour. Each colour has 6 columns: 3 thin columns (1 point each), 2 medium (2 points each), 1 thick (3 points). Players can either take a columns of a lower layer in the board to put on the highest layer, or add another layer to the board.

The one with more of thicker columns on the highest layer is the leader. Game ends when the boards collapse, and the winner is the latest leader.

Niklas and Daniel: our board game evenings are not only for adults

This is a nice little game to play with kids or people that are not used to playing board games, but I can imagine that "real gamers" would get bored at it right away. After the kids left, we got a chance to play a little nerdier game.

Shadows over Camelot

This game owned by our neighbours Kalle and Aino. I think they like those cooperative games. Well, so do I.

Shadows over Camelot has very beautiful graphics and has this interesting idea that there might be (or not) one player who is a saboteur. Roles are given secretly, everyone is loyal, except one player. Once there are more cards then players, it is also possible that no-one is a saboteur. That is what happened in our game. Loyal players aim to a same goal.

The theme of the game lays in Camelot. There we find some characters and items related to the tales of the Round Table: King Arthur; The round table, Excalibur, the holy grail, etc etc.

Although I don't remember playing any games with this exact theme, I found it a little cliche, since the Round Table tale has been used is so many things over my childhood and I kinda got bored of that story.

The theme played a big role to my "liking of the game" although the mechanics could have worked pretty well with any other theme, I guess. I did not think the mechanics were well connected to the theme.

Despite the cliche theme, the mechanics of the game was quite interesting. It was nice that no-one could really do things on their own, and we really had to plan our turns together in order to get a successful game.

Shadows over Camelot: beautiful graphics on the board, and also the game components.

In addition, we also played Shadow Hunters & Franks Zoo

Lisää myöhännäisherännäisiä

Terveppä teille.

Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.

Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.

Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.

Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:

Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.

Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.

Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.

Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.

Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.

Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.

Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.

Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.

Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.

Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.

Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.

Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...

...huomiseen!

Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.