Kirjastolle on varattu perjantai-iltana 17.2. meille nuorten puolen pelipöydät ensin 17-19 aukioloaikana, ja sitten kun ovet menevät kiinni, voidaan jatkaa vielä 23.30 asti jos niin halutaan.
Järkeilyissä olis alkuillasta pelata ensin jotain kevyempää settiä, ja sitten jatkaa jollakin isolla tykärillä. Eclipse olisi tarjolla, jos siihen löytyy 2-5 innokasta. Muita ehdotuksia mulla olis ainakin El Grande, Battle Star Galactica, Agricola ja Age of Steam. Tai sitten jotain Tare, Opan tai Jussin hyllystä?
Olisko innokkaita tulijoita?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Age of Steam. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Age of Steam. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. helmikuuta 2012
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Saksan kusti taas vauhdissa
Saksasta pamahti kuriirin välityksellä pakettia meidän ryhmälle. Tageissa kaikki pelit, eilen ehtoolla testattiin jo vähä Ollin Fabrikmanageria ja kuola valuu. Pidämme vain, pidämme vain.
Koska pelotaan?
Koska pelotaan?
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Viikonloppupelailut Kankaanpäässä
Muistatteko niitä viikonloppuja kun on painettu oikein kunnolla pelejä? No en minäkään kun niistä on sen verran aikaa. Tänä viikonloppuna päästiin kuitenkin oikein kunnon tositoimiin Kankaanpäässä. Porukkaa oli ja pelejä riitti. Parhaimmillaan jopa 3 peliä yhtä aikaa.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
lauantai 30. tammikuuta 2010
Age Of Steam: St. Lucia
Minä ja Tapani kokeiltiin eilen illalla tätä kaksinpeliversiota, ja mun täytyy kyllä sanoo, että tykkäsin jotenki kaksinpelistä enemmän kuin monen pelaajan versiosta. Ehkä se johtuu siitä, että oon kaks kertaa pelannut normaalia AOS:sää ja kummallakaan kerralla en oikein keskittynyt peliin, niin en oikein päässyt sisälle siihen. Toisella kertaa sain jotain -30 pistettä :D
Eli siis säännöt St. Luciassa on melko lailla samanlaiset kuin tavallisessa AOS:ssä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tietenkin.
Jokaiseen tyhjään ruutuun laitetaan kuutio valmiiksi, eikä niitä tule lisää pelin aikana ollenkaan.
Huutokauppa -vaihetta ei ole, vaan pelaaja, joka on ensimmäisenä vuorossa, saa maksaa $5, jos haluaa valita ensimmäisenä toimintonsa. Mutta jos pelaaja ei halua maksaa, on toisella mahdollisuus maksaa $5. Jos toinenkaan ei halua, niin ensimmäinen pelaaja saa aloittaa ilmaiseksi. Turn order- ja Production -toimintoja ei ole käytettävissä.
Yhtään kaupunkia ei ole valmiina, joten niitä pitää rakentaa ennen kuin voi rakentaa rataa niihin kiinni. Kun rakentaa radan pätkän, laitetaan kuutio radan pätkän päälle. Kuutioita voi kuljettaa, vaikka rata ei olisikaan valmis.
Peli loppuu siinä kohtaa, missä loppuu neljän pelaajan peli. Kyllä se lauta aika lailla täyteen kerkee tulemaan. Meillä ei jääny montaa kuutiota kuljettamatta, eikä montaa ruutua tyhjäksi.
Oon huono kirjottaan näitä "asiatekstejä" :D Tapani saa lisätä, jos jotain unohtu.
Eli siis säännöt St. Luciassa on melko lailla samanlaiset kuin tavallisessa AOS:ssä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tietenkin.
Jokaiseen tyhjään ruutuun laitetaan kuutio valmiiksi, eikä niitä tule lisää pelin aikana ollenkaan.
Huutokauppa -vaihetta ei ole, vaan pelaaja, joka on ensimmäisenä vuorossa, saa maksaa $5, jos haluaa valita ensimmäisenä toimintonsa. Mutta jos pelaaja ei halua maksaa, on toisella mahdollisuus maksaa $5. Jos toinenkaan ei halua, niin ensimmäinen pelaaja saa aloittaa ilmaiseksi. Turn order- ja Production -toimintoja ei ole käytettävissä.
Yhtään kaupunkia ei ole valmiina, joten niitä pitää rakentaa ennen kuin voi rakentaa rataa niihin kiinni. Kun rakentaa radan pätkän, laitetaan kuutio radan pätkän päälle. Kuutioita voi kuljettaa, vaikka rata ei olisikaan valmis.
Peli loppuu siinä kohtaa, missä loppuu neljän pelaajan peli. Kyllä se lauta aika lailla täyteen kerkee tulemaan. Meillä ei jääny montaa kuutiota kuljettamatta, eikä montaa ruutua tyhjäksi.
Oon huono kirjottaan näitä "asiatekstejä" :D Tapani saa lisätä, jos jotain unohtu.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Lisää myöhännäisherännäisiä
Terveppä teille.
Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.
Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.
Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.
Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:
Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.
Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.
Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.
Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.
Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.
Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.
Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.
Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.
Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.
Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.
Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.
Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...
...huomiseen!
Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.
Vetäistään tähän nyt toinenkin neitsytposti peräjulkkaa. Pieni pohjustus syistä ja seurauksista: Tapani haukkui Harrin ja Markku on tässä.
Eli siis aivan yhtälailla kuin edelliselläkin puhujalla, alussa oli Monopoli. Tai no, IHAN ensimmäinen lautapelikokemus meikäläisellä oli varmaankin se perus Afrikas Stjärna. Siinäpä ne mainittavimmat melkein sitten olikin. Kolmas minkä edes muistan nimeltä, niin oli Scotland Yard ja loput kokemukset olikin sitten jotain ihan überkuraa. Mutta... sitten kun taas alkoi jokusen vuoden tauon jälkeen liikkua Harrin porukoissa, niin huomasi, että elämän lautapeliajanjakso ei välttämättä lopukaan sinne 10-15 ikävuoden huiteille.
Ei totisesti, sillä Mäen perheessä vieraillessa ovat lyhyen ajan sisään tulleet tutuiksi ainakin sellaiset tuotteet kuin: Diamant, Big Points, Dominion, Pingwin, Through The Desert, Age of Steam, Da Vinci Code ja Dominion. Onko Bandu muuten lautapeli? Peli varmaankin, mutta ei niistä pienistä puupalikoista kyllä lautaa saa. Niin ja hävettää myöntää, että sellaisetkin nimet kuin Alias ja Alfapet tuli kokeiltua vasta nyt kun on neljännesvuosisata elontietä takana. Taisi Dominion tulla muuten mainittua kahdesti, mutta on se kyllä vaan niin helvetin hyvä. Niin ja niitähän olikin ne kaksi osaa - Hovin Juonet ja se toinen, tai siis eka. Se perusversio, Paratiisin Porteilla tai joku. Kolmaskin tulossa, tai vissiin tullutkin jo, Kaukaiset Rannat (Seaside). No, niistä lisää tuonnempana. San Juan (edellisessä blogauksessa ylistetyn Puerto Ricon ryöttäsekoversio) on kanssa ihan liipasimella, mutta sitä ei olla ehditty kokeilla kuin vasta alkuasetelman ja sääntöjen luvun verran. Niin ja Trivial Pursuit tietysti on kanssa vanha tuttu, ja taas mukana kuvioissa.
Vedetään tähän nyt pieni yhteenveto ja analyysi kaikesta nähdystä ja koetusta:
Oletan että suurin osa blogisteista tietää pelit ja niiden ideat, joten en selosta sen pidemmin. En muuten ole varma, meneekö pelien nimet ja kirjoitusasu aivan oikein, mutta näsäviisaimmat varmaankin sitten korjaa.
Diamant - Ihan jees, mutta taitaa silti olla rankingin häntäpäässä. Olisi varmaan mukavempikin, jos peli ei etenisi tyyliin: *läps* "Kukaan ei vissiin lähde" *läps* "Kuka lähtee?" *läps* *läps* "Ai, sä olisit lähteny?" Ja ei, emme ole ymmärtäneet pelin ideaa väärin, vaan *läps* -efektin oli määrä symboloida kortin lätkäisemistä pöytään. Eli peliä kokeilemattomat jäsenet, älkää suotta peljästykö. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaivoksia koluamassa kuusi hengoa, yleensä 3-4. Meikä yleensä juhlii, ja jossen, ni joku muu.
Through The Desert - Tämoli jo aika kiva. Tosin ollaan vasta pelattu sillä pienemmällä pelialueella kun ei ole pelaajia ollut ruuhkaksi asti. Kerran vedettiin kolmisin, minä, Sami ja Harri, ja kerran vedettiin Harrin kanssa head to head. Mistä en muuten pidä yhtään, kyllä pelaajia pitää olla ainakin se kolme, jos mahdollista. Tässäkin pelissä voisi jo kolmellakin pelaajalla ihan hyvin käyttää koko pelilautaa. En muista kuka vei ton kolminpelin, mutta meikä vei ainakin kaksinpelissä Harria. Tosin senkin tuloksen ratkaisi vain yksi ainoa idiot-siirto by Hapa. Seurauksena puolet pelialueesta eristetty by meikäläisen karavaani. No ei nyt ihan mutta melkein.
Da Vinci Code - No just kun pääsin mainostamasta kaksinpelejä. Ei tästä sen enempää, Hapan kanssa ollaan muutamasti koitettu. Melko tasan voitot, fifty-sixty varmaan jommankumman hyväks. Muuten hyvä peli, mutta vähä huono.
Pingwin - Kaikessa yksinkertaisuudessaan iha huippu. Jokunen kerta ollaan kokeiltu, parhaimmillaan neljän pelaajan voimin: minä, Hapa, Zalina ja Viitazalon Zami. Viona ep o kokkeillu, ainakaan mun läsnäollessa. Ei kai tykkää yhtään, kun toisen pelaajan pelin kuseminen on niin raakaa touhua. Mutta mie tykkään, on mukava ja nopee. Teema on kyl vähä turhankin lapsellinen, mutta ulkonäkö pettää.
Big Points - No tämon miltei se kaikkein yleisin mitä pelaamma. Nopee ja mukava tämäkin ja vaatii kivasti hoksottimia ja toisten mieliin tunkeutumista - tai sitten niitä mustia nappuloita. Itse laskeskelen omat ja muitten siirrot parin vuoron päähän, ja yleensä laskenkin oikein, mutta sitten ne muut pelaavat aina päin helvettiä. Noh, siinäpähän laskeskelen. Kahvituopin lomassa oikein mukava viete.
Bandu - tornia pystyyn ja korkein voittaa, ellei rojahda. Palikat on kummia, mutta erikoisia. Toimii. Suosittelen erityisesti aamuihin, jolloin on kaamea CANUCKS (lontoolaisittain GUNNERS), vapina tuo mukavasti lisähaastetta. Joku vaivanen 26 cm on varmaan isoin, mitä meitin kekkereissä on noussu.
Alfapet - notännykaikkitietääjasiitäeisenkummempaaJOOSEURAAVA.
Trivial Pursuit - Allekirjoittaneen ylivoimaa nyt ja ikuisesti. Harri on kyllä uhkaillu joskus istuttaa Tapanin samaan pöytään, mikä on kyllä hillinny meikäläisen nöyryytyshaluja huomattavasti.
Age of Steam - Harri sitten kokeili kerran kepillä jäätä, ja yritti perehdyttää mun ja Sampan tämmösiin keskiraskaisiin peleihin. Tai ei se musta niin ollu huolissaan, mutta ku tuolla toisella termiitillä leipoo hermot jo ku yrittää päntätä kaaliinsa Ranskan Ligue 1:sen mestarit vuosilta 2002-2008. Ja olihan se jo sekoomispisteessä, näki kai sen ny päällepäin. Mutta kyllä se saakeli vaan kesti loppuun asti, ja anto viä loppusavujen aikana ihan asiallista palautettakin, eli jo tänkin perusteella laatupeli. Heti tän jälkeen Harri kyl pelotteli meitä jo Through The Agesillä, minkä tää huruosasto on saanu kait kestään rapiat 8 tuntia. Kai siinä ste mitään.
Alias - Niin, tätäkään en tosiaan ollu koittanu ennen kuluvaa syyskesää. Muutaman kerran ollaan vedetty, viime aikoina ei juurikaan. Aluks vedimme vakiotiimeillä Markku-Sami ja Hapa-Viona, mutta sittemmin rupesimme myös harrastamaan parinvaihtoa. Samilla on muuten HYYTÄVIÄ aivolukkoja. Paras esimerkki on varmaan se, kun koko jätkä meni selittäessä jumiin, suusta tuli vaan "R-R-R-R-R-R-R-R-R", käsi vatkas rinnan korkeudella ja kaveri tärisi niinku olis vedetty muutama kilotuhatta volttia kehon läpi. Onneks mä sit kuitenki lopulta tajusin et Haarniskaahan se hakee. Yks parhaista oikein arvatuista selityksistä muuten, mitä oon muilta kavereilta kuullu, ni on kyllä "Lontoon pääkaupunki?" - "New York". Ja kyllä, asianosaiset olivat naissukupuolen edustajia. Savosta.
Dominion - Ei, mä teen tästä kyllä oman postinsa...
...huomiseen!
Kysymyksiä ja tarkennuksia ja muita tuntoja saapi tiedustella. Ehkä vastaan, ehkä en.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Age of Steam - Barbados
Sunnuntaina oli kovat poltteet pelata erä AoS:a. Yhtään pelikaveria ei ollut käsillä, niin kaivoin esille Barbados-lisäosan, joka on yksinpelimodi kyseisestä pelistä.
Kun vastapelaajia ei ole niin pelataan ikäänkuin pankkia vastaan. Pelin voittaa, jos lopuksi kymmennen kierroksen jälkeen pystyy käteisellä ostamaan kaikki osakkeensa takaisin pankilta, muutoin häviää. Ensimmäinen peli päättyi konkurssiin 3. kierroksella ja toinen 4. kierroksella. Kolmas kerta sitte toden sano ja pystyin lopussa ostamaan osakkeet takaisin ja jäin vielä rutosti voitolle.
"You've been given exclusive rights to build a train system on the beautiful Caribbean island of Barbados. If everyone wants pineapples...how can you make money?"
Erikoisen pelilaudasta tekee sen, että siinä on ainoastaan keltaisia kaupunkeja valmiina(6kpl). Ja vaikeutta aiheuttaa heti se, että kaupunkeihin tulee vain yksi paketti, eikä välttämättä yhtään keltaista laatikkoa. Violetit laatikot poistetaan kokonaan ja urbanisoitavia kaupunkeja on sininen, punainen ja 2 mustaa. Arvontapakettejakin tulee vain yhdelle riville valkoiset 1-6 sekä A,B,C ja D. Arvonnassa käytetään kahta noppaa.
Käytettävät toiminnot ovat Engineer, Locomotive, Urbanization ja Production. Jokainen toiminto pitää käyttää kerran, ennenkuin voi käyttää jonkun uudestaan. Osakkeita voi myydä vain yhden per kierros.
Kahdella ekalla yrityksellä yritin liian nopeasti tehdä rahaa ja konkurssi oli valmis. Yksinpeli on suunniteltu niin, että vuorot täytyy miettiä todella tarkkaan ja ainaki muutama vuoro etukäteen. Väärän toiminnon valinta tai hätiköity radan rakentaminen kostautuu nopeasti. Jokaisella vuorolla ei välttämättä pysty rakentamaan ollenkaan, mutta tulojen pitäisi kasvaa kuitenkin.
Eihän lautapelailu yksin kovin hääppöistä ole, mutta mielestäni onnistunut lisuke Barbados kuitenkin oli. Voisin jopa joskus ottaa uudemman kerran. Suosittelen ainaki AoS faneille!
Kun vastapelaajia ei ole niin pelataan ikäänkuin pankkia vastaan. Pelin voittaa, jos lopuksi kymmennen kierroksen jälkeen pystyy käteisellä ostamaan kaikki osakkeensa takaisin pankilta, muutoin häviää. Ensimmäinen peli päättyi konkurssiin 3. kierroksella ja toinen 4. kierroksella. Kolmas kerta sitte toden sano ja pystyin lopussa ostamaan osakkeet takaisin ja jäin vielä rutosti voitolle.
"You've been given exclusive rights to build a train system on the beautiful Caribbean island of Barbados. If everyone wants pineapples...how can you make money?"
Erikoisen pelilaudasta tekee sen, että siinä on ainoastaan keltaisia kaupunkeja valmiina(6kpl). Ja vaikeutta aiheuttaa heti se, että kaupunkeihin tulee vain yksi paketti, eikä välttämättä yhtään keltaista laatikkoa. Violetit laatikot poistetaan kokonaan ja urbanisoitavia kaupunkeja on sininen, punainen ja 2 mustaa. Arvontapakettejakin tulee vain yhdelle riville valkoiset 1-6 sekä A,B,C ja D. Arvonnassa käytetään kahta noppaa.
Käytettävät toiminnot ovat Engineer, Locomotive, Urbanization ja Production. Jokainen toiminto pitää käyttää kerran, ennenkuin voi käyttää jonkun uudestaan. Osakkeita voi myydä vain yhden per kierros.
Kahdella ekalla yrityksellä yritin liian nopeasti tehdä rahaa ja konkurssi oli valmis. Yksinpeli on suunniteltu niin, että vuorot täytyy miettiä todella tarkkaan ja ainaki muutama vuoro etukäteen. Väärän toiminnon valinta tai hätiköity radan rakentaminen kostautuu nopeasti. Jokaisella vuorolla ei välttämättä pysty rakentamaan ollenkaan, mutta tulojen pitäisi kasvaa kuitenkin.
Eihän lautapelailu yksin kovin hääppöistä ole, mutta mielestäni onnistunut lisuke Barbados kuitenkin oli. Voisin jopa joskus ottaa uudemman kerran. Suosittelen ainaki AoS faneille!
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Pääsiäisylläreitä (Olisko nyt Kankaanpään peli-ilta #10 virallisesti, oikeesti ehkä #15?)
Pari viikkoa on mennyt melkein ilman pelin peliä, ja nyt olisikin tilausta pääsiäismätölle.
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Lyhyesti Age of Steamista (vertailua Railroad Tycooniin)
Arvosana: 10/10
Kesto:1,5-2h
Pelaajamäärä: 2-6
Hiukan kevyempi, mutta silti aika raskas, kohtuullisen painava, melko vahva Age-peli eli Age of Steam löysi vihdoin tiensä porukan hyllyihin. Oli sitä jo muutama vuosi etsittykin kissojen ja koirien kanssa.
Viime viikonloppuna iskettiin ensimmäiset kokeiluerät, ja vaikka ulkona oltiinkin kuin ellun kanat, niin ainakin Harrista saatiin vakionaama höyryilypöytiin. Pokerista tuttua stiimausta pelissä ei nähty, koska se eteni yllättävänkin vikkelästi muutaman haparoivan alkukierroksen jälkeen. Tulokset eivät päätä huimanneet, mikä ei ole AoSissa yllättävää. Pelissä kestää useampi kierros, ennen kuin voi olettaa pääsevänsä edes plussalle, eikä konkurssin tekeminenkään ole kovin vaikeata, jos vähän huolimattomasti pelaa.
Pelin mekaniikat oppii Railroad Tycoonia pelannut varsin nopeasti, onhan kyseessä RrT:n selkeä isoveli, vaikka kooltaan pienempi onkin. Eikä se opettelu muiltakaan kauan vie. Hyvin pelaaminen toki on aina eri asia, niin tässäkin pelissä. AoS on TtR:ää paljon kliinisempi, siistimpi ja kaikin puolin toimivampi paketti kuin RrT, mukaan lukien kuljetettavien tavaroiden ja kaupunkien sijoittuminen kartalle, mikä tekee Railroad Tycoonista melko tylsän. Lisäksi pelin kesto on aina tiedossa jo alussa, joten RrT:n pelin venyttämisongelmat on vältetty.
AoSissa kierrokset alkavat huutokaupalla, jolla määritellään vuorojärjestys. Ennen huutokauppa jo pelaajat voivat halutessaan päästää osakkeita markkinoille, eli ”ottaa lainaa”. Huudetussa järjestyksessä pelaajat valitsevat yhden erikoistoiminnon muutamasta vaihtoehdosta (ensimmäinen radanrakentaja, ensimmäinen tavarankuljettaja, 4-heksan mittainen radanrakennus, jne.). Näiden toimintojen tekemisen jälkeen seuraa yksi radanrakennusvuoro kaikille, jossa voidaan rakentaa kolmen heksan verran rataa. Lopuksi vielä jokaisella on kaksi vuoroa aikaa joko päivittää junaansa tai kuljettaa tuotteita. Kuljettaminen lisää tuloja, päivittäminen kuluja. Kierroksen lopuksi tarkistetaan jokaisen firman tulot ja niistä vähennetään kulut (1 jokaisesta osakkeesta ja yksi veturin voimakkuudesta). Lisäksi kaupunkeihin arvotaan nopilla elegantin systeemin myötä lisää tuotteita. Tätä seuraa mahdollinen osakkeiden jakoonlaitto ja uusi kierros. Kierroksia on tietty määrä pelaajamäärää kohden. Kolmella pelataan täydet 8? kierrosta, muilla vähemmän.
Pelissä tuli mukana perus Usa-kartan lisäksi 4 muutakin karttaa, mukaan lukien kaksinpeliä varten suunniteltu erikoispieni saarikartta (olikohan Barbados?), joten pelattavaa riittää ilman omatekoisia karttoja toisin kuin Tycoonissa. Oikeastaan loppujen lopuksi yhteistä peleillä on vain junanappulat, jotka ovat tulleet mukaan tähän AoSin editioon aiempien puulaattojen tilalle.
Ensimmäisten kahden (okei kerran olen pelannut jotain ihme karttasysteemiä kauan sitten) pelin perusteella peli on vaativa ja vaikea. Tiukkaa siis on ja tuloille pääseminen on vaikeaa jo pienellä pelaajamäärällä ja aloittelijoilla. Luultavasti hyviä pelaajia vastaan ja useammalla jo pelkästään voitolle pääseminen tulee tekemään tiukkaa. Onneksi pelin lopussa rahoilla ei ole merkitystä, vaan pisteiksi lasketaan vain yhtiön tulot (miinus kulut) ja rakennettujen radanpätkien määrä. Siltikään ei ole takuita, että on helppoa saada pisteen pistettä.
Kesto:1,5-2h
Pelaajamäärä: 2-6
Hiukan kevyempi, mutta silti aika raskas, kohtuullisen painava, melko vahva Age-peli eli Age of Steam löysi vihdoin tiensä porukan hyllyihin. Oli sitä jo muutama vuosi etsittykin kissojen ja koirien kanssa.
Viime viikonloppuna iskettiin ensimmäiset kokeiluerät, ja vaikka ulkona oltiinkin kuin ellun kanat, niin ainakin Harrista saatiin vakionaama höyryilypöytiin. Pokerista tuttua stiimausta pelissä ei nähty, koska se eteni yllättävänkin vikkelästi muutaman haparoivan alkukierroksen jälkeen. Tulokset eivät päätä huimanneet, mikä ei ole AoSissa yllättävää. Pelissä kestää useampi kierros, ennen kuin voi olettaa pääsevänsä edes plussalle, eikä konkurssin tekeminenkään ole kovin vaikeata, jos vähän huolimattomasti pelaa.
Pelin mekaniikat oppii Railroad Tycoonia pelannut varsin nopeasti, onhan kyseessä RrT:n selkeä isoveli, vaikka kooltaan pienempi onkin. Eikä se opettelu muiltakaan kauan vie. Hyvin pelaaminen toki on aina eri asia, niin tässäkin pelissä. AoS on TtR:ää paljon kliinisempi, siistimpi ja kaikin puolin toimivampi paketti kuin RrT, mukaan lukien kuljetettavien tavaroiden ja kaupunkien sijoittuminen kartalle, mikä tekee Railroad Tycoonista melko tylsän. Lisäksi pelin kesto on aina tiedossa jo alussa, joten RrT:n pelin venyttämisongelmat on vältetty.
AoSissa kierrokset alkavat huutokaupalla, jolla määritellään vuorojärjestys. Ennen huutokauppa jo pelaajat voivat halutessaan päästää osakkeita markkinoille, eli ”ottaa lainaa”. Huudetussa järjestyksessä pelaajat valitsevat yhden erikoistoiminnon muutamasta vaihtoehdosta (ensimmäinen radanrakentaja, ensimmäinen tavarankuljettaja, 4-heksan mittainen radanrakennus, jne.). Näiden toimintojen tekemisen jälkeen seuraa yksi radanrakennusvuoro kaikille, jossa voidaan rakentaa kolmen heksan verran rataa. Lopuksi vielä jokaisella on kaksi vuoroa aikaa joko päivittää junaansa tai kuljettaa tuotteita. Kuljettaminen lisää tuloja, päivittäminen kuluja. Kierroksen lopuksi tarkistetaan jokaisen firman tulot ja niistä vähennetään kulut (1 jokaisesta osakkeesta ja yksi veturin voimakkuudesta). Lisäksi kaupunkeihin arvotaan nopilla elegantin systeemin myötä lisää tuotteita. Tätä seuraa mahdollinen osakkeiden jakoonlaitto ja uusi kierros. Kierroksia on tietty määrä pelaajamäärää kohden. Kolmella pelataan täydet 8? kierrosta, muilla vähemmän.
Pelissä tuli mukana perus Usa-kartan lisäksi 4 muutakin karttaa, mukaan lukien kaksinpeliä varten suunniteltu erikoispieni saarikartta (olikohan Barbados?), joten pelattavaa riittää ilman omatekoisia karttoja toisin kuin Tycoonissa. Oikeastaan loppujen lopuksi yhteistä peleillä on vain junanappulat, jotka ovat tulleet mukaan tähän AoSin editioon aiempien puulaattojen tilalle.
Ensimmäisten kahden (okei kerran olen pelannut jotain ihme karttasysteemiä kauan sitten) pelin perusteella peli on vaativa ja vaikea. Tiukkaa siis on ja tuloille pääseminen on vaikeaa jo pienellä pelaajamäärällä ja aloittelijoilla. Luultavasti hyviä pelaajia vastaan ja useammalla jo pelkästään voitolle pääseminen tulee tekemään tiukkaa. Onneksi pelin lopussa rahoilla ei ole merkitystä, vaan pisteiksi lasketaan vain yhtiön tulot (miinus kulut) ja rakennettujen radanpätkien määrä. Siltikään ei ole takuita, että on helppoa saada pisteen pistettä.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Pieni lautapelikrapula ja tilitystä urakalla
Pari päivää mennyt toipuessa viikonlopun pelipeijaisista. Vähä oli tyhjä tankki, ihan oikeasti meni päivä pari aika pitkälti järkeillessä pelejä ja palatessa normaaliin päivärytmiin. Jupisen tässä muutamia sellaisia ajatuksia, mitä muut ei vielä maininneet.
Ensinnäkin aika lailla erilailla meni megamättö mitä alunperin järkeiltiin, eli pelaajia oli vähemmän ja sen(kin) takia eri pelit. Siinä suhteessa oltiin kuitenkin aika lähellä viimevuotista mättöä, että melko lailla samalla porukalla ja vaihtuvuus ei ollut suurta. Järkeilinkin, että aika erikoinen sauma oli, että kaikilla oli täysin vapaa viikonloppu, eikä mitään muuta menoa. Vielä kaiken huipuksi oltiin sellasessa kunnossa, ettei puolet viikonlopusta mennyt edes urheiluun, kenellä vammojen, kenellä sairauksien tai muiden takia. Voi olla aika vaikeata saada yhtä iso mättö aikaan, kun tämmösiä viikonloppuja ei niin vain tule eteen, eikä varmaan lomatkaan usein satu samoille päiville. No, onneksi tuli käytetty aika aika tehokkaasti.
Pelivalinnat meni aika yllättävästi niin, että uusilla aloiteltiin ja koska maku oli monesta pelistä hyvä, niin melkein kaikkia pelattiin enemmän kuin kerran. Vaikka kyselyiden perusteella tälle viikonlopulle valikoituneella porukalla on aika erilainen pelimaku, yllättävän pienellä kitkalla saatiin peli aina valittua pöydälle, eikä siihen pränkkäämiseen mennyt liikaa aikaa. Toisaalta syynä oli uusien pelien viehätys, ja toisaalta ihan se, että pelattiin hyviä pelejä. Ehkä yllättäen pelattiin sieltä pidemmästä päästä, eikä välipeleihin paljon koskettu Mamma Miaa lukuunottamatta.
Omaan suuhun jäi hyvä maku peleistä, vaikka jäinkin kaipaamaan keskimittaisia pelejä pöydälle enemmän, varsinkin vähemmän pelattuja. Esim Aavikon Karavaaneja, Australiaa, Haziendaa, Carcassonnea, Samuraita ynnä muita pelaisin mieluusti enemmänkin. Ehkä niitä varten pidetään oma peli-iltansa niin, että lähdetään ihan sovitusti pelaamaan esim viisi sellaista alle-päälle tunnin peliä.
Tämä idea johti myös siihen, että oikeastaan ensimmäistä kertaa aloin miettiä pelihyllyn harventamista. Hyllyssä kun on kourallinen pelejä, joita ei varmaankaan ainakaan tässä porukassa saada koskaan enää pelattua (China Moon, Maailman ympäri 80 päivässä jne.). Lisäksi on muutama erinomainen peli, joita tosi mieluusti haluaisin itse pelata, mutta en taida pelikaveria saada (Mexica, Gheos, Tigris&Euphrates jne.). Näistäkin voisi ehkä olla parempi vain luopua, ja vaihtaa uusiin.
Kyselyissä myös korttipeleistä pidettiin porukassa, mutta jostain syystä niitä ei sitten kuitenkaan juuri pelata. Niitäkin hyllyssä on monta, joita tekisi mieli joskus pelata ihan kunnolla, kuten Mhing, Tarot, Tichu ja 6 nimmt!, mutta innokkaita ei ole juuri löytynyt ja korttipelirinki on sitten järjestään aina mennyt siihen kiinanpokeriin.
No mutta siinä tulikin jo ihan tarpeeksi vinetystä ja ferneemistä. Tietysti noita mielitekoja on, mutta nyt kun ollaan eri paikkakunnilla niin kokoontumisten aikana pelataan totta kai niitä pelejä, jotka ovat kuumia ja joita enemmistö haluaa. Ja niitähän löytyi!
Railroad Tycoon - JES, pikkukakaran (ison ja pienen) unelmien täyttymys, vai pettymys? Kaikki olivat kieli pitkällä pää leveenä testaamassa ensimmäista peliä (edellisviikonloppuna) ja siitä sitten heti parantelemassa peliä. Itse missasin sen ekan "kunnon pelin" joten odotukset oli ihan hyperkorkealla. Eka peli meni kuitenkin suurimmaksi osaksi erilaisiin pränkkäyksiin ja ferneyksiin, ja siitä jäi aika paha paskan maku suuhun varmaan kaikille. Oma suu putsaantu kuitenkin oikeastaan heti, ja jo seuraavana päivänä pakotin Marin ja Jarmon takaisin pöydän ääreen ja uutta imperiumia rakentamaan. Sekin peli meni ainakin Jarmon osalta alta riman ja maku taisi vaan pahentua. Nyt myös lautapeliseuran palstalla on vääntöä Rrtn ja AoSin välillä ja Tycoonia mollataan vähän lapsellisesta mekaniikasta ja "ylikomeasta" ulkonäöstä.
Mulle kuitenkin Tycoon on edelleen äärimmäisen hyvä tai ainakin lupaava peli, enkä anna lupaa itselleni luovuttaa sen suhteen ainakaan vielä. Ainakaan ennen kuin jostain löytyy Age of Steam myynnissä. Mulle Tycoonin ulkonäkö on kuitenkin positiivinen asia - ja massiivinen pelilauta vaan on massiivinen. On siinä vaan oma hohtonsa laittaa kaksi pöytää yhteen ja heittää verka päälle ja arpoa kuutiot kaupunkeihin aidonnäköisen kartan päälle.
Mietiskelin paljonkin, että miksi muille peli ei tarjonnut miellyttävää kokemusta. Ensimmäiset pelit toki kestivät valtavan pitkään, ja tunnelma oli kireä alkuvaiheesta lähtien, mutta olen sitä mieltä, että ongelmat olivat kuitenkin enemmän extradiegeettisiä eli pelin ulkopuolisia. Pelissä (kuten kaikissa muissakin) on totta kai omat vikansa, mutta välillä meillä menee liikaa aikaa ja vaivaa niiden kanssa pränkkäämiseen ja väittelyyn ja liian vähän keskitytään pelin sisäiseen keskusteluun. Tycoonissakin kun olisi potentiaalia kunnon immersioon, eli samaistumiseen pelattavaan hahmoon ja maailmaan. Kaikki meistä varmaan on joskus ihan huumeissa pelannut Railroad Tycoonia tai muita pelejä esim tietokoneella niin, että tuntitolkulla on hurahtanut siinä maailmassa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että juuri pelin ulkopuolinen keskustelu on se pelin suola, ja sekin meillä välillä jää vähäiseksi.
Marin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta tästä päivänä muutamana ja voisin siitä jotain tähänkin raapustella, vaikka teksti nyt rönsyileekin pahemman kerran. Ajatus onnistuneesta lautapelihetkestä (tai megamätöstä) on luonnollisesti kaikilla omanlaisensa. Tämän viikonlopun porukassa itse pelaaminen ja pelissä hyvin pärjääminen ja oikeiden siirtojen tekeminen on yleensä pääosassa. Toisaalta kukaan ei ole varsinaisesti huono häviäjä, vaan pelien jälkeen mieli on tyyni, vaikka pelin aikana ärräpäitä ja "just, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia" -valituksia kuullaankin usein. Marin kanssa oli siitä puhetta, että me ollaan kokoonnuttu erilaisilla porukoilla tosi monta kertaa pelaamaan koko illaksi (ja jopa yöksi), mutta loppujen lopuksi jutellaan aika vähän mistään. Onko sitten kyse siitä, että luullaan, että tunnetaan toisemme (luultavasti) jo läpikotaisin, vai se, että keskitytään vain peliin (no ei todellakaan!), vai että ollaan vaan hiljasia (no se niin ja) eikä puhella omista asioista. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se ulkopuolinenkin juttelu ja keskustelu kuuluisi sinne pelipöytään johonkin väleihin. Ei siellä nyt syntyjä syviä tarvi ruveta pohtimaan, mutta ite en pistäisi sitäkään pahakseni.
No palataas sivuraiteilta (kova aasinsilta takaisin RRT:hen) takaisin pelin pariin. Tycoon siis mielestäni pitäisi pelata melko leppoisana pelinä pelin ulkopuolella, mutta tietysti tiukkana optimointina ja kapitalismina pelin sisällä. Pelissähän ei juuri sattumaa eikä kaaostakaan valtavasti ole, joten omia vuoroja ehtii vähän miettimään ja strategiaa voi suunitella. Haluan siis antaa tälle pelille vielä uusia mahdollisuuksia, vai pitääkö tämäkin helmi siirtää siihen joukkoon, jota itse haluaisin pelata, mutta kavereita en saa? PS. Euroopan kartta ja kortit on tulostettuna ja askarreltuna...
Ensinnäkin aika lailla erilailla meni megamättö mitä alunperin järkeiltiin, eli pelaajia oli vähemmän ja sen(kin) takia eri pelit. Siinä suhteessa oltiin kuitenkin aika lähellä viimevuotista mättöä, että melko lailla samalla porukalla ja vaihtuvuus ei ollut suurta. Järkeilinkin, että aika erikoinen sauma oli, että kaikilla oli täysin vapaa viikonloppu, eikä mitään muuta menoa. Vielä kaiken huipuksi oltiin sellasessa kunnossa, ettei puolet viikonlopusta mennyt edes urheiluun, kenellä vammojen, kenellä sairauksien tai muiden takia. Voi olla aika vaikeata saada yhtä iso mättö aikaan, kun tämmösiä viikonloppuja ei niin vain tule eteen, eikä varmaan lomatkaan usein satu samoille päiville. No, onneksi tuli käytetty aika aika tehokkaasti.
Pelivalinnat meni aika yllättävästi niin, että uusilla aloiteltiin ja koska maku oli monesta pelistä hyvä, niin melkein kaikkia pelattiin enemmän kuin kerran. Vaikka kyselyiden perusteella tälle viikonlopulle valikoituneella porukalla on aika erilainen pelimaku, yllättävän pienellä kitkalla saatiin peli aina valittua pöydälle, eikä siihen pränkkäämiseen mennyt liikaa aikaa. Toisaalta syynä oli uusien pelien viehätys, ja toisaalta ihan se, että pelattiin hyviä pelejä. Ehkä yllättäen pelattiin sieltä pidemmästä päästä, eikä välipeleihin paljon koskettu Mamma Miaa lukuunottamatta.
Omaan suuhun jäi hyvä maku peleistä, vaikka jäinkin kaipaamaan keskimittaisia pelejä pöydälle enemmän, varsinkin vähemmän pelattuja. Esim Aavikon Karavaaneja, Australiaa, Haziendaa, Carcassonnea, Samuraita ynnä muita pelaisin mieluusti enemmänkin. Ehkä niitä varten pidetään oma peli-iltansa niin, että lähdetään ihan sovitusti pelaamaan esim viisi sellaista alle-päälle tunnin peliä.
Tämä idea johti myös siihen, että oikeastaan ensimmäistä kertaa aloin miettiä pelihyllyn harventamista. Hyllyssä kun on kourallinen pelejä, joita ei varmaankaan ainakaan tässä porukassa saada koskaan enää pelattua (China Moon, Maailman ympäri 80 päivässä jne.). Lisäksi on muutama erinomainen peli, joita tosi mieluusti haluaisin itse pelata, mutta en taida pelikaveria saada (Mexica, Gheos, Tigris&Euphrates jne.). Näistäkin voisi ehkä olla parempi vain luopua, ja vaihtaa uusiin.
Kyselyissä myös korttipeleistä pidettiin porukassa, mutta jostain syystä niitä ei sitten kuitenkaan juuri pelata. Niitäkin hyllyssä on monta, joita tekisi mieli joskus pelata ihan kunnolla, kuten Mhing, Tarot, Tichu ja 6 nimmt!, mutta innokkaita ei ole juuri löytynyt ja korttipelirinki on sitten järjestään aina mennyt siihen kiinanpokeriin.
No mutta siinä tulikin jo ihan tarpeeksi vinetystä ja ferneemistä. Tietysti noita mielitekoja on, mutta nyt kun ollaan eri paikkakunnilla niin kokoontumisten aikana pelataan totta kai niitä pelejä, jotka ovat kuumia ja joita enemmistö haluaa. Ja niitähän löytyi!
Railroad Tycoon - JES, pikkukakaran (ison ja pienen) unelmien täyttymys, vai pettymys? Kaikki olivat kieli pitkällä pää leveenä testaamassa ensimmäista peliä (edellisviikonloppuna) ja siitä sitten heti parantelemassa peliä. Itse missasin sen ekan "kunnon pelin" joten odotukset oli ihan hyperkorkealla. Eka peli meni kuitenkin suurimmaksi osaksi erilaisiin pränkkäyksiin ja ferneyksiin, ja siitä jäi aika paha paskan maku suuhun varmaan kaikille. Oma suu putsaantu kuitenkin oikeastaan heti, ja jo seuraavana päivänä pakotin Marin ja Jarmon takaisin pöydän ääreen ja uutta imperiumia rakentamaan. Sekin peli meni ainakin Jarmon osalta alta riman ja maku taisi vaan pahentua. Nyt myös lautapeliseuran palstalla on vääntöä Rrtn ja AoSin välillä ja Tycoonia mollataan vähän lapsellisesta mekaniikasta ja "ylikomeasta" ulkonäöstä.
Mulle kuitenkin Tycoon on edelleen äärimmäisen hyvä tai ainakin lupaava peli, enkä anna lupaa itselleni luovuttaa sen suhteen ainakaan vielä. Ainakaan ennen kuin jostain löytyy Age of Steam myynnissä. Mulle Tycoonin ulkonäkö on kuitenkin positiivinen asia - ja massiivinen pelilauta vaan on massiivinen. On siinä vaan oma hohtonsa laittaa kaksi pöytää yhteen ja heittää verka päälle ja arpoa kuutiot kaupunkeihin aidonnäköisen kartan päälle.
Mietiskelin paljonkin, että miksi muille peli ei tarjonnut miellyttävää kokemusta. Ensimmäiset pelit toki kestivät valtavan pitkään, ja tunnelma oli kireä alkuvaiheesta lähtien, mutta olen sitä mieltä, että ongelmat olivat kuitenkin enemmän extradiegeettisiä eli pelin ulkopuolisia. Pelissä (kuten kaikissa muissakin) on totta kai omat vikansa, mutta välillä meillä menee liikaa aikaa ja vaivaa niiden kanssa pränkkäämiseen ja väittelyyn ja liian vähän keskitytään pelin sisäiseen keskusteluun. Tycoonissakin kun olisi potentiaalia kunnon immersioon, eli samaistumiseen pelattavaan hahmoon ja maailmaan. Kaikki meistä varmaan on joskus ihan huumeissa pelannut Railroad Tycoonia tai muita pelejä esim tietokoneella niin, että tuntitolkulla on hurahtanut siinä maailmassa. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että juuri pelin ulkopuolinen keskustelu on se pelin suola, ja sekin meillä välillä jää vähäiseksi.
Marin kanssa keskusteltiin tästä aiheesta tästä päivänä muutamana ja voisin siitä jotain tähänkin raapustella, vaikka teksti nyt rönsyileekin pahemman kerran. Ajatus onnistuneesta lautapelihetkestä (tai megamätöstä) on luonnollisesti kaikilla omanlaisensa. Tämän viikonlopun porukassa itse pelaaminen ja pelissä hyvin pärjääminen ja oikeiden siirtojen tekeminen on yleensä pääosassa. Toisaalta kukaan ei ole varsinaisesti huono häviäjä, vaan pelien jälkeen mieli on tyyni, vaikka pelin aikana ärräpäitä ja "just, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia" -valituksia kuullaankin usein. Marin kanssa oli siitä puhetta, että me ollaan kokoonnuttu erilaisilla porukoilla tosi monta kertaa pelaamaan koko illaksi (ja jopa yöksi), mutta loppujen lopuksi jutellaan aika vähän mistään. Onko sitten kyse siitä, että luullaan, että tunnetaan toisemme (luultavasti) jo läpikotaisin, vai se, että keskitytään vain peliin (no ei todellakaan!), vai että ollaan vaan hiljasia (no se niin ja) eikä puhella omista asioista. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se ulkopuolinenkin juttelu ja keskustelu kuuluisi sinne pelipöytään johonkin väleihin. Ei siellä nyt syntyjä syviä tarvi ruveta pohtimaan, mutta ite en pistäisi sitäkään pahakseni.
No palataas sivuraiteilta (kova aasinsilta takaisin RRT:hen) takaisin pelin pariin. Tycoon siis mielestäni pitäisi pelata melko leppoisana pelinä pelin ulkopuolella, mutta tietysti tiukkana optimointina ja kapitalismina pelin sisällä. Pelissähän ei juuri sattumaa eikä kaaostakaan valtavasti ole, joten omia vuoroja ehtii vähän miettimään ja strategiaa voi suunitella. Haluan siis antaa tälle pelille vielä uusia mahdollisuuksia, vai pitääkö tämäkin helmi siirtää siihen joukkoon, jota itse haluaisin pelata, mutta kavereita en saa? PS. Euroopan kartta ja kortit on tulostettuna ja askarreltuna...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)