Race for the Galaxy
Ruokatauon jälkeen vuorossa viime vuoden mestarin Jarmon valinta.
Reiskassa odottelin täyttä pottia, vaikka vastustajista Olli onkin peliä kohtalaisen paljon pelannut (Miia ei ollut pelannut koskaan). Ei ole muuten helppo peli selittää viidessä minuutissa, niin että ensikertalainen saisi pelistä irti yhtään mitään.
Keskityin lähes täysin developmenteihin, koska sain alkupäässä sen kutosen devin, joka antaa -2 deveihin. Olen pelannut peliä useamman sata kertaa, mutta en silti muista edes tuon kortin nimeä. Pian sain myös alennuksia keltaisiin ja niitäkin sain hyvin pöytään, joten pöytäpisteetkään eivät jääneet ihan nolliin. Voittopistelaattoja taisin saada tosin vain yhden.
Pinnat riittivät kuitenkin voittoon ja nousu jatkui.
Tapani 52
Olli 46
Miia 26
Alhambra
Pidin joskus Alhambraa melkoisena lottona, mutta silloin tuli enimmäkseen pelattua 5 tai 6 pelaajalla, koska se oli ainoita pelejä johon sai yli 4 mahtumaan. Sittemmin tulin järkiini ja myöhemmin on pelattu enimmäkseen 3 tai 4 pelajaalla. Silloin peli on useimmiten aika tasainen, ja tuurinhallinta on helpompaa.
Alhambrassa vastaan istuivat Heikki ja Santeri. Heikki omistaa pelin joten peli on tuttu, sen sijaan Santeri ei ollut pelannut kertaakaan. Itse olen pelannut paljon, koska Alhambra on Marin suosikkipelejä. Ennakkoon uskoin tässäkin voittoon ja sehän sieltä napsahtikin, tosin tiukan väännön jälkeen. Olin vielä toisessa pisteytyksessä selvästi poikia perässä.
Pelasin perusstrategiallani, eli ostelen vain tasarahalla, mutta oikeastaan aina kun tasarahalla saa, rakennuksen väristä riippumatta. Tähän ollaan meillä päädytty, eikä ole oikein muita strategioita edes koitettu. Oikeastaan Alhambra on hyvä esimerkki pelistä mitä on tullut pelattua melko paljon sen ihmeemmin miettimättä, että miten sitä kannattaisi pelata.
Pisteet
Tapani 140
Heikki 132
Santeri 124
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heikki. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
maanantai 27. joulukuuta 2010
tiistai 7. joulukuuta 2010
Lautapeliturnauksen jälkihöyryjä
Niin, jossain vaiheessahan en edes ollut tulossa koko geiminkeihin, mutta kun peliohjelma oli ok ja seurassakaan ei valittamista, plus että Tapani pakotti, niin siitä se ajatus sitten lähti.
Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.
Der Untergang von Pompeji
Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.
Dominion
Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.
Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa
Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.
Ruokatauko
Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.
Our Lady
Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.
Race for the Galaxy
Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.
Fairy Tale
Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.
Puerto Rico
Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.
Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.
Yhteenveto
Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.
Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.
Noudatetaan edellisten turinoitsijoiden kaavaa ja mennään peli kerrallaan.
Der Untergang von Pompeji
Mä olin tätä pelannu aikasemmin kahdesti, ehkä jopa kolmesti, joten tiesin mistä oli kyse. Muutenkin tämä oli varmaan turnauksen helpoin peli, joten vaikka viime kerrasta oli aikaa, niin ei tämän kanssa hukassa oltu. Muistaakseni aikasemmissa peleissäni oon saanu hyvin ukkoja kentälle, niin tälläkin kertaa. Tosin määrä ei aina voita laatua ja se tuli tässäkin pelissä taas todistettua. Ukkoja oli juu, mutta huonoissa paikoissa keskikaupungilla. Tällä kertaa voiton veikin Jamon optimalistinen minimalistitaktiikka, yhden erolla Tapaniin ja muhun. Mulla tosin enemmän paloja ku Tapanilla, eli olin kolmas. Santtu jäikin sitte ryöttäästi, kolmen erolla meihin. Yhtään omenia en saanu, joten omalta osalta en päässy toteuttaan tuota "burn the red tokens" -sääntöä, ku santtu taas repi olikoseny kolme omenia peräperää. Jep, turnaus oli avattu, ei häävit pisteet, mutta peli oli mukava.
Dominion
Mitenkään ketään väheksymättä, niin tähän osui mulle ainakin etukäteen turnauksen helpoin poolijako. Heikillä ei tiemmä kokemusta liiemmälti ollut ja Marille tuotti pelaamattomuuden kanssa lisäongelmia suomenkieliset kortit. Päävastustajani oli siis Santeri, enkä häntäkään pitänyt juuri minään. En edes muista, mitä kaikkea setuppiin kuului, sillä kortit oli musta katsoen väärinpäin ja niistä suurin osa sellasia, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Nytkin meikäläisen pakassa taisi toimintakorteista kiertää vain kuparintuhooja ja kellari. Hopeaa oli vaikka muille jakaa ja kultaa vain yksi. Muiden raatihuoneet onneksi auttoivat lisärahojen nostossa. Tällä konstilla saatiin läänienemmistö, vaikka Santun kanssa kovaa kilpajuoksua lopussa käytiinkin. Ja Marin tekstiä hieman korjatakseni: kyllä kaikki varmaan huomasivat, että mä niitä läänejä sieltä aloin napsimaan ku niillä aina pläiskin kaikkia naaman päälle pirunaurun kera. Santtu vaan oli ainoa joka pystyi tekemään asialle jotain. Heikki yritti kellarikomboja ja Mari nättiä hymyä, mutta ei auttanut. Voitto siis mulle ja tulipa nähtyä domisetuppi ilman kappeleita ja/tai gardeneita. Turnaus sen kuin paranee.
Onko tän nimi oikeasti Menolippu Eurooppa
Sitten tulikin heti vuoroon turnauksen ainoa peli, josta ei minkäänlaista kokemusta saati kuvaa, paitsi tyhmä nimi. Noh, perusteet olivat onneksi pompeiji-tasoa, eli hyvin yksinkertaiset. Pelasinkin sellaista ekakertalaisen seiftiä, että tein vain usean helpon reitin ja kortteja otin sitä mukaa kun oli tarve. Lopussa se ei kuitenkaan riittänyt mihinkään ja peli voitettiinkin täysin päinvastaisella katsantokannalla, eli korttiarsenaalin ylitykityksellä ja parilla ääryysreitillä. Peli itsessään oli kuitenkin kiva, vaikka pistesaalis taas heilahtikin pohjalukemiin.
Ruokatauko
Ennen seuraavaa rykäsyä pidettiin lyhytmuotoinen tauko syömistä tai muuta henkilökohtaista huoltoa varten. Käväisin siinä välissä tos noin, ja paluumatkalla iski saakelin huono olo, joka koveni sitä mukaa mitä lähemmäks pelipaikkaa lähenin. Ovesta astuessani havaitsin syyn, siellä oli pöydällä Ricochet Robots. Meinas tulla DDDENF. Onneks se oli kuitenkin pelailtu jo mun poissaollessani, ni pystyin pidätteleen. Et sä silti pelaa taukopelejä lautapeliturnaukses.
Our Lady
Pohjalta pääsee VAIN ylöspäin, joten tästä napattiin turnauksen toinen neljän pisteen potti. Pienoisena yllätyksenä kuitenkin, sillä etukäteen kuvittelin tämän olevan Taren suvereeni näytös. Suurin voitontekijä oli varmaan josain vaihees B-vaihees sekoteko 6 äijää puistoon, täysnotre ja nopea irtopistetehtailu ennen ku rutto tuhos pisnekset. Lopussa sitten tasaisesti pisteitä sieltä sun täältä, mikä auttoi kahden pisteen eroon Taresta. Tare veti taas sitä optimipeliään, eli aina oli ajoitukset kohdillaan lahjomisiin, mutta tällä kertaa tais touhu kaatua huonoon puistopisnekseen ja pienen rahan Notreihin, jotka huntattiin pois aika hyvin, etenki Santtu piti siitä huolen. Heidikin oli ilmeisesti juonessa mukana ja jotakuinkin pidätti Tarelle edulliset kortit.
Race for the Galaxy
Vastassa Jamo ja Tare - 'ärjes! Ei toivoakaan. Marilla sentään vielä vähemmän ku mulla. Kuten edellistä edellisen blogistin blogauksesta käy ilmi, Jamoa vielä hellittiin pelin parhaalla alotuksella. Jännitys meni siis kättelyssä, vaikka Tare parhaansa yritti ja hyvä olikin. Vaikka mäkin pelin idean ja mekaniikan tunnenkin ja mattilan kaiken ku näen ni morjestan, ni kokemuksen taso, Jamo ja minä, ei ollu SSSAMA. Tiettarireiskalla joskus tulee itteänsä kidutettua, mutta sen se tekoäly ei oo inhimillinen. Tällä kertaa olin alussa pakotettu raakaan ruskeispisnekseen ja vaikka loppuvaiheessa tradella tulikin ekstrakorttia ekstrakortin perään (parhaimmillaan 19 korttia kädessä ennen discardia), niin en saanut juuri mitään aikaiseksi. Ainoan (hyödyllisen) ?-deven sain vasta viimeisellä vuorolla. Tein vaan surkeita valintoja ja aina kun sain jonkun hyvän kortin, niin olin heittänyt pois sille edulliset kaverit edellisvuorolla.
Fairy Tale
Tämä oli mulle turnauksen toiseksi epätutuin peli. Takana vain yksi pelailu, mutta onneksi suhteellisen vähän aikaa sitten, joten se riitti pääsemiseen nopeasti jyville. Tässäkin joutui Jamon kanssa samaan pöytään, mutta ei sitä vaan aina tajua hävitä vaikka kuuluis. Todennäköisyydet oli tällä kertaa mun puolella ja raakasti Jamoa vastaan, kuten Jamon omasta postista käykin ilmi, hunttaamiset sun muut. Heikki ei ilmeisesti tajunnut antavansa mulle hyviä kortteja ja Jamo ei ilmeisesti pystynyt olemaan antamatta mulle hyviä kortteja. Siinä sitten kun sain vielä jaoissa kaiken maailman 9p pariskuntia, joita on pakassa vain yksi, niin kolmen erän rotla meni sitten mulle. Rupesin muuten tykkäämään tästä pelistä paljon. Pitäisköhän sitä oikein saakurivie hommata ittellekki ku lautapelit.fi kaupitsee joulutarjouksena 7€:lla.
Puerto Rico
Tässä vaiheessa jo viimeistään kokonaistilanne oli selvä. Jamo oli ylivoimanen ja Tapanin kaula muhun oli kaksi pistettä. Eli jos Tapani olis ollu puertossa viiminen, niin mun olis pitäny olla vähintään kakkonen. Melko mahdoton tehtävä, kun pöydässä vielä lisäks Tare ja Heikki. Ounastelinkin että osakilpailuvoitosta taistelevat T ja T kun taas jumbosijasta M ja H. Jäsen H pelas kuitenkin hienosti, ja vaikka Taren ylivoimaa ei uhannut mikään, niin nappasi siinä kakkossijan ennen Tapania, josta itse jäin 5p päähän. Tässä oli varmaan peli, jossa pöytien ero oli kaikkein suurin. Meidän voittajalla oli samat pisteet kuin toisen pöydän jumbolla. Lisäksi voittajien ero oli 10p ja heidän parhaan ja meidän huonoimman ero oli 32p! Taisi siis naapuripöydässä olla meno melkomoista hurlumheitä, kun taas meillä kyttäiltiin ja kyräiltiin, eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään. En tiä, tässä kyllä jo iski väsy ja kyllästys muuten niin hienon rupeaman jälkeen.
Kuten jo siinä pelin lopussa sanoinkin, niin mulle Puerto on siitä erikoinen peli, että mitä enemmän sitä pelaa, sen vähemmän siitä tykkää. Miten sen sanois, Puerto vaikuttaa jotenkin sellaiselta peliltä, että sen voi "opetella ulkoa". Pelin ratkaisevin randomelementti tulee lähinnä toisten pelaajien valinnoista, eli rooleista. Siksi Puerto onkin mukavaa aloittelijaporukalla, kunnes joukossa alkaa olemaan pelaajia, jotka osaavat ennustaa heikompien pelaajien siirrot. Voisin kuvitella, että pelkkien propelaajien kesken peli menee kaavamaisesti ilman hengähdystaukoja, vähän kuin nopeusshakissa, vaikka tottakai tuon tason pelaajat varmasti jo osaavat pelata ennakoimattomasti. Tai no, osaanhan minäkin pelata ennakoimattomasti, mutta en siten, etteikö peli menisi vituiksi. No kuitenkin, yksikään peli, jossa voitto menee tietyllä todennäköisyydellä tietyn aloituspaikan pelaajalle, on sadan prosentin todennäköisyydellä peli, joka ei minuun pure. Minuun puree raaka random, johon pitää sopeutua (Truuti, Yspahan, ym ym). Kyllä mä silti Puertoa edelleen pelaan aina kun tarvis, mutta fanittamaan en ala.
Yhteenveto
Sijat oli aikamoista vuoristorataa: 3.,1.,4.,1.,3.,1.,4. Riitti kuitenkin kolmanteen sijaan, mikä on ihan sillai joo. Ylipäätänsä turnauksesta sen verran, että kymmenen tuntia lautapelejä on raaka rykäisy jo sellaisellekin, joka tykkää lautapeleistä. Ihan oikeasti. Itse luulin siinä aamusella, että noutaja tulisi jossain vaiheessa, mutta itse asiassa touhu olikin todella mukavaa, eikä ajan kulua huomannut. Tähän vaikutti todella suuresti pelivalikoima, onneksi siis äänestäjät osasivat asiansa, sekä peliseura, olihan mukana Glögi-Santerikin, tosin ilman viihdetippoja tällä kertaa. Puerton aikana rupesi kyllä silti jo hiukan ramoon ja muukin porukka vähän hyytymään, mutta kyllä tällaista ihan mielellään ottaisi useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä kuitenkin sen Puerton verran lyhyempänä.
Lopuksi vielä kiitokset glögistä ja kahvista, sekä seurasta ja musiikkitarjonnasta. Kiitokset myös suunnittelijoille ja toimeenpanijoille, sekä pelin- ja tilanomistajille.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Lautapeliturnaus 5.12.12010
Our beautiful 'Kankaanpää Boardgame Winter Tournament' went really well. The tournament took place at Patajussi cafeteria.
We had 2 tables playing the same game simuntaneously, four players in each table. Tarmo & Tapani organized the timetables and seating positions beforehand, so we all played 3 times with each player, and we had s different player order every time.
I thought that the idea of this organization was very good, and fair because of it's random element.
Of course, I had to disagree with the "fairness" when I ended up playing Race for the Galaxy (my weakest game) with Tarmo, Markku and Jarmo, the 3 big pros of the group (Tapani is another pro, but I will write about that later in the text)...
All in all, the atmosphere was very pleasant. We were all happy to be around friends playing games, and for all I noticed, everyone had at least one game that was very easy, and at least one game that was quite challenging.
Reports from my Table (and results from the other)
1. The Downfall of Pompeji
Table 1: Jarmo, Tapani, Markku, Santeri. (9, 8, 8, 5)
Table 2: Tarmo & Heikki, Mari, Heidi. (7&7, 6, 4)
The game at our table was very tight: Tarmo & Heikki had both 7 ukkos out of the city, while I had 6 and Heidi 4. My 7th ukko (or as Tarmo would say, my 7th Pililii) was burned in the last round and when we checked the tulivuori, the 3 of us had the same amount of ukkos burned!
I like Pompeii very much. I guess the main reason is the theme, that works very well with the dynamics of the game (not like Notre Dame, of wich I will write later).
I always put my tokens/my family members/my ukkos/my Pililiis somewhere close to the exit, or close to other "people". For some reason, even if they live in a beautiful city like Pompeii, they know it's not a safe place and they might need to run away pretty soon.
I like the idea that "if you are together, you go further in life".
Of course, there is also the fun element of "burning" other players. Long time ago when Heidi was explaing the game to others, she added as a rule "when the Omen card comes, you burn ths red tokens" (meaning Tapani, of course).
This time Heidi was red, and she got the same treatment. Is the red color cursed?
2. Dominion
Table 1: Jarmo, Heidi, Tapani, Tarmo (29, 27, 21, 19)
Table 2: Markku, Santeri, Mari, Heikki (39, 34, 26, 19)
In our table Markku had quite a great win. Markku was wisely quietly playing, and suddenly we noticed he had taken quite a lot on lääni and we had to hurry with our games.
Santeri noticed Markku's smart moves earlier than Heikki and I. Heikki failed with the overwhelming kellari business, while I failed the muutostyö business... With the setup we got, we should have been paying attention to the money business, gotten more kulta e rushed to the lääni.
I though it was interesting that the scores were quite different between the tables, although we had the same set of cards, and there weren't any attack cards .
Jarmo, the winner player from the other table would have been third at our table.
3. Menolippu Eurooppa
Table 1: Jarmo, Heikki, Tarmo, Santeri. (136, 130, 112, 105)
Table 2: Tapani, Heidi, Mari, Markku. (142, 121, 98, 93)
Nothing much to say, Tapani had a better strategy, and Tapani and Heidi have played the game a lot more than Markku and I. So they won, fair and square.
Collecting loads of cards before starting the routes worked better then collecting just enough to build one route, then collecting again and again.
4. Notre Dame
Table 1: Markku, Tarmo, Santeri, Heidi (67, 65, 57, 56)
Table 2: Jarmo, Tapani, Heikki, Mari (90, 65, 56, 54)
In this game I was really surprised with the scoring. I thought I played well, and place better. My biggest mistake was to play "too safe" always saving money and taking care of the hospital.
I guess that this is the problem of taking the game's theme too realistically. I imagine a city full of rats and I think "no, I shouldn't be investing my money on treasures for the church, I should always invest to the welbeing of the citizens.. "
So maybe next time I should just try to ignore the theme and pay more attention to the dynamics of the game :P
5. Race for the Galaxy
Table 1: Jarmo, Tarmo, Markku, Mari (41, 37, 28, 25)
Table 2: Tapani, Santeri, Heikki, Heidi (53, 42, 39, 22)
What can I say about 'reiska'? The boys love this game, they play it all the time. There were times when Tapani and Jarmo played 10 times a day or so... (I am glad these times are over!)
Heidi and I stood no chance against them. We both don't like the game and only played it because it was democratically chosen.
But one thing for sure: in an ideal world, Tapani should have been at my table, and I should have been at his. So that way the 4 pros would be together and we could have had a fair game at the other table.
6. Fairy Tale (sum of 3 rounds)
Table 1: Mari, Tapani, Santeri, Tarmo (135, 116, 111, 100)
Table 2: Markku, Jarmo, Heikki, Heidi (123, 104, 97, 90)
My first (and only) win. It was nice to get a boost of energy after so many games played :)
Noticed the scores? I had crazy points (66) with all 7 homesteaders in the second round. Was very lucky to get one every time in the starting hand, and the other players were forced to give me more, since they were trying combos of their own (and I would hold all their combo cards after I got my precious homesteaders hua hua hua.
7. Puerto Rico
Table 1: Tarmo, Heikki, Tapani, Markku (48, 34, 31, 26)
Table 2: Santeri, Heidi, Jarmo, Mari (58, 54, 52, 48)
I was so exhausted in the last game that my attention span was very low. Of course that is no excuse for getting the last position in the game, but something interesting happened between the two games: the last plater in my table had exactly the same points as the first player in the other table!
How can it be, that at one game people ship so much more goods than at the other table? I guess I am too tired to analyse the reasons for the points to take shape like that.
Group and Venue
One other thing that made the day so nice was the presence of our audience. It was nice to have some people there watching the games and bringing good energy.
We had quite a lot of guests:
Jarmo Putkonen (who washed the dishes for us, kiitos!), Jussi, Riitta, Päivi (thank you so much for letting us use Patajussi!)
Visa (thanks Visa to the great atmosphere created with your guitar playing it was so nice!)
Harri, Viona, Daniel, Marika, Ida, Rossi, Ilari & Jari, our paparazzi.
Special thanks to Jarmo, for making some delicious salad for us, and warming up glögi, etc.
And for Tapani, for organizing the whole thing :)
Final Scores
(4pts to the winner then 3,2,1 in each game)
1. Gold medal to Jarmo 25/28 (5 wins!)
2. Silver Medal to Tapani 21
3. Bronze medal to Markku 18
4. Tarmo 17,5
5. Heikki 16,5
6. Santeri 16
and last, but not least, the two winners of the women's series -yeah, that's my sexist excuse :P
1. Mari 13
2. Heidi 13
Despite the eventual exhaustion, we had a very nice day today!
We had 2 tables playing the same game simuntaneously, four players in each table. Tarmo & Tapani organized the timetables and seating positions beforehand, so we all played 3 times with each player, and we had s different player order every time.
I thought that the idea of this organization was very good, and fair because of it's random element.
Of course, I had to disagree with the "fairness" when I ended up playing Race for the Galaxy (my weakest game) with Tarmo, Markku and Jarmo, the 3 big pros of the group (Tapani is another pro, but I will write about that later in the text)...
All in all, the atmosphere was very pleasant. We were all happy to be around friends playing games, and for all I noticed, everyone had at least one game that was very easy, and at least one game that was quite challenging.
Reports from my Table (and results from the other)
1. The Downfall of Pompeji
Table 1: Jarmo, Tapani, Markku, Santeri. (9, 8, 8, 5)
Table 2: Tarmo & Heikki, Mari, Heidi. (7&7, 6, 4)
The game at our table was very tight: Tarmo & Heikki had both 7 ukkos out of the city, while I had 6 and Heidi 4. My 7th ukko (or as Tarmo would say, my 7th Pililii) was burned in the last round and when we checked the tulivuori, the 3 of us had the same amount of ukkos burned!
I like Pompeii very much. I guess the main reason is the theme, that works very well with the dynamics of the game (not like Notre Dame, of wich I will write later).
I always put my tokens/my family members/my ukkos/my Pililiis somewhere close to the exit, or close to other "people". For some reason, even if they live in a beautiful city like Pompeii, they know it's not a safe place and they might need to run away pretty soon.
I like the idea that "if you are together, you go further in life".
Of course, there is also the fun element of "burning" other players. Long time ago when Heidi was explaing the game to others, she added as a rule "when the Omen card comes, you burn ths red tokens" (meaning Tapani, of course).
This time Heidi was red, and she got the same treatment. Is the red color cursed?
2. Dominion
Table 1: Jarmo, Heidi, Tapani, Tarmo (29, 27, 21, 19)
Table 2: Markku, Santeri, Mari, Heikki (39, 34, 26, 19)
In our table Markku had quite a great win. Markku was wisely quietly playing, and suddenly we noticed he had taken quite a lot on lääni and we had to hurry with our games.
Santeri noticed Markku's smart moves earlier than Heikki and I. Heikki failed with the overwhelming kellari business, while I failed the muutostyö business... With the setup we got, we should have been paying attention to the money business, gotten more kulta e rushed to the lääni.
I though it was interesting that the scores were quite different between the tables, although we had the same set of cards, and there weren't any attack cards .
Jarmo, the winner player from the other table would have been third at our table.
3. Menolippu Eurooppa
Table 1: Jarmo, Heikki, Tarmo, Santeri. (136, 130, 112, 105)
Table 2: Tapani, Heidi, Mari, Markku. (142, 121, 98, 93)
Nothing much to say, Tapani had a better strategy, and Tapani and Heidi have played the game a lot more than Markku and I. So they won, fair and square.
Collecting loads of cards before starting the routes worked better then collecting just enough to build one route, then collecting again and again.
4. Notre Dame
Table 1: Markku, Tarmo, Santeri, Heidi (67, 65, 57, 56)
Table 2: Jarmo, Tapani, Heikki, Mari (90, 65, 56, 54)
In this game I was really surprised with the scoring. I thought I played well, and place better. My biggest mistake was to play "too safe" always saving money and taking care of the hospital.
I guess that this is the problem of taking the game's theme too realistically. I imagine a city full of rats and I think "no, I shouldn't be investing my money on treasures for the church, I should always invest to the welbeing of the citizens.. "
So maybe next time I should just try to ignore the theme and pay more attention to the dynamics of the game :P
5. Race for the Galaxy
Table 1: Jarmo, Tarmo, Markku, Mari (41, 37, 28, 25)
Table 2: Tapani, Santeri, Heikki, Heidi (53, 42, 39, 22)
What can I say about 'reiska'? The boys love this game, they play it all the time. There were times when Tapani and Jarmo played 10 times a day or so... (I am glad these times are over!)
Heidi and I stood no chance against them. We both don't like the game and only played it because it was democratically chosen.
But one thing for sure: in an ideal world, Tapani should have been at my table, and I should have been at his. So that way the 4 pros would be together and we could have had a fair game at the other table.
6. Fairy Tale (sum of 3 rounds)
Table 1: Mari, Tapani, Santeri, Tarmo (135, 116, 111, 100)
Table 2: Markku, Jarmo, Heikki, Heidi (123, 104, 97, 90)
My first (and only) win. It was nice to get a boost of energy after so many games played :)
Noticed the scores? I had crazy points (66) with all 7 homesteaders in the second round. Was very lucky to get one every time in the starting hand, and the other players were forced to give me more, since they were trying combos of their own (and I would hold all their combo cards after I got my precious homesteaders hua hua hua.
7. Puerto Rico
Table 1: Tarmo, Heikki, Tapani, Markku (48, 34, 31, 26)
Table 2: Santeri, Heidi, Jarmo, Mari (58, 54, 52, 48)
I was so exhausted in the last game that my attention span was very low. Of course that is no excuse for getting the last position in the game, but something interesting happened between the two games: the last plater in my table had exactly the same points as the first player in the other table!
How can it be, that at one game people ship so much more goods than at the other table? I guess I am too tired to analyse the reasons for the points to take shape like that.
Group and Venue
One other thing that made the day so nice was the presence of our audience. It was nice to have some people there watching the games and bringing good energy.
We had quite a lot of guests:
Jarmo Putkonen (who washed the dishes for us, kiitos!), Jussi, Riitta, Päivi (thank you so much for letting us use Patajussi!)
Visa (thanks Visa to the great atmosphere created with your guitar playing it was so nice!)
Harri, Viona, Daniel, Marika, Ida, Rossi, Ilari & Jari, our paparazzi.
Special thanks to Jarmo, for making some delicious salad for us, and warming up glögi, etc.
And for Tapani, for organizing the whole thing :)
Final Scores
(4pts to the winner then 3,2,1 in each game)
1. Gold medal to Jarmo 25/28 (5 wins!)
2. Silver Medal to Tapani 21
3. Bronze medal to Markku 18
4. Tarmo 17,5
5. Heikki 16,5
6. Santeri 16
and last, but not least, the two winners of the women's series -yeah, that's my sexist excuse :P
1. Mari 13
2. Heidi 13
Despite the eventual exhaustion, we had a very nice day today!
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Paparazzi Mood 1 - The Boardgames
During this easter holidays Heidi and I were a little bit in paparazzi mood. We took pictures of our 2 main activities: board-gaming and disc-golfing. So I thought it would be a nice idea to share some of the pictures, and some of my thoughts with you.
For me, the two nicest games this weekend were Pompeji, of course (my new favorite), and Ricochet Robots. The boys played a lot of Notre Dame too, among other games.
The Robot game was specially nice when playing on Sunday evening, with lots and lots of people. Having a lot of people trying to solve the puzzle was very interesting and exiting. Also the new extra robot gave a nice boost on the game, people wanted to solve the puzzle so that they could finally tell their own idea of a new rule to the extra robot, and it was fun, fun, fun.
Heidi, post the pictures of the whole crew playing the Robot game, it was great!
Pompeji is a nice and light game, easy to learn and family friendly. The only problem is that if you forget to do one little thing in the beginning of the game, I mean, if you do the set up wrong, the game is pretty much screwed. I think this weekend we did all possible wrong things in the set up... But I hope that because we did so, we have learned it and it will not happen again. Once the set up is done correctly, the game is really nice. Burning other player's tolkiens give a funny atmosphere, and I really like the "running away from the city of Pompeji" last phase.
Maybe the reason why I like this game a lot is because its really easy to get into the theme, I mean, populating the city and running away from the volcano, but at the same time it's completely nonsense and abstract. I would never throw my sister-in-law's children into the volcano in order to let my people run away from the town, hahaha.
Tarmo, Ilka, Markku and Olli playing Yspahan
I still owe Ilka 32 hugs for the right of taking and publishing this picture..
I have uploaded most of my pictures in my picasa album. Check it out, enjoy :)
Happy easter! Mari
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Pientä lämmittelyä megamättöä varten..
Perjantaina saatiin pientä esimakua tulevasta peliviikonlopusta. Pelaajiksi saapuivat pitkin iltaa Tarmo, Tapani, Olli, Jarmo, Visa, Petri ja Heikki.
Aluksi yritettiiin ottaa Agricolaa, mutta ei siitä ilman apulappuja tullut mitään, kun ei peli oikein ollut muistissa, eikä sitten oikeastaan kenelläkään ollut mitään halujakaan loppujen lopuksi koittaa opetella jotakin niin paljon muistin varassa. Tuskin siitä mitään olisi tullutkaan. Tulostelin heti lauantaiaamuna ison kasan sääntöjä ja ohjeita englanniksi, joten seuraavalle kerralle koitan ne opetella, jotta oikeasti päästään pelaamaan.
Peliksi vaihtui Tower of Babel, joka on noussut tosi suosituksi porukassa viime aikoina. Peli oli Tarmolle ilmeisesti ensimmäinen oikeilla säännöillä, eikä Ollikaan ollut vielä ainakaan montaa kertaa oikein pelannut? Vai oliko ensimmäinen? Peli oli tyypilliseen tapaan nopeatempoinen ja tasainen, eikä suuria eroja tullut, vaikka vähän eri tatkiikoilla oltiinkiin liikkeellä. Itse keräilin tällä kertaa paljon bonuksia (25) ja kyllä sillä hyvin pärjäsikin. Muistaako kukaan pisteitä edes suurin piirtein?
Tästä pisteiden järkeilystä/myöhemmin vertailusta tuli mieleen sellainen pieni juttu, että ei olisi suuri vaiva heittää joka laatikkoon pieni vihko tai vaikka vain paperinpala, johon kirjoittaa pelaajat ja pisteet ja päivämäärän aina pelin jälkeen. Niitä (voi olla) on kiva katsella jälkeenpäin ja vaikka verrata omaa suoritusta omaan vanhaan.
Muita pelejä illan aikana oli Salamanca (tässä pelissä mukana Tapani, Olli, Heikki, Jarmo ja Petri), jota ei oltu pitkään aikaan pelattu. Tästä johtuen pari sääntöä meni hiukan väärin, vaikka pieni tarkistelu aluksi tehtiinkin. Lisäksi touhu oli äärimmäisen levotonta, joten en oikein tiedä, että saiko kukaan mitään kuvaa pelistä. Heikki vaikutti kyllä pelaavan kunnolla, ja ainoana oikeasti käytti niitä korttien actioneitakin. Muut oikeastaan vain rakensivat ja myivät. Pisteet olivat melko tasaiset. Minä taisin voittaa 1-2 rahalla, ja muut olivat 5-10 rahan sisällä toisistaan. Antaisin kyllä tällä pelille paremmankin ajan pöydällä.
Pelasimme myös kahden pelaajan tiimeillä PitchCaria, siten että joukkueen sijoitukset laskettiin yhteen, ja sillä ratkaistiin voitto. Lisäksi tallin toinen auto sai väistää toista, mikäli siitä oli jotain hyötyä. (Ei ollut montaa kertaa). Ihan kiva kokeilu, mielelläni uudestaankin, vaikka erään raiderin mielestä vähän ehkä vähemmän aikuismaista.
JoukkueTrivial Pursuitin jälkeen Tapani, Visa ja Petri hakkasivat vielä slovenialaista tarottia kolminpelinä 2-3 tuntia. Oli kyllä huomattavasti vaikeampi kolmistaan kuin nelistään. Tai ainakin aika ankara peli, eikä positiivisille pisteille helposti päässyt.
Aluksi yritettiiin ottaa Agricolaa, mutta ei siitä ilman apulappuja tullut mitään, kun ei peli oikein ollut muistissa, eikä sitten oikeastaan kenelläkään ollut mitään halujakaan loppujen lopuksi koittaa opetella jotakin niin paljon muistin varassa. Tuskin siitä mitään olisi tullutkaan. Tulostelin heti lauantaiaamuna ison kasan sääntöjä ja ohjeita englanniksi, joten seuraavalle kerralle koitan ne opetella, jotta oikeasti päästään pelaamaan.
Peliksi vaihtui Tower of Babel, joka on noussut tosi suosituksi porukassa viime aikoina. Peli oli Tarmolle ilmeisesti ensimmäinen oikeilla säännöillä, eikä Ollikaan ollut vielä ainakaan montaa kertaa oikein pelannut? Vai oliko ensimmäinen? Peli oli tyypilliseen tapaan nopeatempoinen ja tasainen, eikä suuria eroja tullut, vaikka vähän eri tatkiikoilla oltiinkiin liikkeellä. Itse keräilin tällä kertaa paljon bonuksia (25) ja kyllä sillä hyvin pärjäsikin. Muistaako kukaan pisteitä edes suurin piirtein?
Tästä pisteiden järkeilystä/myöhemmin vertailusta tuli mieleen sellainen pieni juttu, että ei olisi suuri vaiva heittää joka laatikkoon pieni vihko tai vaikka vain paperinpala, johon kirjoittaa pelaajat ja pisteet ja päivämäärän aina pelin jälkeen. Niitä (voi olla) on kiva katsella jälkeenpäin ja vaikka verrata omaa suoritusta omaan vanhaan.
Muita pelejä illan aikana oli Salamanca (tässä pelissä mukana Tapani, Olli, Heikki, Jarmo ja Petri), jota ei oltu pitkään aikaan pelattu. Tästä johtuen pari sääntöä meni hiukan väärin, vaikka pieni tarkistelu aluksi tehtiinkin. Lisäksi touhu oli äärimmäisen levotonta, joten en oikein tiedä, että saiko kukaan mitään kuvaa pelistä. Heikki vaikutti kyllä pelaavan kunnolla, ja ainoana oikeasti käytti niitä korttien actioneitakin. Muut oikeastaan vain rakensivat ja myivät. Pisteet olivat melko tasaiset. Minä taisin voittaa 1-2 rahalla, ja muut olivat 5-10 rahan sisällä toisistaan. Antaisin kyllä tällä pelille paremmankin ajan pöydällä.
Pelasimme myös kahden pelaajan tiimeillä PitchCaria, siten että joukkueen sijoitukset laskettiin yhteen, ja sillä ratkaistiin voitto. Lisäksi tallin toinen auto sai väistää toista, mikäli siitä oli jotain hyötyä. (Ei ollut montaa kertaa). Ihan kiva kokeilu, mielelläni uudestaankin, vaikka erään raiderin mielestä vähän ehkä vähemmän aikuismaista.
JoukkueTrivial Pursuitin jälkeen Tapani, Visa ja Petri hakkasivat vielä slovenialaista tarottia kolminpelinä 2-3 tuntia. Oli kyllä huomattavasti vaikeampi kolmistaan kuin nelistään. Tai ainakin aika ankara peli, eikä positiivisille pisteille helposti päässyt.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Uusi kausi
Uus lautapelailukausi on päässyt tässä viimeisen parin viikon aikana hyvin vauhtiin.
Ensin pelailtiin Kankaanpäässä Samuraita ja pari kevyttä peliä (King Lui ja PitchCar) parina iltana Juhannuksen jälkeen. Silloin porukassa Mari, Heikki, Jukka, Annika, Tapani, Jarmo ainakin. (Heikki voitti, mutta siinä loppuvaiheessa huomattiin, ettei ihan sääntöjen mukaisella pelillä =PPP)
Reilu viikko sitten lennähti Marin vanhemmat Tampereelle ja taisi olla toinen ilta kun pelailtiin erä Alhambraa, ja siihen perään vielä myöhäisellä Australia kun Jukka ja Annika tulivat käymään. Alhambra oli isolla porukalla tavan mukaan aika tasainen vääntö ja sopiva illanviettopeli. Australiassa mentiin myös melko tasaisesti, kunnes muutama kierros ennen loppua Mari repi hullun kierroksen ja ehkä 30-40 pisteen voiton. Jukka nyki myös samanlaisen ison kierroksen ja nousi kaukaa takaa kärkikahinoihin.
Seuraava pelipaikka oli taas Kankaanpää, jossa otettiin isolla porukalla Menolippua ja pelailtiin siinä vähän Mhingiäkin, joka osoittautuikin ihan menestykseksi tällä porukalla. Menolippu ratkesi ensimmäistä kertaa varmaan koskaan vasta "bonuspisteillä" eli pisimmällä reitillä ja asemapisteillä, eli tiukkaa oli, ja ihan miellyttävää oli myös pelata ihan pelkillä alkuperäisillä reiteillä ja säännöillä. Mhingiä sitten pelailtiinkin aika montakin erää sellaisilla säännöillä, että jokainen saa pisteitä, jos on jotain saanut valmiiksi, vaikkei kierrosta lopettaisikaan. Ihan mukava variantti.
Muistaakseni tähän väliin osuu yksi kaksinpeli, missä Tarmo ja Tapani ottivat pöydälle Race for the Galaxyn pitkästä aikaa - niin pitkästä, että piti jopa muutamaa sääntöä tarkistaa välillä. Peli oli tasaista vääntöä, jossa aloitusplaneetat jäi molemmilla vähän turhiksi, kun taktiikat kääntyivät päälaelleen. Tapani aloitti New Spartalla ja Tarmo Alpha Centaurilla, mutta Tarmo siirtyi yllättäen militariin ja Tapani tuotantoon. Tarmo tuli myös tuotantoon mukaan 6-developilla, mutta peli loppui kierrosta liian nopeasti, että Tarmo olisi ehtinyt tasottaa peli, joten taisi mennä 4 pisteellä Tapanille? Vähäpisteinen ja nopea oli peli tällä kertaa. Ja jäi taas hinku ottaa revanssi, mitä ei kuitenkaan heti otettu.
Sitten torstaina kokoonnuttiin taas uudella porukalla Laviassa (Tapanin isän kotona) ja pelailtiin sadepäivinä peli jos toinenkin. Pöydälle (tai lattialle) levitettiin Ubongo 2-3 kertaa ja voitto taisi valua meikäläiselle joka kerta, vaikka annoinkin tasoitusta sillä, että pelasin 4 palan lautoja, kun muut ratkoivat kolmen palan tehtäviä. Peleissä mukana Mari, Lopes (Marin kaveri Brasiliasta), Tiia, Lassi, Katja ja Marin vanhemmat.
Viikonlopun suosikiksi nousi yllättäen Triominos, uusi vanha tuttavuus.
Peli on siis jo monta kymmentä vuotta vanha, mutta kaikille pelaajille uusi dominovariantti, jossa pelataan kolmionmuotoisilla nappuloilla. Ideana yhdistää paloja kulmien numeroita vastaaviin sivuihin jo kentällä oleviin paloihin. Aluksi peli tuntui jännältä ja ihan mielenkiintoiselta, mutta noin 6-7 erän jälkeen, kun itselläni ei ollut ollut kertaakaan minkäänlaista mahdollisuutta voittaa erääkään, aloin järkeillä peliä, ja huomasin, että ainakin oikeilla säännöillä kysymyksessä on täysi arvonta. Rangaistuspisteet ovat liian suuria, ja erän voittamisesta saadut pisteet aivan järjettömän isoja usein, joten tuurin tasoittumiseen pitkässä juoksussa tarvittaisiin lukematon määrä pelejä. Vaihtoehtoja on harvoin, eikä niillä juuri voi toisiin (tai omaan peliinsä) vaikuttaa. Toki niitäkin tilanteita joskus tulee, eli hyvin pienimuotoista strategiaa voi joissakin erikoistilanteissa käyttää. Silti erät ovat nopeita (5-15 min), joten mielelläni palikoita pyörittelen uudestaankin.
Laviasta tarttui mukaan omaankin hyllyyn yksi tulokas, eli Thurn und Taxisin expansio
(joka on itse asiassa täysi peli ilman taloja, ja taloiksi tietysti käy mitkä vaan nappulat toisesta pelistä), jota jo yhden pelin testasimme sunnuntaina. Peli oli hyvin pitkälle tuttu TuT:tä, vaikka muutamat muutokset säännöissä toivatkin hiukan uutta, ja tietysti uusi kartta on hieno ja aika tavalla erilainen kuin alkuperäinen. Peli oli ehkä hiukan pidempi kuin originaali, ja reitit tuppasivat olemaan pidempiä. Uusi sääntö, jossa reitille pitää olla myös hevoset vetämään vei jännityksen siitä, saako reittiin sopivaa korttia, koska tavalliset kaupunkikortit ovat toiselta puoleltaan hevoskortteja, joten käytännössä "aina" saa sopivan kortiin reittiinsä. Toisaalta pidemmät reitit tuovat vähän erilaista suunnittelua peliin. Ihan onnistunut versio, ja ihan mielelläni pelaan uudestaankin.
Siellä sun täällä pelailtiin jokunen pienempi peli kuten King Lui, Textra (en itse ollut pelissä, joten en osaa juuri kertoa mitään, muuta kuin, että sanoja rakennetaan laatikosta arvalla nousevista laatoista sanajunatyyliin), lisää Mhingiä ja Triominosta.
Eli toiminta on lisääntymään päin, ja peliehtoita voitaisiin ottaa aina kun ehditään.
Ensin pelailtiin Kankaanpäässä Samuraita ja pari kevyttä peliä (King Lui ja PitchCar) parina iltana Juhannuksen jälkeen. Silloin porukassa Mari, Heikki, Jukka, Annika, Tapani, Jarmo ainakin. (Heikki voitti, mutta siinä loppuvaiheessa huomattiin, ettei ihan sääntöjen mukaisella pelillä =PPP)
Reilu viikko sitten lennähti Marin vanhemmat Tampereelle ja taisi olla toinen ilta kun pelailtiin erä Alhambraa, ja siihen perään vielä myöhäisellä Australia kun Jukka ja Annika tulivat käymään. Alhambra oli isolla porukalla tavan mukaan aika tasainen vääntö ja sopiva illanviettopeli. Australiassa mentiin myös melko tasaisesti, kunnes muutama kierros ennen loppua Mari repi hullun kierroksen ja ehkä 30-40 pisteen voiton. Jukka nyki myös samanlaisen ison kierroksen ja nousi kaukaa takaa kärkikahinoihin.
Seuraava pelipaikka oli taas Kankaanpää, jossa otettiin isolla porukalla Menolippua ja pelailtiin siinä vähän Mhingiäkin, joka osoittautuikin ihan menestykseksi tällä porukalla. Menolippu ratkesi ensimmäistä kertaa varmaan koskaan vasta "bonuspisteillä" eli pisimmällä reitillä ja asemapisteillä, eli tiukkaa oli, ja ihan miellyttävää oli myös pelata ihan pelkillä alkuperäisillä reiteillä ja säännöillä. Mhingiä sitten pelailtiinkin aika montakin erää sellaisilla säännöillä, että jokainen saa pisteitä, jos on jotain saanut valmiiksi, vaikkei kierrosta lopettaisikaan. Ihan mukava variantti.
Muistaakseni tähän väliin osuu yksi kaksinpeli, missä Tarmo ja Tapani ottivat pöydälle Race for the Galaxyn pitkästä aikaa - niin pitkästä, että piti jopa muutamaa sääntöä tarkistaa välillä. Peli oli tasaista vääntöä, jossa aloitusplaneetat jäi molemmilla vähän turhiksi, kun taktiikat kääntyivät päälaelleen. Tapani aloitti New Spartalla ja Tarmo Alpha Centaurilla, mutta Tarmo siirtyi yllättäen militariin ja Tapani tuotantoon. Tarmo tuli myös tuotantoon mukaan 6-developilla, mutta peli loppui kierrosta liian nopeasti, että Tarmo olisi ehtinyt tasottaa peli, joten taisi mennä 4 pisteellä Tapanille? Vähäpisteinen ja nopea oli peli tällä kertaa. Ja jäi taas hinku ottaa revanssi, mitä ei kuitenkaan heti otettu.
Sitten torstaina kokoonnuttiin taas uudella porukalla Laviassa (Tapanin isän kotona) ja pelailtiin sadepäivinä peli jos toinenkin. Pöydälle (tai lattialle) levitettiin Ubongo 2-3 kertaa ja voitto taisi valua meikäläiselle joka kerta, vaikka annoinkin tasoitusta sillä, että pelasin 4 palan lautoja, kun muut ratkoivat kolmen palan tehtäviä. Peleissä mukana Mari, Lopes (Marin kaveri Brasiliasta), Tiia, Lassi, Katja ja Marin vanhemmat.
Viikonlopun suosikiksi nousi yllättäen Triominos, uusi vanha tuttavuus.
Peli on siis jo monta kymmentä vuotta vanha, mutta kaikille pelaajille uusi dominovariantti, jossa pelataan kolmionmuotoisilla nappuloilla. Ideana yhdistää paloja kulmien numeroita vastaaviin sivuihin jo kentällä oleviin paloihin. Aluksi peli tuntui jännältä ja ihan mielenkiintoiselta, mutta noin 6-7 erän jälkeen, kun itselläni ei ollut ollut kertaakaan minkäänlaista mahdollisuutta voittaa erääkään, aloin järkeillä peliä, ja huomasin, että ainakin oikeilla säännöillä kysymyksessä on täysi arvonta. Rangaistuspisteet ovat liian suuria, ja erän voittamisesta saadut pisteet aivan järjettömän isoja usein, joten tuurin tasoittumiseen pitkässä juoksussa tarvittaisiin lukematon määrä pelejä. Vaihtoehtoja on harvoin, eikä niillä juuri voi toisiin (tai omaan peliinsä) vaikuttaa. Toki niitäkin tilanteita joskus tulee, eli hyvin pienimuotoista strategiaa voi joissakin erikoistilanteissa käyttää. Silti erät ovat nopeita (5-15 min), joten mielelläni palikoita pyörittelen uudestaankin.Laviasta tarttui mukaan omaankin hyllyyn yksi tulokas, eli Thurn und Taxisin expansio
(joka on itse asiassa täysi peli ilman taloja, ja taloiksi tietysti käy mitkä vaan nappulat toisesta pelistä), jota jo yhden pelin testasimme sunnuntaina. Peli oli hyvin pitkälle tuttu TuT:tä, vaikka muutamat muutokset säännöissä toivatkin hiukan uutta, ja tietysti uusi kartta on hieno ja aika tavalla erilainen kuin alkuperäinen. Peli oli ehkä hiukan pidempi kuin originaali, ja reitit tuppasivat olemaan pidempiä. Uusi sääntö, jossa reitille pitää olla myös hevoset vetämään vei jännityksen siitä, saako reittiin sopivaa korttia, koska tavalliset kaupunkikortit ovat toiselta puoleltaan hevoskortteja, joten käytännössä "aina" saa sopivan kortiin reittiinsä. Toisaalta pidemmät reitit tuovat vähän erilaista suunnittelua peliin. Ihan onnistunut versio, ja ihan mielelläni pelaan uudestaankin.Siellä sun täällä pelailtiin jokunen pienempi peli kuten King Lui, Textra (en itse ollut pelissä, joten en osaa juuri kertoa mitään, muuta kuin, että sanoja rakennetaan laatikosta arvalla nousevista laatoista sanajunatyyliin), lisää Mhingiä ja Triominosta.
Eli toiminta on lisääntymään päin, ja peliehtoita voitaisiin ottaa aina kun ehditään.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Aikansa kutakin
Röppäselle saatiin 6 pelaajaa mukaan illan avauspeliin, eli Alhambraan. Pakasta vedetty Alhambra oli kuulemma Heikin ensimmäinen oma peli (valmistujaislahja Jarmolta ja Niinalta). No, eiköhän se nyt koukkuun jää, jos vaan löytää pelikavereita. Muut pelaajat olivat Antti, Harri, Niina, Jarmo ja Tapani.
Nopeiden sääntöjen selvittelyjen jälkeen alettiin heti pelata (Jarmo ja minä oltiin pelattu aiemmin, muille uusi tuttavuus), ja luvattiin sitten auttaa pelin aikana. Tosi vähän mitään sekaannuksia ja yllätyksiä tuli, ei edes yritetty väärän värisellä rahalla ostaa montaa kertaa, mitä nyt joka pelissä sattuu. Peli oli yllättävän tasainen, ja kuudella pelaajalla entistä niukempi, eli enemmistöjä oli vaikeampi saada, eikä muutenkaan linnasta hirveän suurta saanut kasattua. Muurilla näytti olevan aika iso vaikutus pelissä. Harri ottikin jo ensimmäiseen pisteytykseen 9 palan mittaisen muurin, ja sillä taisteli toiseksi pelissä, vaikka linnaa olikin sitten myöhemmin aika vaikea rakentaa. Tarkkoja sijoituksia en muista, joku voi kommentoida, jos muistaa. Antti taisi joutua peränpitäjäksi melko muurittomalla linnallaan, mutta ei silti jäänyt kovin paljon edes voittajasta. Heikki pakkasi pelin laatikkoon, ja totesi perinteiseen tyyliin, että "aikansa kutakin", eipä sitä toista kertaa tarvi pelata.
Toisena pelinä PitchCar, jossa vielä kaikki pojat mukana. Pari rataa pelattiin, ja yllättäen Heikki väsäs heti toiseen rataan korkeuseroja ja laidattomia kohtia, ku eka oli liian tavallinen ja helppo. Pelattiin pitishotilla, millä tulikin muutama kovan luokan ohitus lisää. Harri nousi kerran kahdella vuorolla melkein kierroksen muiden takaa tasoihin kärjen kanssa. Jälkimmäisessä radassa tuli välillä mahdottomia törkyläisiä lyöntejä, joita Antti kuvasi ylisanoilla "no se oli tommonen suhtkohtalainen". Jarmo voitti toisen radan yhdellä näistä, muut tulivat monta lyöntiä perässä. Pelin tuoksinassa lenteli Heikin päättötyötkin pitkin lattioita, mutta hei: "Aikansa kutakin".
Illan viimeisenä vielä otin turpaan Antilta ja Heikiltä luigissa, eli King Luissa. Ainakaan siinä pelissä ei lohikäärmetaktiikka toiminut, kun yritin vetää poikien käsiä roskikseen, mutta en siinä onnistunut minkään ruokalajin osalta. Sain noin puolet Antin pisteistä =)
Nopeiden sääntöjen selvittelyjen jälkeen alettiin heti pelata (Jarmo ja minä oltiin pelattu aiemmin, muille uusi tuttavuus), ja luvattiin sitten auttaa pelin aikana. Tosi vähän mitään sekaannuksia ja yllätyksiä tuli, ei edes yritetty väärän värisellä rahalla ostaa montaa kertaa, mitä nyt joka pelissä sattuu. Peli oli yllättävän tasainen, ja kuudella pelaajalla entistä niukempi, eli enemmistöjä oli vaikeampi saada, eikä muutenkaan linnasta hirveän suurta saanut kasattua. Muurilla näytti olevan aika iso vaikutus pelissä. Harri ottikin jo ensimmäiseen pisteytykseen 9 palan mittaisen muurin, ja sillä taisteli toiseksi pelissä, vaikka linnaa olikin sitten myöhemmin aika vaikea rakentaa. Tarkkoja sijoituksia en muista, joku voi kommentoida, jos muistaa. Antti taisi joutua peränpitäjäksi melko muurittomalla linnallaan, mutta ei silti jäänyt kovin paljon edes voittajasta. Heikki pakkasi pelin laatikkoon, ja totesi perinteiseen tyyliin, että "aikansa kutakin", eipä sitä toista kertaa tarvi pelata.
Toisena pelinä PitchCar, jossa vielä kaikki pojat mukana. Pari rataa pelattiin, ja yllättäen Heikki väsäs heti toiseen rataan korkeuseroja ja laidattomia kohtia, ku eka oli liian tavallinen ja helppo. Pelattiin pitishotilla, millä tulikin muutama kovan luokan ohitus lisää. Harri nousi kerran kahdella vuorolla melkein kierroksen muiden takaa tasoihin kärjen kanssa. Jälkimmäisessä radassa tuli välillä mahdottomia törkyläisiä lyöntejä, joita Antti kuvasi ylisanoilla "no se oli tommonen suhtkohtalainen". Jarmo voitti toisen radan yhdellä näistä, muut tulivat monta lyöntiä perässä. Pelin tuoksinassa lenteli Heikin päättötyötkin pitkin lattioita, mutta hei: "Aikansa kutakin".
Illan viimeisenä vielä otin turpaan Antilta ja Heikiltä luigissa, eli King Luissa. Ainakaan siinä pelissä ei lohikäärmetaktiikka toiminut, kun yritin vetää poikien käsiä roskikseen, mutta en siinä onnistunut minkään ruokalajin osalta. Sain noin puolet Antin pisteistä =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)