Tähän voisi kerätä lyhyesti uuden kauden pelailut: eli kommenttiin vaan tolla Opan tyylillä mitä pelattiin, ketkä pelas, ja vaikka pisteet jos muistaa, niin saadaan tarkempi seuranta siitä mitä on tullut pelattua. Ei tarvi siis mitään romaania kirjottaa, mutta jos viittis ainakin sen mainita, mitä pelattiin ja montako kertaa.
Tähän mennessä:
Florence
1. Tapani, Opa, Jussi, Tare (Jussi voitti tasapisteillä)
2. Opa, Tare, Jussi, Mika (Opa voitti 2 pisteellä)
3. Tapani, Tare, Jussi, Ilkka (Tare voitti tasapisteillä)
Shogun
1. Tapani, Tare, Ilkka, Jussi (Tapani voitti 1 tai 2 pisteellä).
Guillotine
1. Tapani, Mari (Mari voitti)
2. Jarmo, Pete, Tapani (kaikille tasapeli)
3. Tapani, Harri, Jussi (Jussi taisi voittaa, muistaakseni)
4. Tapani, Heikki, Jussi, Pete (Heikki voitti?)
5. Tare, Heikki, Tapani, Jussi (Tare voitti?)
Black Monday
1. Jussi, Jarmo, Tare, Olli, Tapani, Pete (kuka voitti?
Race for the Galaxy
1. Tare, Tapani, Saku, Västilä (Tare voitti 74 pisteellä)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jani. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. elokuuta 2008
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Caylus isolla K:lla
Sunnuntai 30.03.2008
Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.
Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.
No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.
Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:
Tare 116
Opa 106
Jani 105
Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.
Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.
P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.
Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.
Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.
No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.
Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:
Tare 116
Opa 106
Jani 105
Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.
Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.
P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Erä Da Vincia
Tiistaina oli taas aika heijastavien ikkunoiden ja lentolaitteiden. Pelaamassa Jani, Saku, Tare ja Opa. Sakulle peli oli ensimmäinen, joten sessio alkoi taas kerran sääntöjen läpikäymisellä. Osin tästä syystä peli oli taas massiivinen kestoltaan, eli lähemmäs neljä tuntia kaikenkaikkiaan.
Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.
Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.
Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.
Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.
Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.
Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.
Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.
Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.
Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.
Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
CMC säännöt!!!
Nyt on pari peliä alla (toinen pelattiin tiistaina ryhmällä Tare, Opa, Jani ja Saq). Ainahan uusia pelejä pelatessa pelataan hieman väärin pari ekaa kertaa, mutta täsä tapauksessa on pelattu paikoin jopa päin helvettiä. Etsiskelin BGG-foorumilta selvennyksiä pariin kohtaan ja huomasin, että joissain kohdissa oli pelattu suorastaan väärin. Räikein moka on tosi raaka (jätetään paras viimeiseksi) ja siitä täytyy antaa pieni nootti ekan pelin sääntöjen lukijalle (No names). Että tarkkuutta vähän.
No ensinnäkin toista peliä varten sääntöjä kerrattaessa ja uusille pelaajille selitettäessä huomattiin kohta, jonka mukaan kunkun raksalta poistetaan kaksi voittopiste laattaa, jos yksikään pelaaja ei rakenna raksalle mitään. Tämä sääntö olisi tietysti muuttanut ekan pelin kulkua hieman, sillä ainakin pari kertaa siinä loppupuoliskolla taisi näin käydä.
Suomenkielisissä säännöissä on virhe Valmisteluissa, eli resursseja tulee aluksi vain 2 ruokaa ja 2 puuta (ei 4 ruokaa kuten säännöt vihjaavat). Rahaa tulee aluksi 4, mutta sen lisäksi heti ensimmäiselläkin kierroksella suoritetaan 1. vaiheen mukainen tulojen kerääminen (samoin kuin Cayluksessa), eli saadaan 2 pätäkkää, jolloin ekalla kierroksella on kokonaista 6 flooraa käytössä.
Pienempiäkin "virheitä" peleissä tehtiin, mutta ei niistä tässä sen enempää, varsinaisesti eivät ole pelin sääntöjä vastaan, pikemminkin täsmennyksiä joihinkin epäselviin kohtiin.
Mutta se räikein: pelin alussa otetaan omasta pakasta 3 korttia käteen!!! Ja kortit saa vieläpä halutessaan vaihtaa kerran. Heti sääntöjen ekalla sivulla pelin valmisteluissa tämä mainitaan. Sääntöjen lukija taisi vielä tässä kohtaa nukkua tai jotain. Vaikuttaa kohtalaisesti pelin kulkuun tämä kohta, vai mitä mieltä...
No ensinnäkin toista peliä varten sääntöjä kerrattaessa ja uusille pelaajille selitettäessä huomattiin kohta, jonka mukaan kunkun raksalta poistetaan kaksi voittopiste laattaa, jos yksikään pelaaja ei rakenna raksalle mitään. Tämä sääntö olisi tietysti muuttanut ekan pelin kulkua hieman, sillä ainakin pari kertaa siinä loppupuoliskolla taisi näin käydä.
Suomenkielisissä säännöissä on virhe Valmisteluissa, eli resursseja tulee aluksi vain 2 ruokaa ja 2 puuta (ei 4 ruokaa kuten säännöt vihjaavat). Rahaa tulee aluksi 4, mutta sen lisäksi heti ensimmäiselläkin kierroksella suoritetaan 1. vaiheen mukainen tulojen kerääminen (samoin kuin Cayluksessa), eli saadaan 2 pätäkkää, jolloin ekalla kierroksella on kokonaista 6 flooraa käytössä.
Pienempiäkin "virheitä" peleissä tehtiin, mutta ei niistä tässä sen enempää, varsinaisesti eivät ole pelin sääntöjä vastaan, pikemminkin täsmennyksiä joihinkin epäselviin kohtiin.
Mutta se räikein: pelin alussa otetaan omasta pakasta 3 korttia käteen!!! Ja kortit saa vieläpä halutessaan vaihtaa kerran. Heti sääntöjen ekalla sivulla pelin valmisteluissa tämä mainitaan. Sääntöjen lukija taisi vielä tässä kohtaa nukkua tai jotain. Vaikuttaa kohtalaisesti pelin kulkuun tämä kohta, vai mitä mieltä...
lauantai 27. lokakuuta 2007
Voi Caylus!
Välillä tekee mieli käyttää tota ihan voimasanana, on se vaan niin armoton peli. Ei kyllä anna juuri anteeksi virheitä, ja pirun hyvin mennyt peli voi mennä puihin yhdellä kierroksella.
Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)
Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.
Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.
Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.
Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.
edit: pisteet ja alustava voitonjako
Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51
Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)
Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.
Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.
Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.
Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.
edit: pisteet ja alustava voitonjako
Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)