Himalaya

Marraskuun lopussa testattiin Haukkamäenkadulla Himalaya kolmella pelaajalla (Mari, Tarmo ja Tapani). Monta vuotta se on hyllyssä istunut mutta ei jostain syystä ole pelattu kuin kerran vuonna 2007ja sekin luultavasti väärin. Ainakin nyt pelatessa tuntui ihan oudolta peliltä.

Siis tuntemattomalta, ei kummalliselta.

Kävin säännöt läpi mulkaisten jo etukäteen, ja pelipöydässä luin ne vielä kursorisesti läpi. Ihan kaikkea ei jäänyt kerralla mieleen, mutta jonkin näköinen kuva oli aloittaessa, että mitä pelissä voi tehdä.

Kuva: Matt Robertson (BGG)

Pelin kulkua

Aluksi laudan 20 paikkaan arvotaan 20-sivuisella nopalla viisi kasaa tuotteita ja viisi toimeksiantorinkulaa.

Pelaajat asettavat sen jälkeen ukkelinsa kentälle haluamaansa paikkaan.

Paikat voivat olla joko pieniä kyliä, keskikokoisia temppeleitä tai isoja luostareita. Jokaisesta paikasta voi liikkua toiseen joko hiekkatietä, kivettyä polkua, tai jäistä jokea pitkin.

Seuraavaksi pelaajat "ohjelmoivat" vuoronsa kuudella toimintoläpyskällä. Nelisivuisen läpyskän kolme sivua kuvaavat eri tietyyppejä ja se neljäs kuvaa jonkinlaista kaupankäyntiä. Merkin voi laittaa myös väärinpäin, jolloin sillä toiminnolla ei tehdä mitään.

Nämä kuusi merkkiä laitetaan sermin takana piilossa järjestykseen. Kun kaikki ovat valmiita, rivit paljastetaan ja ensimmäinen pelaaja tekee ensimmäisen toimintonsa jne kunnes kaikki on käyty läpi.

Pelaajat liikuttelevat ukkojaan järjestyksessä ja kaupankäyntivuoroilla ottavat arvottomimman tuotteen siitä paikasta jossa ovat, tai toimittavat toimeksiantoläpyskän tuotteet.

Toimituksen tehnyt pelaaja saa joko ottaa kiekon itselleen jolloin hän saa sen osoittaman määrän jakkeja, tai laittaa paikkaan stupan eli minaaretin näköisen kikkareen, tai laittaa paikan viereisille aluille delegaatiota.

Kaikilla näillä pelaaja saa yhden sortin vaikutusvaltaa.

Peliä pelataan 12 kierrosta ja lopussa tsekataan kenellä on eniten taloudellista vaikutusvalta (jakkeja), poliittista vaikutusvaltaa (delegaatioita) ja uskonnollista ekstiää (stupia).

Pisteytys

Kolmen pelaajan pelissä voittaa kahdella enemmistöllä. Jos kenelläkään ei ole kahta, voittaa se kenellä on eniten jakkeja.

Ruusuja ja risuja

Jo sääntöjenluvussa loppupisteytys tuntui jotenkin erikoiselta ja noin puolivälissä peliä kävi selväksi, että eihän siinä ole kolminpelissä oikein mitään järkeä. Kolminpelissä voittaa käytännössä varmasti se, kuka kerää eniten jakkeja. Jos ei sitten joku kolmesta onnistu jollakin ihmetempulla viemään sekä stupia että delegaatioita - mikä tuskin onnistuu.

Muutenkin tuntui, että kolmella ei ollut juuri ollenkaan interaktiota ja kun tavaratkin nousivat pöydälle vähän turhan satunnaisesti, jäi pelistä aika valju maku. Viidessä minuutissa pelin jälkeen keksittiin heti pari muutosta, joilla peli voisi olla parempi. Tai no, ei voi ihan noin suoraan sanoa, kun ei kokeiltu.

1. suhteellinen pisteytys jokaisesta enemmistöstä, jolloin muihinkin kannattaisi panostaa
2. toimeksiannot jotenkin vähemmän randomisti. Esimerkiksi 3 -5 seuraavaa olisi jo valmiiksi näkyvillä, joten voisi vähän suunnitella paremmin.

Ohjelmointimekaniikka sinällään oli ihan kiinnostava ja loi muutamia kertoja mielenkiintoisia tilanteita. Mutta ei se perussäännöillä häävi peli ollut.

Lautapeliseuran foorumilla tosin jo ehdittiin kommentoida, että neljällä peli on oleellisesti parempi, ja että kannattaa ehdottomasti ottaa lisäsäännöt mukaan (ne Jeti-, Lumimyrsky- ja Markkinamarkkerit). Lisää suolaa kilpailijoiden rattaisiin.

Eli seuraavaksi sitten neljällä pelaajalla.

Independence day, board-game day.

Last Tuesday, on Finland's independence day, we had a board-game day here in Toas Pappila.

We started the day by cooking 3 or 4 litres of rice porridge, sekahedelmäkiiseli, and some veggie pastries.

Tapani played his first game of the day (El Grande) with our neighbours Kalle, Aino, Jesse and Laura.

Meanwhile, on the other table I played some games more child-friendly with Karoliina, Daniel & Niklas. We played Myräpeli and Villa Paletti

Myyräpeli (Mole in the Whole)

This game is very nice to play with kids that are learning how to count, as they count their moves from one to four steps. And it is also an intelligent game for kids, where they can develop basic strategic thinking. The idea of the game is to be a successful digger.

Each player has 6 tiles (1, 2, 2, 3, 3, 4) which are faced down, player does not know in what order the tiles will come. In your turn, you turn one tile face up and move one of your moles as many steps as it says in the tile. The game board has a few holes, and the idea is to place as many moles in the wholes as possible.

Although the player does not know witch tile he is to pick next, he can have an idea according to the tiles that are already faced up.

It was interesting to play this with Daniel & Niklas (9 and 7 year-old) and to notice how much planning ahead they could do. At first, the kids did not understand that their moves were not completely "just chance". After I said "hey look, all your ones and twos were used", they changed their game behavior. It's was nice to see the boys thinking strategically.

Villa Paletti: another "equilibrium game" to our collection

Villa Paletti

Another one of those "equilibrium game" to our collection, to put in the same category as Eläin Pyrämiidi, Jenga, Bausack, Bandu, etc.

Each player chooses one colour. Each colour has 6 columns: 3 thin columns (1 point each), 2 medium (2 points each), 1 thick (3 points). Players can either take a columns of a lower layer in the board to put on the highest layer, or add another layer to the board.

The one with more of thicker columns on the highest layer is the leader. Game ends when the boards collapse, and the winner is the latest leader.

Niklas and Daniel: our board game evenings are not only for adults

This is a nice little game to play with kids or people that are not used to playing board games, but I can imagine that "real gamers" would get bored at it right away. After the kids left, we got a chance to play a little nerdier game.

Shadows over Camelot

This game owned by our neighbours Kalle and Aino. I think they like those cooperative games. Well, so do I.

Shadows over Camelot has very beautiful graphics and has this interesting idea that there might be (or not) one player who is a saboteur. Roles are given secretly, everyone is loyal, except one player. Once there are more cards then players, it is also possible that no-one is a saboteur. That is what happened in our game. Loyal players aim to a same goal.

The theme of the game lays in Camelot. There we find some characters and items related to the tales of the Round Table: King Arthur; The round table, Excalibur, the holy grail, etc etc.

Although I don't remember playing any games with this exact theme, I found it a little cliche, since the Round Table tale has been used is so many things over my childhood and I kinda got bored of that story.

The theme played a big role to my "liking of the game" although the mechanics could have worked pretty well with any other theme, I guess. I did not think the mechanics were well connected to the theme.

Despite the cliche theme, the mechanics of the game was quite interesting. It was nice that no-one could really do things on their own, and we really had to plan our turns together in order to get a successful game.

Shadows over Camelot: beautiful graphics on the board, and also the game components.

In addition, we also played Shadow Hunters & Franks Zoo

Kisatreeniä

7 peliä (joista yksi uusi) viiteen tuntiin ja Toppisen Tarmo pelaamassa.

Saattaa kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta ei sitä ollut lainenkaan. Tare päräytti ehtoopäivästä meille ja kolmistaan testailtiin kisapelejä. Toki ensin lämmittelyksi 2 erää Roll Through the Agesia.

Tare oppi pelin heti ensimmäisessä erässä ja taisi napata voiton ja kakkossijan ihan asiallisilla pisteillä. Koitin Peten caravans-strategiaa ja toimi toisessa pelissä tosi hyvin.
Ensimmäinen erä Tarmo 23, Tapani 22, Mari 21 - toinen Tapani 38, Tarmo 29, Mari 26

Seuraavaksi taisi olla ohjelmassa Pompeii, jossa tapani mukaan jäin reeeeeeeilusti viimeiseksi. Tare voitti 13-12-8 (mulla oli 15 kuollutta ja Marilla ja Tarmolla 18 yhteensä).

Sitten 2 erää Fairy Talea. Itse koitin pelata kiusausstrategiaa ensimmäisessä ja toisessa isoja 6+1 -strategiaa, mitkä eivät kumpikaan oikein toimineet.
Pisteet: Tarmo 38, Tapani 35, Mari 29 - Mari 41, Tarmo 38, Tapani 32

Notre Damessa mentiin Tarmon kanssa vissiin 2 kierrosta lähes täysin samoilla siirroilla ja korteilla. Tarmo napsi Notresta hyvät pisteet, mutta mä keräsin sitten puistolla paremmin. Lopulta pari lahjontaa taisi antaa mulle muutamat ratkaisevat pisteet. Mari jäi vähän junnaamaan C-vaiheessa eikä oikein saanut pisteitä.
Tarmo 80, Tarmo 68, Mari 49

Lopuksi vielä erä Reiskaa, jossa Tarella oli vahva peli. Mä sain hyvän alun, mutta jäin vähän polkemaan paikalleni muutamaksi kierrokseksi ja taas tosi hyvällä lopulla pääsin suht lähelle Taren pisteitä. Mari jäi ilman 6-devejä joten pisteet jäi suht alhaisiksi.

Tare 54, Tapani 48, Mari 32

Maanantaipelailut

Haukkamäellä pelailtiin taas. Vuorossa Robotit, Loharin vuosi ja Galaxy Trucker.

Ricochetia oli hauska pläyssätä extrarobotilla ja taisi olla peräti 4 vuoroa, missä voittaja keksi reitin, mitä kukaan muu ei keksinyt ja ainakin kerran voitto meni 17 siirrolla (tosin Jarmo keksi sekunti ennen ajan loppumista 13 siirron reitin, mutta ei ehtinyt laskea).

Lohari oli siistiä, perhana ku porukat ei siittä oikein perusta, varmaan sen takia ku on mun suosikkipelejä. Taas oli montaa eri strategiaa, ja suht tasaisesti päädyttiin.

Truckeria vedettiin aloittelijaporukalla sikinsokin sekasin ja lähinnä vaan rällästettiin, mutta niin sen pitää ollakin!

Boardgames for 5 and 7 year-olds -> ideas?

Today a friend of mine from the university came to visit me with her 5 and 7 years-old boys. They were amazed with our boardgame shelfes and I think that if it was their choice, they would have opened each and every box to see what was inside. I was so fascinating! So many boxes, so many colours, they were really exited about it.

The first game we played was eläin pyrämidi. My all times favorite game to play with people from all ages. And of course, it did not disappoint me, once again. They loved it, were really exited and the game worked really well.

After eläin pyrämidi, we played Pingwin (also known as "hey, that's my fish", or also by "pingfiini peli", hehe). Pingwin was a little hard for the 5 year old, but the 7 year old got it right away and had a lot of fun. My friend, the mother, also had a lot of fun with Pingwin, specially to see how her kids would deal with simple strategic thinking.

The kids were really exited and wanted to play more and more games. I took Halli Galli from the shelf, and we started playing. Right away we realised that the 2 adults were way too fast, and also the 7 year-old had a big advantage, because his little brother counted a lot slower than him. Halli Galli must be a fast game to be enjoyable, and with that pace, it didn't really make a lot of sense.

So, the four of us had a lot of fun this afternoon, and probably the boys will be coming by more often after the exiting experience. I wanted to ask from you guys, what games do you think could be interesting for that age? Clearly the 7 year-old could play a lot more games, different and with simple strategic thinking. Would be nice to have a game that is suitable for both ages, where the older one can think, and the younger one doesn't get bored.

Any suggestions?
Greetings,
Mari

ps: I have borrowed Velhojen Yö for them, and it has been there for a couple of weeks now. They have enjoyed the game, as I suspected. That is a great game for that age. Kids from 4 to 8, in general, have a big fascination with the darkness, and enjoy playing games, doing things in the dark. For that reason Velhojen Yö is great, since it's a game to be played in the dark.

Viikonlopun ferneemiset Tampereella

Lauantaina ja sunnuntaina hääräiltiin Hervannan hämärien ja Toppisen poikain kans lautapelien parissa.

Lauantaina ensimmäisenä viisinpelinä painettiin Vegas Showdownia, mikä on aina mukava ja sopivan tiukka vääntö. Tällä kertaa peli meni käytännössä niin pitkälle kuin voi, eli kierroksia tuli ihan maksimimäärä ja johtopaikka vaihtuikin monta kertaa ihan 2-3 viimeisen kierroksen aikana. Lopulta peli meni tasan Marille ja Tarelle, enkä mäkään jäänyt kuin 2 vai 3 pistettä. Visa ja Heikki hiukan kauempana.

Lauantaina testattiin myös San Juanin lisäkortteja, eli Alean Aarrearkkua. Ihan kohtalaisen hyviä ja tasapainoisia kortteja useita. Mä esimerkiksi käytin useita kertoja [joku saksankielinen nimi]-korttia, jolla sai kierroksen alussa vaihtaa 0-2 korttia kädestään. Pari kertaa sieltä tuli ihan hyvää tilalle. Lisäksi rakensin residenssin (tjsp.) jolla sai bonuksia pelin lopussa näin: 4p jos oli 3 samanhintaista rakennusta, 3p lisää seuraavasta 3 ryhmästä, 2p ja 1p seuraavista. Eli max 10p. Ihan mielenkiintoinen tälli.

Tarmo painoi ison seiskan hintaisen katedraalin (joita on vain 1 ja se on heti näkyvillä ja sen voi kuka vaan rakentaa koska vaan). Sillä sai samalla 4+3+2+1 -kaavalla pisteitä pelin lopussa muiden rakentamista kutosen rakennuksista. Tää vaikutti aika vahvalta ainakin nelinpelissä, jossa täydet 10 tuli aika helposti.

Lisäksi kaikkia ärsyttämässä oli Heikin pelaama vartiotupa, jonka takia muut saivat pitää vain 6 korttia kädessään kierroksen lopussa. Tämän takia itse rakensin towerin aika alussa. Aiemmin en oo sitä juuri koskaan käyttänyt.

Muita pelejä lauantaina olivat Mhing ja Tsuro.


Sunnuntaina melkein samalla ryhmällä uudestaan, mukana myös Vanha-Viitakoski. Pelattiin ensimmäinen kuusinpeli Reiskaa. Aluksi varsinkin Tare vähän epäili, että tulisi kaikki vuorot joka kierroksella, mutta niin ei käynyt. Peli meni itse asiassa siihen, että kaikki luottivat että muut tekevät esim tuotannon, joten sitä ei sittein tullut ollenkaan, kunnes yhdellä vuorolla 4 pelasi yhtä aikaa =). Muutenkin tuntui siltä, että Reiska skaalautuu pirun hyvin kuudelle pelaajalle, eikä mitään haittaa isommasta pelaajamäärästä ollut.

Pelattiin myös pari erää Once Upon a Timea, jossa suomenkielisellä kierroksella juttu lähti ihan lapasesta. Tarinan pääosissa olivat esim Rogues Gallery ja Mikuli ja tapahtumapaikkoinana esim Siilin välikkö ja yläkenttä. Sekoo katto.

Visan kanssa painoin pikasen Tarokinkin välissä. Kokeiltiin myös normipakan korttipeliä nimeltä 25, mutta siitä ei innostuttu.

Maanantain peli-ilta #5

Maanantaina oli väkeä kahteen pöytään asti.

Olohuoneen puolella pöytään ensin nostettiin Shogun, jota mä "vedin" kun olin se joka viimeksi oli pelannut ja vähän niinkuin osasi säännöt. Neljästä pelaajasta mulla oli siis 4-5 peliä alla, muilla yhteensä 1. Luulisin silti, että säännöt menivät oikein, mutta peli kesto ei ollut oikea, vaan taidettiin 3,5 painella. Peli eteni niin, että Mikko nappasi reilun johdon rakentelemalla ja pitämällä muut kuukartan yläoikealta poissa vahvasti. Muilla oli kärhämää keskenään ja jyväjemmareitakin vastaan. Itse sain pataani farmareilta oikien kunnolla. Kerran hävisin yhden farmarin revoltin, vaikka mulla oli 6 äijää puolustamassa!

Loppujen lopuksi Mikko sai pidettyä johtonsa loppuun asti, ja muut olivat suurin piirtein tasaisesti aina 6-8 pistettä parempaansa perässä. Ihan kiva peli, mutta tää pitää pelata puolet nopeammin. Nyt kyllä selkeästi aika kului siihen jumittamiseen ja järkeilyyn, ei ollut samaa havaittavissa mitä tässä blogissa aiemmin manailta ajan kuluminen vuorojen ulkopuolella tapahtuvaan tauhkaan.

Keittiön puolella pelattiin samaan aikaan Untergang von Pompeji, ja jossain vaiheessa alkoi Fabrikmanager. FM kesti kuulemma noin 3-4 tuntia kun pelissä oli vain 1 pelaaja, joka oli peliä aiemmin pelannut, eikä oikein tarkkaan muistanut hänkään sääntöjä. No eilen yliopistolla pelasin itsekin koko pelin tätä, ja meillä meni vajaa pari tuntia, vaikka oli 2 ensikertalaista.

Olohuoneessa vedettiin Shogunin jälkeen peli Notrea neljällä. Livepeliksi supernopea (alle puoli tuntia) valui meikäläiselle melkein 20 pisteen erolla. Huomaa, että treeneistä on ollut iloa.

Lopuksi vielä paikalla olleiden kesken pelattiin Mamma Mia!, jossa taas tuli niin hämäriä aineksi uuniin, ettei paremmasta väliä. Arvatkaa mikä oli avaruusaluksen pakosuutin?

Maanantain peli-illat #1 ja #2

Pari viikkoa sitten laitettiin taloyhtiön rappukäytäviin ja Facebookiin ilmoitus, jossa toivotettiin pelailusta innostuneet tervetulleiksi meidän sekasotkuun illan viettoon. Ensimmäisellä kerralla ei vielä uskaliaita paikalle ilmaantunut, mutta viime viikolla päästiin sitten ensimmäisen kerran pelaamaan kun paikalle tupsahtivat naapurirapusta Juho ja Emilia. Toisella kerralla paikalla heidän lisäkseen vielä Heikki V ja Teemu V-v sekä brasilian vahvistus Medi.

Ensimmäisellä kerralla pelailtiin ainakin Tsuroa, eläinpyramidia, Notre Damea ja erä Tichua. Siinä tuli puheeksi, mitä Juho ja Emilia olivat pelanneet ja Marin suureksi innostukseksi heiltä löytyi omasta takaa Once Upon a Time, mitä sitten tilattiin seuraavalle kerralle.

Ja toisella kerralla sitten sitä pelattiinkin seitsemän hengen porukalla, joka tuntui ihan sopivalta peliin. Once Upon a Time on tarinankerrontapeli, jossa tietysti pelikokemus riippuu paljon porukasta ja fiiliksestä. Itse en ehkä olisi välttämättä sitä ensimmäisenä pelannut tollain ex-tempore, mutta Mari oli pelistä ihan fiiliksissä, joten sitä sitten iskettiin juuri muilta kysymättä. Varsinkin Teemu olisi aluksi tainnut mieluummin pelata mitä tahansa muuta, mutta pääsi peliin hyvin mukaan?

Muita pelejä toisella kerralla oli Pitch Car 1,5 setillä (sain muuten pitkästä aikaa oikein kunnolla pataan siinä), sekä Shadow Hunters, joka meni ensimmäistä kertaa ikinä niin, ettei kukaan riehunut ihan randomilla koko ajan kaikkien päälle (Pete ja Jarmo eivät olleet pelissä). Itse asiassa vihreät kortit meinasivat jopa loppua. Ekana lensin minä pihalle yhdessä Heikin kanssa kun toisemme tapoimme, pari muutakin multikilliä pelissä tuli, joten lopulta kävin niin, että samalla vuorolla kuolivat viimeinen shadow ja hunter ja eloon jäi pelkästään Allie, eli KAIKKI voittivat pelin. Joskus kerran on tainnut käydä niin, että 5/8 on voittanut, mutta tuo 7/7 oli jo hämärä.

Yksi erä Big Pointsiakin pelattiin jossain välissä.

Pelit jatkuu taas ensi maanantaina jos ja kun joku ilmaantuu paikalle. Kutsu on avoin.

Pieni peliehtoo

Toppisen vanhemmat veljekset poikkesivat eilenehtoosta Haukkamäenkadulle pelailemaan. Jo ennen pelien alkua olin Marin kanssa päivällä testannut Australian kortit kuvapuoli ylöspäin, ja havainnut sen hyväksi tavaksi vähän virittää tuttua peliä. Suosittelen testaamaan.

Poikain kanssa pelattiin Tarmolle ja Ilelle uusi Vegas Showdown, jossa Ilkka oli heti hyvin jyvällä ja pisti Marille tiukasti kampoihin. Mä ajauduin rahavaikeuksiin kun taas Tare pisti kaiken likoon rahapeleihin. EI sulla kuulu olla 10 slotsia pelin lopus! No ei pärjätty ja mä vein viä Taren nenän edestä yhden superpalan, joka toi mulle vissiin 17 pojoo ja Tarelle olis ollu peräti 22.

Sitten Mari häippäsi rientoihinsa ja poikain kans painettiin 2xReiska. Ile oli vähä lumiukko, mutta Tare pääsi uusiin kortteihin sisälle HETI ja ottiki pari voittoa. Toisessa erässä laskin, että jos peli olisi päättynyt kierrosta ennen tai kierrosta jälkeen olisin voittanut. Viimeisellä kierroksella mä sain 0 pistettä ja Tare veti muistaakseni 12, eli hyvä ajoitus. Ilekin pääsi tokassa erässä jo lähelle, pisteet 48-42-40

Vielä poikain kanssa taas molemmille uutena Vasco, jossa molemmat valittelivat puoli peliä, että ei oikein hahmota peliä, mutta kumpikin sen siitä sai haltuun. Ile tosin paino all-in pääleveenä isoo sekoo vissiin kolmannella kierroksella ja ansionsa mukaan sai, eli hinnat nousi just maksimiinsa ja Ilen peli meni käytännössä siinä. Mä pidin hahmolappuja varmaan 60% ajasta, Ile 25 % ja Tare 15%, mutta voittoon nousin vasta loppupisteytyksen rahoista saamillani jämäpisteillä.

Mari tuli takasin ja illan viimeisenä pelattiin vielä Big Points, joka oli tuttuun tapaan ääryystasainen.

Hyvät pelit, lisää näitä.

Lisäyksenä vielä, että tuli siinä josain välis päivää testattua Jusen kans myös BSW:ssä Stone Age. Sinne pislari peli, livenä luultavasti meidän porukalla vähä liian hidas (BSW 45min, live ehkä 1,5h?).

Trough the Ages kahdelle

Mari halusi pelata eilen jotain, ja päädyttiin kattamaan pöytä Aikain saatolle, eli tutummin truutille. Vähän oli päässyt säännöt ja varsinkin setuppi unohtumaan, joten lueskelin ohjekirjan nopeasti läpi, ja ehkä puolen tunnin järkeilyjen jälkeen alettiin läiskiä. Aika hyvin ne säännöt taisi mennä oikein, vain pari jotain pikkujuttua huomattiin seuraavalla kiekillä.

Kahdestaan peli tuntui juoksevan nopeammin kuin uskoikaan, vuoroja ei lopulta mahdottomasti tullut, varsinkin kun ainakin itse jostain syystä ajauduin ostelemaan paljonkin kortteja korttirivin kallimmasta päästä, jolloin korttipinot hupenivat luonnollisesti entistä nopeammin.

Ainakin eilisessä pelissä tuntui vuoroja tulevan sen verran vähän, että esimerkiksi öljyyn päivittäminen ei ollut lainkaan tarpeen, koska itse päivitystyöt olisivat olleet niin kalliita, että saatu tuotto ei olisi niitä edes kattanut. Peli eteni oikeastaan kohtuullisen rauhanomaisesti, tosin Mari pari kertaa ryki aggressioita ja haastoi yhden sodan, mutta niistä ei juuri suurta vahinkoa koitunut koska onnistuin aina puolustautumaan vähintään säällisesti.

Tieteeseen panostamalla lopulta vein voiton saamalla hyvät bonukset III-agen ihmeestä ja loppubonuksista. Kulttuuria emme juurikaan ehtineet tuottaa ennen kolmatta aikakautta, ja sen aikanakin taisi kertyä parhaimmillaan vain reilut kymmenen kierroksessa. Suuri osa pisteistä tulikin loppubonuksista, joita olimme eventteinä kumpikin tällänneet pakkaan aika runsaasti.

Hieno peli ja tälläisenä alle 3 tunnin pelinä onnistuu kahdelta paljon helpommin kuin 5-6 tunnin nelinpelinä. Tosin sitä tekisi silti mieli joskus kokeilla, kun en vieläkään kertaakaan neljällä ole pelannut.

Vasco da Gama testattu alustavasti

Eka peli tuli otettua nyt VdG:tä yliopistolla. Neljällä kokeneella pelimiehellä sääntöjen opetteluun puoli tuntia ja peliin pari tuntia. Veikkaisin siis, että myöhemmillä peleillä kesto asettuu sinne 1,5-2h välimaastoon, eli semmonen keskiraskas worker placement -tälli.

Säännöt ovat opetettuina oikeasti helpot ja nopeasti läpikäydyt, kunhan siis yksi pelaaja ne jo osaa. Pelaamaan päässee 10 minuutissa. Pelissä pelataan vain 5 kierrosta, joten toimintoja ei hirveästi hukkaan kannata heittää, vaikka tässä pelissä yksi mekaniikka siihen kannustaakin, ja itse asiassa valitsemansa toiminnon käyttämättä jättäminen onkin välillä paras valinta (siitä saa [yleensä] rahaa).

Pelaajat ovat merenkävijöitä, jotka hommaavat laivoja, miehistöjä ja kapteeneja ja lähettävät niitä merile tuottamaan mainetta ja mammonaa. Pelin jippona ja erottavana tekijänä muihin peleihin on erityislaatuinen toimintojen valintasysteemi, missä valitaan samalla sekä toimintajärjestys, että toiminto. Toiminnot voivat myös olla maksullisia, tai ilmaisia, eikä sitä valintavaiheessa vielä välttämättä tiedä 100%. Jännä mekeaniikka, joka pitää itse kokeilla, ennen kuin sen oikeastaan tajuaa kunnolla.

Miellyttävä kokemus, jota mielellään pelaa uudestaan. Alustavasti 8/10 arvosanalla mennään ainakin neljän pelaajan pelissä.

Agricola korteilla

Tulihan viimeinkin testattua tästäkin pelistä se "kokoversio", eli korteilla höystettynä. Pelattiin Marin kanssa kaksinpeli I-pakan korteilla. Jos nyt lyhyesti sanois, niin en tajua, miksi EI olla pelattu korteilla aina. Ei se tuonut yhtään lisää AP:tä, mitä nyt Marilla kesti vähän tankata mitä niissä korteissa sanotaan, kun on saksankielisissä korteissa suomenkieliset käännöslaput päällä.

Itse peli ei muutu juurikaan, mutta ammatit ja pienet parannukset tuovat lisää mielenkiintoisia vaihtoehtoja, ja ehkä sitä myöten nostavat pisteitä muutamalla pelin aikana. Ensimmäisessä pelissä käytin omista 14 kortistani vain 2, ja Mari käytti 3. Ilmeisesti kumpikaan ei oikein tajunnut korttien käyttökelpoisuutta ennen kuin oli jo myöhäistä. Itselläni oli ainakin pari korttia, jotka olisi ehdottomasti pitänyt pelata pelin alussa, mutta silloin tuntui, että oli niin paljon muutakin tekemistä, ettei ehtinyt siihen ammattiruutuun.

Tarkemmin seuraavan pelin jälkeen, mutta tällä "päivityksellä" Agricola pompsahti kummasti taas pelihyllyllä sinne haluttavimpien kasaan.

Twilight Struggle

Taisi olla mun kuudes kunnon peli tätä. Marin kanssa otettiin parin päivän peli, kun ei ehditty kerralla loppuun asti. Digikameralla vaan kuva ja merkit paikalleen kun jatkettiin, eli save-load toimi ihan hyvin.

Pelasin tällä kertaa USA:lla ja olin alussa pahassa alakynnessä, mutta pikku hiljaa aloin hilata itseäni voiton puolelle napsimalla pikkupisteitä sieltä sun täältä ja juoksemalla lujaa space race-trackilla. Itse asiassa se varmaan ratkaisi pidemmän päälle pelin, että olin siellä edellä lähes koko ajan. Varsinaisissa pisteytyksissä hurjia eroja ei tullut, mä vein kerran Afrikan selkeästi, Mari vei Etelä-Amerikan kerran puhtaasti.

Lopulta peli ratkesi 8. kierroksen loppupuolella kun sain 20 pojoa kasaan parilla yhden pisteen antavalla kortilla eikä Mari pystynyt puolustautumaan. Jännä ja vaihteleva peli taas. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikeista.

Kaksinpelipäivitys #3 Mr. Jack & Dominion

Seuraavana parin uunista putkahtivat Mr. Jack ja Dominion.

Dominionista ei sen enempää, kuin että random-setupilla pelattiin ja mulle tuli voitto pistein 37-35. Ehkä erikoisuutena se, että nappasin 5/8 lääniä, mutta Mari keräili sitten melkein kaikki pitäjät.

Mr. Jack on mielenkiintoinen salapoliisipeli, jossa toinen pelaaja yrittää selvittää kuka pelin hahmoista on viiltäjä-Jack, ja toinen yrittää pysyä Jackina piilossa tai karata White Chapelin kaupunginosasta (eli pelilaudalta) kahdeksan kierroksen ajan. Mikäli Jack karkaa tai saadaan kiinni, päättyy peli heti. Mikäli Jack pysyttelee piilossa koko kahdeksan kierrosta, on Jack voittaja.

Pelissä on kahdeksan eri hahmoa, jotka kaikki yrittävät etsiä Jackia, mutta kuitenkin yksi heistä on itse asiassa Jack valepuvussa. Ennen pelin alkua Jackia pelaava nostaa yhden hahmokorteista, josta siis tulee pelin ajaksi Jack. Ensimmäisellä pelikierroksella arvotaan kahdeksasta hahmosta neljä, jota sillä kierroksella pelataan. Ensin Jack valitsee yhden hahmon, sen jälkeen salapoliisipelaaja valitsee kaksi ja Jack taas yhden. Toisella kierroksella pelataan toisin päin neljä jäljellä olevaan hahmoa, ja kolmannella taas kaikki sekoitetaan.

Kaikkia hahmoja voidaan liikuttaa 1-3 ruutua ja suorittaa hahmon erikoistoiminto, mikäli halutaan. Kaikkien hahmojen liikuttamisen jälkeen salapoliisipelaaja kysyy, onko Jack näkyvillä vai hämärässä. Hahmo on näkyvillä, mikäli se on toisen hahmon vieressä, tai pelilaudalla olevin katulamppujen vieressä. Mikäli Jack on pimeässä, voi salapoliisipelaaja kääntää kaikki näkyvissä olevat hahmomerkit ympäri, jolloin hän tietää, että ne ovat kaikki syyttömiä. Lisäksi, mikäli Jack on pimeässä, hän voi seuraavalla kierroksella yrittää karata kentän jostakin neljästä kulmasta. Mikäli Jack on nähty, hän ei voi paeta. Tämän jälkeen yksi katulampuista sammutetaan joka kierroksen lopuksi.

Pelilaudalla voidaan liikkua heksoista rakentuvilla käytävillä, tai viemäriverkossa "teleportaten". Lisäksi yksi hahmoista voi liikkua talojen läpi. Viemärin kansia voidaan avata ja sulkea, jolloin teleporttausta voi vaikeuttaa tai helpottaa. Lisäksi White Chapelin neljälle sisääntulolle voidaan määrätä yhden hahmon toimesta poliisivartio, jolloin siitä oviaukosta ei voi karata.

Peli on yllättävän intesiivinen, ja intuitiolla ja bluffaamisella ja kaikella muullakin on iso merkitys pelissä. Koko ajan tuntuu siltä, että haluaisi pelata kaikkia hahmoja, mutta ei oikein uskalla pelata mitään. Pelin kesto on meidän peleissä ollut 10-30 minsaa, joten tosi mukava peli melkein mihin tahansa väliin.

Liigapelissä minä pelasin Jackia, mutta Mari nappasi mut kiinni jo kierroksella 6/8. Ei siis saumoja.

Voitot tässä 1-1 eli yhteensä 3-3.







Kuva: Andreas Resch (BGG)

Two-player race: Round 2!

To make this race agaisnt Tapani a little more exciting, it would be interesting if we could get some cheering! What about if you guys bet who is the grand winner, after, say, 100 plays?
You can also give estimates on how many games each player is gonna win, how many ties?

I must be realistic that there is a higher chance that Tapani wins the bet: he plays games a lot more often than I. Then again, I am usually strong in two player games, so let's see.

Yesterday we played the first 2 games, as Tapani said, Rat Hot & Samurai: Tapani won both. But today, I equalized by winning a game of Blue Moon City & one of Pylos, yippee!

So, what do you guys think? Who's gonna win this race?
Greetings!
Mari

Game night at home

Our Valentine's day celebration was shaped by boardgames this year. Since Tarmo and Olli were somewhere in the woods "skiing" we decided to have a different game group at home, wich endded up really nice too.

We invited a selection of people from that group that play in the university on Thursdays afternoon. Jussi, Mikko and Johanna came to visit us, along with pikku Venla: a sweet and pretty girl. It was really nice to play games with such a different group, different tactics used, different speed of each round, and different games too.

Jussi was the first to arrive, and we first played Blue Moon City (Jussi 5 Tapani& Mari 4). After that Tapani and Jussi played Jambo (71-50) and Pylos (Jussi +1)

When the others arrived we played the following games:

Agricola (Johanna 31, Tapani 26, Mikko 25, Mari 23, Jussi 22)
Tapani used a new tactic: did not get any animals, built 3 rooms at once and made a huge big pastor covering all remaining space!

Notre Dame (Mikko 64, Tapani 53, Johanna 50, Jussi 44)

Space Alert (simulation cooperation game! If it wasn't for Shadow Hunters, it would be the nerdest game I've ever played!) The boys were really exited about this game, it was funny to see their faces, like if they were 7 years-old with an exciting new game, hehehe
Jussi was our captain, Tapani the communications officers and Mikko the internal combat smth. Johanna and I were just random spaceship officers.

Tsuro (Mikko, Mari, Jussi, Johanna, Tapani)
Tapani was the first out of the game, and I lost Mikko (winner) by one or two pieces

Velhojen Yö (Johanna wins!)
Nice game to be played in the dark :)

Thank you Mikko, Jussi, Johanna & Venla for the wonderful time together. Welcome again, any time. And let's try to eat less candy next time, hahaha! Damn, we eat a lot of candy :)

And for the others, HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ!
Mari

Pelejä Tampereella

Saksan pelejä odetellessa kokoonnuttiin viikonloppuna Tampereelle pelailemaan keskimittaisia pelejä. (Ei sitä nyt etukäteen oltu suunniteltu, mutta sellasia tuli enimmäkseen kuitenkin pelattua.) Pelaamassa oli erilaisin kokoonpanoin Tare, Olli, Jarmo, Mari ja Tapani.

Ollin uutuutta Station Masteria tyypitettiin useammankin pelin verran. Ihan pätevä lyhyemmän luokan peli. Ei kuitenkaan mene ihan filleristä, koska ottaa reilun puolisen tuntia. Vaikuttaisi toimivan ihan kivasti 3-6 pelaajalla. Tämän pelin ansioksi voisi laittaa sen, että peli ei tasoita itse itseään, vaan isojakin eroja pääsee tulemaan. Toisaalta itse kritisoin peliä siitä, että se ei palkitse riskinottoa. Olen sitä mieltä, että kaipaa nollamatkustajan (tai kaksi). Vähintään hintansa väärti kuitenkin.

Pylosta pelailtiin myös useampaan otteseen eri parien välillä. Tässä pelissä on yllättävää syvyyttä. Aina kun luulee keksineensä miten kannattaa pelata, niin aina jostain takaportista toinen tulee ja vie pelin. Tuuriahan ei ole ollenkaan, mutta tuntuu että aina vedetään ohi. Ihan kuin pokeria. Taitaa olla mulla jo toistakymmentä peliä parissa viikossa.

Kokonaan uusi peli testauksessa oli Velhojen yö, joka pääsi jopa yllättämään sillä, että siinä oli jopa ihan peliäkin, eikä pelkästään 5 sekunnin ilo siitä että näkyy pimeässä. Ei se nyt silti mikään "oikea peli" ole, mutta varmasti tulee leikittyä puolitosissaan uudestaankin. Ekan erän jälkeen haluttiin heti ottaa toinen erä, mutta siinä Tarmo jaksoi yhden vuoron, ja sitten rikkoi pelin "ainutta sääntöä" eli nosti ukkonsa irti laudasta ja tökki kattilansa pesään.

Vähän pidemmistä peleistä pelattiin Ys ja Alhambra kolmella lisäosalla. Ys oli kohtuullinen menestys, vaikka kaikki olivatkin sitä mieltä, että kerätyt pisteet pitäisi olla piilossa, koska muuten pari loppukiekkiä kestävät liian kauan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että peli ei venynyt mitenkään megapitkäksi. Tästähän on säännöissäkin mukana lyhyempi variantti eli Ys express...

Alhambrassa mentiin melko perinteisen kaavan mukaan. Kaikille tuttu peli, joten mitään hirvittävää kestoa ei tullut vaikka kolme lisäosaa luonnollisesti pidensivätkin peliä. Tuntui siltä, että lisäosat tasoittivat peliä, koska erot jäivät pienemmiksi kuin yleensä. Lisäksi reservin käyttöön tuli enemmän järkeä lisäosalla.

Jossakin välissä kokeiltiin myös Frank's Zoota, joka on yksi omista korttipelisuosikeistani. Vähän vastahankaisesti porukka aloitti, mutta tuntui lopulta ihan pitävän pelistä. Ei mitään erikoista innostusta kenelläkään, mutta ei tyrmättykään. Itse pidän pelissä erityisesti sen kivasta joukkuepelistä, joka mahdollistaa järkevän pelaamisen lähes millä tahansa pelaajamäärällä. Peli on myös kivan näköinen =P

Keskikokoisista peleistä mukana myös Blue Moon City (molemmilla lisäosilla). Peli pikkuisen venähti normaalista tunnin kestosta noin 1,5 tuntiin, muttei kuitenkaan liian pitkäksti. Bonuksilla ja neljällä pelaajalla timantit ovat tärkeitä, hirveällä määrällä kortteja ei välttämättä tee niin paljon, kun peli kuitenkin päättyy jo neljään uhraukseen.

Dominion taitaa kuulua nykyään oikeastaan jokaiseen peli-iltaan. Tällä kertaa pelattiin kaksi erää. Toisessa pelissä olin kerännyt eniten pisteitä, mutta aivan lopussa huomattiin, että olin pelannut Pidot väärin, enkä ollut tuhonnut sitä. On se kumma, että vaikka on jo monta kymmentä peliä pelannut, niin silti ei muista tuommoista sääntöä.

Twilight Struggleakin vähän demottiin parin kierroksen ajan. Sai aika tyrmäävän hylkäyksen porukalta. Jännä juttu, että Marin kanssa tykätään ihan pirusti.

Lisää "muita" pelejä

Edellisessä merkinnässä alkanut suuntaus pois hittipeleistä jatkuu. Parina viimeisenä päivänä on pelattu Menolippu: Eurooppaa, Mykerinosta, Carcassonne Kivikautta, Alhambraa ja Tom Tubea.

Maanantaina pelailemassa olivat Mari, Annamaria, Thiago, Jarmo, Heidi ja allekirjoittanut. Tällä porukalla pelailtiin Alhambraa ja Menolippua. Molemmat olivat mukavaa vaihtelua uusista peleistä ja hyviä pelattavia uusien pelaajien kanssa. Tuntuu, että meidän perusporukalla pelaaminen on nyt jo kuukausien ajan mennyt niin, että aina kun on hommattu joku uusi peli, niin sitä on sitten hakattu koko ajan, kunnes on tullut uusi. Eli aika vähän on pelailtu niitä "vanhoja hyviä pelejä", tai oikeastaan todella vähän. Mitä nyt Avista löytyi laatikosta, ja sitä sitten sata peliä.

Eilen sitten pelasin Heidin kanssa Tom Tuben (Mari ja Heidi pelasivat toisen kaksinpelin). Myös Mykerinos pelattiin pitkästä aikaa - oikein ei muistissa edes säännöt olleet, joten vähän meni prätäämiseksi, mutta noin kolme varttia siinä vain meni, ja heti teki kyllä mieli ottaa tätä enemmänkin pelattavaksi. Näitä helmiä hyllyssä on useampiakin, ja varsinkin Mykerinos on sen verran lyhyt peli, että sopii moneen väliin ihan semivälipeliksikin.

Jarmo innostui myös Carcassonne:Kivikaudesta ja sitä varmasti tulee pelattua lisää ainakin tällä porukalla (Jarmo ja Mari tykkäävät kovasti). Mulle taisi olle kolmas tai neljäs peli, ja yhtä mones tappio. En vissiin vaan osaa.

Toki välissä on ehditty yksi Reiskakin ottaa (Jarmo voitti suht niukasti). Tänään on tarkotus ottaa ainakin pari muutakin näistä "unohdetuista" peleistä - ja ehkä muutaman päivän tauon jälkeen jo Dominionkin taas maistuu...

Uutta matoa koukkuun

Jep, saatiin uus mato koukutettua (ainakin alustavasti) pelailuun. Jaakko körötteli bussilla Haukkamäenkadun peliloukkuun ja joutui heti Blue Moon Cityn piinapenkkiin. Toisena pelinä lätkittiin vielä Mamma Mia!

Kävi aika jännästi ilmi, että vaikka Jaakko on melko lailla uusi lautapelailija, mutta korttia on lätkinyt paljonkin, niin Blue Moon City osoittautui paljon helpommaksi selittää ja oppia uudelle pelaajalle. BMC:n säännöt ovat yksinkertaiset ja peli virtaviivainen, kuten monet muutkin Knizian pelit (Babel yms.), joten ne jäävät kerrasta päähän. Itse asiassa jos oikein muistelen, niin eipä ole toista yhtä hyvin kerralla opittua peliä vastaan tullut.

Peli meni supertasaisesti, ja olin jo hyvin lähellä tiputtaa Marin ykköspallilta ensimmäistä kertaa, mutta yhden vuoron päähän se jäi. Tai itse asiassa olisin voittanut, jos olisin vain viimeisellä 3 kierroksella saanut yhdenkin keltaisen bonuskortin, jotta olisin voinut rakentaa obeliskia kahdesti kerralla. Kristalleja olisi ollut taskussa tarpeeksi. Lopulta Mari siis voitti ja minä ja Jaakko jäimme yhden laatikon päähän.

Mamma Mia on päällisin puolin yksinkertainen, ja kokeneen pelaajan on se "helppo" selittää, mutta taktisesti peliä ei ole tainnut oikeastaan kukaan ensimmäisellä kierroksella ymmärtää tarpeeksi, jotta olisi pärjännyt. Jännä juttu, että olettaisi tämän olevan vain kevyt läpsyttely, jonka nyt oppii heti. Mutta kyllä se melkein ainakin sen pari peliä ottaa ennen kuin pärjää tasavertaisesti. Toisaalta peli kestää 10 minuuttia, joten oppiihan sen siinä.

Tässä otin revanssin ja vein voiton kiitettävällä seitsemän pizzan saaliilla (kahdeksasta).

Dominion koeajossa

Pääsin iskemään erän Dominionia tänään Yliopistolla. Saaren Mikko ystävällisesti kantoi oman kopionsa mukanaan ja useampi peli sitä heti pelattiin. Itse olin mukana viimeisessä erässä, jossa pari muutakin ensikertalaista. Voi pojat täytyy sanoa, että siinä on taas peli meikäläisen makuun. Moninpelipasianssia hiukan Race for the Galaxyn tyyliin, mutta kuitenkin selvästi erilaisella mekaniikalla. Pitkät yöt tulee vietettyä tämän pelin ääressä...

Superlyhyesti selitettynä Dominionissa jokaisella pelaajalla on aluksi samanlainen 10 kortin pakka, josta nostetaan käteen 5 korttia, joita sitten omalla vuorolla pelataan. Kortteja on kolmenlaisia: toimintakortteja, rahakortteja ja pistekortteja.

Rahakorteilla voidaan ostaa lisää kaikkia kolmea korttityyppiä.
Toimintokorteilla voidaan esimerkiksi vaihtaa kortteja, nostaa lisää kortteja, saada lisää toimintoja, ostaa useita kortteja, pelata enemmän kortteja ym.
Pistekortit ovat voittopisteitä eikä niillä ole muuta funktiota.

Omalla vuorollaan pelaajalla on 1 toiminto ja 1 osto, ellei sitten korteilla saa näitä lisää. Kädessä olevilla 5 kortilla voidaan siis ostaa lisää kortteja tai suorittaa toimintoja. Vuoron lopuksi joka tapauksessa kaikki käsikortit ja juuri ostetut kortit heitetään pelaajan omaan poistopakkaan käytettiin niitä tai ei. Pelaajilla on siis oma pakka, eivätkä muut pelaajat koske näihin kortteihin. Mitään kortteja ei pelata pöydälle, vaan pakkaan ja lopuksi pakassa olevat pisteet lasketaan.

Ostettavat kortit ovat 10 kortin pinoissa pöydällä kaikille saatavilla. Peli päättyy kun kolme korttipinoa on ostettu tyhjäksi tai jos 6 pisteen pisterkortit (arvokkaimmat) loppuvat. Tai puoli seitsemältä kun Mikon pitää lähteä kotiin.

Yksi erä kestää 30-60 minuuttia, ja peliä pelataan kunnes joku nukahtaa...

Täyden kympin peli ensivaikutelman pohjalta!