Painettiin sitte vielä toinen ehtoo putkeen peliäijää.
Ensimmäisenä aloteltiin Rossin (raaka krapula), Jamrokin ja Heidin kans Fairy Talella. Pelattiin 2-3 erää, jona aikan Rossi jo omaksu pelin ihan kiitettävästi.
Seuraavaks painettiin Notre Dame samalla poppoolla, paitsi että Jarmo vaihtui Olliin. Mä vedin vähän enemmän riskillä kuin yleensä, varsinkin kun huomasin, että mun edellä ollut Rossi veti eri strategiuee. Riskit palkittiin ja keräsin vähä yli 80p, Rossi toinen 66, Heidillä 65 ja Ollilla 61 muistaakseni. Olli veti bonariäijillä hyvin, mutta notret jäi tekemättä ja kun mä ja Rossi saatiin kumpikin kerran Notre yksin, niin saatiin hyvä pointsit.
Täs vaihees Rossi lähti syömään ja Heidi johonkin ja Jarmo jatko nukkumista, joten Ollin ja paikalle tulleen Jusen kans otettiin tähän väliin yks Samurai. Siinä Juse näytti mallia ja voitti pelin aika suvereenisti kahdella enemmistöllä, jota varmistui jo melko noileesti. Olli oli hyvänä kakkosena, ja mulle jäi rippeet. En ollu kyllä oikein missään vaiheessa mukana vaikka tiesinkin täsmälleen mitä muut oli keränneet. Huomasin, että kolminpelissä laskeminen on huomattavan helppoa, koska ei tarvitse seurata kuin yhden kanssapelaajan keräämiä namiskoja, muut voi laskea.
Sitten meinattiin viritellä Dungeon Lordsia pöydälle, koska Santerikin oli ilmaantumassa. Mutta Santerilla kesti ja Rossi ehti paikalle sanomaan, että Vaajasaarikin on tulossa. Päätettiin sitten vetää Hansa väliin ja kattoa mitä sen jälkeen. Siinäkin Jussi jyräsi ja muut vikisi, vaikka Olli lopussa pääsikin suht lähelle. Pisteet oli about 50-42-35-32, mä ja Santeri pohjilla. Kiva oli tätäkin pelata pitkästä aikaa, mutta edellisestä oli jo niin kauan, että ei oikein mitään strategiaa pelissä ollut, vaan aika huiskimalla mentiin. Juse alko pistää kaljaa kaappiin jo hyvissä ajoin, kun muut kylvi kojuja enemmän.
Tässä välissä Rossi, Heidi ja Vaajasaari iski taas Fairy Talea toisessa pöydässä.
Seuraavaksi Juse jäi kattomaan Englannin pelin toista puoliaikaa ja muut paino kauan kaivatun El Granden. Peli alkoi tasaisesti niin, että Olli vähän keräsi kaulaa muihin muutamalla vahvalla pisteytyksellä. Olli oli koko ajan vain parilla alueella, mutta keräsi niistä vahvoja pointseja normaaleissa ja erikoispisteytyksissä. Mä keräsin pientä pistettä sieltä täältä ja olin koko ajan siinä 10-20 pistettä kärkeä perässä. Yhdellä onnistuneella 1-13 powercardien pelaamisella sain toki aika ryöttäsen pisteytyksen kuudennella kierroksella, jolla sitten petasin asemia loppua varten. Siinä nousin jo noin 10 pisteen päähän ja loppupisteytyksessä pääsin about 5 pisteellä ohi ja voittoon. Siinäkään mulla ei ollut kuin 1 enemmistö, mutta sain pisteitä vissiin yhtä vaille kaikista alueista. Muutenkin pisteet olivat tasaiset eikä voittajan ja neljännen väliä tainnut olla kuin reilu 10 pistettä. Oli taas hieno vääntö!
Illan päätteeksi vielä puoliltaöin pelattiin kuin pelattiinkin se Dungeon Lords. Tällä kertaa oltiin vähän paremmin pelissä mukana, eikä pisteet tulleet ihan arpomalla. Jussi oli nyt paha veijari ja hoiteli paladineja ja keräsi sivussa useamman titlen. Mä sain ostettua taas titlehuoneen, jolla sain vissiin 3 pistettä, joilla sitten juuri sain voiton. Pisteet noin 20 mulla, juse 2 perässä, Santeri noin 10, Olli -1? Ollilla kusahti pahemman kerran rahapulaan, josta aiheutui useamman pisteen miinukset.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jussi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jussi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. kesäkuuta 2010
lauantai 2. tammikuuta 2010
Kommentti edelliseen
Anteeks, mun oli pakko tehdä tästä oma postinsa, ku oli liian pitkä kommentiks tohon edelliseen.
Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.
Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.
Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.
Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.
Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.
Enpä olis vuosi sitten tähän aikaan, tai oikeastaan vielä alkukesästäkään, uskonu että mä tämmöseen lautapelitouhuun lähden vielä vanhoilla päivillä mukaan. Vielä uskomattomampaa oli kuitenkin, että mut nähtäis enemmän tai vähemmän aktiivisesti heittelemäs frisbeekiekkoja koriin, niin huuhaalta se huuhaa vielä joku aika sitten kuulosti. Frisbeegolfin otin tässä puheeks ihan vaan siks, että sieltä saa vedettyä suoran syy-seuraus -suoran lautapelailuun, sillä melkolailla samaa porukkaa siellä pelipöydissä on istunut, kuin mitä fribaradoillakin on tullut vastaan. Väittäisinpä, että jollen olisi kiekkoiluun lähtenyt mukaan, olisi varmaan uudet lautapelikokemukset ja -elämykset jääneet tämän vuoden osalta murto-osaan nykyisestä. Mitä nyt nuo kaikki Mäellä Domittelut ja jokuset alhaisten pohjasakkapelien kokeilut olisivat varmasti silti toteutuneet.
Kulunut vuosi, ja erityisesti sen viimeisin kvartaali avasi mulle lautapelailusta täysin uusia ulottuvuuksia. Enhän mä voinu kuvitellakaan, että lautapelejä voi pelata esmes ilman noppia, saati sitten ilman pelilautaa. Ja että ne olisivat vielä hyviäkin. Ääryyshyviä. "Ostitko Venezuelan?" -hyviä. Tästä on suuresti kiittäminen Tapania & kontakteja, jotka tutustuttivat lyhyessä ajassa moneen mielekkääseen peliin. Voisin tähän luetella suosikkejani, vaikka nuo mielipiteet saattavat kyllä nopeasti vaihdellakin, sillä vaikka uusia pelejä tuli vyölle useita, on monesta niistä silti takana vasta yksi tai pari kolme pelailua. Liityin mielenhäiriössä jopa Geekkiin, ja juovuksis olen jopa listannut sinne pelailujani. Ihan kätevä juttu se semmonen, jos haluaa ja tykkää.
Agricolassa kyllä kummasti viehättää jokin. Mutta sitä nyt onkin pelattu jo huikeat neljä kertaa. Muutenkin päällimmäisenä listalla ovat pelit, joissa on paljon oheissilppua ja sälää, esim. Puerto Rico. Jotenkin yleistäen voisi kai sanoa, että mitä paremmat mahdollisuudet jokaisella pelaajalla on tehdä jotain ihan omaa erilaista juttuaan, sopivalla satunnaisuudella ja tuurilla höystettynä, pelkäämättä kuitenkaan että peli kusee yhteen huonoon ratkaisuun, ettei aina se suurin ja kokenein peluri voita, niin sen suurempi todennäköisyys että meikäläinen tykkää. Noh, eipä niitä taida kovin montaa sellaista peliä ollakaan missä voittoon olisi selkeä kaava. "Jaahas, Mannerheimi ja Erottaja meni. Mitäs sitte pelattais?" Kaikesta edellämainitusta huolimatta vuoden suosikki -tittelistä vääntävät kuitenkin Reiska ja Domi. Voitto menee hiuksenhienosti Domille, sillä se on kuitenkin hieman anteeksiantavaisempi kokemattomammille pelureille, kilotsiljardi kertaa helpompine perusteineen. Lisäksi se on ainoa tuon luokan peli, josta perehdyttämisen kunnia ei mene Tapanille. No ehkä nyt hieman välillisesti kuitenkin, pelin omistajan ominaisuudessa.
Peliseurakuntakin on matkan varrella käynyt hieman laajemmaksi kuin Hapa ja Viona. Jos heidän ulkopuoleltaan nyt pitäis joku vuoden 2009 "All Stars" -kentällinen laatia, niin ensimmäinen poiminta olisi luonnollisesti tietenkin kukas muukaan kuin sanomattakin selvä TapaNJI. Tasapainottavaksi tekijäksi valitaan Opa, sillä ilman Ollia peli tuntuu samalta kuin Tapanin murskavoitto. Olisihan tuohon rooliin sopinut joku toinenkin, mutta Opa on vaan sellainen tasaisen varma (yli- ja ali)suorittaja. Ei mutta ihan tosi - Ollilla en oo viä hirveetä eroo nähny hyvän ja huonon päivän välillä, kun taas Tapanin peli saattaa välillä kusta niinku homotonttu, vaikka sieltä aina se hyytävä loppupinnistys tuleekin. Kolmas valinta olis Mari, ihan vaan sen takia, että se vaan on aina niin maanpinnalle palauttava tunne hävitä tytölle. Neljäs tuoli menee Glögi-Santerille (normisantun viritetty versio). Kuuluu kunnon pelipöydässä olla yks jupisijakin. Viimeinen paikka on varattu Heidille, jotta mukana olisi yksi huonokin peluri. Kaikista lopuista toveruksista vaihtopenkille valikoituu Jussi, pelkästään jo Le Havrenkin ansiosta. Kaikki ne ketkä jäi mainitsematta, on vaan paskoja ihmisiä. TAI sitten yhteiset pelaamiset jäi kertaan tai pariin.
Lopuksi vielä uuden lautapelivuoden henkilökohtaiset tavoitteet. Ensinnäkin paljon uusia pelikokeiluja. Runsaasti on vielä sellaisia nimiä kokeilematta, mitä varmaan olisi pitänyt kokeilla jo aikoja sitten. Esim. Carcassonnen sain tilille vasta juuri ennen vuodenvaihdetta. Ensimmäinen lainaaminen ainakin näkee päivänvalon, sillä tammikuun lopulla olisi tarkoitus Tapanilta liisata pari peliä, ja lähteä viikoksi levittämään lautapelailun ilosanomaa Rovaniemelle. Saattaapa jopa olla, että kuluvan vuoden aikana jotain tulee osteskeltuakin omaan hyllyyn. Lisäksi tulee varmaan jossain vaiheessa perehdyttyä tähän BSW-systeemiinkin. Niin, ja se Truutti. Odotukset on korkealla. Numeerisia pelaamistavoitteita en vielä lähde näin aloittelijana pähkäilemään. Viimeisenä vielä lisäosat. Yritän yrittää oppia puheissani ja geekissä ja muuallakin erottamaan emäpelit ja lisäosat toisistaan.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Viikonlopun ynnäykset
Perjantaina aloitettiin Le Havrella, jatkettiin Vascolla ja lopuks iskettiin 3 erää reiskaa. Hyvät pelit.
Geekistä muistiinpanoja:
Le Havre: "Jussille meni selvästi, itsekin pääsin tällä kertaa kunnolla jo peliin kiinni. Tosin 5 lainan kierteestä en oikein päässyt irti. "
Reiska: "Markku, Olli, minä. Opalle 2 voittoa, Markun avausvoitto. "
Lauantaina jatkettiin mätöllä Agricola (Olli, Markku, Ville, minä)
Agricolan Olli vei järkevällä korttipelillä ja isolla kivitaloperheellä pelin aika selkeästi. Ajoitti perheenlisäykset optimaalisesti ja teki huomattavasti enemmän toimintoja pelin aikana kuin muut. Olli 44 pistettä, Markku 37, Tapani 30, Ville 26.
Interactive Deck alkaa olla suht tuttu, K-deck pitäis hommata seuraavaksi.
Notre Damen mä voitin 70 pisteellä, mutta Markku oli yllättävän lähellä superpisteillä ekakertalaiselle (yli 60). Markku on vastoin omia väitteitään äärimmäisen nopea omaksumaan pelejä.
Reiska: "Tällä kertaa sain pelit kulkemaan paremmin, 1. ja 2. sijat ja pitkästä aikaa kelpo pisteillä. Ensimmäistä kertaa pelasin "kaikki värit" -strategialla.
Olli vei toisen pelin, myös Markku mukana."
Sunnuntaina pelailin vielä Santerin ja Ilarin kanssa iltapalana Catanin, Aavikon Karavaanit ja 2xelukkapyramidia
Catan oli tosi tasainen ja mulla kävi puolessa välissä tosi paska mäihä noppaonnen kanssa, mutta kai sitä tuli huonostikin pelattua. Santerille meni viime tipassa, koska Ilari olisi saanut 10 kasaan seuraavalla omalla vuorollaan.
Karavaaneissa pelasin kuin kokeneita pelaajia vastaan, mutta pojat pelasivat vähän erikoisesti ja sen takia jäin jalkoihin oikein urakalla. Räävittömän heikko peli multa.
Geekistä muistiinpanoja:
Le Havre: "Jussille meni selvästi, itsekin pääsin tällä kertaa kunnolla jo peliin kiinni. Tosin 5 lainan kierteestä en oikein päässyt irti. "
Reiska: "Markku, Olli, minä. Opalle 2 voittoa, Markun avausvoitto. "
Lauantaina jatkettiin mätöllä Agricola (Olli, Markku, Ville, minä)
Agricolan Olli vei järkevällä korttipelillä ja isolla kivitaloperheellä pelin aika selkeästi. Ajoitti perheenlisäykset optimaalisesti ja teki huomattavasti enemmän toimintoja pelin aikana kuin muut. Olli 44 pistettä, Markku 37, Tapani 30, Ville 26.
Interactive Deck alkaa olla suht tuttu, K-deck pitäis hommata seuraavaksi.
Notre Damen mä voitin 70 pisteellä, mutta Markku oli yllättävän lähellä superpisteillä ekakertalaiselle (yli 60). Markku on vastoin omia väitteitään äärimmäisen nopea omaksumaan pelejä.
Reiska: "Tällä kertaa sain pelit kulkemaan paremmin, 1. ja 2. sijat ja pitkästä aikaa kelpo pisteillä. Ensimmäistä kertaa pelasin "kaikki värit" -strategialla.
Olli vei toisen pelin, myös Markku mukana."
Sunnuntaina pelailin vielä Santerin ja Ilarin kanssa iltapalana Catanin, Aavikon Karavaanit ja 2xelukkapyramidia
Catan oli tosi tasainen ja mulla kävi puolessa välissä tosi paska mäihä noppaonnen kanssa, mutta kai sitä tuli huonostikin pelattua. Santerille meni viime tipassa, koska Ilari olisi saanut 10 kasaan seuraavalla omalla vuorollaan.
Karavaaneissa pelasin kuin kokeneita pelaajia vastaan, mutta pojat pelasivat vähän erikoisesti ja sen takia jäin jalkoihin oikein urakalla. Räävittömän heikko peli multa.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Sunnuntaina Le Havre
Sunnuntaina painettiin kerta kiellon päälle, eli kauan haikailemani Le Havre. Uwe Rosenberg viikonloppu siis jatkui vielä Agriakin astetta "isommalla" pelillä, eli Le Havrella. Mikan tarjosi pöydän (ja leivät) ja Jussi pelin. Mä tulin pummilla.
Olin aika huuli pyöreänä alussa ja eka kierrokset meninkin ihan arvalla ja kattelin että mitähän tästä tulee. Loppupäätä kohden pääsin hiukan sisälle peliin, mutta vielä tuli tehtyä lopussakin ryöttäsiä kardinaalimunauksia, ja jäinkin kohtuullisella erolla poikien taakse. Mika voitti Jussin noin 10 pisteellä, vaikka molemmat pojatkin valittelivat, että vähän tuli tehtyä hazardeja pelin aikana. Ilmeisesti hyvänä päivänä olisin ollut vielä kauempana takana.
Hyvä maku jäi pelistä, ja erityisesti jäi hampaankoloon ja mieliteko ottaa uusiksi. Katotaan jatkuuko vielä huomenna?
Isommin en osaa arvostella peliä, mutta ei se nyt tosiaankaan mikään Agricola isoveli ole, miksi sitä on tituleerattu. Melko vähän on peleissä samaa, jos ei nyt resurssioptimointia ja runsasta niukkuutta lasketa niiksi. BGG-arvosana lähtee kasista ekan pelin jälkeen.
Olin aika huuli pyöreänä alussa ja eka kierrokset meninkin ihan arvalla ja kattelin että mitähän tästä tulee. Loppupäätä kohden pääsin hiukan sisälle peliin, mutta vielä tuli tehtyä lopussakin ryöttäsiä kardinaalimunauksia, ja jäinkin kohtuullisella erolla poikien taakse. Mika voitti Jussin noin 10 pisteellä, vaikka molemmat pojatkin valittelivat, että vähän tuli tehtyä hazardeja pelin aikana. Ilmeisesti hyvänä päivänä olisin ollut vielä kauempana takana.
Hyvä maku jäi pelistä, ja erityisesti jäi hampaankoloon ja mieliteko ottaa uusiksi. Katotaan jatkuuko vielä huomenna?
Isommin en osaa arvostella peliä, mutta ei se nyt tosiaankaan mikään Agricola isoveli ole, miksi sitä on tituleerattu. Melko vähän on peleissä samaa, jos ei nyt resurssioptimointia ja runsasta niukkuutta lasketa niiksi. BGG-arvosana lähtee kasista ekan pelin jälkeen.
Lauantaina lisää
Lauantaina aloiteltiin Markun kanssa kahdestaan siinä viiden nurkilla Reiskalla. Ensimmäinen peli tuttuun tapaan täysin pihalla ja pitkällä, mutta pisteitä kuitenkin kolmisenkymmentä?, joten ei todellakaan sieltä heikoimmasta päästä. Ei tullut tyrmäystä pelille, vaikka Mari ja Heidi pisti ukaasia, että joutuu lähteen kotio, jos tykkää.
Seuraavaksi kasattiin ryöttäsen kokonen (no ei oikeesti edes megaiso) PitchCar-rata, jolla painettiin pieni keepee. Mukana jo myös Santeri, Heidi ja Mari. Kaikki johtivat kisaa jossain vaiheessa, mutta lopulta minä ja Santeri tasattiin voitto (Santeri ensin, mä samalla vuorolla). Ihan kiva oli vääntää pidemmällä radalla, oli enemmän ohituspaikkoja.
Sitten otettiin viisinpelinä likkojen pyynnöstä Vegas Showdown, missä tällä kertaa oli voitto jaossa, kun Alangon Matti ei ollut pelissä. Kisa meni tosi tasaiseksi, mutta voittoon taisi yltää Mari? En muista pisteitä tarkkaan, mutta Santeri siinä taisi olla ihan 1-2 pisteen päässä takana. Tai sitte toisinpäin? Itte oli pohjamudissa.
Sitten peleihin tuli mukaan vielä Juse, ja pöytään otettiin viikonlopun toisen kerran Agricola. Taas asetelma oli se, että Santerille kokonaan uusi peli, Jussille 2-3 kerta, mutta eka kerta korteilla, Markulle toinen peli, mulle ja Marille jo korteillakin vähän tutumpi. Tällä kertaa Markku johkaantui seonlaisiin peltopisniksiin - sillä oli lopuksi 8 peltoa ja vissiin 18 viljaa! Tämä tietysti jo söi muusta touhusta mahiksia, mutta pisteet kuitenkin siinä 30 paikkeilla, että todella erikoisallakaan taktiikalla ei kuitenkaan jäänyt ihan jalkoihin.
Jussi rakensi ehkä tasapainoisimman farmin ja kaikesta tuli hyvin pistetiä - paitsi bonuksista (3), joten tyytyminen oli kolmanteen sijaan pisteen Marin edellä 36-35. Voitto meni jakoon Tapanin ja Santerin kesken. Santerin farmi ei erikoiselta näyttänyt, mutta ne bonukset - korteista tuli peräti 13! pistettä, joka riitti yhteensä 44 pisteeseen ja jaettuun voittoon.
Seuraavaksi kasattiin ryöttäsen kokonen (no ei oikeesti edes megaiso) PitchCar-rata, jolla painettiin pieni keepee. Mukana jo myös Santeri, Heidi ja Mari. Kaikki johtivat kisaa jossain vaiheessa, mutta lopulta minä ja Santeri tasattiin voitto (Santeri ensin, mä samalla vuorolla). Ihan kiva oli vääntää pidemmällä radalla, oli enemmän ohituspaikkoja.
Sitten otettiin viisinpelinä likkojen pyynnöstä Vegas Showdown, missä tällä kertaa oli voitto jaossa, kun Alangon Matti ei ollut pelissä. Kisa meni tosi tasaiseksi, mutta voittoon taisi yltää Mari? En muista pisteitä tarkkaan, mutta Santeri siinä taisi olla ihan 1-2 pisteen päässä takana. Tai sitte toisinpäin? Itte oli pohjamudissa.
Sitten peleihin tuli mukaan vielä Juse, ja pöytään otettiin viikonlopun toisen kerran Agricola. Taas asetelma oli se, että Santerille kokonaan uusi peli, Jussille 2-3 kerta, mutta eka kerta korteilla, Markulle toinen peli, mulle ja Marille jo korteillakin vähän tutumpi. Tällä kertaa Markku johkaantui seonlaisiin peltopisniksiin - sillä oli lopuksi 8 peltoa ja vissiin 18 viljaa! Tämä tietysti jo söi muusta touhusta mahiksia, mutta pisteet kuitenkin siinä 30 paikkeilla, että todella erikoisallakaan taktiikalla ei kuitenkaan jäänyt ihan jalkoihin.
Jussi rakensi ehkä tasapainoisimman farmin ja kaikesta tuli hyvin pistetiä - paitsi bonuksista (3), joten tyytyminen oli kolmanteen sijaan pisteen Marin edellä 36-35. Voitto meni jakoon Tapanin ja Santerin kesken. Santerin farmi ei erikoiselta näyttänyt, mutta ne bonukset - korteista tuli peräti 13! pistettä, joka riitti yhteensä 44 pisteeseen ja jaettuun voittoon.
tiistai 18. elokuuta 2009
16.8.-09 Carcassonne + kirkot ja kievarit sekä Tigris & Euphrates
Sunnuntaina pelailtiin Heinosenkadulla ensin Tarmon, Jussin, Marin ja Tapanin toimesta perus-Carcassonnea pitkästä aikaa (joillekin) Tarmon uuden hankinnan K&K-lisurin kera.
Itse en ollut koko peliä pelannut ainakaan vuoteen-pariin ja lisureista en ollut kokeillut kuin Jokea muistaakseni. Uudet palat olivat ihan mukavat, ja tuntuivat piristävän peliä viemättä kuitenkaan mitään pois, eli sivuvaikutuksia ei ollut lukuunottamatta ehkä lievää pelin pitenemistä. Toisaalta kaikki pelasivat varsin ripeästi, joten peli ei kuitenkaan kestänyt yhtään liikaa. Ehkä pieni moite tulisi kievareiden grafiikasta, joka ei ollut mitenkään erityisen erottuva. Itse en huomannut kievareita ollenkaan, ennen kuin niitä oli jo 2-3 pöydällä, taisin itsekin yhden pelata. Itse pelissä Tarmo oli aika ryöttäisen ylivoimainen pöllimällä kaksi isoa 10-20 pisteen linnaa ja onnistumalla vielä sulkemaan ne. Näin Tare voitti kaikki muut yli kierroksella! Puhutaan yliylivoimasta kun muiden erot olivat parin pisteen luokkaa.
Ihan kiva lisäosa enkä nää syytä miksei sitä voisi pitää peleissä jatkuvasti tulevaisuudessa. Tarmolla oli jo toinenkin lisuri jonossa, en kylläkään muista mikä se oli.
Tarmo lähti tämän jälkeen syömään ja muut jatkoivat vielä T&E:n. Tuttuun tapaan pelissä rakennettiin monta monumenttia ja näillä tehtiinkin paljon kaikkia muite kuutioita paitsi sinisiä, joihin Jussilla tuntui olevan monopoli. Itse olin täysin lirissä mustien kanssa, koska vähän ennen loppua olin kerännyt niitä peräti 3, kun muita oli 15-20. Onnistuin kuitenkin upporikas-rutiköyhäriskissäni ja voitin sinisen ulkoisen taistelun Maria vastaan ja keräsin sillä peräti 9 sinistä, joten voitto tuli sitten suht selkeällä erolla. Huonoimmat värit: Tapani 12, Jussi 9, Mari 8.
Itse en ollut koko peliä pelannut ainakaan vuoteen-pariin ja lisureista en ollut kokeillut kuin Jokea muistaakseni. Uudet palat olivat ihan mukavat, ja tuntuivat piristävän peliä viemättä kuitenkaan mitään pois, eli sivuvaikutuksia ei ollut lukuunottamatta ehkä lievää pelin pitenemistä. Toisaalta kaikki pelasivat varsin ripeästi, joten peli ei kuitenkaan kestänyt yhtään liikaa. Ehkä pieni moite tulisi kievareiden grafiikasta, joka ei ollut mitenkään erityisen erottuva. Itse en huomannut kievareita ollenkaan, ennen kuin niitä oli jo 2-3 pöydällä, taisin itsekin yhden pelata. Itse pelissä Tarmo oli aika ryöttäisen ylivoimainen pöllimällä kaksi isoa 10-20 pisteen linnaa ja onnistumalla vielä sulkemaan ne. Näin Tare voitti kaikki muut yli kierroksella! Puhutaan yliylivoimasta kun muiden erot olivat parin pisteen luokkaa.
Ihan kiva lisäosa enkä nää syytä miksei sitä voisi pitää peleissä jatkuvasti tulevaisuudessa. Tarmolla oli jo toinenkin lisuri jonossa, en kylläkään muista mikä se oli.
Tarmo lähti tämän jälkeen syömään ja muut jatkoivat vielä T&E:n. Tuttuun tapaan pelissä rakennettiin monta monumenttia ja näillä tehtiinkin paljon kaikkia muite kuutioita paitsi sinisiä, joihin Jussilla tuntui olevan monopoli. Itse olin täysin lirissä mustien kanssa, koska vähän ennen loppua olin kerännyt niitä peräti 3, kun muita oli 15-20. Onnistuin kuitenkin upporikas-rutiköyhäriskissäni ja voitin sinisen ulkoisen taistelun Maria vastaan ja keräsin sillä peräti 9 sinistä, joten voitto tuli sitten suht selkeällä erolla. Huonoimmat värit: Tapani 12, Jussi 9, Mari 8.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Dominion sekoo katto
14.3.-20.3.2009
Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.
Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.
Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.
Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia
14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).
Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.
Edellisen jutun kommenteissa selvästi vihjattiin erään D-alkuisen pelin runsaasta käytöstä, niin pistetään nyt sitte faktoja pöytää. Viikon aikana tuli meikäläisen osalta mätättyä 30 peliä Dominionia bws:ssä. Peliseurana oli vaihtelevasti Tare, Visuus, Juse, Tapsi ja Mika.
Aika monipuolisia pelejä oli, niinku olettaa sopii. Mielettömiä äktiönsekoja, nihkeitä noita-gardeni-militia settejä, nopeita läänien napsimisia ja niin edelleen. Jakson alussa noita hallitsi vahvasti markkinoita, mutta noidan esiintyminen laski jo normaalimmalle tasolle. Gardenit on ollu vahvoja, samoin chapelilla muutaman kerran onnistuneesti vietiin pelit, jopa gardeneita vastaan! On ollu sekä hyviä setuppeja että helevetin paskoja setuppeja. Eli just niinku Dominionissa vaan voi ollakin, laidasta laitaan ja kaikkee siltä väliltä.
Yks peli oli kyllä ryöttänen. Olin vaan katsomassa, kun muut oli just kerinny alottaan. Tarella oli sairasta menoo siinä, ku tuli kauheita äktiön-kortinnosto-ostelu touhuja. Ensi se osti pari lääniä ja pitäjän, ja heti seuraavalla kierroksella tuli sitten megastägäri. Kuvassa screenshotti vuoron loppuvaiheelta, ja alla vähä tiivistelmää vuorosta.
Village, Throne room, Council room, Village, Village, Council room, Village, Village, Market, Market, Council room, Throne room, Moneylender, Mine, Militia
14 rahaa + Moneylendereillä 6 + Marketeilla 2 + militialla 2 = 24
7 ostoo --> 3 lääniä ja 4 kuparia
Kaikki kortit kävi kädes (poistopakassa näkyy 3 juuri ostettua lääniä).
Eli puhutaan ryöttäsestä, tai jopa ryöpättömästä vuorosta! Tässähän voidaan heittää haaste, eli jos vastaavantyyppistä tykitystä meinaa pukata, niin printscreeni nappi vaan käyttöön ja tiivistelmää kehiin.
maanantai 23. helmikuuta 2009
EPIDEMIC!
Ensimmäiset sessiot Pandemickia otettiin ryhmittymällä Jussi, Tare ja Opa. Pelattiin kaksi peliä harjoittelumielessä ja helpoimmalla tasolla. Ensimmäinen peli meni oikeastaan ihan reenatessa, kun ei oikein vielä tajunnut pelistä juuri mitään. Ei aikakaan, kun iljettävä musta virus valtasi ketjureaktioiden saattelemana kaistaleen Euroopasta Afrikan kautta Intiaan asti. Loppu oli nopea, mutta armoton.
Pelistä jäi melko miellyttävä maku suuhuun. Alku oli tietysti haparointia, eikä peliin välttämättä vieläkään päässyt "oikealla tavalla" sisään. Yhteistyöpeli kun on, pitää siihen suhtautua täysin eri tavalla kuin perinteisempiin vääntöihin. Tunnelma ja pelaaminen on jatkuvasta kuoleman uhasta huolimatta leppoisaa, ja varmasti muutaman pelikerran jälkeen pääsee tosissaan pelin maailmaan mukaan.
Ensimmäiset pelit pelattiin hyvin avoimeen tyyliin, jolloin lopulta lähes kaikki siirrot pelissä tehtiin yhteistuumin. Tämä on tietysti tarkoituskin, mutta kokemuksen karttuessa on kanssakäymistä varmasti syytä hieman vähentää. Parasta on, että ryhmä voi helposti keskenään sopia, kuinka paljon esimerkiksi oman käden korteista saa kertoa muille, ja missä määrin yksittäisen pelaajan toimintoja sunnitellaan yhdessä. Sopivan vuorovaikutussuhteen löytyessä, peli on hyvää vastapainoa "hampaat irvessä" pelattaville optimointimegamättöväännöille.
Toiseen peliin lähdettiin uljain mielin, uusien specialistien voimin. Peliin 
ratkaisevan säväytyksen toi "dispacther", jonka erityisominaisuus on melko vahva: dispacher voi omalla vuorollaa liikutella myös muiden pelaajien nappuloita ympäri maailmaa (tietyin rajoituksin toki). Tare hoiteli dispacherin virkaa erittäin mallikkaasti, ja pian saivat ukot ja kuutiot kyytiä. Lähellä hävitystä käytiin, kun punaisia kuutioita oli hetken vain yksi jäljellä, mutta suosta noustiin, kun punainen vastalääke saatiin kehitettyä kreivin aikaan. Lopulta saatiin suhteellisen helposti loputkin lääkkeet keksittyä, ja
ratkaisevan säväytyksen toi "dispacther", jonka erityisominaisuus on melko vahva: dispacher voi omalla vuorollaa liikutella myös muiden pelaajien nappuloita ympäri maailmaa (tietyin rajoituksin toki). Tare hoiteli dispacherin virkaa erittäin mallikkaasti, ja pian saivat ukot ja kuutiot kyytiä. Lähellä hävitystä käytiin, kun punaisia kuutioita oli hetken vain yksi jäljellä, mutta suosta noustiin, kun punainen vastalääke saatiin kehitettyä kreivin aikaan. Lopulta saatiin suhteellisen helposti loputkin lääkkeet keksittyä, jaihmiskunnan oli kiittäminen tehokasta Norton Antivirus -ryhmää olemassa olonsa jatkumisesta. (Dispacher pystyy erityisominaisuutenaan siis vain liikuttamaan toisten nappeja, mutta me taidettiin käyttää sitä silloin tällöin myös muiden toimintojen etätekemiseen, lähinnä laatikoiden poistamiseen...)
Pelistä jäi melko miellyttävä maku suuhuun. Alku oli tietysti haparointia, eikä peliin välttämättä vieläkään päässyt "oikealla tavalla" sisään. Yhteistyöpeli kun on, pitää siihen suhtautua täysin eri tavalla kuin perinteisempiin vääntöihin. Tunnelma ja pelaaminen on jatkuvasta kuoleman uhasta huolimatta leppoisaa, ja varmasti muutaman pelikerran jälkeen pääsee tosissaan pelin maailmaan mukaan.
Ensimmäiset pelit pelattiin hyvin avoimeen tyyliin, jolloin lopulta lähes kaikki siirrot pelissä tehtiin yhteistuumin. Tämä on tietysti tarkoituskin, mutta kokemuksen karttuessa on kanssakäymistä varmasti syytä hieman vähentää. Parasta on, että ryhmä voi helposti keskenään sopia, kuinka paljon esimerkiksi oman käden korteista saa kertoa muille, ja missä määrin yksittäisen pelaajan toimintoja sunnitellaan yhdessä. Sopivan vuorovaikutussuhteen löytyessä, peli on hyvää vastapainoa "hampaat irvessä" pelattaville optimointimegamättöväännöille.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Game night at home
Our Valentine's day celebration was shaped by boardgames this year. Since Tarmo and Olli were somewhere in the woods "skiing" we decided to have a different game group at home, wich endded up really nice too.
We invited a selection of people from that group that play in the university on Thursdays afternoon. Jussi, Mikko and Johanna came to visit us, along with pikku Venla: a sweet and pretty girl. It was really nice to play games with such a different group, different tactics used, different speed of each round, and different games too.
Jussi was the first to arrive, and we first played Blue Moon City (Jussi 5 Tapani& Mari 4). After that Tapani and Jussi played Jambo (71-50) and Pylos (Jussi +1)
When the others arrived we played the following games:
Agricola (Johanna 31, Tapani 26, Mikko 25, Mari 23, Jussi 22)
Tapani used a new tactic: did not get any animals, built 3 rooms at once and made a huge big pastor covering all remaining space!
Notre Dame (Mikko 64, Tapani 53, Johanna 50, Jussi 44)
Space Alert (simulation cooperation game! If it wasn't for Shadow Hunters, it would be the nerdest game I've ever played!) The boys were really exited about this game, it was funny to see their faces, like if they were 7 years-old with an exciting new game, hehehe
Jussi was our captain, Tapani the communications officers and Mikko the internal combat smth. Johanna and I were just random spaceship officers.
Tsuro (Mikko, Mari, Jussi, Johanna, Tapani)
Tapani was the first out of the game, and I lost Mikko (winner) by one or two pieces
Velhojen Yö (Johanna wins!)
Nice game to be played in the dark :)
Thank you Mikko, Jussi, Johanna & Venla for the wonderful time together. Welcome again, any time. And let's try to eat less candy next time, hahaha! Damn, we eat a lot of candy :)
And for the others, HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ!
Mari
We invited a selection of people from that group that play in the university on Thursdays afternoon. Jussi, Mikko and Johanna came to visit us, along with pikku Venla: a sweet and pretty girl. It was really nice to play games with such a different group, different tactics used, different speed of each round, and different games too.
Jussi was the first to arrive, and we first played Blue Moon City (Jussi 5 Tapani& Mari 4). After that Tapani and Jussi played Jambo (71-50) and Pylos (Jussi +1)
When the others arrived we played the following games:
Agricola (Johanna 31, Tapani 26, Mikko 25, Mari 23, Jussi 22)
Tapani used a new tactic: did not get any animals, built 3 rooms at once and made a huge big pastor covering all remaining space!
Notre Dame (Mikko 64, Tapani 53, Johanna 50, Jussi 44)
Space Alert (simulation cooperation game! If it wasn't for Shadow Hunters, it would be the nerdest game I've ever played!) The boys were really exited about this game, it was funny to see their faces, like if they were 7 years-old with an exciting new game, hehehe
Jussi was our captain, Tapani the communications officers and Mikko the internal combat smth. Johanna and I were just random spaceship officers.
Tsuro (Mikko, Mari, Jussi, Johanna, Tapani)
Tapani was the first out of the game, and I lost Mikko (winner) by one or two pieces
Velhojen Yö (Johanna wins!)
Nice game to be played in the dark :)
Thank you Mikko, Jussi, Johanna & Venla for the wonderful time together. Welcome again, any time. And let's try to eat less candy next time, hahaha! Damn, we eat a lot of candy :)
And for the others, HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ!
Mari
maanantai 2. helmikuuta 2009
Kankaanpään peli-ilta #9
31.01.2009
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
Lauantaina kokoonnuttiin poikain kans vähä istuun iltaa, kaffitteleen, pullatteleen, pullotteleen ja pelaileen lautapelejä. Heinosenkadulla pelattiin, mutta tällä kertaa numerossa 3, Taren toimiessa isäntänä. Muut pelaajat olivat Mika, Jussi ja Olli. Ehtoo aloitettiin ennakkoluulottomasti, sillä puolivaivihkaa, jopa juovihkaa, pöytään ilmeistyi varsin kookas pelilaatikko, jonka päällä ja kyljissä luki pahaenteisesti sana Shogun. Olli oli eniten hämillään, sillä vaikka pelistä oli juttua kuullutkin, ja jopa nähnyt legendaarisen "taistelutornin" käytännössä, ei varsinaisen pelaamisen makuun vielä ollut päässyt. Pienen ihmettelyn jälkeen peliä päätettiin joka tapauksessa pelatakin, ja todettiin, että peli on syytä aloittaa hetimiten, kun pelaajien vireystaso olisi vielä jokseenkin korkeahko.
Koska joukossa oli yksi rookie, meni sääntöjen selostamiseen luonnollisesti aikaa. Samalla kuitenkin pikkuhiljaa saatin pelin alkuvalmistelut tehtyä ja lopulta draftikin saatiin onnistuneesti loppuun. Kartaksi valittiin vivahteikkaampi kuupuoli. Drafti toteutettiin siten, että pöydällä oli aina näytillä kaksi avointa provinssia joista valita, tai sitten saattoi ottaa summamutikassa kortin pakasta. Ollilla oli ilo ylimmillään, kun hän sai napattua itselleen Techtsutsitsin (tms.), jota toiset luonnehtivat kannustavasti "pelin parhaaksi paikaksi". Lisäksi Olli sai sen tueksi pari naapuriprovinssia, joten alku ei ainakaan ihan metsään mennyt. Mika otti vakuuttavasti pikkusaaren haltuun, jonka lisäksi stäbiä myös pääsaaren violetilta ja punaiselta alueelta. Jussi ja Tare taistelivat keltaisen herruudesta heti aluksi, kun molemmat keskittivät joukkojaan kaakkoon. Lisäksi Jussi oli mukana violetilla ja vihreällä alueella, Tarella oli stäbejä vähän sielä sun täällä, samoin kuin Ollilla. Kaikkiaan sääntöihin ja alkuvalmisteluihn taisi mennä lähemmäs tunti. Toki draftiosuus on jo osa itse peliä, ja tärkeä osa onkin.
Pelissä nyt ei varmaankaan mitään erikoisia mullistuksia tapahtunut. Tare ja Jussi jatkoivat kaakkoisnurkkauksen kähinäänsä , joka pikku hiljaa kääntyi Taren eduksi. Mika hallinnoi saarta, ja varustautui paitsi puolustusta, myös hyökkäystä silmällä pitäen. Lopulta hyökkäyksiä saarelle päin ei tullutkaan, jolloin Mika täräytti isolla höökillä Jussin provinssiin pääsaaren länsiosaan. Molemmilla oli mittavat joukot, ja yhteenoton tapahtuessa semmonen 14 kuutiota hävisi kentältä, kun Jussi yhden lootan turvin piti hyökkäyksen kurissa. Muutenkin Jussi koki kovia taisteluissa, ja hetken hänellä oli vain kuusi provinssia, joissa laatikoitakaan ei ollut yhteensä kuin noin kahdeksan. Pieniä ja vähän isompiakin taisteluita käytiin siellä täällä. Pääasiassa keskityttiin toisten kanssa taisteluun, sillä uusia provinsseja valloitettiin lopulta melko vähän. Tare koki pahan takaiskun, kun Jussi hyökkäsi yllättäen kahden laatikon provinssista Taren yhden lootan keltaiseen provinssiin, ja taistelu päättyi tasapeliin. Provinssi meni "valtiolle", ja Tare jäi sillä kierroksella ilman rahaa, kun tuhottu provinssi sattui olemaan Taren verotusprovinssi. Tämä tapahtuma saattoi maksaa Tarelle voiton, sillä seurvaavat pari kierrosta oli aikamoista kituuttamista (ja manaamista), kun verotuksetkin sattuivat tuleman ihan toimintojen loppupuolella. Tätä ennen Tarella oli pullat hyvin uunissa.
Viimeisellä toimintakierroksella oli temppeliinhyökkäyskielto päällänsä, mikä säästi Jussin ja Mikan yhdet provinssit Ollin ja Taren hyökkäyksiltä. Jussi tosin vielä varmuuden vuoksi lisäsi joukkojaan kyseisessä provinssissa, joten Ollin mahdollinen valloitusyritys ei olisi välttämättä edes onnistunut. Mika sen sijaan olisi menettänyt provinssinsa varmasti, sillä sekä Tare että Olli olivat sitä havittelemassa. Toisen vuoden talvi oli ankara -5, ja seurauksena olikin muutama nujakka. Olli koki talopoikien kapinan pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hänen "pääpaikkansa" Teckhstiili (tms.) vietiin alta, seurauksena noin 6 pisteen menetys. Kyllä kai pelissä jotain muutakin tapahtui, mutta tässä nyt oli mieleenjäänet "kohokohdat".
Shogun pisteet:
Mika 49
Tare 43
Olli 41
Jussi 31
Peli kesti kaikkine alkusäätöinen lähemmäs neljä ja puoli tuntia. Ylimääräinen aika (normikesto on ollut kai n. 3 tuntia) selittyy märkäkorvan mukana ololla, sillä sääntöjä jouduttiin tietysti selittämään paitsi alussa, myös pelin aikana. Toki myös itse pelaaminen, eli pääasiassa toimintojen valinta, kesti Ollilta alkuun hieman kauemmin kuin muilla, mutta eipä Olli tainnut aivan joka kerta olla viimeisenä valmiina.
Ekan pelin perusteella olen Shogunista varautuneen innostunut. Pelin mekaniikka on aika mielenkiintoinen, ja muutenkin jokin pelissä kiehtoo. Ainoa miinuspuolen seikka on oikeastaan pelin kesto, joka tuntuu hieman pitkältä suhteessa pelin tapahtumiin. Pelissä on kuitenkin vain kuusi varsinaista kierrosta, jonka aikana jotain tapahtuu. Niissäkin pääosa tekemisestä, tai ainakin päätöksistä, tapahtuu toimintoja valittaessa. Loppu on vain lootien ja rakennusten kanssa prähnäämistä, taistelua sekä rahan ja riisin keruuta.
Poikain kanssa mietittiinkin jälleen kerran pelikellon tuomista pöytiin ja peleihin. Shogunissa pelikellon käyttö olisi ainakin yksinkertaisempaa kuin monissa muissa peleissä. Kun kaikki tekevät periaatteessa samat päätökset samanaikaisesti, ei kellon kanssa tarvitsisi koko aikaa sählätä. Riittää, että kello vain yksinkertaisesti pistetään päälle toimintojen valintavaiheen alkaessa, ja tietyn ajan kuluttua pirinä ilmoittaisi raakasti, että liike loppuu NYT. Tyhjillään olevat toiminnot jäisivät yksinkertaisesti tyhjilleen ja se siitä. Se mikä olisi sopiva aika toimintojen valintaan onkin toinen juttu. Viisi minuttia tarkoittaisi pelin kestossa puolta tuntia tähän vaiheeseen yhteensä kuluvaa aikaa, tosin viisi minuuttia saattaa olla toisinaan hieman turhan vähän. Kymmenen minuuttia voisi olla parempi, viisitoista jo selvästi liian pitkä.
Toinen asia on, että kuinka paljon pelikello lopulta nopeuttaisi peliä. Se riippuu pitkälti siitä, kuinka suuri osa pelistä lopulta kuluu tähän vaiheeseen. Toimintojen suorittamiseenkin menee kuitenkin aika kauan aikaa, eikä sitä ole niin helppo nopeuttaa. Mutta jos suurin osa ajasta kuluu nimenomaan valintavaiheeseen, voisi oikein asetettu pelikello nopeuttaa peliä juuri sen verran kuin on tarvis. Peli ei lopulta ehkä sittenkään ole LIIAN pitkä sellaisenaankaan, mutta pelin nopeutumisella olisi kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin, jos peliaika olisi lähempänä kahta kuin kolmea tuntia, voisi Shogun nousta useamminkin pöydälle. Toinen, ja ehkä houkuttelevampi vaikutus olisi se, että nopeammalla tempolla pelattaessa pelin voisi ottaa myös kolmen vuoden versiona, jolloin toimintaa, taistelua, vehkeilyä ja ylipäätään rähinää olisi mukavasti enemmän. Tällöin kolmen tunnin kesto olisi ihan passeli. No, ehkä aiheesta viriää jotain keskutelua, sillä itse ainakin tykkäsin pelistä siinä määrin, että toistekin pelin pariin halajan. Sen verran vielä, että Shoguni olis ihan ehdoton brettspielwelt peli. Peli nopeutuisi törkeästi, kun rahat, riisit ja joukot napsahtaisivat automaattisesti paikalleen!
Shogunin jälkeen kello oli jo yli kaksitoista, ja mietittiin loppuillan, tai pikemminkin yön, kuvioita. Selviä asioita oli vain kolme: 1) ainakin yksi peli vielä pelataan; 2) saunassakin pitäisi käydä; 3) Mika. Pelivaihtoehtoina olivat Leonardo, Caylus, Caylus Magna Carta ja Power Grid. Leonardo päätettiin hylätä, koska se oli Mikalle uusi peli. Power Gridin kohdalla päätettiin odottaa uusia ja uljaita karttoja ja laitoksia, jotka Saksan maalta toivon mukaan pikimiten Suomeen rantautuvat. Cayluksista päädyttiin lopulta Magna Cartaan, koska se oli kaikilla tuoreessa muistissa, ja ehkä se sittenkin on hieman nopeampi ja kevyempi kuin aito ja alkuperäinen "Caylus The Infernal".
Ja olihan Magna Carta tällä kertaa ainakin nopeampi kuin viimeksi, sillä peli kesti kaikkiaan noin kolme tuntia, johon sisältyi kaiken lisäksi saunavuoro ja selän pesu. Itse peliin kaikki lähtivät sillä mielellä, että "nyt ainakin rakennan sikana enemmän rakennuksia kuin viimeksi". Toisilla tämä taktiikka onnistui paremmin kuin toisilla. Kunkun raksalla ei varsinaista rähinää nähty, joskin vain kerran pelin alkuvaiheessa rakentaminen jäi kaikilta väliin. Muut rakentelivat pytinkejä ja linnaa suhteellisen tasaisesti, ainoastaan Olli jäi hieman heikoille molemmissa. Syynä oli mitä ilmeisemmin se, että tuotantorakennusten sijaan Olli pystytti alkuvaiheessa juristin, josta seurasi se, että resursseja ei vain ollut koskaan tarpeeksi, kun tuotantorakennusten edut jäivät saamatta. Lisäksi Mika pykäsi heti Ollin juristin perään oman juristinsa, jolloin Olli ei päässyt yksin hyötymään juristin proviisioista.
Linnaa paukutettiin valmiiksi tasaiseen tahtiin, ja rakennuksiakin nousi kentälle aika vauhtia. Lopulta, kun linnassa oli enää kakkosen laattoja, nousi kentällä vielä liuta tavallisia rakennuksia ja isoja pisterakennuksia. Lopulta pistelaatat taisivat jakautua muuten suht tasaisesti kaikille muille paitsi Ollille, jolla oli pelin päättyessäkin vain yksi hikinen neljän pisteen lappu! No senhän tietää, että ei sillä kuuhun mennä. Pisterakennukset jakautuvat suhteellisen tasaisesti, Taren viedessä kuitenkin isoimman potin. Olli otti normirakennuksista vielä lopussa ihan hyvin pistettä, mikä tasotti eroa, mutta eihän se silti mihinkään riittänyt. Loppupisteissä Tare repi lopulta selkeän kaulan muihin ja ansaittu voitto jäi isännän näppeihin. Mika ja Jussi jakoivat kakkossijan, ja Opan surkea tappio oli yhtä ansaittu kuin Taren voitto.
Caylus Magna Carta pisteet:
Tare 52
Jussi 39
Mika 39
Olli 33
Tässä vaiheessa kello oli siinä josain neljän hujakoilla, ja todettiin, että se oli siinä ny sitte. Sunnuntaille ämpyiltiin pientä mahdollisuutta lisäkoitoksille, mutta semmosta ei sitten lopulta tullut. Hyvät oli silti pelit taas.
P.s. Toivottavasti tällä viikolla tulee Saksan tilaus. Sitte on meinaan rähinä päällä viikonloppuna!
P.s. Nyt tuli jo ruokottoman pitkä läppä. Varmaan tarttis tehdä jotain, eihän tämmösiä kukaan jaksa lukee!
tiistai 27. tammikuuta 2009
Kankaanpään peli-ilta #8
24.01.2009
Lauantaina meno jatkui sen verran railakkaana, että yhä vain peli-illasta lienee ollut kyse. Tapani ja Jarmo veti pohjiksi päivällä pari Reissiä, ja Tapani teki ilmeisesti jonkin näköstä historiaa voittamalla Jarmon kahdesti. En tiä sitte, kuulopuheita, joku muu voi vahvistaa.
Muutoin pelivalikoimaan kuului Ubongo, Notre Dame, Tower of Babel ja Dominion. Ollin saavuttua paikalle, oli Notre Dame jo suunnilleen viriteltynä pöydälle. Tapanin ja Jarmon kanssa siis kolminpeliä kehiin. En muista yhtään kuinka kävi, kun Tapanikaan ei BGG:n mukaan muista edes sitä, että pelattiin. Pelattiinkohan me edes... uuuuu... spooooky...
Seuraavaksi oli vuorossa Babel viisinpelinä, kun Tarmo ja Jussi liittyivät remmiin. Tare sai loistostartin, kun materiaalikortit (vai mitä ne ny on) osu suotuisasti muiden rakennuksia ajatellen. Tare tarjosi alusta alkaen sopivan suuria summia siten, että tarjous tuli kuitenkin hylätyksi. Lisäksi monesti Tarella oli vipuvartena laatan pöllimislappu, joten hänen tarjouksensa hylättiin usein. Näin ollen pisteitä ropisi tasaseen tahtiin, ja kaulaa kertyi mukavasti heti alkuvaiheessa. Tahti ei hiipunut missään vaiheessa, ja tuloksena oli Taren ylivoimainen voitto. Lopullisen niitin Tare iski bykäämällä lopussa vielä yksistään kutosen touhuja, saaden samalla enemmistöjä kämppiin. Muutkin napsivat suhteellisen tasaisesti kiinnityksiä tupiin, mutta voiton karattua, taisteltiin enää himmeämmistä mitaleista. Mukavan selkeät erot kuitenkin saatiin, mitään tiukkaa loppuanalyysia ei pelistä Taren ylivoiman hehkutusta lukuunottamatta irronnut.
Tower of Babel pisteet (noin):
Tare 85
Jarmo 60
Olli 50
Jussi 45
Tapani 35
Seuraavaksi pöydälle vilahti jälleen Notre Dame, josta kaavailtiin ensimmäistä viisinpeliä. Jarmo ei kuitenkaan lämmennyt toiselle erälle Notrea samana päivänä, joten nelistään jatkettiin. Peli oli Tarelle ensimmäinen, joten jännityksellä odotettiin, kuinka kauan saadaan peliin menemään. Normaalisti pelin kestoksi oli vakiintunut semmonen noin tunti. No, huoli oli ennen aikainen, sillä Tare omaksui pelin perussäännöt, mekaniikan ja nopeahkon tempon hyvin. Peli kesti lopulta 70 minuuttia, eli samaa luokkaa kuin yleensäkin.
En oikein muista miten peli eteni, perus settiä kumminkin. Ei ollut ainakaan pelin aikana täyttä selvyyttä siitä, kuka voittaa. Jussi tosin kiros omaa peliään, ihmetellen pariin kertaan omaa esitystään. Jussin fiilikset osoittautuivat todeksi pistelaskussa, kun pöydän päästä alkoi kuulua epäuskoista jupinaa, että "kuinka voi olla näin vähän pisteitä". Muilla oli tasaisempaa, ja voitto meni lopulta Ollille. Nopea katsaus meidän pelien tilastotietoihin näyttää, että semmonen pikkasen rapia 60 pinnaa riittää yleensä hyvinkin voittoon, ja toisaalta alle 60 pisteellä ei ole voittoa irronnut, erinäisiä harkkapelejä lukuunottamatta.
Notre Dame (erä 2) pisteet:
Olli 65
Tapani 59
Tare 55
Jussi 40
Lopuksi painettiin vielä Dominionia. Oli aika präkäämistä, ku samalla vähä järjesteltiin kortteja lootaan tai jotain. Pari peliä vedettiin, pelaajisto tais jonku verran vaihtua pelien välissä. Ei tiä mitään. Toinen peleistä päättyi tasapeliin, Jussin ja Tarmon ollessa täsmälleen yhtä hyviä, ainakin pisteiden ja kierrosten mukaan. Kai jollaki painilla pitäis sitte kattoo, kumpi on kovempi jätkä.
Jes! Tulipa ainaki vähä lyhyempi ku edellisestä.
Lauantaina meno jatkui sen verran railakkaana, että yhä vain peli-illasta lienee ollut kyse. Tapani ja Jarmo veti pohjiksi päivällä pari Reissiä, ja Tapani teki ilmeisesti jonkin näköstä historiaa voittamalla Jarmon kahdesti. En tiä sitte, kuulopuheita, joku muu voi vahvistaa.
Muutoin pelivalikoimaan kuului Ubongo, Notre Dame, Tower of Babel ja Dominion. Ollin saavuttua paikalle, oli Notre Dame jo suunnilleen viriteltynä pöydälle. Tapanin ja Jarmon kanssa siis kolminpeliä kehiin. En muista yhtään kuinka kävi, kun Tapanikaan ei BGG:n mukaan muista edes sitä, että pelattiin. Pelattiinkohan me edes... uuuuu... spooooky...
Seuraavaksi oli vuorossa Babel viisinpelinä, kun Tarmo ja Jussi liittyivät remmiin. Tare sai loistostartin, kun materiaalikortit (vai mitä ne ny on) osu suotuisasti muiden rakennuksia ajatellen. Tare tarjosi alusta alkaen sopivan suuria summia siten, että tarjous tuli kuitenkin hylätyksi. Lisäksi monesti Tarella oli vipuvartena laatan pöllimislappu, joten hänen tarjouksensa hylättiin usein. Näin ollen pisteitä ropisi tasaseen tahtiin, ja kaulaa kertyi mukavasti heti alkuvaiheessa. Tahti ei hiipunut missään vaiheessa, ja tuloksena oli Taren ylivoimainen voitto. Lopullisen niitin Tare iski bykäämällä lopussa vielä yksistään kutosen touhuja, saaden samalla enemmistöjä kämppiin. Muutkin napsivat suhteellisen tasaisesti kiinnityksiä tupiin, mutta voiton karattua, taisteltiin enää himmeämmistä mitaleista. Mukavan selkeät erot kuitenkin saatiin, mitään tiukkaa loppuanalyysia ei pelistä Taren ylivoiman hehkutusta lukuunottamatta irronnut.
Tower of Babel pisteet (noin):
Tare 85
Jarmo 60
Olli 50
Jussi 45
Tapani 35
Seuraavaksi pöydälle vilahti jälleen Notre Dame, josta kaavailtiin ensimmäistä viisinpeliä. Jarmo ei kuitenkaan lämmennyt toiselle erälle Notrea samana päivänä, joten nelistään jatkettiin. Peli oli Tarelle ensimmäinen, joten jännityksellä odotettiin, kuinka kauan saadaan peliin menemään. Normaalisti pelin kestoksi oli vakiintunut semmonen noin tunti. No, huoli oli ennen aikainen, sillä Tare omaksui pelin perussäännöt, mekaniikan ja nopeahkon tempon hyvin. Peli kesti lopulta 70 minuuttia, eli samaa luokkaa kuin yleensäkin.
En oikein muista miten peli eteni, perus settiä kumminkin. Ei ollut ainakaan pelin aikana täyttä selvyyttä siitä, kuka voittaa. Jussi tosin kiros omaa peliään, ihmetellen pariin kertaan omaa esitystään. Jussin fiilikset osoittautuivat todeksi pistelaskussa, kun pöydän päästä alkoi kuulua epäuskoista jupinaa, että "kuinka voi olla näin vähän pisteitä". Muilla oli tasaisempaa, ja voitto meni lopulta Ollille. Nopea katsaus meidän pelien tilastotietoihin näyttää, että semmonen pikkasen rapia 60 pinnaa riittää yleensä hyvinkin voittoon, ja toisaalta alle 60 pisteellä ei ole voittoa irronnut, erinäisiä harkkapelejä lukuunottamatta.
Notre Dame (erä 2) pisteet:
Olli 65
Tapani 59
Tare 55
Jussi 40
Lopuksi painettiin vielä Dominionia. Oli aika präkäämistä, ku samalla vähä järjesteltiin kortteja lootaan tai jotain. Pari peliä vedettiin, pelaajisto tais jonku verran vaihtua pelien välissä. Ei tiä mitään. Toinen peleistä päättyi tasapeliin, Jussin ja Tarmon ollessa täsmälleen yhtä hyviä, ainakin pisteiden ja kierrosten mukaan. Kai jollaki painilla pitäis sitte kattoo, kumpi on kovempi jätkä.
Jes! Tulipa ainaki vähä lyhyempi ku edellisestä.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Kpää 2009 peli-ilta #6 - eli lauantai 17.01.09
Launtaina jatkettiin vähän lyhyemmällä sessiolla - pelattiin vain 6 tuntia edellisen illan 8 sijaan. Pelaajina pitkälti samat kuin eilen, sillä erotuksella, että Viona ja Harri eivät olleet mukana, mutta Jussi oli selvinnyt taudistaan sen verran, että muutamaksi tunniksi tuli paikalle.
Kuten kaikki hyvät pelisessiot, aluksi lämmiteltiin parilla pikkupelillä. Tällä kertaa paljon mainostettu ja peluutettu Eläinpyramidi. Päivän ja illan mittaan tätä pelailtiin useampi erä ilman mi
tään järisyttäviä kokemuksia, mutta ihan mukavana välipalana. Pelaajina mukana olivat ainakin Jarmo, Olli, Petri, Jussi, Mari, Heidi, Päivi, Jarmo P. ja Tyyne (89v). Itse olen peluuttanut peliä jo ikähaarukassa 3,5-89 ja hyvin on toiminut.
Olli yllättäen keksi heti oman version, eli korkein torni kisan. Omilla 7 palalla yritettiin kasata mahdollisimman korkea vapaamuotoinen torni. Tässä vaiheessa Olli johtaa tuloksella 25,9cm. Tosin lähes 27cm korkea pysyi sekunnin murto-osan pystyssä...
Tällä illalle ei varsinaista ruokalistaa ollut, mutta pääruoaksi muodostui neljän kierroksen Dominion. Toisessa erässä arvonta toi 5 samaa korttia kuin ensimmäisessä, kolmanteen saatiin sitten melkein
täysin uusi setuppi. Yllättävästi kaikki pelit menivät aloittajalle. En ainakaan aiemmin ole sellaista tendenssiä huomannut, pitääpä koittaa miettiä tuota. Tarmo tosin netissä mainitsi, että ainakin Noita-setupilla aloittajalla tuntuisi olevan etua. Ehkä siinä on jotain perääkin. Dominion pitää edelleen helposti asemansa BGG:n kympin pelinä. Siellähän kympin määritelmä on tämä: Erinomainen. Tekee aina mieli pelata, enkä usko että mieli koskaan muuttuu.
Dominionia pelattiin useampaankin otteeseen ja siinä välissä Jussin tultua paikalle otettiin revanssi edellisillan Notre Damesta. Jussille peli oli livenä ensimmäinen ja hän jakoi myös mielipiteen, että peli on helpompi hahmottaa ja omaksua livenä kuin netissä.
Peli lähti liikkeelle niin, että Jussi panosti heti pistetaktiikkaan pelin alkupäässä, mutta joutui sen vuoksi pieniin rottaongelmiin myöhemmin, eikä korttikaan aivan osunut. Kuitenkin kuulemma parani tulostaan roimasti nettipelistä pisteisiin 48. Olli ajautui myös hieman hankaluuksiin, eikä päässytkään edellisen päivän huippupisteisiinsä, vai joutui tyytymään 50 pisteeseen ja kolmanteen sijaan. Ehkä nelinpelissä Olli panosti liikaakiin Notre Dameen? Jarmo jätti tapojensa vastaisesti pisteiden keruun loppupeliin, ja onnistuikin hyvin ja oli lähellä voittoa, mutta taisi ainakin yksi kierros mennä ihan ohi huonon korttituurin vuoksi? Ei siis pystynyt tekemään mitään järkevää yhdelläkään kolmesta kortista. Oma taktiikkani taas oli uusi kokeilu: laitoin kolme kuutiota sairaalaan jo A1 ja A2-vaiheissa. Tästä syystä en ollut lähelläkään ruttoa missään vaiheessa peliä, ja hyödynsin ensimmäistä kertaa myös "rottariviukkoa", ja sitä saadut ruokottomat 9 voittopistettä taisivat olla suurin syy voittoon pisteillä 63. Ei siis mitään kovin hurjia pisteitä kenellekään, mutta erittäin tasainen peli.
Välissä pelattiin tiukin Ubongo omaan muistiini: Voitin Jarmon neljänsien värien vertailussa: 7-5-3-2-1-1 vs. 7-5-3-1-1-1-1. Olli keräsi 6 ja Petri 5 samanväristä.
Seuraavana arvottiin hiukan vanhaan malliin seuraavaa peliä, mutta noin 40 sekunnin jahkailun jälkeen päädyttiin vuoden ensimmäiseen Trivial Pursuitiin - paripelinä. Pareiksi arvottiin Olli ja Jarmo - Tapani ja Petri. Ennakkoon arvioitiin peli tasaiseksi, mutta Olli ja Jarmo repivät ruokottomat 10 oikeaa vastausta putkeen, joilla matkaan tuli jopa 4 sektoria! Pojilla osui noppakin komeasti, ja tappio häämötti meillä jo varmaan alle 15 minuutissa. Ehdimme mekin tosin neljään palaan, että ei nyt ihan lumieränä mennyt.
Illan lopuksi vielä lätkittiin meloilla noin parikymmentä minuuttia. Olli onnistui jotenkin huomaamatta nappaamaan Niagaran varrelta 3 samanväristä timangia jo kahdessa kierroksessa. Luultavasti piti kädessään Ubongosta? Ei kyllä mitään erikoista ollut enää tässä toisessa matsissa. Aika turha peli, vaihtolistalle meni.
Lopuksi testattiin vielä Jarmo ja Ollin kanssa miltä tuntuu kun Galaxy Truckerissa on hankaluuksia edessä. Rakennettiin IIIA-luokan alus ja täräytettiin läpi kaikki III-tason 20 korttia. Komeasti paukkuivat meteoriitit ja alienhyökkäykset. Mä putosin ihan palasina, Jarmolta tärähti kaikki ukot. Olli selvis maaliin asti, mutta aika köyhänä poikana. Mun tulos oli -7,5, Ollilla 13 ja Jarmo 20 muistaakseni?
Kuten kaikki hyvät pelisessiot, aluksi lämmiteltiin parilla pikkupelillä. Tällä kertaa paljon mainostettu ja peluutettu Eläinpyramidi. Päivän ja illan mittaan tätä pelailtiin useampi erä ilman mi
tään järisyttäviä kokemuksia, mutta ihan mukavana välipalana. Pelaajina mukana olivat ainakin Jarmo, Olli, Petri, Jussi, Mari, Heidi, Päivi, Jarmo P. ja Tyyne (89v). Itse olen peluuttanut peliä jo ikähaarukassa 3,5-89 ja hyvin on toiminut.Olli yllättäen keksi heti oman version, eli korkein torni kisan. Omilla 7 palalla yritettiin kasata mahdollisimman korkea vapaamuotoinen torni. Tässä vaiheessa Olli johtaa tuloksella 25,9cm. Tosin lähes 27cm korkea pysyi sekunnin murto-osan pystyssä...
Tällä illalle ei varsinaista ruokalistaa ollut, mutta pääruoaksi muodostui neljän kierroksen Dominion. Toisessa erässä arvonta toi 5 samaa korttia kuin ensimmäisessä, kolmanteen saatiin sitten melkein
täysin uusi setuppi. Yllättävästi kaikki pelit menivät aloittajalle. En ainakaan aiemmin ole sellaista tendenssiä huomannut, pitääpä koittaa miettiä tuota. Tarmo tosin netissä mainitsi, että ainakin Noita-setupilla aloittajalla tuntuisi olevan etua. Ehkä siinä on jotain perääkin. Dominion pitää edelleen helposti asemansa BGG:n kympin pelinä. Siellähän kympin määritelmä on tämä: Erinomainen. Tekee aina mieli pelata, enkä usko että mieli koskaan muuttuu.Dominionia pelattiin useampaankin otteeseen ja siinä välissä Jussin tultua paikalle otettiin revanssi edellisillan Notre Damesta. Jussille peli oli livenä ensimmäinen ja hän jakoi myös mielipiteen, että peli on helpompi hahmottaa ja omaksua livenä kuin netissä.
Peli lähti liikkeelle niin, että Jussi panosti heti pistetaktiikkaan pelin alkupäässä, mutta joutui sen vuoksi pieniin rottaongelmiin myöhemmin, eikä korttikaan aivan osunut. Kuitenkin kuulemma parani tulostaan roimasti nettipelistä pisteisiin 48. Olli ajautui myös hieman hankaluuksiin, eikä päässytkään edellisen päivän huippupisteisiinsä, vai joutui tyytymään 50 pisteeseen ja kolmanteen sijaan. Ehkä nelinpelissä Olli panosti liikaakiin Notre Dameen? Jarmo jätti tapojensa vastaisesti pisteiden keruun loppupeliin, ja onnistuikin hyvin ja oli lähellä voittoa, mutta taisi ainakin yksi kierros mennä ihan ohi huonon korttituurin vuoksi? Ei siis pystynyt tekemään mitään järkevää yhdelläkään kolmesta kortista. Oma taktiikkani taas oli uusi kokeilu: laitoin kolme kuutiota sairaalaan jo A1 ja A2-vaiheissa. Tästä syystä en ollut lähelläkään ruttoa missään vaiheessa peliä, ja hyödynsin ensimmäistä kertaa myös "rottariviukkoa", ja sitä saadut ruokottomat 9 voittopistettä taisivat olla suurin syy voittoon pisteillä 63. Ei siis mitään kovin hurjia pisteitä kenellekään, mutta erittäin tasainen peli.
Välissä pelattiin tiukin Ubongo omaan muistiini: Voitin Jarmon neljänsien värien vertailussa: 7-5-3-2-1-1 vs. 7-5-3-1-1-1-1. Olli keräsi 6 ja Petri 5 samanväristä.
Seuraavana arvottiin hiukan vanhaan malliin seuraavaa peliä, mutta noin 40 sekunnin jahkailun jälkeen päädyttiin vuoden ensimmäiseen Trivial Pursuitiin - paripelinä. Pareiksi arvottiin Olli ja Jarmo - Tapani ja Petri. Ennakkoon arvioitiin peli tasaiseksi, mutta Olli ja Jarmo repivät ruokottomat 10 oikeaa vastausta putkeen, joilla matkaan tuli jopa 4 sektoria! Pojilla osui noppakin komeasti, ja tappio häämötti meillä jo varmaan alle 15 minuutissa. Ehdimme mekin tosin neljään palaan, että ei nyt ihan lumieränä mennyt.
Illan lopuksi vielä lätkittiin meloilla noin parikymmentä minuuttia. Olli onnistui jotenkin huomaamatta nappaamaan Niagaran varrelta 3 samanväristä timangia jo kahdessa kierroksessa. Luultavasti piti kädessään Ubongosta? Ei kyllä mitään erikoista ollut enää tässä toisessa matsissa. Aika turha peli, vaihtolistalle meni.
Lopuksi testattiin vielä Jarmo ja Ollin kanssa miltä tuntuu kun Galaxy Truckerissa on hankaluuksia edessä. Rakennettiin IIIA-luokan alus ja täräytettiin läpi kaikki III-tason 20 korttia. Komeasti paukkuivat meteoriitit ja alienhyökkäykset. Mä putosin ihan palasina, Jarmolta tärähti kaikki ukot. Olli selvis maaliin asti, mutta aika köyhänä poikana. Mun tulos oli -7,5, Ollilla 13 ja Jarmo 20 muistaakseni?
maanantai 12. tammikuuta 2009
Caylus Magna Carta - Ei mikään Pikku-C
11.01.2008
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
Sunnuntaina oli aika kypsä Caylus Magna Cartan pöydälle nostamisen. Edellisestä pelikerrasta olikin vierähtäny yli vuosi, vaikka peli on kainalossa aina silloin tällöin peliehtoissa mukana kulkenutkin. On varmasti pelkästään etu, että peliä ei ole puolijuovuksis nostettu pöydälle "pikaista pelailua" varten. Tälläkin kertaa nimittäin todistettiin se, että CMC ei ole mikään Cayluksen kevyt versio, vaan melkoinen mättö itsessään, ainakin meidän peliporukalla siis.
Vaikka teema on tietenkin sama kuin Cayluksessa, kuten myös osa pelimekaniikoista, on peli kokonaisuudessaan taktisesti ja strategisestikin aika lailla erilainen kuin itse Caylus. Jostain keskustelupalstalta luinkin, että vaikka selvästi Caylus on Caylus Magna Cartan esikuva ja innoittaja, on pelin nimeksi ja teemaksi ollut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta olisi ehkä ollutkin hyvä, että peli olisi teemoitettu ja nimetty täysin erilailla, jolloin vaikutelma mini-Cayluksesta ei vaikuttaisi mielikuviin niin vahvasti.
Ehkä suurin ero on pelien äijjienlaittovaiheen etenemisessä. Caylus on tässä mielessä paljon jäykempi kuin CMC. Cayluksessa vain laitetaan äijjiä eri paikkoihin, ja laittamista ohjaa pitkälti kaksi seikkaa: se mitä tarvitsee nyt tai ensi kierroksella; ja se mitä sattuu olemaan vapaana. Omat rajoitteensa luo se, että kunkun raksalle ja ylipäätään rakentamiseen tarvitaan myös äijjä.
CMC:ssä pätevät samat äijjienlaittoa ohjaavat "lait", mutta äijjienlaittovaiheen aikana on paljon muitakin vaihtoehtoja: äijjänlaiton lisäksi voi nostaa lisää kortteja, vaihtaa kädestään kaikki kortit, rakentaa rakennuksen tai rakentaa loppupisterakennuksen. Äijjänlaitto ja korttien plärääminen maksaa rahan, rakennusten rakentaminen ei tarvitse rahaa eikä äijjää, pelkät resurssit riittävät. Lisäksi kunkun raksalle voi rakentaa kierroksen lopulla kaikki halukkaat. Rakentamisjärjestys on sama kuin passausjärjestys, joten passauksella on aika paljon taktista arvoa (ekalle raha ja raksavuoro, mutta huonot asemat viskaalin lahjomisessa).
Kaikkiaan siis CMC:ssä riittää pähkäilyä joka vuorolla suht samaan tyyliin kuin Cayluksessakin. Kuitenkin CMC:n kestoksi on "ohjeistettu" 45-75 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta, mikä on huomattavasti lyhyempi kuin 4:n pelaajan Cayluksen arvioitu kesto 3 tuntia. Tästä päätellen CMC on selvästi tarkoitettu kevyemmäksi, tai ainakin nopeammaksi peliksi kuin Caylus. Näin ei meidän porukassa kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan kummankin pelin pituus normaalitilassa on siellä 3-4 tunnin välimaastossa. Ohjepituudet tietysti ovat mitä ovat, eikä ne meillä yleensä päde. Kuitenkin Normi-Caylus siis menee jo usein ihan aikataulun mukaan, mutta Magna Carta ei pääse lähellekkään ohjepituutta. Tässä on selvästi pohtimsen paikka.
No se yleisestä bullshitistä ja siirrytään tämänkertaisen pelin pariin. Pelissä olivat mukana Mika, Jussi, Tare ja Olli. Pelattiin Mikan luona, ja tarjolla oli edellispäiväisten synttärien jäljiltä kakkua, pullaa ja keksiä, kahvin kera, totta kai. Nam. Peli eteni suurinpiirtein seuraavasti:
Alussa Jussi ja Mika ounasivat kunkun raksan tyystin ja Tare ja Olli eivät tainneet saada juuri yhtään 4 pisteen voittomyrpylää. Toisinaan kunkulle rakentamisen ja rakentamattajättämisen syynä oli pelkästään passausjärjestys, toisinaan suuremman erän rakentamisen pelote. Rakennusten väsääminen alkoi tasatahtiin, kun aluksi Olli rakensi Torin, Mika puukaupan, Jussi ruokapaikan (vai oliko toisinpäin) ja Tare repäisi jo alkuvaiheessa Juristilla. Tämän jälkeen Olli ja Tare pääsivät paukuttamaan tasatahtiin tuotantorakennuksia pöytään kunkunraksalta säästyneillä materiaaleillaan. Mika ja Jussi jäivät rakentelussa jälkeen, mutta toisaalta keräilivät pinnoja ja kultaa (suurimman rakentajan etu kunkulta) linnaraksalta. Kun 4 pisteen laatat loppuivat, linnanrakennus hetkeksi taukosi, ja kaikki keskittyivät rakennusten pystyttämiseen.
Samaan aikaan Taren Juristilla alkoi olla kysyntää, kun kaikki alkoivat muuttaa omistajansa kannalta ehtyneitä alun tuotantorakennuksia asuinrakennuksiksi. Tare tietetysi kumartaen kiitti suurta suosiotaan, sen verran kovat tukiaiset (ei ne siskokset) lakiasiain hoitamisesta maksettiin. Materiaalia oli silti edelleen tarjolla, sillä kentälle nousi kaupustelija sekä yksi kappale kaikkia "kahden lootan" tuotantorakennuksia. Lisäksi Jussi aloitti kultabisneksen, Olli pisti kilpailevan Juristin kentälle, Tare tuli uskoon Kirkkonsa myötä ja Olli jatkoi kilpailuttamista omalla kultakaivoksellaan. Nämä rakennukset ehtivät vielä olemaan useasti käytössä, tämän jälkeiset rakennukset rakennettiin lähinnä pisteiden kannalta, tai alustoiksi taloille ja sitä kautta pisterakennuksille. Tässä vaiheessa Tare ja Olli olivat puolestaan valloittaneet kunkun raksan, ja 3 pisteen laputkin alkoivat huveta. Taren kirkko alkoi myös vetää väkeä, mikä kiihdytti pistetehtailua. Lopulta kahden pisteen laput vietiin suorastaan käsistä sekä kunkunraksan että kirkon avulla.
Koska Juristi oli kentällä pitkän aikaa, saatiin hyvin alustoja pisterakennuksille, ja kaikki niistä lopulta rakennettiinkin. Rakentelu alkoi jo suhteellisen aikaisin, kun Mika ja Jussi olivat saaneet mukavasti kultaa kunkunraksalta. Näin ollen ei ollut vara odotella, joten Mika pisti 10 pinnan puljun pystyyn suunnilleen samoihin aikoihin kun isot tuotantorakennukset ilmestyivät kentälle. Seuraavia rakennuksia odoteltiin tosin hieman pidempään. Asetelmat alkoivat käydä kuumana Katedraalia ajatellen, mutta lopulta kävi niin, että Tare tyytyi pienempään rakennelmaan ja satsasi vielä kunkun raksalle, jolloin Jussille avautui tilaisuus rakentaa ensin 10 pinnan puurakennus ja odotella rauhassa katedraalin rakentamista. Myös Olli pääsi lopussa hyvin taktikoimaan saaden ensin 6 pinnan patsaan turvaten silti 10 pinnan ruokapaikan saannin. Taisi lopulta mennä niin, että Tare sai yhden 10 pisteen rakennuksen, muiden rakentaessa 2 pytinkiä (Olli ja Mika 16 pinnaa ja Jussi 24p). Viimeisellä kierroksella vielä optimoitiin pistepotteja resursseilla ja muutamalla perusrakennuksella. Lopulta raksavaiheen aikana kunkun linna tuli valmiiksi ja peli päättyi.
Pisteet laskettiin pelaajittain sattumoisin sellaisessa järjestyksessä, että seuraava pelaaja sai aina enemmän pisteitä kuin edellinen. Mika aloitti 34 pisteellä, Jussi nokitti 44:ään, Tare pisti reissua 49 pisteeseen ja lopulta Olli nipisti voiton Tarelta yhdellä pisteellä loppupistein 50. Spekulointi alkoi tietenkin välittömästi, mutta eipä siinä mitään erikoista noussut esiin. Ollin resurssienhallinta tosin onnistui siinä mielessä täydellisesti, että hänellä oli lopuksi 3 rahaa (=1 piste) ja 7 resurssia (=2 pistettä), eli vain yksi sämpylä jäi ylimääräiseksi. Senkin tosin pystyi hyvin käyttämään kotimatkan eväänä. Jussi hieman manaili omaa viimeistä kierrostaan, koska hän hieman hätäili ja passasi ehkä turhan aikaisin, sillä hän ei tiennyt, että rahoista ja resursseista saa lopussa pisteitä. Sijoituksiin opitimipelaaminen tuskin olisi silti vaikuttanut.
Kaikkiaan tiukka peli siis, ja varsin mukava muutenkin. Ainoastaan se kesto siinä rassasi, kun mittaa kertyi räikeät 3,5 tuntia. Caylus Magna Carta on ihan hyvä peli, mutta se ei kyllä saisi kestää juuri kahta tuntia enempää, tai mielenkiinto ja keskittyminen alkaa jo herpaantua. Nytkin oli alunperin ajatuksena pelata myös jotain muuta peliä, mutta eipä sitä sitten enää jaksettukaan, kun oli jo takit tyhjillään. Jos CMC:n kestoa ei saada jollain konstilla kuriin, on Caylus ehkä sittenkin mielyttävämpi vaihtoehto kunnon mätölle. Vaihtelun vuoksi toki CMC:kin on aina silloin tällöin paikallaan, mutta kestolle kyllä tarttis tehrä jotain...
Tulipa pitkä läppä taas. Moro.
maanantai 29. syyskuuta 2008
Sunnuntain pelirykäisy
Sunnuntaina pelailtiin Kankaanpäässä kevyempiä pelejä isolla porukalla.
Ensimmäisenä pelattiin pari kaksinpeliä Draculaa tavallisella korttipakalla: Tapani voitti Jarmo ja Visa voitti Heidin.
Seuraavaksi pelailtiin muutama jako kiinanpokeria Jussin tultua peliin mukaan. Ei häävejä käsiä.
Harri ja Viona tulivat mukaan, ja kuudella hengellä pelattiin Verflixxt! (Sellaista sattuu). Viona keräsi ensin isolla miinuksella ja neliapilalla hyvät pisteet, mutta lopulta sai vielä lisää miinuksia ja tipahti kärjestä. Itse sain peräti kolme neliapilaa, mutta se "kostautui" niin, että en saanut kuin 2 punaista lappua (-1 ja -7), eli apilat meni hukkaan. Harri, Jarmo ja Visa keräilivät sekaisin kaikenlaista, Jussi pääsi radan läpi ottamalla vain kaksi palaa - nekin molemmat vihreitä. Se riitti voittoon (oliko jaettu Visan kanssa?)
Seuraavasta pelistä Viona jäi pois, mutta muut pelasivat Babelin tornin. Päätettiin pelata kaiketi ensimmäistä kertaa ilman bonuskortteja ja käyttäen kaksivärisiä projektikiekkoja. Tämä oli kaikin puolin hyvä ratkaisu. Muut olivat pelanneet aiemmin, Visalle peli oli ensimmäinen. Harri lähti rakennusprojektitaktiikalla, Jussi ja Visa haalivat kiekkoja. Tapani ja Jarmo vähän molempia. Jussi tarjosi paljon swappikorttia, ja jostain syystä tarjouksia hyväksyttiinkin aika usein. Tämä johti siihen, että Jussi veti hurjat 25 pistettä bonuksista pelin lopussa, kun muut saivat 10,5,5 ja 5. Näillä pisteillä voitto menikin Jussille todella ylivoimaisesti (noin 20p) kun kaikki muut taisivat olla 5 pisteen sisällä keskenään. Peli meni tosi nopeasti (alle tunti) ja eteni mukavasti ja tasaisesti. Ilman bonuksia ja tuplarakennuslapuille ehdottomasti tästä edespäin!
Mietittiin, että voisiko ihmeen loppuun saattamisesta saada kuitenkin jonkun edun (kun bonuskortit poistettiin). Jussi ehdotti, että esimerkiksi uuden vuoron, tai lisäpisteitä. Itse järkeilin, että valmistaja voisi saada vaikkapa 1-2 taloa enemmän ihmeeseen? Toisaalta ei peli tosiaan huonontunut yhtään, vaikkei bonusta saanut.
Seuraavaksi Viona tuli takaisin peliin, ja pelattiin Guillotine 4 päivän versiona. Jussi tosin lopetti yhden päivän aika nopeasti, joten käytännössä päiviä oli 3. Kuudella peli oli vähän pitkäveteinen, joten ei kovin suositeltava niin monelle. Viona ja Harri pelasivat ehkä -hieman- toistensa pussiin, joten heille kaksoisvoitto samoilla pisteillä (15). Visa taisi olla seuraava ja Jarmo, Jussi ja Tapani kaikilla samat pisteet?
Tässä vaiheessa Jussi, Viona ja Harri lähtivät, ja Jaakko tuli tilalle. Pelattiin Trucia pareittain yksi 12 pisteen peli. Jarmo teki joukkueenjohtajana hyviä foldeja ja antoi pieniä pisteitä Visalle ja Tapanille. Omilla hyvillä käsillään pojat repivät sitten kovat pisteet ja jäimme Visan kanssa pahasti jalkoihin. Ekan paripelin jälkeen tuntui ihan mukiin menevältä peliltä, ja ainakin itse oikein mielelläni pelaan uudestaankin, että oppisin vähän taktiikoitakin.
Muutaman kinkkipokerijaon jälkeen Jarmo ja Jaakkokin lähtivät, ja pelejä jatkoivat Visa, Tapani ja Heidi.
Ensimmäiseksi kolminpeliksi otettiin Trough the Desert, joka oli Visalle taas uusi kokemus. Tapani ja Heidi olivat pelanneet paljonkin, mutta ei piiitkään aikaan. Vähän piti sääntöjäkin muistalla (lähinnä miten aloitusvuorot tehtiin jne.). Visa osoitti kovia taktikon kykyjä tekemällä kovat 70+ pistettä ensimmäisessä pelissään, ja oli heti blokkailemassa muita kuten pitääkin. Heidi jäi vähän jumiin parilla karavaanillaan, eikä parilla viimeisellä vuorolla saanut oikein mitään järkevää aikaan. Itse keräsin tasaisesti, joka puolelta pisteitä, mutta voiton sain sillä, että keräsin 2,5 pisintä karavaania. Loppupisteet noin: Tapani 85, Visa 72, Heidi 65. Muistaako joku tarkemmin?
Vielä riitti intoa, joten Visa sai kokeilla vielä yhden uuden pelin: Catanin uudisasukkaat. Peli oli nopeatempoista, ja tuotantoa tuli kaikille aika hyvin. Noppa ei ollut valtavan suosiollinen kenellekään erityisesti, vaan kaikki pääsivät tekemään kehitystä suht tasaisesti. Tapani oli ensimmäinen, joka sai kaupunkeja pystyyn ja sitä myöten pääsi keräilemään enemmän tuotantoja ja paljon smehitysmortteja. Päätettiinkin pelata hiukan pidemmälle kuin 10 pisteeseen, ja lopulta sitten pelattiin niin kauan, että kehityskortit loppuivat. Loppupisteitä ei taidettu varsinaisesti laskea.
Loppuun vielä läpsittiin kiinanpokeria. Ei erikoista kerrottavaa. Aika kiva, ja tehokas peli-ilta.
Ensimmäisenä pelattiin pari kaksinpeliä Draculaa tavallisella korttipakalla: Tapani voitti Jarmo ja Visa voitti Heidin.
Seuraavaksi pelailtiin muutama jako kiinanpokeria Jussin tultua peliin mukaan. Ei häävejä käsiä.
Harri ja Viona tulivat mukaan, ja kuudella hengellä pelattiin Verflixxt! (Sellaista sattuu). Viona keräsi ensin isolla miinuksella ja neliapilalla hyvät pisteet, mutta lopulta sai vielä lisää miinuksia ja tipahti kärjestä. Itse sain peräti kolme neliapilaa, mutta se "kostautui" niin, että en saanut kuin 2 punaista lappua (-1 ja -7), eli apilat meni hukkaan. Harri, Jarmo ja Visa keräilivät sekaisin kaikenlaista, Jussi pääsi radan läpi ottamalla vain kaksi palaa - nekin molemmat vihreitä. Se riitti voittoon (oliko jaettu Visan kanssa?)
Seuraavasta pelistä Viona jäi pois, mutta muut pelasivat Babelin tornin. Päätettiin pelata kaiketi ensimmäistä kertaa ilman bonuskortteja ja käyttäen kaksivärisiä projektikiekkoja. Tämä oli kaikin puolin hyvä ratkaisu. Muut olivat pelanneet aiemmin, Visalle peli oli ensimmäinen. Harri lähti rakennusprojektitaktiikalla, Jussi ja Visa haalivat kiekkoja. Tapani ja Jarmo vähän molempia. Jussi tarjosi paljon swappikorttia, ja jostain syystä tarjouksia hyväksyttiinkin aika usein. Tämä johti siihen, että Jussi veti hurjat 25 pistettä bonuksista pelin lopussa, kun muut saivat 10,5,5 ja 5. Näillä pisteillä voitto menikin Jussille todella ylivoimaisesti (noin 20p) kun kaikki muut taisivat olla 5 pisteen sisällä keskenään. Peli meni tosi nopeasti (alle tunti) ja eteni mukavasti ja tasaisesti. Ilman bonuksia ja tuplarakennuslapuille ehdottomasti tästä edespäin!
Mietittiin, että voisiko ihmeen loppuun saattamisesta saada kuitenkin jonkun edun (kun bonuskortit poistettiin). Jussi ehdotti, että esimerkiksi uuden vuoron, tai lisäpisteitä. Itse järkeilin, että valmistaja voisi saada vaikkapa 1-2 taloa enemmän ihmeeseen? Toisaalta ei peli tosiaan huonontunut yhtään, vaikkei bonusta saanut.
Seuraavaksi Viona tuli takaisin peliin, ja pelattiin Guillotine 4 päivän versiona. Jussi tosin lopetti yhden päivän aika nopeasti, joten käytännössä päiviä oli 3. Kuudella peli oli vähän pitkäveteinen, joten ei kovin suositeltava niin monelle. Viona ja Harri pelasivat ehkä -hieman- toistensa pussiin, joten heille kaksoisvoitto samoilla pisteillä (15). Visa taisi olla seuraava ja Jarmo, Jussi ja Tapani kaikilla samat pisteet?
Tässä vaiheessa Jussi, Viona ja Harri lähtivät, ja Jaakko tuli tilalle. Pelattiin Trucia pareittain yksi 12 pisteen peli. Jarmo teki joukkueenjohtajana hyviä foldeja ja antoi pieniä pisteitä Visalle ja Tapanille. Omilla hyvillä käsillään pojat repivät sitten kovat pisteet ja jäimme Visan kanssa pahasti jalkoihin. Ekan paripelin jälkeen tuntui ihan mukiin menevältä peliltä, ja ainakin itse oikein mielelläni pelaan uudestaankin, että oppisin vähän taktiikoitakin.
Muutaman kinkkipokerijaon jälkeen Jarmo ja Jaakkokin lähtivät, ja pelejä jatkoivat Visa, Tapani ja Heidi.
Ensimmäiseksi kolminpeliksi otettiin Trough the Desert, joka oli Visalle taas uusi kokemus. Tapani ja Heidi olivat pelanneet paljonkin, mutta ei piiitkään aikaan. Vähän piti sääntöjäkin muistalla (lähinnä miten aloitusvuorot tehtiin jne.). Visa osoitti kovia taktikon kykyjä tekemällä kovat 70+ pistettä ensimmäisessä pelissään, ja oli heti blokkailemassa muita kuten pitääkin. Heidi jäi vähän jumiin parilla karavaanillaan, eikä parilla viimeisellä vuorolla saanut oikein mitään järkevää aikaan. Itse keräsin tasaisesti, joka puolelta pisteitä, mutta voiton sain sillä, että keräsin 2,5 pisintä karavaania. Loppupisteet noin: Tapani 85, Visa 72, Heidi 65. Muistaako joku tarkemmin?
Vielä riitti intoa, joten Visa sai kokeilla vielä yhden uuden pelin: Catanin uudisasukkaat. Peli oli nopeatempoista, ja tuotantoa tuli kaikille aika hyvin. Noppa ei ollut valtavan suosiollinen kenellekään erityisesti, vaan kaikki pääsivät tekemään kehitystä suht tasaisesti. Tapani oli ensimmäinen, joka sai kaupunkeja pystyyn ja sitä myöten pääsi keräilemään enemmän tuotantoja ja paljon smehitysmortteja. Päätettiinkin pelata hiukan pidemmälle kuin 10 pisteeseen, ja lopulta sitten pelattiin niin kauan, että kehityskortit loppuivat. Loppupisteitä ei taidettu varsinaisesti laskea.
Loppuun vielä läpsittiin kiinanpokeria. Ei erikoista kerrottavaa. Aika kiva, ja tehokas peli-ilta.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Lautapeliviikonloppu - Pe: In the Year of the Dragon - Fairy Tale - Leonardo Da Vinci - Race for the Galaxy
Viikonloppu aloitettiin hetimiten kun Kankaanpäähän saavuttiin. Ensimmäisenä iltana pöydässä Jussi, Olli, Tarmo ja Tapani.
Ensimmäisenä pelinä In the Year of the Dragon, jossa avauspeli Jussille ja Ollille. Tarmo toista kertaa mukana. Tällä kertaa kuukausien järjestys oli sellainen, että koko peli oli aikamoista
selviytymistaistelua. Kenelläkään ei palatsit pullistelleet väenpaljoudesta, vaan potkuja jouduttiin antamaan ihan joukolla. Enimmäkseen siis väännettiin vain seuraavan parin tapahtuman resursseista, eikä pidemmälle voinut oikein järkeillä.
Tarmo ja Olli lähtivät pelin alussa arvopaperibisniksiin, joka tuntui kostautuvan, koska rahat olivat melko lailla kortilla. Tarmo tosin haki ensin kasan rahaa, joten selvisi koettelemuksista pinnalle, ja aivan viimeisillä kierroksilla onnistui rykimään tarvittavata muutamat pisteet, joilla saavutti voiton. Loppupisteet jäivät aika alhaisiksi: Tamo voitto reilulla 90 pisteellään. Muilla 10-20 vähemmän. Peliin hurahti noin 2 tuntia sääntöjen selityksineen, mikä on tälle pelille hiukan liikaa, mutta selittyy uusilla pelaajilla.
Toisena pelinä kolminpelinä Fairy Tale (Tarmo veti Billysiä ja pelasi Ollin peliä takapiruna). Tasainen peli ratkesi Tapanin voitoksi loppukierroksella, kun Jussi ei onnistunut kääntämään yhtä tärkeää bonuskorttia oikein päin. Olli veti bonuksia kasan, ja nousi toiseksi. Pisteet aika matalat noin 40-30. Voitto tuli lähinnä viidellä Children of Dragonilla.
Illan varsinainen kohokohta oli kyselyssäkin kaivattu Leonardo da Vinci. Jussille peli oli ensimmäinen, Tapanille kai toinen (vai kolmas), ja Tarmo ja Ollikin olivat mukana vain 3-4 pelin kokemuksella ja erittäin pitkän tauon jälkeen. Niimpä pelin alussa aikaa kuluikin sääntöjen kertaamiseen ja yleiseen hälinään reilu puolisen tuntia. Vauhtiin päästiin kuitenkin. Alkupäivityksissä kaikki lähtivät suht perinteisesti ja konservatiivisesti liikkeelle. Ukkoja tai rahaa ei tainnut kukaan ottaa, vaan vuorot menivät labrapäivityksiin ja resursseihin?
Alkuvaiheen työt olivat muutama nelosen pikkutyö ja pari isompaa, eli ihan pienimmillä ei lähdetty liikkeelle. Tapanin osana oli tehdä 5-6 ensimmäistä työtä aina samalla kierroksella kuin joku muu teki samaa. Eli huutokaupaksi meni, ja tyhmänä poikana Tapani huusi kaikki työt itselleen kovalla rahalla, mikä luonnollisesti kostautui lopussa. Ilman rahaa ei kerätä loppukierroksilla resursseja, eikä tehdä töitä valmiiksi.
Olli ja Tarmo keräilivät ilman valtavia kämmejä suht paljon resursseja ja kamppailivat lopussa voitosta aika tasaisesti. Olli tosin laittoi yhden työn alulle väärillä resursseilla, mutta onneksi huomasi sen aika pian, niin ettei valtavaa damagea ehtinyt tulla. Jussilla oli lopussa käsi täynnä raaka-aineita, mutta viimeisille kierroksille ei pakasta noussut sopivia töitä, joten labrat pyörivät tyhjinä. Tapanilla vähät resurssit kyllä sopivat, mutta niitä ei riittänyt kuin yhteen työhön viimeisillä 2 kierroksella. Lopulta Tarmon ja Ollin eroksi taisi tulla vain piste pari ja taisi olla Tarmon hyväksi 58-57 noin suurin piirtein? Peli kestin noin 2h20min, eli aika paljon nopeammin kuin muisteltiin aiemmin pelatun. Ei muuten oo toi saksalaisen painoksenkaan kansikuva juuri komeempi kuin se suomalainen?
Illan päätteeksi otettiin vielä kolmella Race for the Galaxy (Jussi lähti jo kotiin päin). Peli oli Ollin tuotantobisnestä, Tapanin alientaktiikkaa ja Tarmon sekoitusta. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en muista kyllä juurikaan miten peli päättyi. Kohtuu tasaisest oli pisteet. Jatkakaa joku tästä?
Ensimmäisenä pelinä In the Year of the Dragon, jossa avauspeli Jussille ja Ollille. Tarmo toista kertaa mukana. Tällä kertaa kuukausien järjestys oli sellainen, että koko peli oli aikamoista
selviytymistaistelua. Kenelläkään ei palatsit pullistelleet väenpaljoudesta, vaan potkuja jouduttiin antamaan ihan joukolla. Enimmäkseen siis väännettiin vain seuraavan parin tapahtuman resursseista, eikä pidemmälle voinut oikein järkeillä.Tarmo ja Olli lähtivät pelin alussa arvopaperibisniksiin, joka tuntui kostautuvan, koska rahat olivat melko lailla kortilla. Tarmo tosin haki ensin kasan rahaa, joten selvisi koettelemuksista pinnalle, ja aivan viimeisillä kierroksilla onnistui rykimään tarvittavata muutamat pisteet, joilla saavutti voiton. Loppupisteet jäivät aika alhaisiksi: Tamo voitto reilulla 90 pisteellään. Muilla 10-20 vähemmän. Peliin hurahti noin 2 tuntia sääntöjen selityksineen, mikä on tälle pelille hiukan liikaa, mutta selittyy uusilla pelaajilla.
Toisena pelinä kolminpelinä Fairy Tale (Tarmo veti Billysiä ja pelasi Ollin peliä takapiruna). Tasainen peli ratkesi Tapanin voitoksi loppukierroksella, kun Jussi ei onnistunut kääntämään yhtä tärkeää bonuskorttia oikein päin. Olli veti bonuksia kasan, ja nousi toiseksi. Pisteet aika matalat noin 40-30. Voitto tuli lähinnä viidellä Children of Dragonilla.
Illan varsinainen kohokohta oli kyselyssäkin kaivattu Leonardo da Vinci. Jussille peli oli ensimmäinen, Tapanille kai toinen (vai kolmas), ja Tarmo ja Ollikin olivat mukana vain 3-4 pelin kokemuksella ja erittäin pitkän tauon jälkeen. Niimpä pelin alussa aikaa kuluikin sääntöjen kertaamiseen ja yleiseen hälinään reilu puolisen tuntia. Vauhtiin päästiin kuitenkin. Alkupäivityksissä kaikki lähtivät suht perinteisesti ja konservatiivisesti liikkeelle. Ukkoja tai rahaa ei tainnut kukaan ottaa, vaan vuorot menivät labrapäivityksiin ja resursseihin?
Alkuvaiheen työt olivat muutama nelosen pikkutyö ja pari isompaa, eli ihan pienimmillä ei lähdetty liikkeelle. Tapanin osana oli tehdä 5-6 ensimmäistä työtä aina samalla kierroksella kuin joku muu teki samaa. Eli huutokaupaksi meni, ja tyhmänä poikana Tapani huusi kaikki työt itselleen kovalla rahalla, mikä luonnollisesti kostautui lopussa. Ilman rahaa ei kerätä loppukierroksilla resursseja, eikä tehdä töitä valmiiksi.
Olli ja Tarmo keräilivät ilman valtavia kämmejä suht paljon resursseja ja kamppailivat lopussa voitosta aika tasaisesti. Olli tosin laittoi yhden työn alulle väärillä resursseilla, mutta onneksi huomasi sen aika pian, niin ettei valtavaa damagea ehtinyt tulla. Jussilla oli lopussa käsi täynnä raaka-aineita, mutta viimeisille kierroksille ei pakasta noussut sopivia töitä, joten labrat pyörivät tyhjinä. Tapanilla vähät resurssit kyllä sopivat, mutta niitä ei riittänyt kuin yhteen työhön viimeisillä 2 kierroksella. Lopulta Tarmon ja Ollin eroksi taisi tulla vain piste pari ja taisi olla Tarmon hyväksi 58-57 noin suurin piirtein? Peli kestin noin 2h20min, eli aika paljon nopeammin kuin muisteltiin aiemmin pelatun. Ei muuten oo toi saksalaisen painoksenkaan kansikuva juuri komeempi kuin se suomalainen?
Illan päätteeksi otettiin vielä kolmella Race for the Galaxy (Jussi lähti jo kotiin päin). Peli oli Ollin tuotantobisnestä, Tapanin alientaktiikkaa ja Tarmon sekoitusta. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en muista kyllä juurikaan miten peli päättyi. Kohtuu tasaisest oli pisteet. Jatkakaa joku tästä?
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Uusi kausi lyhyesti
Tähän voisi kerätä lyhyesti uuden kauden pelailut: eli kommenttiin vaan tolla Opan tyylillä mitä pelattiin, ketkä pelas, ja vaikka pisteet jos muistaa, niin saadaan tarkempi seuranta siitä mitä on tullut pelattua. Ei tarvi siis mitään romaania kirjottaa, mutta jos viittis ainakin sen mainita, mitä pelattiin ja montako kertaa.
Tähän mennessä:
Florence
1. Tapani, Opa, Jussi, Tare (Jussi voitti tasapisteillä)
2. Opa, Tare, Jussi, Mika (Opa voitti 2 pisteellä)
3. Tapani, Tare, Jussi, Ilkka (Tare voitti tasapisteillä)
Shogun
1. Tapani, Tare, Ilkka, Jussi (Tapani voitti 1 tai 2 pisteellä).
Guillotine
1. Tapani, Mari (Mari voitti)
2. Jarmo, Pete, Tapani (kaikille tasapeli)
3. Tapani, Harri, Jussi (Jussi taisi voittaa, muistaakseni)
4. Tapani, Heikki, Jussi, Pete (Heikki voitti?)
5. Tare, Heikki, Tapani, Jussi (Tare voitti?)
Black Monday
1. Jussi, Jarmo, Tare, Olli, Tapani, Pete (kuka voitti?
Race for the Galaxy
1. Tare, Tapani, Saku, Västilä (Tare voitti 74 pisteellä)
Tähän mennessä:
Florence
1. Tapani, Opa, Jussi, Tare (Jussi voitti tasapisteillä)
2. Opa, Tare, Jussi, Mika (Opa voitti 2 pisteellä)
3. Tapani, Tare, Jussi, Ilkka (Tare voitti tasapisteillä)
Shogun
1. Tapani, Tare, Ilkka, Jussi (Tapani voitti 1 tai 2 pisteellä).
Guillotine
1. Tapani, Mari (Mari voitti)
2. Jarmo, Pete, Tapani (kaikille tasapeli)
3. Tapani, Harri, Jussi (Jussi taisi voittaa, muistaakseni)
4. Tapani, Heikki, Jussi, Pete (Heikki voitti?)
5. Tare, Heikki, Tapani, Jussi (Tare voitti?)
Black Monday
1. Jussi, Jarmo, Tare, Olli, Tapani, Pete (kuka voitti?
Race for the Galaxy
1. Tare, Tapani, Saku, Västilä (Tare voitti 74 pisteellä)
perjantai 8. elokuuta 2008
Florenssin mukavat jee jeet
Pelattiin keskiviikkona erä, paikalla Tare, Mika, Jussi ja Opa.
Opa voitti ylivoimaisesti 2 pisteen erolla.
Opa voitti ylivoimaisesti 2 pisteen erolla.
tiistai 9. lokakuuta 2007
Shogun
Sunnuntaina 7.10. otimme 2 vuoden Shogunin poikain (minä, Tare, Jussi ja Mika) kans. Heti alkudraftissa kävi kaikille selväksi kuka tulee olemaan lähes mahdoton voitettava. Jussi sai 8:sta provinssistaan 7 osumaan kartan vasempaan reunaan vihreille alueille. Minäkin "sain" säkällä yhden provinssin keskeltä Jussin imperiumia, joka osoittautui epäonniseksi sattumaksi.
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
Oma taisteluni Japanin herruudesta alkoi katastrofaalisesti. Yritin ekalla kierroksella riistää 7:ää rahaa juuri tuosta Jussin piirittämästä provinssista, mutta Jussin onnistui valloittaa alue itselleen ennen rahanjakovaihetta. Peli oli siis omalta osaltani täysin menetetty heti kättelyssä. Rakensin myös kolme rakennusta saariprovinsseilleni, jotka Jussi niin ikään surutta valloitti.
Myös Tarmolla kävi ensimmäisen vuoden lopussa ohraisesti. Kylmä talvi ei tarjonnut riittävästi riisiä ja talonpojat nousivat kapinaan. Provinssi, jossa Tarmolla oli sekä palatsi, että teatteri tuhoutui kapinassa. Pistemenetys taisi olla kutosen luokkaa. Myös Tarmon "pelisilmä" oli hieman ruosteessa. Kahdesti Tarmo yritti rakentaa provinssiin, joka oli jo täynnä kulttuuria.
Jussin laajentuessa vääjäämättä kohti kartan keskustaa, minä ja Mika harvensimme toistemme armeijoita. Tarmo antoi hyvän vinkin, että kannattaa koittaa mieluummin tuhota, kuin valloittaa itselleen alueita, joissa on paljon rakennuksia. Otin heti vinkistä vaarin ja "tusautin" peräti kaksi Tarmon omaa provinssia seuraavalla kierroksella. Pillagerynnäköt siis tuottivat odotettua tulosta. Kaikki tämä tietenkin vain vankisti Jussin jo ennestään murskaavaa ylivoimaa.
Pelin lopussa minulla oli vain 4 provinssia joissa yhteensä 8 sotilasta. Ei siis erityisen vakuuttavaa strategista osaamista. Loppupisteissa taisin päästä 20:een, kun Jussi oli lähellä 60:tä. Tarmo ja Mika näiden puolivälissä. Jussille ensimmäinen shogunvoitto pitkän yrittämisen kunniaksi!
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Manila testiin
Ennen lauantai-illan pokeripelejä Jussi, Tarmo ja Tapani laittoivat Manilan testiin.
Ensin lueskelimme sääntöjä ja otettiin yksi testikierros. Sen jälkeen otettiin alusta, ja alettiin pelata ihan "tosipeliä". Ensimmäisillä kierroksilla satamakapteenin paikasta huudettiin 17-20 rahayksikköä, ja todettiin, että sillä tosiaan on kivasti arvoa, koska kapteeni pääsee tekemään kaikki ratkaisut ensimmäisenä.
Aluksi ei oikein osattu arvioida, mihin laittaa apulaisensa, mutta kolmannella kierroksella alkoi jo tuntua siltä, että homma alkoi jo luistaa. Kolmannen "matkan" lopussa tapahtui kuitenkin sellainen epätodennäköisyys, että päätimme lopettaa pelin (pokerikin painoi jo päälle) siihen. Minä heitin kolmella nopalla täsmälleen oikeat luvut, jolla jokainen ruuhi osui merirosvolaan eli numeroon 13, jossa tietysti oli vain oma apulaiseni. Tästä napsahti tilille 90 pesoa, joka ainakin tuolla kokemuksella vaikutti aivan järjettömän ylivoimaiselta, ja joka olisi (ilman samanlaista tuuria muilla) varmistanut voiton itselleni jo heti pelin alussa. Toisaalta voihan olla, että tuo summa ei vielä olisi peliä ratkaissut, mutta vaikea kuvitella, että tilanne olisi muuttunut myöhemmin.
Joka tapauksessa pelissä oli mielenkiintoisen tuntuinen mekaniikka, jossa apulaisten asettelu siirtovuorojen välissä antoi erilaiset mahdollisuudet arvioida siirtojaan, kuin monen muun pelin "ohjelmointi" ennen kuin mitään tapahtuu. En tahtoisi kuitenkaan haudata tätä peliä heti, vaan antaa ainakin toisen mahdollisuuden, ja pelata ihan kokonaisen pelin. Uskoisin, että tuo haamuheitto oli kuitenkin sen verran harvinainen onnenkantamoinen, ettei se voi aina toistua. Toisaalta vähän pelottaa, että merirosvo on liian vahva paikka, jossa suht pienellä panostuksella voi palkinto olla aivan valtava.
Pitää lueskella muiden mielipiteitä, jos ovat havainneet samoja hommia ja ehkä löytäneet jotain ratkaisujakin.
Ensin lueskelimme sääntöjä ja otettiin yksi testikierros. Sen jälkeen otettiin alusta, ja alettiin pelata ihan "tosipeliä". Ensimmäisillä kierroksilla satamakapteenin paikasta huudettiin 17-20 rahayksikköä, ja todettiin, että sillä tosiaan on kivasti arvoa, koska kapteeni pääsee tekemään kaikki ratkaisut ensimmäisenä.
Aluksi ei oikein osattu arvioida, mihin laittaa apulaisensa, mutta kolmannella kierroksella alkoi jo tuntua siltä, että homma alkoi jo luistaa. Kolmannen "matkan" lopussa tapahtui kuitenkin sellainen epätodennäköisyys, että päätimme lopettaa pelin (pokerikin painoi jo päälle) siihen. Minä heitin kolmella nopalla täsmälleen oikeat luvut, jolla jokainen ruuhi osui merirosvolaan eli numeroon 13, jossa tietysti oli vain oma apulaiseni. Tästä napsahti tilille 90 pesoa, joka ainakin tuolla kokemuksella vaikutti aivan järjettömän ylivoimaiselta, ja joka olisi (ilman samanlaista tuuria muilla) varmistanut voiton itselleni jo heti pelin alussa. Toisaalta voihan olla, että tuo summa ei vielä olisi peliä ratkaissut, mutta vaikea kuvitella, että tilanne olisi muuttunut myöhemmin.
Joka tapauksessa pelissä oli mielenkiintoisen tuntuinen mekaniikka, jossa apulaisten asettelu siirtovuorojen välissä antoi erilaiset mahdollisuudet arvioida siirtojaan, kuin monen muun pelin "ohjelmointi" ennen kuin mitään tapahtuu. En tahtoisi kuitenkaan haudata tätä peliä heti, vaan antaa ainakin toisen mahdollisuuden, ja pelata ihan kokonaisen pelin. Uskoisin, että tuo haamuheitto oli kuitenkin sen verran harvinainen onnenkantamoinen, ettei se voi aina toistua. Toisaalta vähän pelottaa, että merirosvo on liian vahva paikka, jossa suht pienellä panostuksella voi palkinto olla aivan valtava.
Pitää lueskella muiden mielipiteitä, jos ovat havainneet samoja hommia ja ehkä löytäneet jotain ratkaisujakin.
lauantai 15. syyskuuta 2007
Power Gridiä pidemmän kautta
Perjantai-ilta sessioon Kankaanpäähän saatiin paikalle Mika, Jussi, Tare ja allekirjoittanut.
Ilta aloitettiin Isis & Osiriksella, joka oli totuttuun tapaan tiukka ja vähäpisteinen. Isompia virheitä ei kukaan tehnyt ja kuten arvata saattaa silloin ei kukaan pääse karkaamaan. Jussilla kävi hiukan huono tuuri laattojen kanssa, joten pisteet taisivat jäädä miinus yhteen. Muut sitten keräsivät täsmälleen samat pisteet eli huimat 4. Tämä peli kyllä puoltaa paikkansa kevyenä fillerinä. Yksi kaikkein nopeimmista peleistä, ellei nopein mitä porukalla on. Liikaa vaihtoehtoja ei pelissä ole, eikä näin vuorot kestä kovin kauan. Lisäksi säännöt selittää 25 sekunnissa, ja alkuvalmistelut ovat vielä nopeammat.
Pääpelinä sitten pelattiin Power Grid, jota ainakin itse odotin ihan vesi kielellä. Vaikka peli oli parilla edellisellä kerralla venähtänyt pitkäksi, en ollut yhtään kyllästynyt, vaan ihan innolla pelaamassa. Peliä aloiteltiin siinä illansuussa noin yhdeksän aikoihin.
Pelasimme Saksan kartalla, ja neljällä alueella, joten kartalla ei tilaa ylenmäärin ollut. Mika aloitti idemmästä ja muut enemmän kartan vasemmalta reunalta. Peli oli alussa melko rauhallista, ja kaikki panostivat halvimpiin tuotantolaitoksiin, eikä kenelläkään ollu ihan hirveätä hinkua rakennella talojakaan. Jussi avasi pelin ostamalla isomman laitoksen paljon muita aiemmin, ja lähti sitten talonrakennuspolulle, eli tietoisesti otti huonon position toimintakierroksilla, mutta koitti samaan aikaan pitää ison etumatkan muihin. Käytännön syistä minä pitäydyin tosi alhaisessa tuotannossa ja rakentelussa. Tällä pidin parasta positiosta suurimman osan pelistä.
Mitään valtavia eroja ei pelin aikana tuntunut tulevan, ja edistyminen oli melko hidasta. Uskoisin sen johtuvan siitä, että alussa tarjolla oli halvimpien laitosten lisäksi vain keskitason laitoksia. Isot pysyttelivät "future marketissa", eikä tietysti markkinat juuri vaihtuneet, koska kukaan ei halunnut huutaa mitään keskilaitoksista. Omalta osaltani epäilen, että tämä oli pääsyy pelin venymiseen todella pitkäksi. Vuoroja pelissä tuli varmasti useampi kuin yleensä. Tulevissa peleissä vosi jopa harkita pelin nopeuttamista hiukan sillä, että otettaisiin jonkun verran keskikoon laitoksia pois pakasta. Tai sitten randomilla useita laitoksia. Tämä ensinnäkin toisi markettiin eloa todennäköisesti enemmän, ja lisäksi toisi Step 3n peliin aiemmin. Itseäni vähän tökkii se, että kolmas vaihe ei oikeastaan koskaan kestä kuin pari kierrosta, tai vain yhden. Kolmannen vaiheen pidempi kesto voisi tuoda enemmän mielenkiintoa peliin, tai ainakin vähän uutta virtaa.
Jussi vei pelin kakkosvaiheeseen ja sen jälkeen rakentelu oli jonkun verran vilkkaampaa muutaman kierroksen ajan. Jussi jatkoi omia polkujaan kolmannen vaiheen alussa. Näytti siltä, että Jussi voisi saada jo putiikin kiinni, joten tässä vaiheessa itse painoin paniikkinappulaa ja tein hullun ultimatekierroksen, jossa tuuttasin 6 taloa (9->15) ja sähköt niihin kaikkin samalla kierroksella. Mika ja Tarmo seurasivat perässä ja taloja ilmaantui kartalle samalla kierroksella parisenkymmentä. Lopulta kävi ilmi, ettei se sittenkään ollut vielä viimeinen kierros, taloja oli lopulta Jussilla ja Tarmolla 16, ja Mikalla ja mulla 15. Näin sitten vielä yksi kierros rähinää tarviittiin.
Jussi ja Mika tekivät omat ratkaisunsa marketissa, ja sitten minä ja Tarmo aloitimme noin vuosisadan kestäneen laskelmoinnin optimaalisista siirroista viimeisellä kierroksella. Itselleni se oli mahdollista ja helppoa, koska ongin parhaan position, eli tiesin talojen ja tavaroiden hinnat täsmälleen. Tarmolla oli 7 rahaa enemmän käytössä, mutta silti kävi selväksi, että minä pystyin tarjoamaan tarpeeksi isosta 7n talon roskalaitoksesta, joten pystyin tuottamaan sähköt 18 taloon, joka riitti voittoon ohi Jussin ja Tarmon 17 ja Mikan 15. Tämä viimeinen kierros kesti varmasti pidempään kuin yksikään kierros koskaan ennemmin. Tässä keskusteltiin melko pitkään siitä, että olisiko joku shakkikello tarpeen, koska tässä tapauksessa optimaalisen ratkaisun pystyi kyllä laskemaan tarpeeksi suurella miettimisellä, koska kaikki informaatio oli saatavilla. Ehkä tuo satunnaisuuden puute on joissakin peleissä jopa liian ilmeinen?
Peli oli jännä ja kulki mielenkiintoisesti, mutta ei tälläisen ison pelin soisi päättyvän joka kerta tälläiseen antikliimaksiin. Viimeinen vuoro kesti aivan liian kauan, ja vaikka voittaja oikeastaan tiedettiin 30min aiemmin, se piti laskea ja kierrellä ja varmistella moneen kertaan, ja itse olin tässä pääsyypää. Jotenkin tuota pelin kestoa pitäisi pystyä rajaamaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki pelaajat tuntevat saaneensa yhtäläiset mahdollisuudet ja pelanneensa parhaansa mukaan. Kellon kanssa tietysti voi jäädä harmittamaan, mutta ainakin itse mielelläni sitä ainakin kokeilisin. Olisihan se tietysti hieman eri peli, mutta kun tavallisella tavalla on vähän ilo kateissa, niin miksie sitä voisi kokeilla. Kaikki mahdolliset ideat olisivat hyviä, sillä peli on muuten mielenkiintoinen, ja ihan jännä.
-----------
Pelaajat:
Ilta aloitettiin Isis & Osiriksella, joka oli totuttuun tapaan tiukka ja vähäpisteinen. Isompia virheitä ei kukaan tehnyt ja kuten arvata saattaa silloin ei kukaan pääse karkaamaan. Jussilla kävi hiukan huono tuuri laattojen kanssa, joten pisteet taisivat jäädä miinus yhteen. Muut sitten keräsivät täsmälleen samat pisteet eli huimat 4. Tämä peli kyllä puoltaa paikkansa kevyenä fillerinä. Yksi kaikkein nopeimmista peleistä, ellei nopein mitä porukalla on. Liikaa vaihtoehtoja ei pelissä ole, eikä näin vuorot kestä kovin kauan. Lisäksi säännöt selittää 25 sekunnissa, ja alkuvalmistelut ovat vielä nopeammat.
Pääpelinä sitten pelattiin Power Grid, jota ainakin itse odotin ihan vesi kielellä. Vaikka peli oli parilla edellisellä kerralla venähtänyt pitkäksi, en ollut yhtään kyllästynyt, vaan ihan innolla pelaamassa. Peliä aloiteltiin siinä illansuussa noin yhdeksän aikoihin.
Pelasimme Saksan kartalla, ja neljällä alueella, joten kartalla ei tilaa ylenmäärin ollut. Mika aloitti idemmästä ja muut enemmän kartan vasemmalta reunalta. Peli oli alussa melko rauhallista, ja kaikki panostivat halvimpiin tuotantolaitoksiin, eikä kenelläkään ollu ihan hirveätä hinkua rakennella talojakaan. Jussi avasi pelin ostamalla isomman laitoksen paljon muita aiemmin, ja lähti sitten talonrakennuspolulle, eli tietoisesti otti huonon position toimintakierroksilla, mutta koitti samaan aikaan pitää ison etumatkan muihin. Käytännön syistä minä pitäydyin tosi alhaisessa tuotannossa ja rakentelussa. Tällä pidin parasta positiosta suurimman osan pelistä.
Mitään valtavia eroja ei pelin aikana tuntunut tulevan, ja edistyminen oli melko hidasta. Uskoisin sen johtuvan siitä, että alussa tarjolla oli halvimpien laitosten lisäksi vain keskitason laitoksia. Isot pysyttelivät "future marketissa", eikä tietysti markkinat juuri vaihtuneet, koska kukaan ei halunnut huutaa mitään keskilaitoksista. Omalta osaltani epäilen, että tämä oli pääsyy pelin venymiseen todella pitkäksi. Vuoroja pelissä tuli varmasti useampi kuin yleensä. Tulevissa peleissä vosi jopa harkita pelin nopeuttamista hiukan sillä, että otettaisiin jonkun verran keskikoon laitoksia pois pakasta. Tai sitten randomilla useita laitoksia. Tämä ensinnäkin toisi markettiin eloa todennäköisesti enemmän, ja lisäksi toisi Step 3n peliin aiemmin. Itseäni vähän tökkii se, että kolmas vaihe ei oikeastaan koskaan kestä kuin pari kierrosta, tai vain yhden. Kolmannen vaiheen pidempi kesto voisi tuoda enemmän mielenkiintoa peliin, tai ainakin vähän uutta virtaa.
Jussi vei pelin kakkosvaiheeseen ja sen jälkeen rakentelu oli jonkun verran vilkkaampaa muutaman kierroksen ajan. Jussi jatkoi omia polkujaan kolmannen vaiheen alussa. Näytti siltä, että Jussi voisi saada jo putiikin kiinni, joten tässä vaiheessa itse painoin paniikkinappulaa ja tein hullun ultimatekierroksen, jossa tuuttasin 6 taloa (9->15) ja sähköt niihin kaikkin samalla kierroksella. Mika ja Tarmo seurasivat perässä ja taloja ilmaantui kartalle samalla kierroksella parisenkymmentä. Lopulta kävi ilmi, ettei se sittenkään ollut vielä viimeinen kierros, taloja oli lopulta Jussilla ja Tarmolla 16, ja Mikalla ja mulla 15. Näin sitten vielä yksi kierros rähinää tarviittiin.
Jussi ja Mika tekivät omat ratkaisunsa marketissa, ja sitten minä ja Tarmo aloitimme noin vuosisadan kestäneen laskelmoinnin optimaalisista siirroista viimeisellä kierroksella. Itselleni se oli mahdollista ja helppoa, koska ongin parhaan position, eli tiesin talojen ja tavaroiden hinnat täsmälleen. Tarmolla oli 7 rahaa enemmän käytössä, mutta silti kävi selväksi, että minä pystyin tarjoamaan tarpeeksi isosta 7n talon roskalaitoksesta, joten pystyin tuottamaan sähköt 18 taloon, joka riitti voittoon ohi Jussin ja Tarmon 17 ja Mikan 15. Tämä viimeinen kierros kesti varmasti pidempään kuin yksikään kierros koskaan ennemmin. Tässä keskusteltiin melko pitkään siitä, että olisiko joku shakkikello tarpeen, koska tässä tapauksessa optimaalisen ratkaisun pystyi kyllä laskemaan tarpeeksi suurella miettimisellä, koska kaikki informaatio oli saatavilla. Ehkä tuo satunnaisuuden puute on joissakin peleissä jopa liian ilmeinen?
Peli oli jännä ja kulki mielenkiintoisesti, mutta ei tälläisen ison pelin soisi päättyvän joka kerta tälläiseen antikliimaksiin. Viimeinen vuoro kesti aivan liian kauan, ja vaikka voittaja oikeastaan tiedettiin 30min aiemmin, se piti laskea ja kierrellä ja varmistella moneen kertaan, ja itse olin tässä pääsyypää. Jotenkin tuota pelin kestoa pitäisi pystyä rajaamaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki pelaajat tuntevat saaneensa yhtäläiset mahdollisuudet ja pelanneensa parhaansa mukaan. Kellon kanssa tietysti voi jäädä harmittamaan, mutta ainakin itse mielelläni sitä ainakin kokeilisin. Olisihan se tietysti hieman eri peli, mutta kun tavallisella tavalla on vähän ilo kateissa, niin miksie sitä voisi kokeilla. Kaikki mahdolliset ideat olisivat hyviä, sillä peli on muuten mielenkiintoinen, ja ihan jännä.
-----------
Pelaajat:
- Mika
- Jussi
- Tarmo
- Tapani
- Isis & Osiris: Mika, Tarmo, Tapani 4 - Jussi -1
- Power Grid: Tapani 18, Tarmo 17, Jussi 17, Mika 15
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)