Vanhanajan lautapeliseijot

Otettiin tänään muutama erä lautapelejä. Kuusi peliä pelattiin ja viittä eri peliä. Seuraavassa vähän lisää peleistä.

Alotettiin Jarmon kanssa San Juanilla. En ny muista mitä kaikkee siinä rakenneltiin, mutta Jarmo rakensi ainaki koko ajan. Sain mä pari isoo kutosen mörssäriä tehtyä, mutta Jarmo sai 12 korttia pöydälle ja mä sain 10. Hävisin Jarmolle 46 - 26. Aika selkee ero mun mielestä sillain.

Seuraavaks otettiin sitte erä Small Worldia. No siinä Jarmo oli aika suvereeni kans, rällästi skeletoneilla meneen. Siitä kai riittää sen verran tiedoks, että Jarmo valitsi oikeat rodut, mä en. Pisteet oli 108 - 78. Selkee ero siinäkin. Mut edelleen ihan kiva peli on kyllä!

Sitten saatiin houkuteltua äiti ja Putkonen pelaamaan myös ja otettiin erä Alhambraa oikeen pitkästä aikaa. Putkonen ei ollu ikinä pelannu, mutta pääsi jutun juoneen nopeesti kiinni! Siinä kaikki osteli kaikenmoista. Jarmo teki semmosen mukavan tempun siinä yhdes vaihees, että osti viimisen violetin ja sitte me kaikki kolme muuta tultiin siinä tasoihin. Loppu oli aika eeppinen, ku Jarmo sai huutokaupasta kaikki loput kolme ja ne oli kaikki vihreitä. Jarmo sai vaan kaks niistä linnaansa ja tuli vihreissä tasoihin mun kanssa, äiti voitti sen. Minä ja Jarmo oltiin loppupisteissä ennen linnan muuria laskettaessa tasoissa, mut siinä Jarmo repäsi hyvän voiton sitte. Loppupisteet näkee tosta kuvasta!

Seuraavaks mä halusin, että kaivetaan esiin oikeen vanha kunnon Muuttuva labyrintti! Sitä tuli pienempänä pelattua aika paljon. Se oli ihan hauska näin pitkästä aikaa. Sitä oli pelaamassa minä, Jarmo ja äiti. Jarmo vei voiton siinä, vaikka valittelikin usein, että me tehdään kiusaa sille. Mä tulin kyllä ihan hyvänä kakkosena!

Chinatownissa oli taas sitten Putkonenkin mukana niin saatiin hyvä nelinpeli aikaan. Kaikenmoista tehtiin, vaikka tuntukin, että kellään ei oikeen tullu oikeita palasia. Paljon saatiinkin valmiiksi vasta ihan muutamalla viimesellä kierroksella. Koko pelin ajan tuntui, että Jarmo saa ihan hullusti rahaa ja äidillä näytti päällisin puolin olevan kauhee kasa rahaa ja kaikki vaan osti siltä koko ajan. Jotenkin tuntui, että äidillä ja Jarmolla on paljon enemmän rahaa kuin mulla tai Putkosella. Mutta kyllä Putkonenkin muutamalla viimisellä kierroksella sai aika hyvin rahaa. Loppupisteet menikin niin, että Putkonen sai 1 110 000, äiti 1 090 000, Jarmo 1 080 000 ja minä 1 030 000. Ei siis isoja eroja ollut! Mutta oli ihan kiva tommonen tosi tiukka matsi. Hyvä peli!

Otettiin viä ehtoon päätteeks Jarmon kans kahdestaan toinen Small World. Jarmo sai heti aluks ihan ryöttään yhdistelmän, kun se sai Tritoneiden kanssa Commandon. Jarmo sai sillä pelkästään vallattua heti 10 aluetta. Mäki lähdin kyllä Pillaging Skeletoneilla rällästään ihan mukavasti ja meni kivasti muutama vuoro niillä. Tuntui, että rahaa tulee ja hyvin menee. Mutta sitten Jarmo sai kyllä viä ryöttäämmän yhdistelmän, Spirit Ghoulsit. Siis ihan äärimmäinen! Jarmo teki muutaman kierroksen ajan 14-16 pistettä. Jarmolla oli yhdessä vaiheessa kolmea eri rotua kentällä ni se oli aika ryötästä.

Mä tein yhdellä kierroksella vaan 3 pistettä. En saanu oikeen mitään ihan äärimmäistä ydistelmää enää toista. Loppupisteet olikin 119 - 76. Että melko selkee peli.

Oli kyllä ihan mukava viettää tämmönen sadepäivä lautapelejä pelaten! Suosittelen!

Turussa peliporukan aloittelua

Turussa on oltu kolmisen kuukautta ja vähän päästy aloittelemaan lautapelikautta. Alku oli nihkeää, eikä syys-lokakuussa oikeastaan tullut pelattua mitään, mutta marraskuun aikana on päästy jo melkein muutaman vuoden takaiseen vauhtiin.

Ensin Marin muutama koulukaveri innostui kokeilemaan ja sillä ryhmällä on jo pelattu kolmesti. Eikä ihan pelkästään fillereitä, vaan vähän jo pelinmoistakin. Ensimmäisellä kerralla toki oli kokeilutyyppisesti kevyttä pöydällä: Eläinpyramidia, Tsuroa, PitchCaria, Once Upon a Timea ja Shadow Huntersia. Mutta myöhemmillä kerroilla on jo pelattu Vegas Showdownia ja 7 wondersia ja myös yhtä mulle uutta peliä, kun toivat Bangin testiin. Ja viimeksi myös uusinta ostostani, eli Glen Morea. Uusista lisää vähän myöhemmin.

Olen myös kahdesti ehtinyt Turun kirjastolla lautapelikerhoon pelaamaan. Pelikerho kokoontuu tiistaisin, ja mulla on lähes joka tiistai koulua Tampereella, joten sinne tulee ehdittyä heikosti. Kerhossa ensimmäisellä kerralla pelasin tuttuja 7 wondersia, Dolmengötteriä ja San Juania. Uutena kokeilin kevyttä, mutta hauskaa 10 Days in Africaa. Toinen kerta kirjastolla oli Kaamosilta, jollon pelattiin perjantai-iltana kuudesta puoleen yöhön. Silloin osallistuin itse Eläinpyramidiin ja Tsuroon, sekä yhden kaverin oman korttipeliproton testaukseen ja lopuksi vielä Power Gridiin 3,5 vuoden tauon jälkeen. Gridi oli samaa vanha Grid, tiukkaa laskemista ja manailua kun ei osaa. Mutta ihan hauskaa taas.

Omankin porukan kanssa on sentään vähän pelattu kun Harri ja Kati poikkesivat ja pelattiin Dolmengötter ja Ingenious. Kati ei kai ole hirveästi pelannut, mutta täysin pisti kampoihin varsinkin Ingeniouksessa. Isä, Heidi ja Katjakin kävivät ja silloin pelattiin Menolippu Eurooppaa. Kaikki oikein innostuivat, ja en epäile etteikö uudestaankin pelaisi.

Viimeisimpänä koukuttui frisbeepiireistä tuttu Laihosen Mikko. Mikolle olin frisbeeradalla joskus puhellut, että pelailen lautapelejä ja se oli vähän niinkuin kiinnostunut, muttei ollut oikein koskaan pelannut. Kuukauden jahkailun jälkeen se sitten soitti yks päivä, että "olisin tänään siinä teidän nurkilla, niin koitettaisko jotain peliä?". No koitettiinhan me. Heti ekalla kerralla pelattiin 2xDvonn, Roll through the Ages, San Juan ja Pingwin kahdestaan ja vielä Eläinpyramidi ja Agricola kolmistaan kun Marikin tuli peleihin.

Seuraavana päivänä Mikko jo soitti, että "oon tässä vaan koko päivän miettinyt lautapelejä ja lukenu Geekkiä ja kauheet poltteet olis pelaamaan". No samana iltana pelattiin 2xZèrtz ja Eclipse.

Ja eilen Mikko oli pöydissä jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa vedettiin San Juan, 3xBlue Moon ja Age of Steam. Aika hyvin kaverilta, jolla oli pelikokemusta Monopolista. No okei, Magicia oli hakannut nuoruudessa - ja paljon tietokone- ja konsolipelejä.

Brasilian pelailuja 2 - Sadepäivien ajantappoa

Sadepäiviä on mahtunut reissuun enemmän kuin tarpeeksi, joten lautapeleille on ollut käyttöä. Tässä lyhyet raportit (pidemmät ku Ollilla ja selkeemmät ku Rossilla) ja parit kommentit.

20.12. Thurn und Taxis 2-pelinä
Joskus sitä kuvittelee osaavansa jonkun pelin vanhasta muistista niin hyvin, ettei sitä tartte sen paremmin järkeillä, että säännöt muistuu ja peli luistaa. Joskus on väärässä.

Olin heittopusseuden peri, kun Mari voitti mut kaksinpelissä 33-9. MORJENS! Luulin vielä alussa olevani ihan hyvässä vauhdissa, enkä tehnyt mitään erityisen typerää, mutta jäin vaan aina kaikessa jälkeen. Ilmeisesti pelasin jostain vanhasta muistista enemmän moninpeliin sopivaa peliä, tai sitten vaan todella surkeata.

Oli silti kiva pelata tätäkin vanhaa tuttua pitkästä aikaa, järkeilin että vois vaikka tuoda Suomeen takas taas välillä. Kiinnostaisko ketään pelata?

21.12. Tower of Babel ja King Lui
Seuraavana iltana oli oikeen kunnon ukkosseijo, niin pistettiin taas peliksi. Marin serkkupoika Daniel tuli paikalle ja alettiin pelata Babelia. Parin kierroksen jälkeen sen tyttis kuitenkin soitti sitä hakemaan, joten jätettiin se peli kesken ja pelattiin sitten porukalla King Luita.

Varmaan oli ihan hyväkin jättää se Babel väliin, koska en muistanut senkään sääntöjä. Tosin jälkeen päin tarkistettuani ne olis kyllä menny aika lailla oikein, mutta selittäessä tuli kyllä parikin kertaa "eiku siis, se onkin näin, unohda mitä just sanoin".

Lui oli peruskamaa, mä voitin, vaikken ryöttäsesti.

23.12. Eläinpyramidia ja Capt´n Cleveriä muksujen kanssa
Aatonaattona oltiin jo Maresiasissa eli biitsillä ja kuinkas muutenkaan, vettä sielläkin tuli ku esterin mukavastajeejeestä. Eli peliä - pelaajiksi vaan ei saatu värvättyä kuin Vitor 5v ja Carol 7v, joten pelit sen mukaan.

Parin vuoden tauon jälkeen pelattiin Capt´n Cleveriä, josta oli jo hukkunut osa korteistakin. Säännöthän pelissä on todella yksinkertaiset, mutta silti vielä helpotettiin Vitorille, joten eipä siinä nyt peliä ollut enää ollenkaan. Silti parempi kuin tuijottaa seinää.

Eläinpyramidi oli tietysti taas parempi vaihtoehto, kun siinä voi jopa pelata lasten kanssa. Ensimmäisessä erässä pelattiin vielä lasten säännöillä, eli krokolla sai laittaa aina pöydälle lisää. Se olikin sitten liian helppo lapsillekin, kuten kuvasta näkyy - "pyramidissa" kaikki eläimet ja noppa =)

Pari muuta erää pelattiin tavallisilla säännöillä - voittajilla tai häviäjillä ei ollut väliä.

25.12. Frank´s Zoo

Frankia teki kovasti mieli pelata, kun viimeisen 2 vuoden aikana on jäänyt pelaamatta (pelin kortit on siis olleet edellisestä omasta reissustani asti Brasiliassa). Ainakin 4-5 kertaa olen ottanut pelin laatikon hyllystä Tampereella, mutta sitten pettynyt tyhjään lootaan.

Luonnollisesti olin unohtanut tästäkin pelistä käytännössä kaiken. Marin kanssa koitettiin miettiä sääntöjä kun luonnollisesti nettikin oli poikki just kun pelata haluttiin (ei siis päässy kattoon Giikistä).

Muutaman minuutin muistelun jälkeen säännöt palasivat mieleen ja päästiin pelaamaan. Ensimmäisessä pelissä oli mukana Marin vanhin serkku vaimoineen (Vitorin vanhemmat), jotka pääsivätkin ihan kivasti peliin sisälle. Pelailtiin 4-5 jakoa, jonka jälkeen sovittiin peli päättyneeksi, kun ei muistettu mihin se oikeasti päättyy.

Eikä se ollut sitten ainut sääntö mitä ei muistettu, tai muistettiin väärin. Kun BGG:hen päästiin, niin oikein repesin ittelleni, kuinka voi noin surkeasti muistaa, vaikka luulee pelaavansa oikein. Pari sääntöä kyllä tajusin pelissä mennen väärin, mutta monta muuta en.

Tässä parhaat:

• "Peli päättyy varmaan 40 pisteeseen, mutta pelataan vaikka 20" - Oikeasti peli päättyy kun 2 pelaajalla on yli 19 pistettä.
• "Pelaajat saavat pisteitä nelinpelissä 3-2-1-0, vai olikohan se 4-2-1-0?" - Oikeasti 4-3-2-0.
• "Saksalaisen kärpäsestä-härkänen sanonnan mukaan 2 hyttystä on norsu" - Hyttynen + norsu on 2 norsua.
• Kierroksen aloittaa edellisen voittaja - kierroksen aloittaa pisteissä huonoin.
• Joukkuekierroksilla toinen pari vaihtaa 1 ja toinen 2 korttia aluksi - molemmat vaihtavat 2

Seuraavassa pelissä pelattiin jo sitten oikein. Tää peli on kyllä parhaiten skaalautuvia pelejä, koska 4-7 pelaajaa mahtuu ihan yhtä hyvin. Ja muutenkin pisla.

28.12. San Juan São Paulossa

Taas saatiin vieraaksi yksi Marin perhetuttuja (vai onko jopa joku sukulainen, tiedä häntä). Thiago oli kuitenkin jo vähän pelannut jotain lautapelejä, joten uskallettiin ottaa San Juan kehiin, ja hyvin se pelin omaksuikin ilman isompaa oppimiskynnystä.

Pelasin itte nyt hyvin eri tavalla kuin useimmat 69 edellisestä San Juanistani - panostin violetteihin tälleihin ja nopeaan rakentamiseen. Pistin Carpenterin ja Poorhousen ja painoin vaan joka kierros jotain halpaa violettia puoli-ilman. Kun vielä lisätään puolivälissä saatu Library ja Chapel ja lopussa napattu City Hall, niin pöytä oli nopeasti täynnä ja ihan ok pisteillä.

Kun Mari ja Thiago molemmat jäi 9-10 rakennukseen, niin onnistuin nappaamaan voiton 1 pisteellä, vaikka lopussa molemmat pistikin hyvät isot pytingit pystyyn. Mari olisi Palaceineen ja City Halleineen hoitanut luultavasti pelin, jos olisi saanut yhdenkin kierroksen lisää.

Oli kiva voittaa ei-tuotanto-guild-hall-taktikuella, vaikka muutkin pelas hyvin.

Syyskausi avattu

No niin, nyt on päästy taas lautapelailuun käsiksi parin session verran. Kankaanpäässä tuli pelailtua tos yks ehtoo Factory Manager, jost voidaan mainita, että Syrjätie voitti ylivoimasesti, Olli oli ylivoimasesti toinen ja Rossi ja mä pelattiin väärin =D

Kpäässä pelailtiin myös Alhambra, 6 nimmt! ja aika kasa Trivialeja.

Tampereella sitten alotettiin taas maanantaipelit, jossa olikin illan aikana 8 henkeä pelaamassa, ja pöydällä kävivät Ubongo, San Juan, Ricochet Robots, Dominion Intrigue ja Pompeii.

Lisäksi Marin kanssa pelasin kaksinpelinä Tom Tuben ja puhelimeni kanssa törkeen määrän Yatzya (ainut lautapeli, minkä oon löytänyt Androidille tähän mennessä).

Kuulin jotain huhuja, että Toppinen+Sivula-ryhmä olisi myös kautta aloitellut peräti kahden maukkaan Le Havren verran? Vai oliko pöydissä jotain blissiäkin?

Viikonlopun ferneemiset Tampereella

Lauantaina ja sunnuntaina hääräiltiin Hervannan hämärien ja Toppisen poikain kans lautapelien parissa.

Lauantaina ensimmäisenä viisinpelinä painettiin Vegas Showdownia, mikä on aina mukava ja sopivan tiukka vääntö. Tällä kertaa peli meni käytännössä niin pitkälle kuin voi, eli kierroksia tuli ihan maksimimäärä ja johtopaikka vaihtuikin monta kertaa ihan 2-3 viimeisen kierroksen aikana. Lopulta peli meni tasan Marille ja Tarelle, enkä mäkään jäänyt kuin 2 vai 3 pistettä. Visa ja Heikki hiukan kauempana.

Lauantaina testattiin myös San Juanin lisäkortteja, eli Alean Aarrearkkua. Ihan kohtalaisen hyviä ja tasapainoisia kortteja useita. Mä esimerkiksi käytin useita kertoja [joku saksankielinen nimi]-korttia, jolla sai kierroksen alussa vaihtaa 0-2 korttia kädestään. Pari kertaa sieltä tuli ihan hyvää tilalle. Lisäksi rakensin residenssin (tjsp.) jolla sai bonuksia pelin lopussa näin: 4p jos oli 3 samanhintaista rakennusta, 3p lisää seuraavasta 3 ryhmästä, 2p ja 1p seuraavista. Eli max 10p. Ihan mielenkiintoinen tälli.

Tarmo painoi ison seiskan hintaisen katedraalin (joita on vain 1 ja se on heti näkyvillä ja sen voi kuka vaan rakentaa koska vaan). Sillä sai samalla 4+3+2+1 -kaavalla pisteitä pelin lopussa muiden rakentamista kutosen rakennuksista. Tää vaikutti aika vahvalta ainakin nelinpelissä, jossa täydet 10 tuli aika helposti.

Lisäksi kaikkia ärsyttämässä oli Heikin pelaama vartiotupa, jonka takia muut saivat pitää vain 6 korttia kädessään kierroksen lopussa. Tämän takia itse rakensin towerin aika alussa. Aiemmin en oo sitä juuri koskaan käyttänyt.

Muita pelejä lauantaina olivat Mhing ja Tsuro.


Sunnuntaina melkein samalla ryhmällä uudestaan, mukana myös Vanha-Viitakoski. Pelattiin ensimmäinen kuusinpeli Reiskaa. Aluksi varsinkin Tare vähän epäili, että tulisi kaikki vuorot joka kierroksella, mutta niin ei käynyt. Peli meni itse asiassa siihen, että kaikki luottivat että muut tekevät esim tuotannon, joten sitä ei sittein tullut ollenkaan, kunnes yhdellä vuorolla 4 pelasi yhtä aikaa =). Muutenkin tuntui siltä, että Reiska skaalautuu pirun hyvin kuudelle pelaajalle, eikä mitään haittaa isommasta pelaajamäärästä ollut.

Pelattiin myös pari erää Once Upon a Timea, jossa suomenkielisellä kierroksella juttu lähti ihan lapasesta. Tarinan pääosissa olivat esim Rogues Gallery ja Mikuli ja tapahtumapaikkoinana esim Siilin välikkö ja yläkenttä. Sekoo katto.

Visan kanssa painoin pikasen Tarokinkin välissä. Kokeiltiin myös normipakan korttipeliä nimeltä 25, mutta siitä ei innostuttu.

Tilannekatsaus menneeseen

Nonii, nyt ollaan sitte saatu se San Juan korkattua tos pari päivää takaperin. Tosin ei meitä ollu ku mää ja Harri vaan, ku Samia on nykyänsä niin vaikee saada enää mihinkään ja Vionaki on tehny jo viikon verran kuolemaa ni ei se oikeen innostu tollasista sitte. Minä kyl vieroksun kaikkee jos joutuu vaan kahdella pelaajalla vääntään, mutta tämä osoittautu kyllä siitä huolimatta oikein kelpo peliksi. Varmasti on vielä paljolti mukavempi kun siihen saa sen kolmannen ja vaikka vielä neljännenki pelurin mukaan. Saattaa olla jopa Dominioninkin paikka uhattuna. Tuloksista sen verran, että Harri sai muistaakseni 22+5=27 ja mä taisin saada jotain 32:en ja 36:en välillä. Yhtä kaikki, voitin kuitenki. Harrin mukaan mulla oli vaan ryättänen pulla niitten korttien kans, mutta eiks se sanontaki sano että ei paskoilla pelaajilla tuuri käy. Mutta joo, pistooli peli vaikken oliskaan voittanu. Voisin kyllä koittaa ja voittaa toistekin.

Tämän lisäks me ollaan sitte pelailtu satunnaisesti mitä milloinkin. Pääasiassa Trivialia, Diamantia, Domia, Big Pointsia ja kerran pari vissiin Bandua. Ei niistä sen ihmeempää kerrottavaa, etenkään ku näin paljo jälkeenpäin ei enää muista tapahtuko mitään kertomisen arvosta. No sen verran, että Domissa nähtiin sellanen ihme, että arvottiin ekaa kertaa koko korttivalikoima. Ei mikään ikimuistoinen ryki kuitenkaan, ku varmaan vaan jotain kolmee-neljää niistä käytettiin. Sitte siirryttiin taas siihen että osa valkataan ja osa arvotaan, tai sitte valitaan ne mistä arvotaan.

Niin ja Aliastakin koitimme taas pitkästä aikaa, nyt ku oli Samikin saatu raahattua mukaan. Tässä vaiheessa täytyykin vähän nöyrtyä ja oikaista vanhoja kirjoituksiani. Sami on oikeasti fiksu ja hyvä ihminen, eikä vähimmässäkään määrin lukkiutuvaa sorttia. Alias-pelissä on suuri kunnia olla hänen kanssaan samassa joukkueessa, ja vastapuolellakin hän herättää ansaittua kunnioitusta, sillä tuo ajatusten Tonava tekee leksikografisella luovuudellaan kaverinkin osuuden kadehdittavan helpoksi. Perättömät puheet tuon semantiikan suurmiehen jäätymisistä ovat vain surkeaa kateellisten panettelua ja kirjoittajan oman mitättömän egon pullistelua. Tämä oikaisu on kirjoitettu täysin vapaaehtoisesti, eikä minua ole asian suhteen mitenkään painostettu, eikä hirveästi uhkailtu.

Race for the Galaxy - maailman paras peli?

Alan olla vakavasti sitä mieltä, että Reissi on paras peli mihin olen näppini polttanut. Tähän mennessä on tullut haikkailtua ~20 kaksinpeliä ja muutaman kerran kolmella tai neljällä pelaajalla, ja peli sen kuin paranee paranemistaan. Nälkä kasvaa syödessä (jotain mistä ei lähde nälkä vähääkään), vai kuinka se nyt menikään? En silti menis syömään tommosia kortteja, kumminki jotain LSDtä seassa.

Race for the Galaxy on lyhyesti selitettynä San Juan potenssiin (vapaavalintainen luku riippuen siitä kuinka hyvänä huania pitää). Rooleja enemmän ja parempia, kortteja enemmän ja parempia, tapahtumaa enemmän ja parempia. Kesto riippu paljon pelaajista, ja nopeutuu luonnollisen logaritmin mukaan pelikertojen mukaan tiettyyn rajaan asti.

Ehkä ainut miinus mitä tähän mennessä on ilmennyt pelistä on se, että täytyy välillä nukkua. Tai otettiin me vissiin Jarmon kans ihan unessa pari peliä keskellä yötä yks päivä.

Vakavasti peli on vakuuttavin ilmestys tällä puolen Epsilon Eridanin, mutta ei parhaallakaan San Juan kokemuksella aivan helppo lähestyttävä. Ensimmäiset 2-3 peliä menee pelaajalta kuin pelaajalta ohi poimuajon nopeudella valovuoden päästä. Ja jos edes yrittää omaksua kaikki toiminnot, ikonit ja kortit ensimmäisellä kerralla, saa parran ajaa pari kertaa välillä. Toisaalta peli on nopeasti ohi joka tapauksessa, ja revanssin saa heti. Ei ole tainnut kertaakaan itselläni kolmea varttia peliin mennä. Kaksinpelit aina alle puoleen tuntiin.

Reissi on nyt noussut sijalle 20 Geekissä, enkä yhtään epäile etteikö raapisi vielä (reilusti) ylemmäs. Omassa hyllyssä (tai oikeastaan pöydällä) pysyy kunniapaikalla varmasti pitkään. Omassa pelityypissään ylivoimainen kuningas!

Korttipelit kyselty jo kauan sitten, uutta kyselyä pukkaa

Jaahas, korttipelikyselyn (sillion joskus) vei odotetusti, ja ansaitusti San Juan, toiseksi kiri Fairy Tale, ja muille vain hajaääniä.

Uutta pollia pukkaa, ja siihen nostetaankin aiheeksi ns. Uudet pelit. Eli loppuvuodesta 2007 ja alkuvuodesta 2008 linjoille ilmaantuneet. Ääniä voi antaa useammankin, ja tähän viestiin voi kommentoida valintojaan jos mieli tekee. Ja tietysti äänestää jotain peliä, mikä ei ole mahtunut ehdokkaiden joukkoon (tai vaan unohtunut).

Tahko vs. San Juan

Tahkolle lähti mukaan San Juan ja Caylus Magna Carta. Leonardokin oli hilkulla, mutta välttyi niukasti hukkareissulta tilanpuutteen vuoksi. Ja olihan se selvää, että CMC:kin on turhan raaka peli tommoseen reissuun, mutta mitäs pienistä.

Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.

Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...

Kaksin aina kaunihimpi...ja lyhyestä virsi hhelevetirruma

Piitkästä aikaa otettiin erä Puerto Ricoa - nyt virallisella kaksinpelivariantilla. Kaksinpeli ei varsinaisesti kylläkään eroa normaalipelistä yhtään mitenkään, alkusetuppi vaan on erilainen. Ja tietysti molemmat pelaajat pelaavat 2 roolia kierroksella. Virallisessa variantissa ehdotetaan kyllä pelattavan 3 roolia per kierros, mutta BGGssä suurin osa tuntui tukevan kahden roolin tyyliä. Tämä tietysti tuo hiukan lisää rahaa peliin, kun (jos muistatte vielä), niin käyttämättömiä rooleja tuetaan yhdellä valuutalla kierroksen alussa.

Tohon liittyen, ite en muistanu juuri ollenkaan millanen peli PR on - aattelin, että se on vaan Juani tylsempänä. Mitä vielä! Sehän on aivan saakelin hyvä peli, enkä tajua yhtään miksi se on unohdettu kaapin pohjalle vuodeksi. Muistelen, että se kesti tosi kauan silloin kun sitä viimeksi pelailtiin, mutta taidettiin vähän olla alottelijoita kaikki sekä PRn parissa, että yleensä lautapelaajina. Eihän se todellakaan ole sieltä raskaimmasta päästä, vaan kyllä jos eilen meni Leo jo reiluun 2,5 tuntiin, niin ei Puertoon kyllä sen enempää voi mitenkään mennä. Marin kanssa kaksinpelinä meni ehkä 1,5 tuntia, ja siitä leijonanosa siihen, että Marin tavaili suomenkielisiä rakennusten nimiä.

Ehdottomasti nousi taas suosikkilistalle, ja korkeelle siellä. Tätä haluu lisää....lisää....

Viikonlopun pelisessio

Kokoonnuttiin ottamaan tuntumaa Tigris & Euphratekseen nelinpelinä. Paikalla Tare, Opa, Mari ja allekirjoittanut.

Ensimmäisen pelin alku tietysti otti aikansa sääntöjä lueskellessa ja erilaisia pinoja nappuiloista kasaillessa (siinä kohtaa missä olis pitäny kuunnella niitä sääntöjä.) Peli pääsi suht nopeasti ja kivasti vauhtiin, eikä mitään katastrofaalisia sääntöongelmia ilmennyt, mitä nyt kertailtiin kaikenlaista moneen kertaan. Tare alotti vahvasti sinisellä ryhmällä, ja muut tasaisemmin joka puolella. Olli oli koko ajan aika aggressiivinen ja keräilikin laatikoita selvästi enemmän kuin muut erilaisilla konflikteilla. Monumenttejakin pystytettiin, mutta niistä ei aivan hirveästi pisteitä lopulta kerätty, koska ne jäivät vähän omilleen ei kenenkään maalle.

Tämän pelin perusteella ei osannut sanoa juuri mitään erilaisten taktiikoiden eduista tai haitoista. Oikeastaan vain sen huomasin omalta kohdalta, että jos ajautuu siihen tilanteeseen, että omat johtajat lentelevät laudalta koko ajan, oikeastaan ainoa keino päästä kehiin mukaan on koittaa rakentaa uutta imperiumia johonkin vähemmän hyödylliseen kuningaskuntaan, ja etsiä stäbinpaikkoja, jos sellaisi ilmaantuu.

Olli oli loppujen lopuksi melko ylivoimainen sekä heikoimman osionsa pisteissä, että etenkin kaikkien laatikoiden yhteissummassa (millä tietenkään ei ole mitään todellista merkitystä). Muuten pisteet jakautuivat aika tasaisesti, ja kaikki onnistuivat ainakin jossain määrin hyvin keräilemään kaikkia värejä. Olikohan voittopistemäärä nyt sitten 6?

Ensimmäinen peli oli kohtuullisen pitkä, ehkä 3 tuntia, mutta ei silti mikään megamättö. Uskoisin, että kun peliä oppii hiukan enemmän, peli tuosta nopeutuu.


Pelin lomassa otettiin myös erä San Juania, jossa taisin tehdä ainakin omat ennätyspisteeni 56, ja otin kohtuu selvän voiton. Lähdin library+kuarritaktiikalla liikkeelle, ja keräsin ison kasan violetteja rakennuksia ja bonuksia.

Illan lopuksi otettiin vielä China Moon pöydälle. Aluksi näytti, että peli on ihan lasten peli ja ihmeteltiin miksi laatikossa luki +12v. No eipä peli lopultakaan mikään valtavan monimutkainen ollut, mutta ei sitä varmaan kovin järkevästi kovin nuoret pelaa, koska kyllähän siinä järkeilläkin voi. Toisaalta pelissä on melko vaikeaa kehitellä strategiaa seuraaville omille vuoroille, ja samalla omalla vuorolla optimointi on suhteellisen helppoa. Peli on ihan kiva kevyt peli, mutta ainakin ekalla kerralla kevyeksi välipeliksi oli liian pitkä. En tiedä miten eri pelaajamäärä vaikuttaa. Ei mikään järisyttävä kokemus. Parasta oli kumminki kumisammakot. Ehkä maailman parhaita nappuloita. Parhaita. Ja T&E:n puukuutiot on erikoisen kokoisia. Eikö?

Mexica testiin

Tare ja Opa ajeli Haukkamäenkadulle lauantaina testaamaan Mexicaa. Pelissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.

Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.

Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?

Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.

Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.

Voi Caylus!

Välillä tekee mieli käyttää tota ihan voimasanana, on se vaan niin armoton peli. Ei kyllä anna juuri anteeksi virheitä, ja pirun hyvin mennyt peli voi mennä puihin yhdellä kierroksella.

Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)

Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.

Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.

Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.

Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.

edit: pisteet ja alustava voitonjako

Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51

Torstain pelit

Torstaina taas Haukkamäenkadulla. Peleissä mukana Tare, Raideri, Saku, Mari ja allekirjoittanut.

Ensimmäisenä pelinä San Juan (jyrää muuten). Peli oli suht tiukkaa joka suunnalla, ja eri taktiikoilla keräiltiin melko lailla mukavan tasaisesti pisteitä. Ihan valtavia eroja ei saatu, mutta edelleen Poor House ja Library olivat kovassa huudossa, ja bonustaloilla tehtiin viimeiset ratkaisut.
Fairy Talea kokeiltiin viisinpelinä ensimmäistä kertaa, ja siinä pisteet nousivat ihan ennätystasolle yli 60 pojoon. Tätä jaksaa edelleen hakata, ei ole vielä tylsistynyt.

Illan uutuutena otettiin pöydälle Munchkin. Sääntöjen lukeminen, ja uusien korttien kääntäminen luonnollisesti venyttivät pelin vähän liian pitkäksi, ja samalla pitkäveteiseksikin. Vasta loppuvaiheessa alettiin kunnolla tajuta missä pelissä mennään ja pelin tarkoituksena ollut hauskuus ja ilkeys alkoivat näkyä pöydällä. Uskoisin, että tästä ihan kiva peli saadaan aikaiseksi sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ihan hauskoja ideoita ja mekaniikkoja. Backstabbi oli pirullinen ominaisuus, ja varsinkin Sakulla tuntu aina olevan jotain kiusaa joka tilanteeseen. Kuoleminen oli tehty ihan mukavasti, eli peli ei loppunut, ja mukaan pääsi melkein heti, vaikka joku kasvi olis päässyt yllättämään. Tähänkin voisi harkita jonkinlaista draftia alkuun Fairy Tale tyyliin?


Lisäksi pöydälle nousi vielä Isis & Osiris, jota pelattiin parikin erää. Pelit vaihtelivat, eikä tietenkään pisteitä juuri kerätty. Saku pärjäsi yllättävän hyvin, vaikka ei juuri omia nappejaan kentälle heitellyt. Erikoinen taktiikka sekin.

Tällä kertaa saatiin pelit pakettiin jo suht aikaisin, tosin kuulin, että meni vielä Yatzeeksi joillakin yötä myöten.....?

Perjantai-Lauantai lautapelimegamättö Osa 2 - aamuyö

Seuraavassa vaiheessa haluttiin ottaa vähän löysemmin, joten tähän väliin lätkittiin taas erä Fairy Talea. Tällä kertaa peli oli tosi tiukka, ja alettiin porukalla tajutakin pelistä hiukan enemmän. Esimerkiksi että siinä on tosiaan selkeästi "eri maat" ja niiden välillä on jonkinlaista yhteistyötä, ja niistä muodostuu tosiaan eräänlainen satu. No oli miten oli, en edes muista sijoituksia. Ei noissa kevyissä peleissä niin ole väliäkään.

Seuraavaksi avattiin sitten San Juan. Ite olin pelannut vain kerran aiemmin vuosi sitten Toppisella. Silloin en tainnut oikein käsittää peliä, mutta kuitenkin nyt pääsin peliin mukaan heti. Pojat olivat muutaman kerran pelanneet, mutta tässä pelissä taidolla ei ihan niin paljon ole merkitystä kuin esim isoveljessä Puerto Ricossa, joten tuurillakin voi hiukan korvata. Tarmo lähti pelissä liikkeelle tuotantopainotteisesti ja pykäämällä sitten Guild Hallin, jolla saa bonuksia tuotantolaitoksista. Olli lähti iso pää edellä, ja rakenteli suht kalliitta rakennuksia, kuten Libraryn heti alkuun. Se olikin aika iso juttu, että pääsi käyttämään sen etuja lähes koko pelin. Itse rakensin alkuun Poor Housen ja sen avulla sitten pieniä rakennuksia paljon. Itse asiassa mulla taisi olla 10 rakennusta kun muilla oli vasta 5-6. Siinä vaiheessa pistinkin sitten Cranen, että voin rakentaa vanhojen päälle. Mulla oli loppuvaiheessa peliä myös Tower ja törkeesti kortteja koko ajan, joten viimeisillä kierroksilla pääsin vielä rakentamaan pari isoa bonusrakennusta ja pääsin hyvillä pisteille. Loppupisteitä en ihan tarkkaan muista, mutta tosi tasainen peli oli, ihan muutaman pisteen sisällä oltiin. Hyvä peli. Tulee varmasti pelattua paljon!

Aamuyön kolmantena pelinä, eli noin kello 2.30 otimme pöydälle uuden tuttavuuden eli Verflixxtin! Aluksi ihmeteltiin, että pelistä puuttuivat kaikki nappulat, ja niiden tilalla oli vain jotain punaisia lasikiviä. No kävi ilmi, että ne olivat samalta kaverilta ostetun toisen pelin laatikossa. Ei tarvinnut siis alkaa aamyöstä soitella että kohta tulee turpaan, vaikka sitäkin jo ehdittiin ehdottaa.

Tämä peli on pelkkää nopanheittoa, mutta silti peliin pystyy vaikuttamaan. Usein on monta eri vaihtoehtoa mitä nopan silmillä voi tehdä, ja toiset niistä voivat olla katastrofaalisen surkeita, ja toiset vain oikein huonoja, mutta That's life, man, kuten pelin nimi englanniksi kuuluu. Ei siis kuitenkaan mikään Game of Life. Nopan silmäluvulla siirretään pelissä joko yhtä omista nappuiloista tai yhtä puisista vartijoista, mikäli vartijan kanssa samassa ruudussa on myös joku pelaaja. Tavoitteena on kerätä mahdollismman monta pistettä ja välttää miinuksia. Pisteen saa Pingwinin tyyliin ottamalla pelilaudan palan lähtiessään siitä. Tässä pelissä sen saa viimeisenä palalta lähtenyt, eli palassa voi olla useampi pelaaja.

Ensimmäisen pelin voitti Tarmo ihan pystyyn yli 30 pisteellä, Olli sai siitä noin puolet, ja itse taisin saada noin 3.

Aamuyön viimeisenä pelinä pelattiin vielä yksi nopea Pingwin, jossa Tarmo otti ohjakset heti alusta, ja voittikin kohtuu ylivoimaisella 38 pisteen saaliilla, Ollin ja mun jäädessä reiluun kolmenkymmenen nurkille. Tarmo valloitti kohtuu ison alueen hetimiten, ja pääsi vielä rääpimään muutaman kalan lopussa meidän kahden muun tapellessa keskenämme.


Tulossa vielä: Maailman Ympäri 80 päivässä, Mykerinos, Fairy Tale #3. Älkää yrittäkö vaihtaa kanavaa