Perjantaipelailut Tampereella

Perjantaina pelailtiin muutaman lyhyen ja keskimittaisen pelin sessio täällä Tampereella. Peleissä mukana Marin ja mun lisäksi Roihuvuon Mikko ja Johanna ja heidän kaverinsa Kenny ja Vesa.

Enimmäkseen pelailtiin mulle uusia pelejä, ja niistä tässä pienet kommentit. Oli sen verran kiinnostavia, että meni hankintalistalle jos jostain halvalla saa. Peleinä Ricochet Robots, Sunda to Sahul, Alhambran lisäosa Vizier's Favor ja vilkaisu Scattergoriesiin ja Avista Prohon.

Illan pääpelinä oli Alhambra ja siihen meidän edellisessä Saksa-tilauksessa hommaama lisuripaketti Vizier's Favor. Tässä oli taas neljä minilisäosaa mukana, kuten taitaa olla kaikissa Alhambra lisureissa. Kaksi niistä otettiin peleihin tällä kertaa: rahanvaihtajat ja bonusrakennuskortit. Rahanvaihtajat olivat rahakorttien sekaan laitettavia kortteja, joissa on kahden eri rahan väri. Kortin pystyy ottamaan normaalisti kun ottaa rahaa pöydästä, ja sillä voi sitten maksaa sillä "väärällä" värillä mikä kortissa on. Eli sini-keltaisen kortin pelatessaan voi sitten ostaa joko sinisen tai keltaisen rakennuksen kaupasta millä tahansa yhdistelmällä kumpaa vaan rahaa. Ihan kelvollinen lisäys mielestäni. Näitä rahanvaihtajia oli muistaakseni pakassa 6 kappaletta.

Toisena minilisurina otettiin bonuskortit, joita kuusinpelissä jaettiin yksi kullekin. Kortissa oli yhden sellaisen rakennuslaatan kuva, jossa ei ole muuria ollenkaan. Jos onnistui ostamaan juuri täsmälleen kortin mukaisen rakennuksen, sai korttia käyttää pistelaskussa yhtenä sen värisenä lisärakennuksena. Eli jos oma "target" oli valkoinen kympin hintainen rakennus ja sen onnistui haalimaan linnaansa, niin pisteytyksessä hyväksilaskettiin myös kortti valkoiseksi rakennukseksi. Tämä lisuri tuntui vähän turhan randomilta ainakin kuusinpeliin (vaikka kuusinpeli on kyllä muutenkin aika randomia). Jos kortteja olisi jokaisella 2-3 niin silloin tuuria olisi vähemmän ja ainakin todennäköisesti pääsisi yrittämään oman rakennuksensa ostoa. Esimerkiksi itselleni kävi niin, että oma rakennukseni oli ensimmäinen joka pelissä myytiin, luonnollisesti ennen kuin olin saanut yhtään vuoroa itse. 2/6 sai ostettua oman targetinsa. Toisaalta ei niistä niin erityisen isoa etua saanut, joten ei mikään valtava bonus.


Toisena uutuutena pelattiin kuudella hengellä Ricochet Robots, joka oli ehkä enemmän puzzle kuin peli. Periaate on, että laudalla on viisi robottia, joista joku yritetään saada johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman vähällä määrällä siirtoja. Pelaajia voi olla kuinka monta tahansa, kunhan kaikki voivat tuijottaa lautaa yhtä aikaa. Sitten kun joku luulee löytäneensä toimivan reitin maaliin, hän huutaa reittiinsä vaadittavien siirtojen määrän ja kääntää tiimalasin. Muut voivat vielä tiimalasin hiekan valuessa yrittää keksiä lyhyemmän reitin ja huutaa siis alemman siirtomäärän. Kun hiekka loppuu, pienimmän huutanut näyttää reittinsä, ja jos se onnistuu saa hän pelattavana olleen laatan eli yhden pisteen. Jos reitti ei onnistu (tai siirtomäärä oli huudettu väärin) saa toiseksi alimman määrän huutanut yrittää. Epäonnistunut huutaja menettää seuraavan kierroksen.

Tässä Chris Johsonin (bgg) kuvassa näkyy pelin idea paremmin. Tarkoitus on saada siis keskellä olevaan kuvioon samanvärinen robotti. Robotit voivat kulkea suoraan mihin suuntaan tahansa, mutta pysähtyvät vasta seinään tai toiseen robottiin.

Peli oli luonnollisesti aloittejoille aluksi vaikea, mutta kohtuu nopeasti aukesi, ja aukesikin sitten kunnolla. Oli nimittäin äärimmäisen hauskaa päänsärkyä, kun koitti löytää toimivia ratkaisuja. Vähän kuin the Incredible Machine oli joskus PClle, paitsi, että koko homma piti hoitaa päässä siirtämättä mitään kokeeksi. Ton pelin vois jostain etsiä halvalla, tai tehdä itte. Itsetehty vois itse asiassa olla ihan poikaa, ja pitää muistaa, että "kun itte tekee niin saa semmosen ku tulee".


Toinen mielenkiintoinen, ja myös puzzlemainen peli oli australialainen vähän tuntemattomampi Sunda to Sahul. Siinä itse palat ovat palapelinpalan muotoisia, mikä tekee pelistä aika erikoisen kaikkiin muihin peleihin verrattuna, mitä itse olen pelannut. Jotain Carcassonne-fiilistä ehkä jossakin määrin, mutta meidän käyttämämme variantti, jossa kaikki saavat ison läjän paloja, ja kaikki pelaavat yhtä aikaa yrittäin valmistaa "nodeja" eli kohtia kentällä, joihin ei enää voi lisätä paloja. Koska kaikki palat sopivat toisiinsa ainakin jotenkin päin, voi yhteen nodeen tulla 3-6 palaa ymmärtääkseni. Aina kun sellainen node tai kulma, missä on maakuviota tulee valmiiksi, saa pelaaja laittaa oman markkerinsa sen päälle. Paitsi palojen, myös kuvioiden pitää sopia toisiinsa, eli vesipaloja ei voi yhdistää saaripaloihin niin, että rantaviiva menee rikki.

Kun joku pelaaja saa kaikki markkerinsa kentälle ilman väärinpelaamista, voittaa hän pelin. Peliä voi pelata myös vuoropohjaisena ja kaikenlaisilla erilaisilla varianteilla ja säännöillä. Itse asiassa kyseessä onkin ehkä enemmän pelijärjestelmä kuin peli. Kuitenkin erittäin hauskaa ja haastavaa hahmottamiharjoitusta. Pelaisin paljon jos olisi omana. Tätä en ala itse väsätä todellakaan.



Lopuksi vielä vilkuiltiin Scattergoriesia, joka on itse asiassa täsmällen se peli, mitä me sanotaan "sanapeliksi". Siinä tosin kategorioita on valmiiksi aika hyvä kasa, ja kirjain valitaan nopalla. Ja siinä on myös rämisevä kello. Lisäksi joka kolmas kerros pelataan niin, että keksitään vaan yhteen kategoriaan samalla kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta.

Toinen mitä vilkaisin oli Avista Pro, joka on siis ryöttäisen vaikea jatko-osa klassikkoon. Itse asiassa monet niistä kategorioista oli täysin mahdottomia, kuten joku "Vuoristoneuvos", tai muuten vaan typeriä, joihin ei kukaan täysjärkinen keksi mitään. Toisaalta oli siellä paljon hyviäkin, mutta ei siihen kyllä mitään erityistä kilpailua tai hauskuutta synny, jos aiheet on niin vaikeita, että ehkä jollain 2 kirjaimella kukaan keksii mitään. Kyllä sen silti niiltä joskus vois lainata ja pelata joku 50 kierrosta kokeeks. Ja siinä ainakin varmaan sais helposti uusia ideoita siihen väärinpelattuun Avistaan.

Pelejä Tampereella

Saksan pelejä odetellessa kokoonnuttiin viikonloppuna Tampereelle pelailemaan keskimittaisia pelejä. (Ei sitä nyt etukäteen oltu suunniteltu, mutta sellasia tuli enimmäkseen kuitenkin pelattua.) Pelaamassa oli erilaisin kokoonpanoin Tare, Olli, Jarmo, Mari ja Tapani.

Ollin uutuutta Station Masteria tyypitettiin useammankin pelin verran. Ihan pätevä lyhyemmän luokan peli. Ei kuitenkaan mene ihan filleristä, koska ottaa reilun puolisen tuntia. Vaikuttaisi toimivan ihan kivasti 3-6 pelaajalla. Tämän pelin ansioksi voisi laittaa sen, että peli ei tasoita itse itseään, vaan isojakin eroja pääsee tulemaan. Toisaalta itse kritisoin peliä siitä, että se ei palkitse riskinottoa. Olen sitä mieltä, että kaipaa nollamatkustajan (tai kaksi). Vähintään hintansa väärti kuitenkin.

Pylosta pelailtiin myös useampaan otteseen eri parien välillä. Tässä pelissä on yllättävää syvyyttä. Aina kun luulee keksineensä miten kannattaa pelata, niin aina jostain takaportista toinen tulee ja vie pelin. Tuuriahan ei ole ollenkaan, mutta tuntuu että aina vedetään ohi. Ihan kuin pokeria. Taitaa olla mulla jo toistakymmentä peliä parissa viikossa.

Kokonaan uusi peli testauksessa oli Velhojen yö, joka pääsi jopa yllättämään sillä, että siinä oli jopa ihan peliäkin, eikä pelkästään 5 sekunnin ilo siitä että näkyy pimeässä. Ei se nyt silti mikään "oikea peli" ole, mutta varmasti tulee leikittyä puolitosissaan uudestaankin. Ekan erän jälkeen haluttiin heti ottaa toinen erä, mutta siinä Tarmo jaksoi yhden vuoron, ja sitten rikkoi pelin "ainutta sääntöä" eli nosti ukkonsa irti laudasta ja tökki kattilansa pesään.

Vähän pidemmistä peleistä pelattiin Ys ja Alhambra kolmella lisäosalla. Ys oli kohtuullinen menestys, vaikka kaikki olivatkin sitä mieltä, että kerätyt pisteet pitäisi olla piilossa, koska muuten pari loppukiekkiä kestävät liian kauan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että peli ei venynyt mitenkään megapitkäksi. Tästähän on säännöissäkin mukana lyhyempi variantti eli Ys express...

Alhambrassa mentiin melko perinteisen kaavan mukaan. Kaikille tuttu peli, joten mitään hirvittävää kestoa ei tullut vaikka kolme lisäosaa luonnollisesti pidensivätkin peliä. Tuntui siltä, että lisäosat tasoittivat peliä, koska erot jäivät pienemmiksi kuin yleensä. Lisäksi reservin käyttöön tuli enemmän järkeä lisäosalla.

Jossakin välissä kokeiltiin myös Frank's Zoota, joka on yksi omista korttipelisuosikeistani. Vähän vastahankaisesti porukka aloitti, mutta tuntui lopulta ihan pitävän pelistä. Ei mitään erikoista innostusta kenelläkään, mutta ei tyrmättykään. Itse pidän pelissä erityisesti sen kivasta joukkuepelistä, joka mahdollistaa järkevän pelaamisen lähes millä tahansa pelaajamäärällä. Peli on myös kivan näköinen =P

Keskikokoisista peleistä mukana myös Blue Moon City (molemmilla lisäosilla). Peli pikkuisen venähti normaalista tunnin kestosta noin 1,5 tuntiin, muttei kuitenkaan liian pitkäksti. Bonuksilla ja neljällä pelaajalla timantit ovat tärkeitä, hirveällä määrällä kortteja ei välttämättä tee niin paljon, kun peli kuitenkin päättyy jo neljään uhraukseen.

Dominion taitaa kuulua nykyään oikeastaan jokaiseen peli-iltaan. Tällä kertaa pelattiin kaksi erää. Toisessa pelissä olin kerännyt eniten pisteitä, mutta aivan lopussa huomattiin, että olin pelannut Pidot väärin, enkä ollut tuhonnut sitä. On se kumma, että vaikka on jo monta kymmentä peliä pelannut, niin silti ei muista tuommoista sääntöä.

Twilight Struggleakin vähän demottiin parin kierroksen ajan. Sai aika tyrmäävän hylkäyksen porukalta. Jännä juttu, että Marin kanssa tykätään ihan pirusti.

Alhambra lisäosa #4

Alhambran lisäosapaketissa on oikeastaan neljä lisäosaa jokaisessa. Aika kiva idea muuten! Eikä hinta päätä huimannut.

Ensimmäiseen testipeliin (kaksinpeli) otettiin invaasiot ja basaarit. Basaarit ovat rakennuslaattoja, jotka sekoitetaan normaalisti pelilaattojen sekaan, ja sijoitetaan kauppaan oman värinsä viereen, josta niitä voi ostaa - mutta vain iivenmanilla. Hinta on sama kuin vastaavan värisen palikan kaupassa sillä hetkellä. Basaareissa ei ole muurinpaloja, vaan ne sijoittuvat aina linnan "sisälle". Jokaisessa basaarilaatassa on 3 väriä. Näitä värejä koitetaan saada laatan ympärille. Loppupisteytyksessa basaareilla saa pisteitä kaavan "eri värien määrä kertaa laattojen lukumäärä basaarin ympärillä suoraan tai vinottain" mukaan. Eli jos linnassa on sininen-punainen-valkoinen-basaari, ja sitä ympäröivissä 8 laatassa on 2*sin+1*pun+2*valk, niin pisteitä ropisee 3*5=15. Ymmärsitte varmaan. Kiva, ja toimiva muunnos, ja lopulta ratkaisi voiton Marille. Ei näistä valtavasti pisteitä tule, mutta tarpeeksi, että vaikuttaa.

Toisena otettiin invaasiokortit, joista lyhyesti tässä. Aina pisteytyksen kohdalla käännetään invaasiokortti näkyviin. Jos siinä on nuoli pohjoisesta, niin silloin pelaaja menettää pisteitä jokaisesta linnan kohdasta, jota ei ole suojattu pohjoisesta päin jne. Kovin paljon pisteitä ei menetä, vaikka menetyksiä tuleekin joka pisteytyksessä, joten lopputulokseen ei valtavaa merkitystä ole ainakaan kaksinpelissä, jossa sopivia laattoja on tietysti melkein aina tarjolla. Hyökkäyksen suunta on siis arvoitus, joten suojausta ei osaa varmaksi tehdä. Paitsi että - pelissä on myös aina 2 scouttikorttia käytössä jokaisen pisteytyksen välillä. Korteissa on joku väri, ja kun ostat iivenmanilla tämänvärisen laatan kaupasta, saat myös scouttikortin, ja saat vilkaista seuraavan invaasiokortin, joten pääset tekemään muuria oikeaan suuntaan. Kaksinpelissä molemmat pääsevät helposti näkemään suunnan, joten tämä lisäys toimii varmasti paremmin monen pelaajan pelissä. Ihan jännät ideat silti.