Tarkemmat määritykset kisapeleihin

Kilpailun jury/direktoraatti/komissio/järjestelytoimikunta, eli minä, on nyt viisaassa päässään järkeillyt tarkemmat määrittelyt kisapeleille. Antakaa palautetta, jos joku mättää.

Race for the Galaxy

Pelataan pelkkää peruspeliä ilman lisäosien kortteja/goaleja, mitään erikoisuuksia. Pakka ja aloituskädet arvotaan joka pöydässä erikseen.

Dominion

Pelataan Dominion - valtakuntaa, eli peruspeliä ilman lisäosia. Arvotaan toimintakortit kerran ja pelataan joka pöydässä samoilla.

Pitch Car

Pelataan melko lyhyttä rataa 3 kierroksen kilpailu. Lähtöjärjestys ratkaistaan yhden kierroksen henkilökohtaisella aika-ajolla.

Pitishoti on käytössä viimeisellä pelaajalla. Tasapelit mahdollisia, jos ylittää maaliviivan samalla kierroksella kuin edellinen pelaaja.

Aina saa ottaa auton verran irti autosta ja radan laidasta.

Notre Dame

Ei erityissääntöjä.

Puerto Rico

Ei erityissääntöjä.

Alhambra

Aloitusrahoihin annetaan ensin jokaiselle kaksi ykköstä ja sen jälkeen arvotaan loput.

Carcassonne

Pelataan peruspeliä ilman mitään lisäosia.

Farmiliiga 3rd editionin sääntöjen mukaan.

• Jokainen PELTO pisteytetään erikseen.
• Se, jolla on pellolla eniten farmareita voittaa pellon ja saa KOLME pistettä jokaisesta valmiista kaupungista, johon pelto osuu.
  

Tigris & Euphrates Brasiliassa? - Sääntöroplematiikkaa

Brasilian reissulle tuli luonnollisesti mukaan pieni valikoima pelejä, koska tois pual vettä ei lautapelitarjonta suuren suurta ole. Toki jo edellisillä reissuilla on jätetty tänne muutama peli (eläinpyramidi, coloretto, Frank´s Zoo, Thurn und Taxis.

Matkustaessa yksi ratkaiseva tekijä pelin valintaan on koko. Tällä kertaa tein valinnat niin, että otin yhden pelilaatikon (Polarity) ja sulloin sen täyteen pelejä.

Mukaan mahtui:

• Tigris & Euphrates
• Tower of Babel
• Shadow Hunters
• King Lui
• San Juan
• Tichu
• Kadonneet Kaupungit
• Tarot-kortit
• Fairy Tale
• Elephant in porzellanlanden

1. peli-ilta reissulla
Kaatosateessa ei pihallekaan innostanut lähetä, joten kaivettiin peliloota esille. Ensimmäisenä pöydälle pääsi T&E, jossa meikäläinen vanhana konkarina jäi taas muiden jalkoihin. Vaikea sitä on voittaa jos 3 vs 1 muut heittää mun ukot kentältä joka vuorolla =).

Edellisestä pelistä oli jo melkein vuosi, mutta hyvin silti muisti säännöt. Ei olisi kyllä mukana ollutkaan, joten olis voinu jäädä pelaamatta ilman ulkomuistia.

Lopes voitti 9-9-10-14, Mari toinen 5-8-14-17, mä kolmas 5-5-6-9, Medi neljäs 4-8-11-12.

Toisena pelinä pelattiin King Luita eli King´s Breakfastia joka oli pölyttynyt jo 1,5 vuotta pelaamatta. Ilmeisesti 1,5 vuotta pysyy muistissa säännöt, koska nyt joutui turvautumaan BGGn ja Lautapelioppaan ohjeisiin.

Pelattiin peräti 3 rundia putkeen kun tytöt tykkäs. Vanhasta muistista kyllä joka erän vein, mutta toi sääntöjen unohtaminen ihmetyttää kun kumminki 20 kertaa on aiemmin pelattu.

Aloin oikein miettiä, että monenko pelin säännöt sitä muistaa ulkoa? Ja lisäksi, mikä muistamiseen vaikuttaa eniten: lyhyet säännöt, pelattu monta kertaa aikaisemmin, edellisestä pelistä vähän aikaa, intuitiiviset säännöt, hyvä peli, vai joku muu?

Katselin omaa BGG-listaustani, ja väittäisin että ainakin 50 pelin säännöt muistan ulkoa, ehkä jopa 100. Mutta totuus on varmaan toinen, jos ja kun oikeasti alkaa pelata.

Toisvaikutelma Tichusta

Pelaajamäärä 4 (paripeli)
Kesto 1-2 h koko peli, yksi jako 5-15 min.
Arvosana 7/10

Tichu on tutunoloinen, mutta erilainen tikkipeli. Kortteina neljä maata 2-A ja lisäksi erikoiskortteina Mah-jongg eli ykkönen, koira eli vuoronvaihto, feeniks eli eräänlainen jokeri ja lohikäärme eli isoin yksittäinen kortti.

Pelissä jaetaan aluksi 8 korttia (tai kiinalaisten sääntöjen mukaan jokainen ottaa itse 8 korttia) jonka jälkeen pelaaja voi halutessaan huutaa Ison Tichun, eli epäillä voittavansa jaon. Sen jälkeen otetaan vielä 6 korttia lisää ja sen jälkeen voi huutaa Pienen Tichun koska vain ennen kuin pelaa ensimmäisen korttinsa. Kun kaikilla on 14 korttia kädessään, jokainen antaa yhden haluamansa kortin kaikille kolmelle muulle pelaajalle. Tämän jälkeen pelaaja, jolla on Mah-Jongg, aloittaa jaon pelaamalla minkä tahansa sallitun yhdistelmän pöytään.

Sallittuja ovat: yksittäinen kortti, pari, kaksi peräkkäistä paria, enemmän peräkkäisiä pareja, setti, vähintään 5 kortin suora, täyskäsi, pommi (eli neloset tai värisuora) tai koira, jolla vuoro siirtyy omalle parille. Tämän jälkeen seuraavana vuorossa oleva pelaaja pelaa isomman vastaavan yhdistelmän, eli jos pöydässä on kakkospari, siihen voi pelata esim kolmosparin, mutta ei mitään kolmosia tai muuta yhdistelmää. Aina voi myös passata. Kun 3 pelaajaa peräkkäin on passannut, edelliset kortit lyönyt voittaa tikin, ja avaa uuden. Pommin voi pelata koska vain myös toisen pelaajan vuorolla ja sen voittaa vain pommilla, jossa on enemmän kortteja (eli pidemmällä värisuoralla).

Tikkejä pelataan kunnes enää yhdellä pelaajalla on kortteja kädessään. Tämä pelaaja antaa käteensä jääneet kortit vastustajaparille ja voittamansa tikit voittajalle, eli ensimmäisenä korteistaan eroon pääseelle (joka voi olla oma pari tai vastustaja). Tämän jälkeen lasketaan pisteet: kaikki vitoset ovat 5 pistettä, kaikki kympit ja kallet 10 pistettä, lohikäärme 25 ja feeniks -25. Lohikäärmettä on kuitenkin hankala saada, sillä jos voittaa tikin lohikäärmeellä, joutuu antamaan tikin haluamalleen vastapelaajalle. Näin jaossa on aina 100 pistettä. Jos joku on huutanut pienen (100p) tai ison (200p) tichun, katsotaan voittiko huutaja jaon. Epäonnistuessaan pelaajan joukkue menettää saa vastaavan määrän miinuspisteitä.

Jos joukkueen molemmat pelaajat ovat kaksi ensimmäistä jaossa, joukkue saa heti 200 pistettä ja jako päättyy, eikä muita pisteitä lasketa (paitsi Tichu-pisteet). Peliä pelataan 1000 pisteeseen asti.

Jaoissa tuli keskimäärin 100 pisteen luokkaa eroa, joten jakoja tuhannen pisteen peliin sisältyy yleensä aika monta, mutta toisaalta pelin voi voittaa jo parissa kolmessa jaossa maksimipisteillä. Pelin vahvuus tuntuisi olevan ensituntumalla se, että jaot ovat erilaisia, eli jos yrittää pientä tai isoa tichua, niin tosiaankin pelaa eri tavalla kuin silloin, jos yrittää kerätä tavallisia pisteitä jaossa. Tai toisaalta, jos vastajoukkue yrittää Tichua, niin omakin peli muuttuu, eli yritetään tunkata sitä Tichua vaikka silläkin uhalla, että siinä sitten antaa hyviä tikkejä toisille (mikä tietysti voi kostautua pahemman kerran).

Ehdottomasti pelaamisen arvoinen peli, ja omassa listassani ihan korttipelin kärkipäähän hyppäsi heti kun alkoi jotain tajutakin.

Pientä lämmittelyä megamättöä varten..

Perjantaina saatiin pientä esimakua tulevasta peliviikonlopusta. Pelaajiksi saapuivat pitkin iltaa Tarmo, Tapani, Olli, Jarmo, Visa, Petri ja Heikki.

Aluksi yritettiiin ottaa Agricolaa, mutta ei siitä ilman apulappuja tullut mitään, kun ei peli oikein ollut muistissa, eikä sitten oikeastaan kenelläkään ollut mitään halujakaan loppujen lopuksi koittaa opetella jotakin niin paljon muistin varassa. Tuskin siitä mitään olisi tullutkaan. Tulostelin heti lauantaiaamuna ison kasan sääntöjä ja ohjeita englanniksi, joten seuraavalle kerralle koitan ne opetella, jotta oikeasti päästään pelaamaan.

Peliksi vaihtui Tower of Babel, joka on noussut tosi suosituksi porukassa viime aikoina. Peli oli Tarmolle ilmeisesti ensimmäinen oikeilla säännöillä, eikä Ollikaan ollut vielä ainakaan montaa kertaa oikein pelannut? Vai oliko ensimmäinen? Peli oli tyypilliseen tapaan nopeatempoinen ja tasainen, eikä suuria eroja tullut, vaikka vähän eri tatkiikoilla oltiinkiin liikkeellä. Itse keräilin tällä kertaa paljon bonuksia (25) ja kyllä sillä hyvin pärjäsikin. Muistaako kukaan pisteitä edes suurin piirtein?

Tästä pisteiden järkeilystä/myöhemmin vertailusta tuli mieleen sellainen pieni juttu, että ei olisi suuri vaiva heittää joka laatikkoon pieni vihko tai vaikka vain paperinpala, johon kirjoittaa pelaajat ja pisteet ja päivämäärän aina pelin jälkeen. Niitä (voi olla) on kiva katsella jälkeenpäin ja vaikka verrata omaa suoritusta omaan vanhaan.

Muita pelejä illan aikana oli Salamanca (tässä pelissä mukana Tapani, Olli, Heikki, Jarmo ja Petri), jota ei oltu pitkään aikaan pelattu. Tästä johtuen pari sääntöä meni hiukan väärin, vaikka pieni tarkistelu aluksi tehtiinkin. Lisäksi touhu oli äärimmäisen levotonta, joten en oikein tiedä, että saiko kukaan mitään kuvaa pelistä. Heikki vaikutti kyllä pelaavan kunnolla, ja ainoana oikeasti käytti niitä korttien actioneitakin. Muut oikeastaan vain rakensivat ja myivät. Pisteet olivat melko tasaiset. Minä taisin voittaa 1-2 rahalla, ja muut olivat 5-10 rahan sisällä toisistaan. Antaisin kyllä tällä pelille paremmankin ajan pöydällä.

Pelasimme myös kahden pelaajan tiimeillä PitchCaria, siten että joukkueen sijoitukset laskettiin yhteen, ja sillä ratkaistiin voitto. Lisäksi tallin toinen auto sai väistää toista, mikäli siitä oli jotain hyötyä. (Ei ollut montaa kertaa). Ihan kiva kokeilu, mielelläni uudestaankin, vaikka erään raiderin mielestä vähän ehkä vähemmän aikuismaista.

JoukkueTrivial Pursuitin jälkeen Tapani, Visa ja Petri hakkasivat vielä slovenialaista tarottia kolminpelinä 2-3 tuntia. Oli kyllä huomattavasti vaikeampi kolmistaan kuin nelistään. Tai ainakin aika ankara peli, eikä positiivisille pisteille helposti päässyt.

Slovenialaista tarottia kantapään kautta

Strohmannin jälkeen Tapani ja Visa halusivat lisää tarottia, ja mikäs sen parempaa kuin slovenialainen neljällä! Jaakko ja Petri saatiin hullutettu opettelemaan slovenialaista käymällä nopeasti läpi korttien arvojärjestys ja pisteytys, sekä pelaamalla pari-kolme harjoituskierrosta ensin ihan yksinkertaista tikkipeliä ilman sen suurempia pelinhuutoja tai muita ilmoituksia. Joka kierros lisättiin ominaisuuksia peliin, ja varmaan 4. tai 5. kierroksella pelattiin jo ihan kunnon slovenialaista oikealla pistelaskulla. Pisteissä tosin kaikki valuivat koko ajan enemmän ja enemmän pakkaselle, varsinkin kun virheetkin laskettiin heti alusta alkaen (ja niitä tuli). Lisäksi kaikki saivat yhden radlin, eikä sitä kukaan saanut sitten enää pois. Erikoisesti kävi niin, että enemmän kuin joka toinen kerta huudettu kuningas oli leskessä (selitän sääntöjä myöhemmin, Olli!) ja pelinviejä joutui pelaamaan yksin kolmea vastaan. Tämäkin tietysti johti isoihin miinuksiin. Loppupisteissä Jaakko voitti -187 - Petri -367 - Visa -369 - Tapani -418. Ei siis mairittelevaa. Mutta olihan makeaa pelata.

Tiistaina opetettiin Jarmollekin lyhyesti pelin makua. Jaot menivät vähän erikoisesti, kun kaikki pelattiin soolona (kaksi ensimmäistä tahattomasti ja kolmas ihan tarjouksen kautta), eikä pelin olemus kyllä käynyt Jarmolle vielä esille. Ehdottomasti suosittelen kuitenkin Jarmoakin antamaan pelille paremman mahdollisuuden.

Sääntöjä lyhyesti: Korttien arvot ja pistelaskut periaatteessa samat kuin Strohmannissa.

Jakaja jakaa keskelle pöytää 6 korttia "leskeksi" ja sen jälkeen 12 korttia kaikille 6 korttia kerrallaan. Etukäsi tarjoaa peliä ja seuraavat voivat korottaa jos haluavat. Suurimman tarjouksen tehnyt vie peliä. Tavalliset tarjoukset ovat 3, 2 ja 1, jotka tarkoittavat sitä, että pelinviejä vaihtaa leskestä joko 3, 2 tai 1 korttia (loput menevät vastajoukkueelle) ja yrittää korteillaan voittaa vähintään 36 pistettä yhdessä parinsa kanssa (tai yksin). Parin pelinviejä valitsee huutamalla yhden kuninkaan. Pelaaja, jolla tämä kuningas on, on pelinviejän pari. Kuningasta ei saa kuitenkaan paljastaa, ennen kuin se kortteja pelaamalla selviää. Jos huudettu kuningas on leskessä, pelaa pelinviejä yksin kaikkia muita vastaan.

Etukäsi aloittaa ensimmäisen tikin, ja tikin voittanut saa kaikki neljä korttia. Kun joukkueet ovat selvät, yhdistetään joukkueen voittamat kortit. Maantuntopakko ja valttipakko on käytössä, ylimenopakko vain erityspeleissä joissa koitetaan välttää tikkejä.

Perustarjouksien lisäksi on käytössä 3, 2 ja 1 soolona, eli suoraan yksinpelinä muita vastaan. Vieläkin isompia ja arvokkaampia pelejä on, mutta niitä pelataan harvemmin. Lisäksi ennen kierrosta voi ilmoittaa, jos haluaa yrittää voittaa kaikki kuninkaan, trulan, voittaa viimeisen tikin kuninkaalla (kuningas ultimo) tai pagatilla (pagat ultimo) tai valat (kaikki tikit). Näillä voidaan kerätä lisäpisteitä.

Pisteidenlasku: joukkueen voittamista tikeistä lasketaan korttien arvot, mikäli luku ylittää 36, saavat joukkueen molemmat pelaajat pelinviejän tarjoaman pelin arvon (kolmonen on 10p, kakkonen 20p jne.) ja lisäksi pistemääränsä ja 35 erotuksen pyöristettynä lähimpään viiteen. Eli jos pelinviejä tarjoaa kakkosen ja joukkueen korttien arvo on 46, saavat he molemmat 30 pistettä. Pelistä 20p ja erotuksesta 46-35=11 pyöristettynä kymmeneen. Vastajoukkue ei saa mitään. Jos pelinviejän joukkue jää alle 36, saavat he vastaavasti pelin arvon ja erotuksen miinuspisteinä.

Lisäksi pelissä on paljon paljon muitakin keinoja voittaa ja hävitä pisteitä, kuten väärä jako, tai väärin pelattu kortti, tai mondin häviäminen. Näitä ei valtavan usein tule, joten ei niitä välttämättä ulkoa edes tarvitse muistaa. Pitäisikin tehdä seuraavaa peliä varten apulaput pelaajille. Ja seuraavia pelejä todellakin tulee, eikö poijjat?

Saaren Mikon tekemät apulaput: http://www.lautapelaaja.net/korttipelikirja/slovenialainentarok4p.pdf

Strohmann-tarot (tai tarock)

Ostin Saaren Mikolta Tarot-pakan jokunen viikko sitten ja nyt päästiin ensimmäistä kertaa varsinaisesti pelaamaan. Visan kanssa opeteltiin ensin Strohmann- eli olkiukkotarot Mikon Tarotista Texas holdemiin -kirjan ohjeilla. Visa pääsi siinä tutustumaan Tarotkortteihin, ja pistelaskuun. Itse pelikin oli erittäin miellyttävä kaksinpeli, ja nousi ainakin ihan omaksi suosikiksi kaksinkorttipeleistä.

Strohmannia pelataan 54 kortin tarot-pakalla, jossa on tavalliset ranskalaiset maat, 21 tarot-korttia ja narri. Mustissa maissa kortit ovat kunkku-kuningatar-ratsumies-jätkä-kymppi-ysi-kasi-seiska ja punaisissa kunkku-kuningatar-ratsumies-jätkä-ykkönen-kakkonen-kolmonen-nelonen tässä järjestyksessä suurimmasta pienempään. Tarot-kortteja, eli valttia on I-XXI, sekä narri eli skïs. Strohmannia pelataa periaatteessa normaalina tikkipelinä, jossa on sekä maantunto, että valttipakko.

Pelaajille jaetaan 15 korttia. Etukäsi, eli jakajasta seuraava päättää haluaako pelata (hänestä tulee pelinviejä) vai passata. Jos etukäsi pelaa, hän voittaessaan saa kolme pistettä, ja hävitessään antaa jakajalle neljä. Jos etukäsi passaa, voi jakaja viedä peliä tai myös passata. Jos molemmat passaavat pelataan vain yhden pisteen peli. Sen jälkeen kun pelinviejä on päätetty, jaetaan pelaajille vielä 12 korttia neljän kortin nipuissa, joista päällimmäinen pelataan pöytään oikein päin. Nämä ovat pelaajan kolme olkiukkoa. Näistä voidaan kortteja pelata samalla tavalla kuin kädestä. Osa korteista on siis näkyvissä koko pelin ajan. Jos olkiukon päällimmäinen kortti on valtti tai kunkku, se otetaan käteen, ja käännetään seuraava kortti oikein päin.

Peliä pelataan siis tikkinä, jossa yritetään kerätä mahdollisimman paljon arvokkaita kortteja. Lopuksi korttien arvot lasketaan yhteen, ja mikäli pelinviejä on kerännyt yli puolet pakan 70 pisteestä, eli vähintään 36, pitää hän pelin ja saa 3 pistettä. Jos hän ei saa, saa jakaja 4 pistettä. Lisäksi lisäpisteitä saa jos voittaa viimeisen tikin pagatilla eli valttiykkösellä tai pitää jossakin vaiheessa kädessään kaikkia neljää kunkkua tai koko trulaa (eli valtit pagat, mond[XXI] ja skïs).

Korttien pisteet lasketaan näin: pagat, mond, skïs ja kaikki kunkut ovat 5 pistettä, kuningattaret 4, ratsumiehet 3, jätkät 2 ja kaikki muut kortit 1. Kortit lasketaan "tikkeinä" eli kolme kortin nipuissa, joista lopuksi vähennetään 2 pistettä: eli jos nipussa on kunkku, ja vaikka herttakolmonen ja valtti IX, niin siinä (5+1+1)-2=5 pistettä. Eli pisteenlaskussa yhden "arvokortin" kanssa nippuun laitetaan kaksi "tyhjää" korttia ja pisteiksi tulee arvokortin pisteet. Näin niputetaan kaikki ja jos yhteenlaskussa pelinviejä saa vaaditun 36 pistettä, pitää hän pelin ja saa voittopisteet.

Peliä jatketaan kunnes tuntuu siltä, että välillä pitää vähän nukkua syödä, tai tehdä jotain muuta vähemmän tärkeää.

Ensimmäisen pelikerran (noin kymmenen jakoa) voitti Visa ylivoimaisesti. Peli oli erittäin miellyttävä ja mielenkiintoinen ja yllättävän helppo oppia. Helpompi kuin slovenialainen ensimmäisenä tarottina. Tosin senkin oppiminen oli yllättävän helppoa kuten illalla huomasimme. Siitä seuraavassa raportissa.

Esimerkiksi täällä lisää tarkempia tietoja Strohmannin säännöistä: http://www.wareh.org/cards/strohmandeln.html

Krieg und Frieden

Pari peliä tuli tätä pelattua Krieg und Friedeniä viime viikolla, ensin hiukan väärillä säännöillä, ja sitten melko lailla oikeilla säännöillä. Ainakaan ei huomattu, jos väärin pelattiin. Odottelin, että oikein pelattuna peli aukeaisi, ja siitä jäisi hyvä mieli, mutta ei. Tunkki mikä tunkki. Jotenkin pelin on pakko olla rikki, tai sitten ne säännöt, jotka meillä on, ovat väärin. Pelikokemus oli vaan kaikin puolin huono.

Lueskelin sitten Boardgamegeekiä, ja sieltä löytyi player-aidit, joita oli muutettu hieman alkuperäisestä. Toiminnot ovat käytännössä täysin samat, mutta peli muuttuu ainakin paperilla dramaattisesti paremmaksi!

Talvivaiheessa mikään ei muutu.

Kevätvaiheessa pisteytystä on painotettu hiukan. Eli rakentamalla katedraalin palan pisteitä saa 2-2-2-3-3-4 (alkuperäinen 1-1-1-2-2-3), eli viimeisen merkitys on hiukan pienempi. Lisäksi kun voitat privilegen, pisteitä saa 2 (alkuperäisessä 1) jos sen ottaa varannosta, ja yhden jos ottaa toiselta pelaajalta. Lisäksi jos varastat sen toiselta, saa ryöstetty yhden pisteen. Näin privilegeilläkin on enemmän merkitystä pelissä. Tätähän itse asiassa Tarmo ehdotti edellisessä pelissä.

Kesä muuttuu sen verran, että jos pelaaja lahjoo pullolla (eli maljalla) on vastustajan PAKKO pelata kilpi, jos hänellä sellainen on. Tämä antaa pulloille arvon, jota alkuperäisessä vain ei ole ollenkaan.

Syksyssä income-vaiheessa Kingin Bounty eli almut muuttuvat niin, että jos pelaajalla on alle 5 korttia, ja tulo on maksimissaan 2, saa hän bountyn. Alkuperäisessä sai saada vain 1 tulona. Tämä antaa perään jääneelle enemmän mahdollisuuksia. Bounty on edelleen puolet yhden vastustajan korteista (tällä pitää olla vähintään saman verran voittopisteitä kuin varastajalla).

Lisäksi peli ei lopu siihen kun viimeinen pala rakennetaan, vaan kierros pelataan vielä normaalisi loppuun asti, ja viimeisen tulon jälkeen kädessä olevat resurssikortit vaihdetaan voittopisteiksi kierroksen agendakortin kurssien mukaisesti niin että nelosen kortit ovat 1VP, kakkosen ja kolmosen kortit ovat 1/2 pistettä ja ykkösen kortit 0 pistettä. Näin viimeisen kierroksen all-in riehuminen huutokauppaan ei ole ainoa oikea ratkaisu.

Erittäin mielelläni kokeilen näillä sääntömuutoksilla peliä. Perussäännöillä en. Koskaan.

Salamanca

Salamanteri tuli otettua ekan kerran pöydälle. Peli tuli ostettua isommassa diilissä jo monta kuukautta sitten, mutta jostain syystä ei ollut vielä yhdenkään peli-illan ohjelmaan mahtunut.

Sääntöjen lukeminen (huonosti englanniksi käännetystä vihkosesta) kesti melko kauan, ja vasta lopuksi tajuttiin, että kaksinpelivariantti on vielä erilainen. No eipä siitä haittaa ollut, peli oli melko leppoisan nopea, ja miellyttävä kokemus. Richterin asteikolla oli keskiraskas pläjäys.

Pelissä seikkaillaan (ilmeisesti) jossakin Espanjateemassa, mutta temaattiset osat ovat kyllä melko abstraktit. Mekaniikkana on El Grande-tyylinen powercardin valinta alussa, ja sen mukaan vuorojen suorittaminen kolmesta vaihtoehdosta valiten. Vuoroilla sitten asetellaan rakennus, tai maastolaattoja (hiukkasen Haziendatyylisesti) ja rakennuksiin Squireja (ilmeisesti Squire on joku Espanjan historiaan liittyvä puinen erivärinen sylinteri) tai Condeja (tämä on hiukan lattanampi kiekko kuin Squire, mutta varmaan yhtä tärkeä historiallisesti). Kolmantena vaihtoehtona on powercardin toiminnon suorittaminen. Powercardit ovat numeroitu 1-10 ja numeroissa 1-4 ja 6 on joku erikoistoiminto. Vitosen erikoisuutena on, että jos se on pienin pelattu numero, niin siitä tuleekin "suurin" eli sen pelannut aloittaa.

Kun kaikki ovat vuoronsa suorittaneet, käytetty kortti (tai kaksinpelissä käytetyt 2 korttia) annetaan vasemmalla puolella olevalle, joka sitten voi käyttää samaa toimintoa seuraavilla kierroksilla. Omasta mielestäni tosi onnistunut idea.

Rakennuksia on 3 erilaista, ja sen mukaisesti arvot 2,3 ja 4. Squire voidaan pelata vain pelatulle laatalle (Carcassonne-tyyliin) eikä siitä tarvitse maksaa mitään ensimmäisellä kerralla. Squiren voi myydä rakennuksesta milloin vain (paitsi samalla kierroksella kun se on tuotu peliin), ja kaupasta saa rahaa rakennuksen arvon verran, plus siihen liitoksissa olevien samanväristen maastolaattojen verran (Hazienda vink vink). Nämä rahat ovat sitten voittopisteitä.

Joka kierroksella laattakauppaan tulee 4 uutta laattaa ja jos aiempia on vielä jäljellä tulevat ne kaupanpäällisinä seuraavalla kierroksella. Eli jos kaupan kolossa A on jo vanha laatta, saa seuraavalla kierroksella sen ostava 2 laattaa. Peli päättyy sen kierroksen lopussa kun laatat loppuvat varastosta. Pelin voittaa se, kenellä on piilossa eniten rahaa. Eli myydä pitää ennen viimeistä kierrosta, jos meinaa omansa saada pois.

Muuten pisteitä voi kerätä laittamalla Conde toisen pelaajan rakennukseen, jolloin myydessä saa osan. Lisäksi, jos rakennus+maasto ovat yhteensä 7 arvoisia, saa vuoron lopussa 2 rahaa Squiresta ja 1 Condesta (Tigris & Eufrates-tyyliin). Rahaa voi puolestaan kuluttaa siihen, että myy toisesta rakennuksesta Squiren ja asettaa sitten uuteen. Maksua tulee uuden rakennuksen arvon verran. Eli jos kaikki pelaajan 3 Squirea on kentällä, ei ilmaiseksi voi laittaa. Rahat ja kortit pidetään piilossa, ja paljastetaan pelin lopussa.

Ensimmäisen pelin perusteella ihan mukava peli, ei liian hankala, ja toimi kohtuu hyvin kaksinpelinä. Mieli tekee kyllä pelata useammallakin pelaajalla (2-5 toimii). Koitetaan sovittaa jollekkin peli-illalle. Jaa juu, voitin ekan pelin.

Leonardo Da Vinci

Leonardo on aikamme suurimpia neroja. Tai ainakin jonkun ajan. Menneen ajan? Oman aikansa? What ever, nyt on kyse siitä pelistä, lautapelistä. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään säälittävä "Da Vinci -koodi" tyyppinen lälläily, vaan kunnon äksön mättö. Nyt keksitään hidastavia portaita, läpäiseviä seiniä ja vedenalaisia panssarivaunuja. Ja tietysti myös automaattivasara!!!

Peliä pelailtiin joulun tienoilla pari kertaa. Ekalla kertaa mukana Tare, Mari, Tapzu ja Opa. Sääntöjä lueskeltiin ja selviteltiin, tai siis mä yritin selittää muille mitä olin aikasemmin lukenu, peli oli kuitenkin kaikille ensimmäinen.

Kyllä siinä eespäin päästiin, keräiltiin "kunkun feivoreita", lisää äijiä, matskua, labraupgradeja ja vaikka mitä. Tai siis just noita, eikä mitään muuta. Ja sitte keksittiin vähä kaikkee.

Peli sujui ihan rattoisasti (en ees muista kuka voitti, Tare tai Tapzu varmaan, mä kumminki hävisin), eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Ainoa suurempi hämmästelyn aihe oli pari viimeistä kierrosta, ja niissä lähinnä se, että ne tulivat eteen hieman varkain ja uusia keksintöjä ei tullutkaan esiin, koska kukaan ei keksinyt mitään seiska kierroksella. Ainakin itselle jäi tosi hyvä maku pelistä. Tosin kestoa pelillä oli reilusti, en muista tarkkaan kauanko siinä meni, mutta boxin kyljessä mainittu "60-90 min" ei tietenkään toteutunut, taisi mennä tuo "maksimi" aikakin tuplasti.

Toinen koitos oli sitten "mestareiden" ja "oppipoikien" kohtaaminen, kun konkarit Opa ja Tare saivat vastaansa joukon innokkaita noviiseja. Jani, Jamppu ja Ile olivat valmiita astumaan mestarin saappaisiin. Jälleen aloitettiin sääntöjen selostuksella, joka sujui ripeämmin kuin viimeksi.

Peli eteni "reippaasti", Jamppu munas pelinsä ekalla kierroksella (omien sanojensa mukaan), ja varmemmaksi vakuudeksi vielä lisäsi tuskaansa tekemällä pelin kuluessa muutamia taktisia ja strategisia virheitä, joita jopa kömmähdyksiksi voisi kutsua. Keksintöjä kuitenkin taas tehtiin ja huutokauppaa käytiin aika usein. Läheskään kaikkia keksintöjä ei tosin tälläkään kertaa saatu valmiiksi. Tässäkin pelissä loppu yllätti, ainakin osan pelaajista:

"Jaa eikö tässä vaiheessa saa enää noita resursseja."
"No ei saa."
"Just."

Rahaa kuitenkin kerättiin, ja Tare voitti Opan kahdella rahalla. Muut jäivät hieman jälkeen. Jampun loppupelikään ei mennyt nappiin, ja hänellä oli 5.:n kierroksen jälkeen enemmän rahaa kuin lopuksi. Ei kauheen tehokasta toimintaa.

Peli ylitti jälleen kaikki odotukset, nimittäin keston suhteen. Peli kesti yli neljä tuntia!!! Vapise Caylus! Tosin peli ei tuntunut (ainakaan omasta mielestäni) mitenkään pitkältä. Peli etenee kuin juna, ja oma vuoro napsahtaa kohdalla tasaiseen tahtiin. Pelin päättyminen on sinällään hyvin ennakoitavissa, eikä pelin kestoon (kierrosten määrään) voi vaikuttaa (toisin kuin monissa muissa peleissä). Lisäksi lopussa (tai missään vaiheessa) ei ole Caylusmaista megalomaanista järkeily/optimointi -vaihetta.

Kahden pelin jälkeen voi todeta, että kyseessä on kyllä hyvä peli. Innolla odotan seuraavia kertoja. Ja kun kokemusta kertyy, niin peli todennäköisesti hieman nopeutuu, ja samalla radikaalit munaukset vähenevät. Tiukkaa vääntöä lienee siis luvassa.

CMC säännöt!!!

Nyt on pari peliä alla (toinen pelattiin tiistaina ryhmällä Tare, Opa, Jani ja Saq). Ainahan uusia pelejä pelatessa pelataan hieman väärin pari ekaa kertaa, mutta täsä tapauksessa on pelattu paikoin jopa päin helvettiä. Etsiskelin BGG-foorumilta selvennyksiä pariin kohtaan ja huomasin, että joissain kohdissa oli pelattu suorastaan väärin. Räikein moka on tosi raaka (jätetään paras viimeiseksi) ja siitä täytyy antaa pieni nootti ekan pelin sääntöjen lukijalle (No names). Että tarkkuutta vähän.

No ensinnäkin toista peliä varten sääntöjä kerrattaessa ja uusille pelaajille selitettäessä huomattiin kohta, jonka mukaan kunkun raksalta poistetaan kaksi voittopiste laattaa, jos yksikään pelaaja ei rakenna raksalle mitään. Tämä sääntö olisi tietysti muuttanut ekan pelin kulkua hieman, sillä ainakin pari kertaa siinä loppupuoliskolla taisi näin käydä.

Suomenkielisissä säännöissä on virhe Valmisteluissa, eli resursseja tulee aluksi vain 2 ruokaa ja 2 puuta (ei 4 ruokaa kuten säännöt vihjaavat). Rahaa tulee aluksi 4, mutta sen lisäksi heti ensimmäiselläkin kierroksella suoritetaan 1. vaiheen mukainen tulojen kerääminen (samoin kuin Cayluksessa), eli saadaan 2 pätäkkää, jolloin ekalla kierroksella on kokonaista 6 flooraa käytössä.

Pienempiäkin "virheitä" peleissä tehtiin, mutta ei niistä tässä sen enempää, varsinaisesti eivät ole pelin sääntöjä vastaan, pikemminkin täsmennyksiä joihinkin epäselviin kohtiin.

Mutta se räikein: pelin alussa otetaan omasta pakasta 3 korttia käteen!!! Ja kortit saa vieläpä halutessaan vaihtaa kerran. Heti sääntöjen ekalla sivulla pelin valmisteluissa tämä mainitaan. Sääntöjen lukija taisi vielä tässä kohtaa nukkua tai jotain. Vaikuttaa kohtalaisesti pelin kulkuun tämä kohta, vai mitä mieltä...