Race for the Galaxy
Ruokatauon jälkeen vuorossa viime vuoden mestarin Jarmon valinta.
Reiskassa odottelin täyttä pottia, vaikka vastustajista Olli onkin peliä kohtalaisen paljon pelannut (Miia ei ollut pelannut koskaan). Ei ole muuten helppo peli selittää viidessä minuutissa, niin että ensikertalainen saisi pelistä irti yhtään mitään.
Keskityin lähes täysin developmenteihin, koska sain alkupäässä sen kutosen devin, joka antaa -2 deveihin. Olen pelannut peliä useamman sata kertaa, mutta en silti muista edes tuon kortin nimeä. Pian sain myös alennuksia keltaisiin ja niitäkin sain hyvin pöytään, joten pöytäpisteetkään eivät jääneet ihan nolliin. Voittopistelaattoja taisin saada tosin vain yhden.
Pinnat riittivät kuitenkin voittoon ja nousu jatkui.
Tapani 52
Olli 46
Miia 26
Alhambra
Pidin joskus Alhambraa melkoisena lottona, mutta silloin tuli enimmäkseen pelattua 5 tai 6 pelaajalla, koska se oli ainoita pelejä johon sai yli 4 mahtumaan. Sittemmin tulin järkiini ja myöhemmin on pelattu enimmäkseen 3 tai 4 pelajaalla. Silloin peli on useimmiten aika tasainen, ja tuurinhallinta on helpompaa.
Alhambrassa vastaan istuivat Heikki ja Santeri. Heikki omistaa pelin joten peli on tuttu, sen sijaan Santeri ei ollut pelannut kertaakaan. Itse olen pelannut paljon, koska Alhambra on Marin suosikkipelejä. Ennakkoon uskoin tässäkin voittoon ja sehän sieltä napsahtikin, tosin tiukan väännön jälkeen. Olin vielä toisessa pisteytyksessä selvästi poikia perässä.
Pelasin perusstrategiallani, eli ostelen vain tasarahalla, mutta oikeastaan aina kun tasarahalla saa, rakennuksen väristä riippumatta. Tähän ollaan meillä päädytty, eikä ole oikein muita strategioita edes koitettu. Oikeastaan Alhambra on hyvä esimerkki pelistä mitä on tullut pelattua melko paljon sen ihmeemmin miettimättä, että miten sitä kannattaisi pelata.
Pisteet
Tapani 140
Heikki 132
Santeri 124
Näytetään tekstit, joissa on tunniste santeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste santeri. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
lauantai 31. joulukuuta 2011
Turnausynnäilyjä #3 - Puerto Rico
Kolmantena vuorossa päivän ehkä "raskain" peli Puerto Rico. Tähän peliin paikat järkättiin sijoitusten mukaan, joten sain vastaani Santerin ja Villen sijoilta 4 ja 5. Molemmille peli tuttu, mutta ei kuitenkaan montaa peliä vyöllä. Itsekään en kolmella pelaajalla ole pelannut kuin ehkä kerran tai pari.
Lähdin tupakkabisnekseen ensimmäiseksi ja sain kaveriksi indigon ja maissin. Rakennuksista tein heti pienen torin ja pian myös tehtaan. Tehdas tuottikin paria kolikkoa useamman kerran ja kun vielä ajauduin nappaamaan kolme louhosta, selvisin melko hyvin ilman myyntejä.
Satama tuotti lopussa mukavasti pinnoja, ja kun ostin vielä kaveriksi bonusrakennuksen, joka antaa pinnoja pistelaatoista, riittivät pisteeni voittoon.
Santeri painoi kahvilla alusta asti ja teki ryöttäset määrät rahaa myynnillä varsinkin toimiston avulla. Olinkin aika varma, että voitto menee Santerille, mutta bonusrakennuksista ei sitten tainnut tulla huippuhyötyä. Ja Villen kanssa saatiin aika usein Santun kamoja heitettyä mereen.
Hyvä matsi kuitenkin - tasainen eikä kukaan tehnyt oikeen kertaakaan mitään tyhmyyksiä.
Pisteet:
Tapani 57
Ville 54
Santeri 49
Lähdin tupakkabisnekseen ensimmäiseksi ja sain kaveriksi indigon ja maissin. Rakennuksista tein heti pienen torin ja pian myös tehtaan. Tehdas tuottikin paria kolikkoa useamman kerran ja kun vielä ajauduin nappaamaan kolme louhosta, selvisin melko hyvin ilman myyntejä.
Satama tuotti lopussa mukavasti pinnoja, ja kun ostin vielä kaveriksi bonusrakennuksen, joka antaa pinnoja pistelaatoista, riittivät pisteeni voittoon.
Santeri painoi kahvilla alusta asti ja teki ryöttäset määrät rahaa myynnillä varsinkin toimiston avulla. Olinkin aika varma, että voitto menee Santerille, mutta bonusrakennuksista ei sitten tainnut tulla huippuhyötyä. Ja Villen kanssa saatiin aika usein Santun kamoja heitettyä mereen.
Hyvä matsi kuitenkin - tasainen eikä kukaan tehnyt oikeen kertaakaan mitään tyhmyyksiä.
Pisteet:
Tapani 57
Ville 54
Santeri 49
tiistai 7. joulukuuta 2010
Lautapeliturnauksen jälkihöyryjä
Niin, jossain vaiheessahan en edes ollut tulossa koko geiminkeihin, mutta kun peliohjelma oli ok ja seurassakaan ei valittamista, plus että Tapani pakotti, niin siitä se ajatus sitten lähti.
Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.
Der Untergang von Pompeji
Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.
Dominion
Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.
Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa
Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.
Ruokatauko
Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.
Our Lady
Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.
Race for the Galaxy
Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.
Fairy Tale
Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.
Puerto Rico
Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.
Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.
Yhteenveto
Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.
Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.
Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.
Der Untergang von Pompeji
Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.
Dominion
Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.
Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa
Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.
Ruokatauko
Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.
Our Lady
Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.
Race for the Galaxy
Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.
Fairy Tale
Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.
Puerto Rico
Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.
Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.
Yhteenveto
Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.
Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Lautapeliturnaus 5.12.12010
Our beautiful 'Kankaanpää Boardgame Winter Tournament' went really well. The tournament took place at Patajussi cafeteria.
We had 2 tables playing the same game simuntaneously, four players in each table. Tarmo & Tapani organized the timetables and seating positions beforehand, so we all played 3 times with each player, and we had s different player order every time.
I thought that the idea of this organization was very good, and fair because of it's random element.
Of course, I had to disagree with the "fairness" when I ended up playing Race for the Galaxy (my weakest game) with Tarmo, Markku and Jarmo, the 3 big pros of the group (Tapani is another pro, but I will write about that later in the text)...
All in all, the atmosphere was very pleasant. We were all happy to be around friends playing games, and for all I noticed, everyone had at least one game that was very easy, and at least one game that was quite challenging.
Reports from my Table (and results from the other)
1. The Downfall of Pompeji
Table 1: Jarmo, Tapani, Markku, Santeri. (9, 8, 8, 5)
Table 2: Tarmo & Heikki, Mari, Heidi. (7&7, 6, 4)
The game at our table was very tight: Tarmo & Heikki had both 7 ukkos out of the city, while I had 6 and Heidi 4. My 7th ukko (or as Tarmo would say, my 7th Pililii) was burned in the last round and when we checked the tulivuori, the 3 of us had the same amount of ukkos burned!
I like Pompeii very much. I guess the main reason is the theme, that works very well with the dynamics of the game (not like Notre Dame, of wich I will write later).
I always put my tokens/my family members/my ukkos/my Pililiis somewhere close to the exit, or close to other "people". For some reason, even if they live in a beautiful city like Pompeii, they know it's not a safe place and they might need to run away pretty soon.
I like the idea that "if you are together, you go further in life".
Of course, there is also the fun element of "burning" other players. Long time ago when Heidi was explaing the game to others, she added as a rule "when the Omen card comes, you burn ths red tokens" (meaning Tapani, of course).
This time Heidi was red, and she got the same treatment. Is the red color cursed?
2. Dominion
Table 1: Jarmo, Heidi, Tapani, Tarmo (29, 27, 21, 19)
Table 2: Markku, Santeri, Mari, Heikki (39, 34, 26, 19)
In our table Markku had quite a great win. Markku was wisely quietly playing, and suddenly we noticed he had taken quite a lot on lääni and we had to hurry with our games.
Santeri noticed Markku's smart moves earlier than Heikki and I. Heikki failed with the overwhelming kellari business, while I failed the muutostyö business... With the setup we got, we should have been paying attention to the money business, gotten more kulta e rushed to the lääni.
I though it was interesting that the scores were quite different between the tables, although we had the same set of cards, and there weren't any attack cards .
Jarmo, the winner player from the other table would have been third at our table.
3. Menolippu Eurooppa
Table 1: Jarmo, Heikki, Tarmo, Santeri. (136, 130, 112, 105)
Table 2: Tapani, Heidi, Mari, Markku. (142, 121, 98, 93)
Nothing much to say, Tapani had a better strategy, and Tapani and Heidi have played the game a lot more than Markku and I. So they won, fair and square.
Collecting loads of cards before starting the routes worked better then collecting just enough to build one route, then collecting again and again.
4. Notre Dame
Table 1: Markku, Tarmo, Santeri, Heidi (67, 65, 57, 56)
Table 2: Jarmo, Tapani, Heikki, Mari (90, 65, 56, 54)
In this game I was really surprised with the scoring. I thought I played well, and place better. My biggest mistake was to play "too safe" always saving money and taking care of the hospital.
I guess that this is the problem of taking the game's theme too realistically. I imagine a city full of rats and I think "no, I shouldn't be investing my money on treasures for the church, I should always invest to the welbeing of the citizens.. "
So maybe next time I should just try to ignore the theme and pay more attention to the dynamics of the game :P
5. Race for the Galaxy
Table 1: Jarmo, Tarmo, Markku, Mari (41, 37, 28, 25)
Table 2: Tapani, Santeri, Heikki, Heidi (53, 42, 39, 22)
What can I say about 'reiska'? The boys love this game, they play it all the time. There were times when Tapani and Jarmo played 10 times a day or so... (I am glad these times are over!)
Heidi and I stood no chance against them. We both don't like the game and only played it because it was democratically chosen.
But one thing for sure: in an ideal world, Tapani should have been at my table, and I should have been at his. So that way the 4 pros would be together and we could have had a fair game at the other table.
6. Fairy Tale (sum of 3 rounds)
Table 1: Mari, Tapani, Santeri, Tarmo (135, 116, 111, 100)
Table 2: Markku, Jarmo, Heikki, Heidi (123, 104, 97, 90)
My first (and only) win. It was nice to get a boost of energy after so many games played :)
Noticed the scores? I had crazy points (66) with all 7 homesteaders in the second round. Was very lucky to get one every time in the starting hand, and the other players were forced to give me more, since they were trying combos of their own (and I would hold all their combo cards after I got my precious homesteaders hua hua hua.
7. Puerto Rico
Table 1: Tarmo, Heikki, Tapani, Markku (48, 34, 31, 26)
Table 2: Santeri, Heidi, Jarmo, Mari (58, 54, 52, 48)
I was so exhausted in the last game that my attention span was very low. Of course that is no excuse for getting the last position in the game, but something interesting happened between the two games: the last plater in my table had exactly the same points as the first player in the other table!
How can it be, that at one game people ship so much more goods than at the other table? I guess I am too tired to analyse the reasons for the points to take shape like that.
Group and Venue
One other thing that made the day so nice was the presence of our audience. It was nice to have some people there watching the games and bringing good energy.
We had quite a lot of guests:
Jarmo Putkonen (who washed the dishes for us, kiitos!), Jussi, Riitta, Päivi (thank you so much for letting us use Patajussi!)
Visa (thanks Visa to the great atmosphere created with your guitar playing it was so nice!)
Harri, Viona, Daniel, Marika, Ida, Rossi, Ilari & Jari, our paparazzi.
Special thanks to Jarmo, for making some delicious salad for us, and warming up glögi, etc.
And for Tapani, for organizing the whole thing :)
Final Scores
(4pts to the winner then 3,2,1 in each game)
1. Gold medal to Jarmo 25/28 (5 wins!)
2. Silver Medal to Tapani 21
3. Bronze medal to Markku 18
4. Tarmo 17,5
5. Heikki 16,5
6. Santeri 16
and last, but not least, the two winners of the women's series -yeah, that's my sexist excuse :P
1. Mari 13
2. Heidi 13
Despite the eventual exhaustion, we had a very nice day today!
We had 2 tables playing the same game simuntaneously, four players in each table. Tarmo & Tapani organized the timetables and seating positions beforehand, so we all played 3 times with each player, and we had s different player order every time.
I thought that the idea of this organization was very good, and fair because of it's random element.
Of course, I had to disagree with the "fairness" when I ended up playing Race for the Galaxy (my weakest game) with Tarmo, Markku and Jarmo, the 3 big pros of the group (Tapani is another pro, but I will write about that later in the text)...
All in all, the atmosphere was very pleasant. We were all happy to be around friends playing games, and for all I noticed, everyone had at least one game that was very easy, and at least one game that was quite challenging.
Reports from my Table (and results from the other)
1. The Downfall of Pompeji
Table 1: Jarmo, Tapani, Markku, Santeri. (9, 8, 8, 5)
Table 2: Tarmo & Heikki, Mari, Heidi. (7&7, 6, 4)
The game at our table was very tight: Tarmo & Heikki had both 7 ukkos out of the city, while I had 6 and Heidi 4. My 7th ukko (or as Tarmo would say, my 7th Pililii) was burned in the last round and when we checked the tulivuori, the 3 of us had the same amount of ukkos burned!
I like Pompeii very much. I guess the main reason is the theme, that works very well with the dynamics of the game (not like Notre Dame, of wich I will write later).
I always put my tokens/my family members/my ukkos/my Pililiis somewhere close to the exit, or close to other "people". For some reason, even if they live in a beautiful city like Pompeii, they know it's not a safe place and they might need to run away pretty soon.
I like the idea that "if you are together, you go further in life".
Of course, there is also the fun element of "burning" other players. Long time ago when Heidi was explaing the game to others, she added as a rule "when the Omen card comes, you burn ths red tokens" (meaning Tapani, of course).
This time Heidi was red, and she got the same treatment. Is the red color cursed?
2. Dominion
Table 1: Jarmo, Heidi, Tapani, Tarmo (29, 27, 21, 19)
Table 2: Markku, Santeri, Mari, Heikki (39, 34, 26, 19)
In our table Markku had quite a great win. Markku was wisely quietly playing, and suddenly we noticed he had taken quite a lot on lääni and we had to hurry with our games.
Santeri noticed Markku's smart moves earlier than Heikki and I. Heikki failed with the overwhelming kellari business, while I failed the muutostyö business... With the setup we got, we should have been paying attention to the money business, gotten more kulta e rushed to the lääni.
I though it was interesting that the scores were quite different between the tables, although we had the same set of cards, and there weren't any attack cards .
Jarmo, the winner player from the other table would have been third at our table.
3. Menolippu Eurooppa
Table 1: Jarmo, Heikki, Tarmo, Santeri. (136, 130, 112, 105)
Table 2: Tapani, Heidi, Mari, Markku. (142, 121, 98, 93)
Nothing much to say, Tapani had a better strategy, and Tapani and Heidi have played the game a lot more than Markku and I. So they won, fair and square.
Collecting loads of cards before starting the routes worked better then collecting just enough to build one route, then collecting again and again.
4. Notre Dame
Table 1: Markku, Tarmo, Santeri, Heidi (67, 65, 57, 56)
Table 2: Jarmo, Tapani, Heikki, Mari (90, 65, 56, 54)
In this game I was really surprised with the scoring. I thought I played well, and place better. My biggest mistake was to play "too safe" always saving money and taking care of the hospital.
I guess that this is the problem of taking the game's theme too realistically. I imagine a city full of rats and I think "no, I shouldn't be investing my money on treasures for the church, I should always invest to the welbeing of the citizens.. "
So maybe next time I should just try to ignore the theme and pay more attention to the dynamics of the game :P
5. Race for the Galaxy
Table 1: Jarmo, Tarmo, Markku, Mari (41, 37, 28, 25)
Table 2: Tapani, Santeri, Heikki, Heidi (53, 42, 39, 22)
What can I say about 'reiska'? The boys love this game, they play it all the time. There were times when Tapani and Jarmo played 10 times a day or so... (I am glad these times are over!)
Heidi and I stood no chance against them. We both don't like the game and only played it because it was democratically chosen.
But one thing for sure: in an ideal world, Tapani should have been at my table, and I should have been at his. So that way the 4 pros would be together and we could have had a fair game at the other table.
6. Fairy Tale (sum of 3 rounds)
Table 1: Mari, Tapani, Santeri, Tarmo (135, 116, 111, 100)
Table 2: Markku, Jarmo, Heikki, Heidi (123, 104, 97, 90)
My first (and only) win. It was nice to get a boost of energy after so many games played :)
Noticed the scores? I had crazy points (66) with all 7 homesteaders in the second round. Was very lucky to get one every time in the starting hand, and the other players were forced to give me more, since they were trying combos of their own (and I would hold all their combo cards after I got my precious homesteaders hua hua hua.
7. Puerto Rico
Table 1: Tarmo, Heikki, Tapani, Markku (48, 34, 31, 26)
Table 2: Santeri, Heidi, Jarmo, Mari (58, 54, 52, 48)
I was so exhausted in the last game that my attention span was very low. Of course that is no excuse for getting the last position in the game, but something interesting happened between the two games: the last plater in my table had exactly the same points as the first player in the other table!
How can it be, that at one game people ship so much more goods than at the other table? I guess I am too tired to analyse the reasons for the points to take shape like that.
Group and Venue
One other thing that made the day so nice was the presence of our audience. It was nice to have some people there watching the games and bringing good energy.
We had quite a lot of guests:
Jarmo Putkonen (who washed the dishes for us, kiitos!), Jussi, Riitta, Päivi (thank you so much for letting us use Patajussi!)
Visa (thanks Visa to the great atmosphere created with your guitar playing it was so nice!)
Harri, Viona, Daniel, Marika, Ida, Rossi, Ilari & Jari, our paparazzi.
Special thanks to Jarmo, for making some delicious salad for us, and warming up glögi, etc.
And for Tapani, for organizing the whole thing :)
Final Scores
(4pts to the winner then 3,2,1 in each game)
1. Gold medal to Jarmo 25/28 (5 wins!)
2. Silver Medal to Tapani 21
3. Bronze medal to Markku 18
4. Tarmo 17,5
5. Heikki 16,5
6. Santeri 16
and last, but not least, the two winners of the women's series -yeah, that's my sexist excuse :P
1. Mari 13
2. Heidi 13
Despite the eventual exhaustion, we had a very nice day today!
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Lisää pelitouhua
Painettiin sitte vielä toinen ehtoo putkeen peliäijää.
Ensimmäisenä aloteltiin Rossin (raaka krapula), Jamrokin ja Heidin kans Fairy Talella. Pelattiin 2-3 erää, jona aikan Rossi jo omaksu pelin ihan kiitettävästi.
Seuraavaks painettiin Notre Dame samalla poppoolla, paitsi että Jarmo vaihtui Olliin. Mä vedin vähän enemmän riskillä kuin yleensä, varsinkin kun huomasin, että mun edellä ollut Rossi veti eri strategiuee. Riskit palkittiin ja keräsin vähä yli 80p, Rossi toinen 66, Heidillä 65 ja Ollilla 61 muistaakseni. Olli veti bonariäijillä hyvin, mutta notret jäi tekemättä ja kun mä ja Rossi saatiin kumpikin kerran Notre yksin, niin saatiin hyvä pointsit.
Täs vaihees Rossi lähti syömään ja Heidi johonkin ja Jarmo jatko nukkumista, joten Ollin ja paikalle tulleen Jusen kans otettiin tähän väliin yks Samurai. Siinä Juse näytti mallia ja voitti pelin aika suvereenisti kahdella enemmistöllä, jota varmistui jo melko noileesti. Olli oli hyvänä kakkosena, ja mulle jäi rippeet. En ollu kyllä oikein missään vaiheessa mukana vaikka tiesinkin täsmälleen mitä muut oli keränneet. Huomasin, että kolminpelissä laskeminen on huomattavan helppoa, koska ei tarvitse seurata kuin yhden kanssapelaajan keräämiä namiskoja, muut voi laskea.
Sitten meinattiin viritellä Dungeon Lordsia pöydälle, koska Santerikin oli ilmaantumassa. Mutta Santerilla kesti ja Rossi ehti paikalle sanomaan, että Vaajasaarikin on tulossa. Päätettiin sitten vetää Hansa väliin ja kattoa mitä sen jälkeen. Siinäkin Jussi jyräsi ja muut vikisi, vaikka Olli lopussa pääsikin suht lähelle. Pisteet oli about 50-42-35-32, mä ja Santeri pohjilla. Kiva oli tätäkin pelata pitkästä aikaa, mutta edellisestä oli jo niin kauan, että ei oikein mitään strategiaa pelissä ollut, vaan aika huiskimalla mentiin. Juse alko pistää kaljaa kaappiin jo hyvissä ajoin, kun muut kylvi kojuja enemmän.
Tässä välissä Rossi, Heidi ja Vaajasaari iski taas Fairy Talea toisessa pöydässä.
Seuraavaksi Juse jäi kattomaan Englannin pelin toista puoliaikaa ja muut paino kauan kaivatun El Granden. Peli alkoi tasaisesti niin, että Olli vähän keräsi kaulaa muihin muutamalla vahvalla pisteytyksellä. Olli oli koko ajan vain parilla alueella, mutta keräsi niistä vahvoja pointseja normaaleissa ja erikoispisteytyksissä. Mä keräsin pientä pistettä sieltä täältä ja olin koko ajan siinä 10-20 pistettä kärkeä perässä. Yhdellä onnistuneella 1-13 powercardien pelaamisella sain toki aika ryöttäsen pisteytyksen kuudennella kierroksella, jolla sitten petasin asemia loppua varten. Siinä nousin jo noin 10 pisteen päähän ja loppupisteytyksessä pääsin about 5 pisteellä ohi ja voittoon. Siinäkään mulla ei ollut kuin 1 enemmistö, mutta sain pisteitä vissiin yhtä vaille kaikista alueista. Muutenkin pisteet olivat tasaiset eikä voittajan ja neljännen väliä tainnut olla kuin reilu 10 pistettä. Oli taas hieno vääntö!
Illan päätteeksi vielä puoliltaöin pelattiin kuin pelattiinkin se Dungeon Lords. Tällä kertaa oltiin vähän paremmin pelissä mukana, eikä pisteet tulleet ihan arpomalla. Jussi oli nyt paha veijari ja hoiteli paladineja ja keräsi sivussa useamman titlen. Mä sain ostettua taas titlehuoneen, jolla sain vissiin 3 pistettä, joilla sitten juuri sain voiton. Pisteet noin 20 mulla, juse 2 perässä, Santeri noin 10, Olli -1? Ollilla kusahti pahemman kerran rahapulaan, josta aiheutui useamman pisteen miinukset.
Ensimmäisenä aloteltiin Rossin (raaka krapula), Jamrokin ja Heidin kans Fairy Talella. Pelattiin 2-3 erää, jona aikan Rossi jo omaksu pelin ihan kiitettävästi.
Seuraavaks painettiin Notre Dame samalla poppoolla, paitsi että Jarmo vaihtui Olliin. Mä vedin vähän enemmän riskillä kuin yleensä, varsinkin kun huomasin, että mun edellä ollut Rossi veti eri strategiuee. Riskit palkittiin ja keräsin vähä yli 80p, Rossi toinen 66, Heidillä 65 ja Ollilla 61 muistaakseni. Olli veti bonariäijillä hyvin, mutta notret jäi tekemättä ja kun mä ja Rossi saatiin kumpikin kerran Notre yksin, niin saatiin hyvä pointsit.
Täs vaihees Rossi lähti syömään ja Heidi johonkin ja Jarmo jatko nukkumista, joten Ollin ja paikalle tulleen Jusen kans otettiin tähän väliin yks Samurai. Siinä Juse näytti mallia ja voitti pelin aika suvereenisti kahdella enemmistöllä, jota varmistui jo melko noileesti. Olli oli hyvänä kakkosena, ja mulle jäi rippeet. En ollu kyllä oikein missään vaiheessa mukana vaikka tiesinkin täsmälleen mitä muut oli keränneet. Huomasin, että kolminpelissä laskeminen on huomattavan helppoa, koska ei tarvitse seurata kuin yhden kanssapelaajan keräämiä namiskoja, muut voi laskea.
Sitten meinattiin viritellä Dungeon Lordsia pöydälle, koska Santerikin oli ilmaantumassa. Mutta Santerilla kesti ja Rossi ehti paikalle sanomaan, että Vaajasaarikin on tulossa. Päätettiin sitten vetää Hansa väliin ja kattoa mitä sen jälkeen. Siinäkin Jussi jyräsi ja muut vikisi, vaikka Olli lopussa pääsikin suht lähelle. Pisteet oli about 50-42-35-32, mä ja Santeri pohjilla. Kiva oli tätäkin pelata pitkästä aikaa, mutta edellisestä oli jo niin kauan, että ei oikein mitään strategiaa pelissä ollut, vaan aika huiskimalla mentiin. Juse alko pistää kaljaa kaappiin jo hyvissä ajoin, kun muut kylvi kojuja enemmän.
Tässä välissä Rossi, Heidi ja Vaajasaari iski taas Fairy Talea toisessa pöydässä.
Seuraavaksi Juse jäi kattomaan Englannin pelin toista puoliaikaa ja muut paino kauan kaivatun El Granden. Peli alkoi tasaisesti niin, että Olli vähän keräsi kaulaa muihin muutamalla vahvalla pisteytyksellä. Olli oli koko ajan vain parilla alueella, mutta keräsi niistä vahvoja pointseja normaaleissa ja erikoispisteytyksissä. Mä keräsin pientä pistettä sieltä täältä ja olin koko ajan siinä 10-20 pistettä kärkeä perässä. Yhdellä onnistuneella 1-13 powercardien pelaamisella sain toki aika ryöttäsen pisteytyksen kuudennella kierroksella, jolla sitten petasin asemia loppua varten. Siinä nousin jo noin 10 pisteen päähän ja loppupisteytyksessä pääsin about 5 pisteellä ohi ja voittoon. Siinäkään mulla ei ollut kuin 1 enemmistö, mutta sain pisteitä vissiin yhtä vaille kaikista alueista. Muutenkin pisteet olivat tasaiset eikä voittajan ja neljännen väliä tainnut olla kuin reilu 10 pistettä. Oli taas hieno vääntö!
Illan päätteeksi vielä puoliltaöin pelattiin kuin pelattiinkin se Dungeon Lords. Tällä kertaa oltiin vähän paremmin pelissä mukana, eikä pisteet tulleet ihan arpomalla. Jussi oli nyt paha veijari ja hoiteli paladineja ja keräsi sivussa useamman titlen. Mä sain ostettua taas titlehuoneen, jolla sain vissiin 3 pistettä, joilla sitten juuri sain voiton. Pisteet noin 20 mulla, juse 2 perässä, Santeri noin 10, Olli -1? Ollilla kusahti pahemman kerran rahapulaan, josta aiheutui useamman pisteen miinukset.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Puerto Rico Aulumukavas aka Rossin synttärit - otitte VJAIN OTITTE VAIN!!
No mutta iltamyöhään, oliko se ny myöhään? Tuli puhelu, notta jotain lautapeliä vai häh?! Eihän kutsu huutoon voi olla vastaamatta ja pelit käyntiin. Onneksi itse myöhästyin sen verran ettei tarvinnu Race for the galaxyyn osallistua, voihan joku sanoa että se on ääryttä, mut sanojan ääryys on VÄHITEN, koska peli ei oo mitään parhuutta. Toivoisinkin kaikkia äänestäjiä miettimään, mitä pelataan turneessa. Lobbaus! No siinä sitten pähkittiin, että mikä ois sellanen hyvä peli. El grande oli siinä huulilla, kun kuitenkin valittiin puerto. Se on kyl ääryys peli. Itsellä pelikerta taisi olla kolmas tai jotain joten nopee sääntökertaus ja menoksi. No eipä aikaakaan, kun Jamo taikoi Porilaiseen ääntämiseen hyvin sopivan Saaremaa vodkan pöytään, olin autolla njyt vain, viddu, no sama oli Pösöllä situationi, mut muilla näytti olevan vapaa huominen. No Jarmolla alkoi työt seuraavan päivän illalla eli kuulemma se tarkoittaa että on vapaa huominen. Peli meni miten meni, kuvasta näkyy miten Karvian betonin sponsoroima Rossi otti synttäreiden kunniaksi. PÄÄLLIKKÖMME VAIN! Peli oli kohtuu tasanen kahden kärkeä lukuunottamatta. Meitsi ratkaisi pelin Jarmolle vielä viimeisellä kierroksella, että otetaan sille!! Ehkä ensi kerralla... No Jamo ja Pösö tasapisteet jotain 36 paikkeilla, Tapsu tais tempasta semmosen 26, meitsi 25 ja synttäsankari 24, että sellaasta. Ryöttänen on kyllä puerto! Pelin kesto oli suoraan verrannollinen nautitun vodkan määrään! Sai mutsi varmaan hyvin unet kun kitara kiersi pelivuorojen tahtiin pöydässä eikä desibelit aina pysyneet ihan sallituissa rajoissa, "eiku annamma vedän vie tän kertsin tästä"!
Just, no illan kruunasi Trivial pursuit. Joka pelattiin aluksi joukkueena kunnes Pösö pelas yksin mua ja Tapania vastaan Rossin ja Jamon siirryttyä saunaan, olikohan se edes lämmin. Pösö pääsi tasoittavalla vielä hyvin lähelle, olikohan yhtä-kahta kysymystä vaille tasapeli.
Kuva kertoo enemmänkuin tuhat sanaa!
lauantai 2. tammikuuta 2010
Kommentti edelliseen
Anteeks, mun oli pakko tehdä tästä oma postinsa, ku oli liian pitkä kommentiks tohon edelliseen.
Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.
Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.
Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.
Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.
Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.
Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.
Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.
Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.
Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.
Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.
torstai 10. joulukuuta 2009
Pelailut Mäellä
Eilen otettiin pitkästä aikaa Mäellä pari peliä: In the Year of the Dragon ja Notre Dame.
ItYotG oli uusi peli peräti kolmelle, eli Harrille, Markulle ja Santerille, Olli ja minä oltiin pelattu muutamia kertoja. Tässä pelissä näköjään kesto pitenee todella paljon aloittelijoiden ensimmäisessä pelissä normaalista. Tällä kertaa meni jopa 2h, kun yleensä on saatu tuntiin painettua.
Harri lähti kaikki-tai-ei-mitään-pää-leveenä-taktiikalla mikä riittikin pitämään kärjessä koko ajan aina viimeisen kierroksen loppuun asti, mutta loppubonareilla sekä minä, että Olli mentiin ohi. Kuitenkin osoitti, että tässä pelissä voittoon voi mennä myös alkamalla kerätä pisteitä heti alusta lähtien, koska Harri jäi vain 10 pistettä voitosta, eikä tietenkään ensikertalaisena muutenkaan täydellisesti pelannut. Eli esim Through the Agesista tuttu "avoid points early" ei tässä pelissä kyllä toteudu. Muutenkin tuntui, että oma strategiani, eli yrittää hakata pisteitä sieltä mistä niitä saa, ja antaa pelin raiskata omaa "kylää" ihan urakalla tuntui ainakin tällä kertaa toimivan. Se tietysti varmasti riippuu melko paljon "setupista", eli vuosien, vai kuukausien, vai mitä onkaan, järjestyksestä. Omassa taktiikassani oli myös vahvoja heikkouksia kuten se, että jouduin skippaamaan 3 kierrosta peräkkäin.
Toisena pelinä pelattin vähän tutumpi Notre, jossa vain Santeri oli totaaliensikertalainen, muilla vähintään 1 peli alla. Lähdin itse tässä kokeilemaan ihan ufoa tunkiostrategiaa, eli kokeilin antaa ruton tulla pari kertaa enkä siis panostanut sairaalaan, ja jotenkin pari kertaa alussa pelasin hotelliin/roskikseen ja ajattlin sitten kerätä tarvittavat laatikot muuta kautta kuin laatikkoruudusta (en lopulta käynyt siellä kertaakaan). No periaatteessa ajatus ei ollu ihan huono, mutta kyllä sinne sairaalaan pitää 2 saada, että tämä voisi onnistua, koska nyt rutto tuli 5 kertaa, eli siihen meni heti suoraan 10 pistettä ja menetettyinä puistobonuksina 4-5. Pelasin lisäksi 8 kertaa sinne paskaroskikseen, joten jos niistä 2-3 olisi mennyt järkevämpään käyttöön, niin uskon että tälläkin "strategialla" voisi periaatteessa ainakin sen 80 pistettä tehdä, nyt saldona 60 ja viimeinen sija hyväpisteisessä pelissä. Todella superepäintuitiivinen testaus ei siis onnistunut, mutta ens kerralla sitten.
Oli muuten äärystasainen peli Markun takana: 74, 61,61,60,60.
Pelattiin siinä välissä odotellessa myös Diamant, jonka Heidi voitti selkeesti.
ItYotG oli uusi peli peräti kolmelle, eli Harrille, Markulle ja Santerille, Olli ja minä oltiin pelattu muutamia kertoja. Tässä pelissä näköjään kesto pitenee todella paljon aloittelijoiden ensimmäisessä pelissä normaalista. Tällä kertaa meni jopa 2h, kun yleensä on saatu tuntiin painettua.
Harri lähti kaikki-tai-ei-mitään-pää-leveenä-taktiikalla mikä riittikin pitämään kärjessä koko ajan aina viimeisen kierroksen loppuun asti, mutta loppubonareilla sekä minä, että Olli mentiin ohi. Kuitenkin osoitti, että tässä pelissä voittoon voi mennä myös alkamalla kerätä pisteitä heti alusta lähtien, koska Harri jäi vain 10 pistettä voitosta, eikä tietenkään ensikertalaisena muutenkaan täydellisesti pelannut. Eli esim Through the Agesista tuttu "avoid points early" ei tässä pelissä kyllä toteudu. Muutenkin tuntui, että oma strategiani, eli yrittää hakata pisteitä sieltä mistä niitä saa, ja antaa pelin raiskata omaa "kylää" ihan urakalla tuntui ainakin tällä kertaa toimivan. Se tietysti varmasti riippuu melko paljon "setupista", eli vuosien, vai kuukausien, vai mitä onkaan, järjestyksestä. Omassa taktiikassani oli myös vahvoja heikkouksia kuten se, että jouduin skippaamaan 3 kierrosta peräkkäin.
Toisena pelinä pelattin vähän tutumpi Notre, jossa vain Santeri oli totaaliensikertalainen, muilla vähintään 1 peli alla. Lähdin itse tässä kokeilemaan ihan ufoa tunkiostrategiaa, eli kokeilin antaa ruton tulla pari kertaa enkä siis panostanut sairaalaan, ja jotenkin pari kertaa alussa pelasin hotelliin/roskikseen ja ajattlin sitten kerätä tarvittavat laatikot muuta kautta kuin laatikkoruudusta (en lopulta käynyt siellä kertaakaan). No periaatteessa ajatus ei ollu ihan huono, mutta kyllä sinne sairaalaan pitää 2 saada, että tämä voisi onnistua, koska nyt rutto tuli 5 kertaa, eli siihen meni heti suoraan 10 pistettä ja menetettyinä puistobonuksina 4-5. Pelasin lisäksi 8 kertaa sinne paskaroskikseen, joten jos niistä 2-3 olisi mennyt järkevämpään käyttöön, niin uskon että tälläkin "strategialla" voisi periaatteessa ainakin sen 80 pistettä tehdä, nyt saldona 60 ja viimeinen sija hyväpisteisessä pelissä. Todella superepäintuitiivinen testaus ei siis onnistunut, mutta ens kerralla sitten.
Oli muuten äärystasainen peli Markun takana: 74, 61,61,60,60.
Pelattiin siinä välissä odotellessa myös Diamant, jonka Heidi voitti selkeesti.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Viikonlopun ynnäykset
Perjantaina aloitettiin Le Havrella, jatkettiin Vascolla ja lopuks iskettiin 3 erää reiskaa. Hyvät pelit.
Geekistä muistiinpanoja:
Le Havre: "Jussille meni selvästi, itsekin pääsin tällä kertaa kunnolla jo peliin kiinni. Tosin 5 lainan kierteestä en oikein päässyt irti. "
Reiska: "Markku, Olli, minä. Opalle 2 voittoa, Markun avausvoitto. "
Lauantaina jatkettiin mätöllä Agricola (Olli, Markku, Ville, minä)
Agricolan Olli vei järkevällä korttipelillä ja isolla kivitaloperheellä pelin aika selkeästi. Ajoitti perheenlisäykset optimaalisesti ja teki huomattavasti enemmän toimintoja pelin aikana kuin muut. Olli 44 pistettä, Markku 37, Tapani 30, Ville 26.
Interactive Deck alkaa olla suht tuttu, K-deck pitäis hommata seuraavaksi.
Notre Damen mä voitin 70 pisteellä, mutta Markku oli yllättävän lähellä superpisteillä ekakertalaiselle (yli 60). Markku on vastoin omia väitteitään äärimmäisen nopea omaksumaan pelejä.
Reiska: "Tällä kertaa sain pelit kulkemaan paremmin, 1. ja 2. sijat ja pitkästä aikaa kelpo pisteillä. Ensimmäistä kertaa pelasin "kaikki värit" -strategialla.
Olli vei toisen pelin, myös Markku mukana."
Sunnuntaina pelailin vielä Santerin ja Ilarin kanssa iltapalana Catanin, Aavikon Karavaanit ja 2xelukkapyramidia
Catan oli tosi tasainen ja mulla kävi puolessa välissä tosi paska mäihä noppaonnen kanssa, mutta kai sitä tuli huonostikin pelattua. Santerille meni viime tipassa, koska Ilari olisi saanut 10 kasaan seuraavalla omalla vuorollaan.
Karavaaneissa pelasin kuin kokeneita pelaajia vastaan, mutta pojat pelasivat vähän erikoisesti ja sen takia jäin jalkoihin oikein urakalla. Räävittömän heikko peli multa.
Geekistä muistiinpanoja:
Le Havre: "Jussille meni selvästi, itsekin pääsin tällä kertaa kunnolla jo peliin kiinni. Tosin 5 lainan kierteestä en oikein päässyt irti. "
Reiska: "Markku, Olli, minä. Opalle 2 voittoa, Markun avausvoitto. "
Lauantaina jatkettiin mätöllä Agricola (Olli, Markku, Ville, minä)
Agricolan Olli vei järkevällä korttipelillä ja isolla kivitaloperheellä pelin aika selkeästi. Ajoitti perheenlisäykset optimaalisesti ja teki huomattavasti enemmän toimintoja pelin aikana kuin muut. Olli 44 pistettä, Markku 37, Tapani 30, Ville 26.
Interactive Deck alkaa olla suht tuttu, K-deck pitäis hommata seuraavaksi.
Notre Damen mä voitin 70 pisteellä, mutta Markku oli yllättävän lähellä superpisteillä ekakertalaiselle (yli 60). Markku on vastoin omia väitteitään äärimmäisen nopea omaksumaan pelejä.
Reiska: "Tällä kertaa sain pelit kulkemaan paremmin, 1. ja 2. sijat ja pitkästä aikaa kelpo pisteillä. Ensimmäistä kertaa pelasin "kaikki värit" -strategialla.
Olli vei toisen pelin, myös Markku mukana."
Sunnuntaina pelailin vielä Santerin ja Ilarin kanssa iltapalana Catanin, Aavikon Karavaanit ja 2xelukkapyramidia
Catan oli tosi tasainen ja mulla kävi puolessa välissä tosi paska mäihä noppaonnen kanssa, mutta kai sitä tuli huonostikin pelattua. Santerille meni viime tipassa, koska Ilari olisi saanut 10 kasaan seuraavalla omalla vuorollaan.
Karavaaneissa pelasin kuin kokeneita pelaajia vastaan, mutta pojat pelasivat vähän erikoisesti ja sen takia jäin jalkoihin oikein urakalla. Räävittömän heikko peli multa.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Lauantaina lisää
Lauantaina aloiteltiin Markun kanssa kahdestaan siinä viiden nurkilla Reiskalla. Ensimmäinen peli tuttuun tapaan täysin pihalla ja pitkällä, mutta pisteitä kuitenkin kolmisenkymmentä?, joten ei todellakaan sieltä heikoimmasta päästä. Ei tullut tyrmäystä pelille, vaikka Mari ja Heidi pisti ukaasia, että joutuu lähteen kotio, jos tykkää.
Seuraavaksi kasattiin ryöttäsen kokonen (no ei oikeesti edes megaiso) PitchCar-rata, jolla painettiin pieni keepee. Mukana jo myös Santeri, Heidi ja Mari. Kaikki johtivat kisaa jossain vaiheessa, mutta lopulta minä ja Santeri tasattiin voitto (Santeri ensin, mä samalla vuorolla). Ihan kiva oli vääntää pidemmällä radalla, oli enemmän ohituspaikkoja.
Sitten otettiin viisinpelinä likkojen pyynnöstä Vegas Showdown, missä tällä kertaa oli voitto jaossa, kun Alangon Matti ei ollut pelissä. Kisa meni tosi tasaiseksi, mutta voittoon taisi yltää Mari? En muista pisteitä tarkkaan, mutta Santeri siinä taisi olla ihan 1-2 pisteen päässä takana. Tai sitte toisinpäin? Itte oli pohjamudissa.
Sitten peleihin tuli mukaan vielä Juse, ja pöytään otettiin viikonlopun toisen kerran Agricola. Taas asetelma oli se, että Santerille kokonaan uusi peli, Jussille 2-3 kerta, mutta eka kerta korteilla, Markulle toinen peli, mulle ja Marille jo korteillakin vähän tutumpi. Tällä kertaa Markku johkaantui seonlaisiin peltopisniksiin - sillä oli lopuksi 8 peltoa ja vissiin 18 viljaa! Tämä tietysti jo söi muusta touhusta mahiksia, mutta pisteet kuitenkin siinä 30 paikkeilla, että todella erikoisallakaan taktiikalla ei kuitenkaan jäänyt ihan jalkoihin.
Jussi rakensi ehkä tasapainoisimman farmin ja kaikesta tuli hyvin pistetiä - paitsi bonuksista (3), joten tyytyminen oli kolmanteen sijaan pisteen Marin edellä 36-35. Voitto meni jakoon Tapanin ja Santerin kesken. Santerin farmi ei erikoiselta näyttänyt, mutta ne bonukset - korteista tuli peräti 13! pistettä, joka riitti yhteensä 44 pisteeseen ja jaettuun voittoon.
Seuraavaksi kasattiin ryöttäsen kokonen (no ei oikeesti edes megaiso) PitchCar-rata, jolla painettiin pieni keepee. Mukana jo myös Santeri, Heidi ja Mari. Kaikki johtivat kisaa jossain vaiheessa, mutta lopulta minä ja Santeri tasattiin voitto (Santeri ensin, mä samalla vuorolla). Ihan kiva oli vääntää pidemmällä radalla, oli enemmän ohituspaikkoja.
Sitten otettiin viisinpelinä likkojen pyynnöstä Vegas Showdown, missä tällä kertaa oli voitto jaossa, kun Alangon Matti ei ollut pelissä. Kisa meni tosi tasaiseksi, mutta voittoon taisi yltää Mari? En muista pisteitä tarkkaan, mutta Santeri siinä taisi olla ihan 1-2 pisteen päässä takana. Tai sitte toisinpäin? Itte oli pohjamudissa.
Sitten peleihin tuli mukaan vielä Juse, ja pöytään otettiin viikonlopun toisen kerran Agricola. Taas asetelma oli se, että Santerille kokonaan uusi peli, Jussille 2-3 kerta, mutta eka kerta korteilla, Markulle toinen peli, mulle ja Marille jo korteillakin vähän tutumpi. Tällä kertaa Markku johkaantui seonlaisiin peltopisniksiin - sillä oli lopuksi 8 peltoa ja vissiin 18 viljaa! Tämä tietysti jo söi muusta touhusta mahiksia, mutta pisteet kuitenkin siinä 30 paikkeilla, että todella erikoisallakaan taktiikalla ei kuitenkaan jäänyt ihan jalkoihin.
Jussi rakensi ehkä tasapainoisimman farmin ja kaikesta tuli hyvin pistetiä - paitsi bonuksista (3), joten tyytyminen oli kolmanteen sijaan pisteen Marin edellä 36-35. Voitto meni jakoon Tapanin ja Santerin kesken. Santerin farmi ei erikoiselta näyttänyt, mutta ne bonukset - korteista tuli peräti 13! pistettä, joka riitti yhteensä 44 pisteeseen ja jaettuun voittoon.
Perjantain peli-ilta
Perjantaina aloitettiin peliviikonloppu ensin Santerin, Marin ja Tapanin toimesta Vasco da Gamalla. Peli kesti kaiken järjen vastaisesti alle tunnin, vaikka Santerille kokonaan uusi peli, ja Marille toinen ja Tapanille kolmas peli. Itse jäin täysin jalkoihin kun panostin kaiken loppuun, ja kaiken sitten hävisin siinä lopussa kun hommat meni kiville ja laivat karille. Sain about 60 pojoa, kun Mari veti 100+, Santeri siinä välimaastossa.
Seuraavaksi pitkästä aikaa taas elukkapyramidia, ja lopuksi vielä Ricochet Robotsia, jossa Santeri todisti, että lentäjälle hahmotuskyky on tärkeää ja sitä löytyy. Parin lapun jälkeen alkoi Santeri-show ja lappuja alkoi satoa sille puolen pöytää.
Tässä vaiheessa Santeri häipyi, mutta pari tuntia myöhemmin peleihin paukahtivat vielä Harri ja Markku. Pojat olisivat halunneet pelata reiskaa, mutta Mari ei antanut, joten painettiin Agriäijällä. Markulle agricola oli kokonaan uusi, Harri oli pelannut kerran tai kaksi ilman kortteja, Mari toista kertaa korteilla ja minä kolmatta. Suht pikaisesti edennyt peli meni aika erikoisesti, kun Harri ilmoitti jo hyvissä ajoin, että aikoo vain yrittää sabotoida mun peliä ja lisäksi kerätä pelin kaikki lampaat. Ja tosiaan sitä toteuttikin vahvasti, luonnollisesti jättäen monta muuta puolta pelistä harakoille. Marillehan peli valui aika ryöttäsesti, mä pääsin suht järkeviin pisteisiin ja Markkukin oppi pelin ideat. Harri veti pelin aikana raakan viihteen, joten ei mainita tuloksista =)
Lopuksi painettiin vielä pikainen Triviaali, jossa lähinnä mieleen jäi pari Markun aika ufoo tietoa, ja Harrin vastaus kysymykseen: Mitä pelkää ornifobiasta (tjsp?) kärsivä? - Kalastusta. ETSÄPELKÄÄ KALASTUSTA!
Seuraavaksi pitkästä aikaa taas elukkapyramidia, ja lopuksi vielä Ricochet Robotsia, jossa Santeri todisti, että lentäjälle hahmotuskyky on tärkeää ja sitä löytyy. Parin lapun jälkeen alkoi Santeri-show ja lappuja alkoi satoa sille puolen pöytää.
Tässä vaiheessa Santeri häipyi, mutta pari tuntia myöhemmin peleihin paukahtivat vielä Harri ja Markku. Pojat olisivat halunneet pelata reiskaa, mutta Mari ei antanut, joten painettiin Agriäijällä. Markulle agricola oli kokonaan uusi, Harri oli pelannut kerran tai kaksi ilman kortteja, Mari toista kertaa korteilla ja minä kolmatta. Suht pikaisesti edennyt peli meni aika erikoisesti, kun Harri ilmoitti jo hyvissä ajoin, että aikoo vain yrittää sabotoida mun peliä ja lisäksi kerätä pelin kaikki lampaat. Ja tosiaan sitä toteuttikin vahvasti, luonnollisesti jättäen monta muuta puolta pelistä harakoille. Marillehan peli valui aika ryöttäsesti, mä pääsin suht järkeviin pisteisiin ja Markkukin oppi pelin ideat. Harri veti pelin aikana raakan viihteen, joten ei mainita tuloksista =)
Lopuksi painettiin vielä pikainen Triviaali, jossa lähinnä mieleen jäi pari Markun aika ufoo tietoa, ja Harrin vastaus kysymykseen: Mitä pelkää ornifobiasta (tjsp?) kärsivä? - Kalastusta. ETSÄPELKÄÄ KALASTUSTA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)