Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leonardo da Vinci. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leonardo da Vinci. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. joulukuuta 2010
maanantai 22. syyskuuta 2008
Lautapeliviikonloppu - Pe: In the Year of the Dragon - Fairy Tale - Leonardo Da Vinci - Race for the Galaxy
Viikonloppu aloitettiin hetimiten kun Kankaanpäähän saavuttiin. Ensimmäisenä iltana pöydässä Jussi, Olli, Tarmo ja Tapani.
Ensimmäisenä pelinä In the Year of the Dragon, jossa avauspeli Jussille ja Ollille. Tarmo toista kertaa mukana. Tällä kertaa kuukausien järjestys oli sellainen, että koko peli oli aikamoista
selviytymistaistelua. Kenelläkään ei palatsit pullistelleet väenpaljoudesta, vaan potkuja jouduttiin antamaan ihan joukolla. Enimmäkseen siis väännettiin vain seuraavan parin tapahtuman resursseista, eikä pidemmälle voinut oikein järkeillä.
Tarmo ja Olli lähtivät pelin alussa arvopaperibisniksiin, joka tuntui kostautuvan, koska rahat olivat melko lailla kortilla. Tarmo tosin haki ensin kasan rahaa, joten selvisi koettelemuksista pinnalle, ja aivan viimeisillä kierroksilla onnistui rykimään tarvittavata muutamat pisteet, joilla saavutti voiton. Loppupisteet jäivät aika alhaisiksi: Tamo voitto reilulla 90 pisteellään. Muilla 10-20 vähemmän. Peliin hurahti noin 2 tuntia sääntöjen selityksineen, mikä on tälle pelille hiukan liikaa, mutta selittyy uusilla pelaajilla.
Toisena pelinä kolminpelinä Fairy Tale (Tarmo veti Billysiä ja pelasi Ollin peliä takapiruna). Tasainen peli ratkesi Tapanin voitoksi loppukierroksella, kun Jussi ei onnistunut kääntämään yhtä tärkeää bonuskorttia oikein päin. Olli veti bonuksia kasan, ja nousi toiseksi. Pisteet aika matalat noin 40-30. Voitto tuli lähinnä viidellä Children of Dragonilla.
Illan varsinainen kohokohta oli kyselyssäkin kaivattu Leonardo da Vinci. Jussille peli oli ensimmäinen, Tapanille kai toinen (vai kolmas), ja Tarmo ja Ollikin olivat mukana vain 3-4 pelin kokemuksella ja erittäin pitkän tauon jälkeen. Niimpä pelin alussa aikaa kuluikin sääntöjen kertaamiseen ja yleiseen hälinään reilu puolisen tuntia. Vauhtiin päästiin kuitenkin. Alkupäivityksissä kaikki lähtivät suht perinteisesti ja konservatiivisesti liikkeelle. Ukkoja tai rahaa ei tainnut kukaan ottaa, vaan vuorot menivät labrapäivityksiin ja resursseihin?
Alkuvaiheen työt olivat muutama nelosen pikkutyö ja pari isompaa, eli ihan pienimmillä ei lähdetty liikkeelle. Tapanin osana oli tehdä 5-6 ensimmäistä työtä aina samalla kierroksella kuin joku muu teki samaa. Eli huutokaupaksi meni, ja tyhmänä poikana Tapani huusi kaikki työt itselleen kovalla rahalla, mikä luonnollisesti kostautui lopussa. Ilman rahaa ei kerätä loppukierroksilla resursseja, eikä tehdä töitä valmiiksi.
Olli ja Tarmo keräilivät ilman valtavia kämmejä suht paljon resursseja ja kamppailivat lopussa voitosta aika tasaisesti. Olli tosin laittoi yhden työn alulle väärillä resursseilla, mutta onneksi huomasi sen aika pian, niin ettei valtavaa damagea ehtinyt tulla. Jussilla oli lopussa käsi täynnä raaka-aineita, mutta viimeisille kierroksille ei pakasta noussut sopivia töitä, joten labrat pyörivät tyhjinä. Tapanilla vähät resurssit kyllä sopivat, mutta niitä ei riittänyt kuin yhteen työhön viimeisillä 2 kierroksella. Lopulta Tarmon ja Ollin eroksi taisi tulla vain piste pari ja taisi olla Tarmon hyväksi 58-57 noin suurin piirtein? Peli kestin noin 2h20min, eli aika paljon nopeammin kuin muisteltiin aiemmin pelatun. Ei muuten oo toi saksalaisen painoksenkaan kansikuva juuri komeempi kuin se suomalainen?
Illan päätteeksi otettiin vielä kolmella Race for the Galaxy (Jussi lähti jo kotiin päin). Peli oli Ollin tuotantobisnestä, Tapanin alientaktiikkaa ja Tarmon sekoitusta. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en muista kyllä juurikaan miten peli päättyi. Kohtuu tasaisest oli pisteet. Jatkakaa joku tästä?
Ensimmäisenä pelinä In the Year of the Dragon, jossa avauspeli Jussille ja Ollille. Tarmo toista kertaa mukana. Tällä kertaa kuukausien järjestys oli sellainen, että koko peli oli aikamoista
selviytymistaistelua. Kenelläkään ei palatsit pullistelleet väenpaljoudesta, vaan potkuja jouduttiin antamaan ihan joukolla. Enimmäkseen siis väännettiin vain seuraavan parin tapahtuman resursseista, eikä pidemmälle voinut oikein järkeillä.Tarmo ja Olli lähtivät pelin alussa arvopaperibisniksiin, joka tuntui kostautuvan, koska rahat olivat melko lailla kortilla. Tarmo tosin haki ensin kasan rahaa, joten selvisi koettelemuksista pinnalle, ja aivan viimeisillä kierroksilla onnistui rykimään tarvittavata muutamat pisteet, joilla saavutti voiton. Loppupisteet jäivät aika alhaisiksi: Tamo voitto reilulla 90 pisteellään. Muilla 10-20 vähemmän. Peliin hurahti noin 2 tuntia sääntöjen selityksineen, mikä on tälle pelille hiukan liikaa, mutta selittyy uusilla pelaajilla.
Toisena pelinä kolminpelinä Fairy Tale (Tarmo veti Billysiä ja pelasi Ollin peliä takapiruna). Tasainen peli ratkesi Tapanin voitoksi loppukierroksella, kun Jussi ei onnistunut kääntämään yhtä tärkeää bonuskorttia oikein päin. Olli veti bonuksia kasan, ja nousi toiseksi. Pisteet aika matalat noin 40-30. Voitto tuli lähinnä viidellä Children of Dragonilla.
Illan varsinainen kohokohta oli kyselyssäkin kaivattu Leonardo da Vinci. Jussille peli oli ensimmäinen, Tapanille kai toinen (vai kolmas), ja Tarmo ja Ollikin olivat mukana vain 3-4 pelin kokemuksella ja erittäin pitkän tauon jälkeen. Niimpä pelin alussa aikaa kuluikin sääntöjen kertaamiseen ja yleiseen hälinään reilu puolisen tuntia. Vauhtiin päästiin kuitenkin. Alkupäivityksissä kaikki lähtivät suht perinteisesti ja konservatiivisesti liikkeelle. Ukkoja tai rahaa ei tainnut kukaan ottaa, vaan vuorot menivät labrapäivityksiin ja resursseihin?
Alkuvaiheen työt olivat muutama nelosen pikkutyö ja pari isompaa, eli ihan pienimmillä ei lähdetty liikkeelle. Tapanin osana oli tehdä 5-6 ensimmäistä työtä aina samalla kierroksella kuin joku muu teki samaa. Eli huutokaupaksi meni, ja tyhmänä poikana Tapani huusi kaikki työt itselleen kovalla rahalla, mikä luonnollisesti kostautui lopussa. Ilman rahaa ei kerätä loppukierroksilla resursseja, eikä tehdä töitä valmiiksi.
Olli ja Tarmo keräilivät ilman valtavia kämmejä suht paljon resursseja ja kamppailivat lopussa voitosta aika tasaisesti. Olli tosin laittoi yhden työn alulle väärillä resursseilla, mutta onneksi huomasi sen aika pian, niin ettei valtavaa damagea ehtinyt tulla. Jussilla oli lopussa käsi täynnä raaka-aineita, mutta viimeisille kierroksille ei pakasta noussut sopivia töitä, joten labrat pyörivät tyhjinä. Tapanilla vähät resurssit kyllä sopivat, mutta niitä ei riittänyt kuin yhteen työhön viimeisillä 2 kierroksella. Lopulta Tarmon ja Ollin eroksi taisi tulla vain piste pari ja taisi olla Tarmon hyväksi 58-57 noin suurin piirtein? Peli kestin noin 2h20min, eli aika paljon nopeammin kuin muisteltiin aiemmin pelatun. Ei muuten oo toi saksalaisen painoksenkaan kansikuva juuri komeempi kuin se suomalainen?
Illan päätteeksi otettiin vielä kolmella Race for the Galaxy (Jussi lähti jo kotiin päin). Peli oli Ollin tuotantobisnestä, Tapanin alientaktiikkaa ja Tarmon sekoitusta. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en muista kyllä juurikaan miten peli päättyi. Kohtuu tasaisest oli pisteet. Jatkakaa joku tästä?
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Keskiraskaat ja raskaat pelit
Porukan tuntien tämän sarjan pelit jyräsivät kyselyssä. Pelejä on pelattu määrällisesti vähän, mutta suurella mielenkiinnolla. Yhteensä pelikertoja oli kertynyt 254 viidelle pelaajalle. Yhteisarvosanana oli huima +67.
Tähän porukkaan mahtui useampia hyvin vähän pelattuja, ja silti innostusta herättäviä pelejä. Kärjessä Himalaya, jota ei ole oikeastaan vielä kertaakaan pelattu, sekä Charlemagne (jota tosin on kyselyn jälkeen pari kertaa pelattu ja perussäännöillä tunkiksi todettu) ja Gheos, joka myös on jäänyt vähän hämärän peittoon suurimmalta osalta.
Erittäin suurta suosiota nauttivat myös vähälle peliajalle jääneet El Grande ja Leonardo Da Vinci. Kestosuosikeista korkeimmalle nousi Caylus. Tätä listaa olisi noussut sekoittamaan Power Grid, mutta jostakin syystä se unohtui listalta. Onko muita jäänyt pois? Ehkä suurin yllätys oli Puerto Ricon jääminen peräti viimeiseksi listalla, olisiko sille annettava uutta mahdollisuutta? Toki PRkin vielä pysyttelin pinnan yläpuolella.
Järjestys pelimäärien mukaan:
Suosituimmuus:
English summary:
In the middlle/heavyweight class all the games got positive feedback. Some games more than others, and surprisingly Puerto Rico (voted world n.1 for years) holds the last place in our count. The results indicate that the most demanded games are Himalaya with no real plays yet, and Leonardo Da Vinci with just a few games but a stellar enthusiasm.
Tähän porukkaan mahtui useampia hyvin vähän pelattuja, ja silti innostusta herättäviä pelejä. Kärjessä Himalaya, jota ei ole oikeastaan vielä kertaakaan pelattu, sekä Charlemagne (jota tosin on kyselyn jälkeen pari kertaa pelattu ja perussäännöillä tunkiksi todettu) ja Gheos, joka myös on jäänyt vähän hämärän peittoon suurimmalta osalta.
Erittäin suurta suosiota nauttivat myös vähälle peliajalle jääneet El Grande ja Leonardo Da Vinci. Kestosuosikeista korkeimmalle nousi Caylus. Tätä listaa olisi noussut sekoittamaan Power Grid, mutta jostakin syystä se unohtui listalta. Onko muita jäänyt pois? Ehkä suurin yllätys oli Puerto Ricon jääminen peräti viimeiseksi listalla, olisiko sille annettava uutta mahdollisuutta? Toki PRkin vielä pysyttelin pinnan yläpuolella.
Järjestys pelimäärien mukaan:
| Himalaya | 1 | 5 |
| Salamanca | 3 | 2 |
| Krieg und Frieden (Charlemagne) | 4 | 4 |
| Gheos | 8 | 4 |
| Shogun | 12 | 6 |
| Mexica | 12 | 2 |
| Leonardo da Vinci | 14 | 8 |
| El Grande + lisäosat | 18 | 7 |
| Lost Valley | 18 | 4 |
| Taivaan pilarit | 19 | 4 |
| Tigris & Euphrates | 20 | 5 |
| Puerto Rico | 22 | 1 |
| Hazienda | 28 | 5 |
| Caylus | 35 | 6 |
| Samurai | 40 | 4 |
Suosituimmuus:
| Leonardo da Vinci | 14 | 8 |
| El Grande + lisäosat | 18 | 7 |
| Shogun | 12 | 6 |
| Caylus | 35 | 6 |
| Himalaya | 1 | 5 |
| Tigris & Euphrates | 20 | 5 |
| Hazienda | 28 | 5 |
| Krieg und Frieden (Charlemagne) | 4 | 4 |
| Gheos | 8 | 4 |
| Lost Valley | 18 | 4 |
| Taivaan pilarit | 19 | 4 |
| Samurai | 40 | 4 |
| Salamanca | 3 | 2 |
| Mexica | 12 | 2 |
| Puerto Rico | 22 | 1 |
English summary:
In the middlle/heavyweight class all the games got positive feedback. Some games more than others, and surprisingly Puerto Rico (voted world n.1 for years) holds the last place in our count. The results indicate that the most demanded games are Himalaya with no real plays yet, and Leonardo Da Vinci with just a few games but a stellar enthusiasm.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Erä Da Vincia
Tiistaina oli taas aika heijastavien ikkunoiden ja lentolaitteiden. Pelaamassa Jani, Saku, Tare ja Opa. Sakulle peli oli ensimmäinen, joten sessio alkoi taas kerran sääntöjen läpikäymisellä. Osin tästä syystä peli oli taas massiivinen kestoltaan, eli lähemmäs neljä tuntia kaikenkaikkiaan.
Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.
Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.
Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.
Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.
Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.
Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.
Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.
Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.
Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.
Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.
torstai 3. tammikuuta 2008
Leonardo Da Vinci
Leonardo on aikamme suurimpia neroja. Tai ainakin jonkun ajan. Menneen ajan? Oman aikansa? What ever, nyt on kyse siitä pelistä, lautapelistä. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään säälittävä "Da Vinci -koodi" tyyppinen lälläily, vaan kunnon äksön mättö. Nyt keksitään hidastavia portaita, läpäiseviä seiniä ja vedenalaisia panssarivaunuja. Ja tietysti myös automaattivasara!!!
Peliä pelailtiin joulun tienoilla pari kertaa. Ekalla kertaa mukana Tare, Mari, Tapzu ja Opa. Sääntöjä lueskeltiin ja selviteltiin, tai siis mä yritin selittää muille mitä olin aikasemmin lukenu, peli oli kuitenkin kaikille ensimmäinen.
Kyllä siinä eespäin päästiin, keräiltiin "kunkun feivoreita", lisää äijiä, matskua, labraupgradeja ja vaikka mitä. Tai siis just noita, eikä mitään muuta. Ja sitte keksittiin vähä kaikkee.
Peli sujui ihan rattoisasti (en ees muista kuka voitti, Tare tai Tapzu varmaan, mä kumminki hävisin), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Ainoa suurempi hämmästelyn aihe oli pari viimeistä kierrosta, ja niissä lähinnä se, että ne tulivat eteen hieman varkain ja uusia keksintöjä ei tullutkaan esiin, koska kukaan ei keksinyt mitään seiska kierroksella. Ainakin itselle jäi tosi hyvä maku pelistä. Tosin kestoa pelillä oli reilusti, en muista tarkkaan kauanko siinä meni, mutta boxin kyljessä mainittu "60-90 min" ei tietenkään toteutunut, taisi mennä tuo "maksimi" aikakin tuplasti.
Toinen koitos oli sitten "mestareiden" ja "oppipoikien" kohtaaminen, kun konkarit Opa ja Tare saivat vastaansa joukon innokkaita noviiseja. Jani, Jamppu ja Ile olivat valmiita astumaan mestarin saappaisiin. Jälleen aloitettiin sääntöjen selostuksella, joka sujui ripeämmin kuin viimeksi.
Peli eteni "reippaasti", Jamppu munas pelinsä ekalla kierroksella (omien sanojensa mukaan), ja varmemmaksi vakuudeksi vielä lisäsi tuskaansa tekemällä pelin kuluessa muutamia taktisia ja strategisia virheitä, joita jopa kömmähdyksiksi voisi kutsua. Keksintöjä kuitenkin taas tehtiin ja huutokauppaa käytiin aika usein. Läheskään kaikkia keksintöjä ei tosin tälläkään kertaa saatu valmiiksi. Tässäkin pelissä loppu yllätti, ainakin osan pelaajista:
"Jaa eikö tässä vaiheessa saa enää noita resursseja."
"No ei saa."
"Just."
Rahaa kuitenkin kerättiin, ja Tare voitti Opan kahdella rahalla. Muut jäivät hieman jälkeen. Jampun loppupelikään ei mennyt nappiin, ja hänellä oli 5.:n kierroksen jälkeen enemmän rahaa kuin lopuksi. Ei kauheen tehokasta toimintaa.
Peli ylitti jälleen kaikki odotukset, nimittäin keston suhteen. Peli kesti yli neljä tuntia!!! Vapise Caylus! Tosin peli ei tuntunut (ainakaan omasta mielestäni) mitenkään pitkältä. Peli etenee kuin juna, ja oma vuoro napsahtaa kohdalla tasaiseen tahtiin. Pelin päättyminen on sinällään hyvin ennakoitavissa, eikä pelin kestoon (kierrosten määrään) voi vaikuttaa (toisin kuin monissa muissa peleissä). Lisäksi lopussa (tai missään vaiheessa) ei ole Caylusmaista megalomaanista järkeily/optimointi -vaihetta.
Kahden pelin jälkeen voi todeta, että kyseessä on kyllä hyvä peli. Innolla odotan seuraavia kertoja. Ja kun kokemusta kertyy, niin peli todennäköisesti hieman nopeutuu, ja samalla radikaalit munaukset vähenevät. Tiukkaa vääntöä lienee siis luvassa.
Peliä pelailtiin joulun tienoilla pari kertaa. Ekalla kertaa mukana Tare, Mari, Tapzu ja Opa. Sääntöjä lueskeltiin ja selviteltiin, tai siis mä yritin selittää muille mitä olin aikasemmin lukenu, peli oli kuitenkin kaikille ensimmäinen.
Kyllä siinä eespäin päästiin, keräiltiin "kunkun feivoreita", lisää äijiä, matskua, labraupgradeja ja vaikka mitä. Tai siis just noita, eikä mitään muuta. Ja sitte keksittiin vähä kaikkee.
Peli sujui ihan rattoisasti (en ees muista kuka voitti, Tare tai Tapzu varmaan, mä kumminki hävisin), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Ainoa suurempi hämmästelyn aihe oli pari viimeistä kierrosta, ja niissä lähinnä se, että ne tulivat eteen hieman varkain ja uusia keksintöjä ei tullutkaan esiin, koska kukaan ei keksinyt mitään seiska kierroksella. Ainakin itselle jäi tosi hyvä maku pelistä. Tosin kestoa pelillä oli reilusti, en muista tarkkaan kauanko siinä meni, mutta boxin kyljessä mainittu "60-90 min" ei tietenkään toteutunut, taisi mennä tuo "maksimi" aikakin tuplasti.
Toinen koitos oli sitten "mestareiden" ja "oppipoikien" kohtaaminen, kun konkarit Opa ja Tare saivat vastaansa joukon innokkaita noviiseja. Jani, Jamppu ja Ile olivat valmiita astumaan mestarin saappaisiin. Jälleen aloitettiin sääntöjen selostuksella, joka sujui ripeämmin kuin viimeksi.
Peli eteni "reippaasti", Jamppu munas pelinsä ekalla kierroksella (omien sanojensa mukaan), ja varmemmaksi vakuudeksi vielä lisäsi tuskaansa tekemällä pelin kuluessa muutamia taktisia ja strategisia virheitä, joita jopa kömmähdyksiksi voisi kutsua. Keksintöjä kuitenkin taas tehtiin ja huutokauppaa käytiin aika usein. Läheskään kaikkia keksintöjä ei tosin tälläkään kertaa saatu valmiiksi. Tässäkin pelissä loppu yllätti, ainakin osan pelaajista:
"Jaa eikö tässä vaiheessa saa enää noita resursseja."
"No ei saa."
"Just."
Rahaa kuitenkin kerättiin, ja Tare voitti Opan kahdella rahalla. Muut jäivät hieman jälkeen. Jampun loppupelikään ei mennyt nappiin, ja hänellä oli 5.:n kierroksen jälkeen enemmän rahaa kuin lopuksi. Ei kauheen tehokasta toimintaa.
Peli ylitti jälleen kaikki odotukset, nimittäin keston suhteen. Peli kesti yli neljä tuntia!!! Vapise Caylus! Tosin peli ei tuntunut (ainakaan omasta mielestäni) mitenkään pitkältä. Peli etenee kuin juna, ja oma vuoro napsahtaa kohdalla tasaiseen tahtiin. Pelin päättyminen on sinällään hyvin ennakoitavissa, eikä pelin kestoon (kierrosten määrään) voi vaikuttaa (toisin kuin monissa muissa peleissä). Lisäksi lopussa (tai missään vaiheessa) ei ole Caylusmaista megalomaanista järkeily/optimointi -vaihetta.
Kahden pelin jälkeen voi todeta, että kyseessä on kyllä hyvä peli. Innolla odotan seuraavia kertoja. Ja kun kokemusta kertyy, niin peli todennäköisesti hieman nopeutuu, ja samalla radikaalit munaukset vähenevät. Tiukkaa vääntöä lienee siis luvassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)