Through the Ages on ollut ehdottomasti alkaneen syyskauden kuumin nimi lautapelirintamalla. Harri, Markku ja meikäläinen löysivät boardgaming-online.comin ja siellä on nyt tullut isketty 2 ja 3-pelejä jo varmaan reilut 10. Ja livenäkin jo pelattiin Markun, Ollin ja allekirjoittaneet toimesta. Kun soppaan lisätään vielä Roll Through the Ages, on truuti kuuma nimi tällä hetkellä.
Boardgaming-online
Sivusto tarjoaa tällä hetkellä tasan yhden pelin eli truutin, mutta sen se hoitaa hyvin. Sovellus on toimiva ja selkeä ja melko näppäräkin, vaikka vuoropohjaiseksi tarkoitettuna hieman hitaahko. Truutin nettipelaamisen ehdottomasti suurin etu lautapeliversioon on mahdollisuus "seivata" ja jatkaa myöhemmin. Toki silti livenä hauskempaa.
Meidän noin 10 matsin aikana voitto on mennyt kaikille melkein vuorotellen ja nyt on nähty selvästi, että on useita eri reittejä voittoon, mikään kortti ei ole ylivoimainen ja kaukaakin takaa voi vielä nousta. Toki pari kertaa on luovutettukin, koska mahdollisuudet ovat menneet täysin ja tässä pelissä se on ihan sallittua.
Militaryn merkitys on opittu kunnolla vasta näissä nettipeleissä, mikä on tietysti aiheuttanut sen, että mitään valtavia pistemääriä ei yleensä kerätä, vaan voittajan pisteet ovat yleensä ehkä 150-220 välissä, kun joskus ensimmäisissä peleissä tehtiin yli 300 pistettäkin. Kerran tosin kokeiltiin sellaista peliä, jossa ei saanut tehdä agreja eikä sotia, jolloin pisteet nousivat heti sinne 300 nurkille.
Nettitruuti on joka tapauksessa hauskaa ja helppoa. Mukaan vaan niin saadaan se nelinpelikin pelattua...
Roll through the Ages
Rollia pääsin viimeinkin kokeilemaan Yliopistolla viikko sitten ja hurahdin heti täysin - pelasin saman tien 4 erää putkeen. Peli on pohjimmiltaan noin puolen tunnin mittainen turboahdettu sivilisaatioyatzy. Jotenkin RTtA onnistuu koukuttamaan ja tuntumaan syvältä peliltä, vaikka todella yksinkertainen onkin. Tässä tapauksessa kai peli on enemmän kuin osiensa summa.
Pelin opettaa ja oppii hetkessä ja se on tarjolla myös netissä Yucata.de:ssä, joten mukaan tähänkin jos vaan vähänkään innostaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Through the Ages. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Through the Ages. Näytä kaikki tekstit
tiistai 9. marraskuuta 2010
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Viikonloppupelailut Kankaanpäässä
Muistatteko niitä viikonloppuja kun on painettu oikein kunnolla pelejä? No en minäkään kun niistä on sen verran aikaa. Tänä viikonloppuna päästiin kuitenkin oikein kunnon tositoimiin Kankaanpäässä. Porukkaa oli ja pelejä riitti. Parhaimmillaan jopa 3 peliä yhtä aikaa.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
Ensin torstaina Harrin ja Markun kanssa Harrin opastuksella Vasco da Gama (käytin Harria hyväksi gradutyössäni).
Perjantaina sitten isot piipussa, eli niin sanotusti iso pää leveenä, Through the Ages. Eli tuttavallisesti truuti. Pihviä riittiä reilut 4 tuntia. Eeppinen vääntö jäi tällä kertaa vähän torsoksi, kun kolmosage humahti vähän vikkelästi, eikä erityisen isoja sivilisaatiota saatu pystyyn eräiden strategisten ratkaisujen takia. Tämä johti siihen, että pisteet jäivät kaikilla todella alhaisiksi. Onnistuin itse loppukierroksilla pelaamaan hyvin ja nousin lopulta 4 pisteen voittoon Markusta. Hyvä peli ensikertalaiselta!
Lauantaina pelailtiin pitkin päivää erilaisilla porukoilla. Pelasin taas Qwirklea, enkä vieäkään oikein tiedä onko siinä taidolla juuri sijaa, vai onko se enemmänkin sitä että vältät kämmit ja toivot hyviä palikoita? Ei tästä sittenkään mitään omaa suosikkiani tullut, vaikka etukäteen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.
Dominionia pelattiin 2 erää, joista ensimmäisessä mukana Päivi, Putkonen, Rossi ja minä. Tasaista perusmättöä aika normeilla setupeilla. Domi oli pöydässä myös sunnuntaina (erän tai kaksi?), mutta minä en ollut niissä mukana, joten joku muu voi niistä turista.
Välipeleinä meni Eläinpyramidia ainakin pariin kertaan ja sitten illan kruununa oli pitkästä aikaa El Grande. Mukana 3 nyyppää (Santeri, PJ ja Rossi) sekä allekirjoittanut, mutta silti peli eteni vauhdilla ja huipentui oikein klassiseen vääntöön viimeisillä 2 kierroksella. Minä taistelin Peten kanssa voitosta ja Santeri ja Rossi omassa parissaan kolmossijasta. Molemmat parit ratkesivat vasta viimeisen pisteytyksen viimeisen alueen pisteisiin. Nousin lopulta voittoon 2 pisteellä. Hieno peli, tätä lisää.
Sunnuntaiaamu alkoi Age of Steam St.Lucialla, joka on makoisa kaksinpeli. Itse sijoitin lopussa todella rajusti radan tekemiseen ja nelosen kuljetuksiin, mutta Marin onnistui torpata kaikki mahdolliset ideani niin, että melkein varmalta näyttänyt voittoni kuivui tasapeliin. Tuntui, että Mari jotenkin aavisti -jokaisen- siirtoni etukäteen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelasin AoSissa tasapelin. Hieno matsi.
Viikonlopun aikana taisi tulla pelattua peräti 6-7 erää Dolmengötteriä eri porukoilla. Itsekin olin ainakin 3 erässä mukana. Mahtava nelinpeli, ja alkaa osoittaa myös melkoista syvyyttä. Arpomallaki voi pärjätä, mutta ei jatkuvasti.
Viikonlopun yllärinä oli 15 vuoden pölykerroksen kerännyt Turnajaiset, joka kaivettiin kaapin kätköistä. En ollut kuin ollutkaan koskaan pelannut peliä aiemmin - tiedä sitten mistä syystä. Peli oli melko lailla sama kuin Lord of the Rings - the Confrontation, ja siinä mielessä ihan toimiva peli. Pelaan toistekin varmasti tilanteen tullen. Toisen pelin jälkeen nostin kutoseen BGG-arvosanan. Toki saattaa olla, että killeristrategia saattaa löytyä muutaman pelin jälkeen.
Luonnollisesti myös Trivial Pursuitin kysymyksiä heiteltiin ilmoille siellä sun täällä.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Trough the Ages kahdelle
Mari halusi pelata eilen jotain, ja päädyttiin kattamaan pöytä Aikain saatolle, eli tutummin truutille. Vähän oli päässyt säännöt ja varsinkin setuppi unohtumaan, joten lueskelin ohjekirjan nopeasti läpi, ja ehkä puolen tunnin järkeilyjen jälkeen alettiin läiskiä. Aika hyvin ne säännöt taisi mennä oikein, vain pari jotain pikkujuttua huomattiin seuraavalla kiekillä.
Kahdestaan peli tuntui juoksevan nopeammin kuin uskoikaan, vuoroja ei lopulta mahdottomasti tullut, varsinkin kun ainakin itse jostain syystä ajauduin ostelemaan paljonkin kortteja korttirivin kallimmasta päästä, jolloin korttipinot hupenivat luonnollisesti entistä nopeammin.
Ainakin eilisessä pelissä tuntui vuoroja tulevan sen verran vähän, että esimerkiksi öljyyn päivittäminen ei ollut lainkaan tarpeen, koska itse päivitystyöt olisivat olleet niin kalliita, että saatu tuotto ei olisi niitä edes kattanut. Peli eteni oikeastaan kohtuullisen rauhanomaisesti, tosin Mari pari kertaa ryki aggressioita ja haastoi yhden sodan, mutta niistä ei juuri suurta vahinkoa koitunut koska onnistuin aina puolustautumaan vähintään säällisesti.
Tieteeseen panostamalla lopulta vein voiton saamalla hyvät bonukset III-agen ihmeestä ja loppubonuksista. Kulttuuria emme juurikaan ehtineet tuottaa ennen kolmatta aikakautta, ja sen aikanakin taisi kertyä parhaimmillaan vain reilut kymmenen kierroksessa. Suuri osa pisteistä tulikin loppubonuksista, joita olimme eventteinä kumpikin tällänneet pakkaan aika runsaasti.
Hieno peli ja tälläisenä alle 3 tunnin pelinä onnistuu kahdelta paljon helpommin kuin 5-6 tunnin nelinpelinä. Tosin sitä tekisi silti mieli joskus kokeilla, kun en vieläkään kertaakaan neljällä ole pelannut.
Kahdestaan peli tuntui juoksevan nopeammin kuin uskoikaan, vuoroja ei lopulta mahdottomasti tullut, varsinkin kun ainakin itse jostain syystä ajauduin ostelemaan paljonkin kortteja korttirivin kallimmasta päästä, jolloin korttipinot hupenivat luonnollisesti entistä nopeammin.
Ainakin eilisessä pelissä tuntui vuoroja tulevan sen verran vähän, että esimerkiksi öljyyn päivittäminen ei ollut lainkaan tarpeen, koska itse päivitystyöt olisivat olleet niin kalliita, että saatu tuotto ei olisi niitä edes kattanut. Peli eteni oikeastaan kohtuullisen rauhanomaisesti, tosin Mari pari kertaa ryki aggressioita ja haastoi yhden sodan, mutta niistä ei juuri suurta vahinkoa koitunut koska onnistuin aina puolustautumaan vähintään säällisesti.
Tieteeseen panostamalla lopulta vein voiton saamalla hyvät bonukset III-agen ihmeestä ja loppubonuksista. Kulttuuria emme juurikaan ehtineet tuottaa ennen kolmatta aikakautta, ja sen aikanakin taisi kertyä parhaimmillaan vain reilut kymmenen kierroksessa. Suuri osa pisteistä tulikin loppubonuksista, joita olimme eventteinä kumpikin tällänneet pakkaan aika runsaasti.
Hieno peli ja tälläisenä alle 3 tunnin pelinä onnistuu kahdelta paljon helpommin kuin 5-6 tunnin nelinpelinä. Tosin sitä tekisi silti mieli joskus kokeilla, kun en vieläkään kertaakaan neljällä ole pelannut.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Pääsiäisylläreitä (Olisko nyt Kankaanpään peli-ilta #10 virallisesti, oikeesti ehkä #15?)
Pari viikkoa on mennyt melkein ilman pelin peliä, ja nyt olisikin tilausta pääsiäismätölle.
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Lyhyesti Through the Agesista
Arvosana: 9/10
Kesto: tunteja
Pelaajamäärä: 2-4
Maaliskuun hittipeliksi omalle kohdalleni muodostui Through the Ages: A Story of Civilization eli lyhyesti TtA. Tai no, hemmetin pitkästi, mutta lyhennettynä.
Vlaada Chvatilin (Galaxy Trucker, Space Alert jne...) sivilisaatioviritelmässä 2-4 pelaajaa rakentelevat omaa kulttuuriaan kohtuullisen hyvässä rauhassa muilta pelaajilta, lukuun ottamatta ajoittaisia aggressiota tai sotia. Kulttuuria, eli pisteitä, keräillään kehittämällä uusia teknologioita, rekrytoimalla tehokkaita johtajia, rakentamalla infrastruktuuria ja tietysti vetelemällä kavereita kuokkaan.
Muutaman pelin kokemuksella (4 täyttä peliä) peli on suhteellisen hyvin tasapainossa, ja ensimmäisten pelien Michelangelo+ihmeet -viritelmä ei ole ollenkaan varma tie voittoon nykyaikaan asti kestävässä pelissä. Vaikuttaisi, että isoihin pisteisiin on useita eri reittejä, ja suuntaa ehtii pelin aikana vaihtaakin. Ja ehtii siinä kyllä tehdä paljon muutakin, mikä onkin ehkä pelin suurin puute, mutta siitä lisää myöhemmin.
Peli on suurimmaksi osaksi yksinpeliä, jossa muiden pelaajien toimet eivät nimeksikään vaikuta toisten valintoihin, mutta toisaalta sotavoimien mittelöt voivat kääntää suuretkin erot päälaelleen hetkessä. Selkeästi pelkällä sotavoimiin panostamisella ei voi voittaa, mutta jos sen täysin jättää huomiotta, kerjää vain verta nenästään ja selkäsauna on varma jossakin vaiheessa peliä. Ensimmäisten pelien jälkeen vaikuttaisi siltä, että oikeastaan kaikkien taktiikoiden voima lisääntyy pelin loppua kohti mentäessä, mikä on toki luonnollista tekniikoiden kehittyessä aikaa myöden.
Yhtenä selkeänä strategisena huomautuksena, vaikuttaisi alussa olevan syytä jopa välttää kulttuurin keräämistä, sillä melkein mikä tahansa siirto, joka tuottaa kulttuuria hidastaa muuta kehitystä. Niinpä ainakin itsestäni tuntuisi, että lisää toimintoja tuottavien valintojen tekeminen menee pelin puoliväliin asti kulttuurin keruun edelle. Mutta kuten sanottu vasta 4 peliä takana, joista kaksi kaksinpeliä ja kaksi kolminpeliä.
Pelin säännöt ovat ensi kuulemalta hankalahkot, mutta kuitenkin jokseenkin intuitiiviset, ja yhden pelin jälkeen jo aika hyvin takaraivossa, paria pikku juttua lukuun ottamatta. Toisaalta pelissä on paljon sääntöjä, ja varsinkin sivilisaation paisuessa voi pikku juttuja helposti jäädä huomaamatta, mutta useimmiten se on vain haitaksi, joten eipä se ole peleissä harmittanut. Lähinnä siis jotain omia etuja voi jäädä huomaamatta Race for the Galaxy -tyyliin.
Mekaniikat pelissä ovat varsin elegantteja ja loogisia ja peli tuntuu etenevän melko hyvin ”tarinamaisesti”: ”olipa kerran despootti, jonka pikkuruinen valtakunta alkoi hiljalleen laajeta. Pitkään ei tapahtunut juuri mitään, mutta sitten alkoi rytistä ja lopussa Internet ja pikaruokalat takoivat taaloja taskut täyteen.” Eli draaman kaarta pelissä on ja isojakin tapahtumia saadaan varsinkin loppupuolella.
Sitten se suurin mutta: mutta kun se peli kestää niin pirun kauan ja sitä kliimaksia saa odotella. No niin kestää, entä sitten? Ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä, vai miten se nyt oli? Oli kesto nyt sitten 3 tai 6 tuntia, niin ei itseäni ole erityisemmin haitannut. Vain välillä alkaa nyppiä jos kierros kestää liian pitkään, ja omia vuoroja on liian harvassa. Varsinaisesti pelin kokonaiskestolla ei niin ole väliä. Kuitenkin peli on mahdollista pelata myös ripeästi jos niin halutaan, ja tässä pelissä kokemus korostuu huomattavasti, eli kesto lyhenee puoleen ensimmäisestä pelistä tuota pikaa.
Kaiken kaikkiaan pelinä erinomaista tasoa ja seikkailuna sama. Ei missään tapauksessa yhtäkkiä päähänpistona pelattava peli, mutta hintansa väärti kaikin puolin. Ei ole vaihtolistalle päätymässä vielä hetkeen. Ei ainakaan ennen kuin pääsen ensimmäisen kerran pelaamaan sen salamurhakortin
Kesto: tunteja
Pelaajamäärä: 2-4
Maaliskuun hittipeliksi omalle kohdalleni muodostui Through the Ages: A Story of Civilization eli lyhyesti TtA. Tai no, hemmetin pitkästi, mutta lyhennettynä.
Vlaada Chvatilin (Galaxy Trucker, Space Alert jne...) sivilisaatioviritelmässä 2-4 pelaajaa rakentelevat omaa kulttuuriaan kohtuullisen hyvässä rauhassa muilta pelaajilta, lukuun ottamatta ajoittaisia aggressiota tai sotia. Kulttuuria, eli pisteitä, keräillään kehittämällä uusia teknologioita, rekrytoimalla tehokkaita johtajia, rakentamalla infrastruktuuria ja tietysti vetelemällä kavereita kuokkaan.
Muutaman pelin kokemuksella (4 täyttä peliä) peli on suhteellisen hyvin tasapainossa, ja ensimmäisten pelien Michelangelo+ihmeet -viritelmä ei ole ollenkaan varma tie voittoon nykyaikaan asti kestävässä pelissä. Vaikuttaisi, että isoihin pisteisiin on useita eri reittejä, ja suuntaa ehtii pelin aikana vaihtaakin. Ja ehtii siinä kyllä tehdä paljon muutakin, mikä onkin ehkä pelin suurin puute, mutta siitä lisää myöhemmin.
Peli on suurimmaksi osaksi yksinpeliä, jossa muiden pelaajien toimet eivät nimeksikään vaikuta toisten valintoihin, mutta toisaalta sotavoimien mittelöt voivat kääntää suuretkin erot päälaelleen hetkessä. Selkeästi pelkällä sotavoimiin panostamisella ei voi voittaa, mutta jos sen täysin jättää huomiotta, kerjää vain verta nenästään ja selkäsauna on varma jossakin vaiheessa peliä. Ensimmäisten pelien jälkeen vaikuttaisi siltä, että oikeastaan kaikkien taktiikoiden voima lisääntyy pelin loppua kohti mentäessä, mikä on toki luonnollista tekniikoiden kehittyessä aikaa myöden.
Yhtenä selkeänä strategisena huomautuksena, vaikuttaisi alussa olevan syytä jopa välttää kulttuurin keräämistä, sillä melkein mikä tahansa siirto, joka tuottaa kulttuuria hidastaa muuta kehitystä. Niinpä ainakin itsestäni tuntuisi, että lisää toimintoja tuottavien valintojen tekeminen menee pelin puoliväliin asti kulttuurin keruun edelle. Mutta kuten sanottu vasta 4 peliä takana, joista kaksi kaksinpeliä ja kaksi kolminpeliä.
Pelin säännöt ovat ensi kuulemalta hankalahkot, mutta kuitenkin jokseenkin intuitiiviset, ja yhden pelin jälkeen jo aika hyvin takaraivossa, paria pikku juttua lukuun ottamatta. Toisaalta pelissä on paljon sääntöjä, ja varsinkin sivilisaation paisuessa voi pikku juttuja helposti jäädä huomaamatta, mutta useimmiten se on vain haitaksi, joten eipä se ole peleissä harmittanut. Lähinnä siis jotain omia etuja voi jäädä huomaamatta Race for the Galaxy -tyyliin.
Mekaniikat pelissä ovat varsin elegantteja ja loogisia ja peli tuntuu etenevän melko hyvin ”tarinamaisesti”: ”olipa kerran despootti, jonka pikkuruinen valtakunta alkoi hiljalleen laajeta. Pitkään ei tapahtunut juuri mitään, mutta sitten alkoi rytistä ja lopussa Internet ja pikaruokalat takoivat taaloja taskut täyteen.” Eli draaman kaarta pelissä on ja isojakin tapahtumia saadaan varsinkin loppupuolella.
Sitten se suurin mutta: mutta kun se peli kestää niin pirun kauan ja sitä kliimaksia saa odotella. No niin kestää, entä sitten? Ei sitä Roomaakaan rakennettu päivässä, vai miten se nyt oli? Oli kesto nyt sitten 3 tai 6 tuntia, niin ei itseäni ole erityisemmin haitannut. Vain välillä alkaa nyppiä jos kierros kestää liian pitkään, ja omia vuoroja on liian harvassa. Varsinaisesti pelin kokonaiskestolla ei niin ole väliä. Kuitenkin peli on mahdollista pelata myös ripeästi jos niin halutaan, ja tässä pelissä kokemus korostuu huomattavasti, eli kesto lyhenee puoleen ensimmäisestä pelistä tuota pikaa.
Kaiken kaikkiaan pelinä erinomaista tasoa ja seikkailuna sama. Ei missään tapauksessa yhtäkkiä päähänpistona pelattava peli, mutta hintansa väärti kaikin puolin. Ei ole vaihtolistalle päätymässä vielä hetkeen. Ei ainakaan ennen kuin pääsen ensimmäisen kerran pelaamaan sen salamurhakortin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)