Kaksinpelejä

Marin kanssa otettu muutamana iltana pieniä headsuppeja. Pöydälle on on noussut tutuista peleistä Isis & Osiris ja Mhing. Uudemmista peleistä Tigris ja Euphrates, Mexica ja Gheos.

Vanhat tutut pitivät pintansa. I&O oli nopea ja tiukka kuten aina (pelattiin pari erää). Mhingistä otettiin semmonen versio, että Mhingiä ei saanut huutaa ennen kuin oli vähintään 8 krediittiä kasassa, millä peliin tuli sopivaa mielenkiintoa, ja pystyi kasaamaan isompaakin kättä vähän pidempään. Pelattiin 4 jakoa, ja krediittejä kerääntyi 8-10 joka kerta. Noilla tuli joka kerta 64 pistettä, joten tasan meni.

Tigris ja Euphrates ja Mexica toimivat molemmat tosi hyvin kahdella, eikä Analysis Paralysiskään vaivaa, kun pelistä tulee huomattavasti nopeampaa kahdella pelaajalla, ja omaa vuoroa pystyy vähän miettimään etukäteenkin. Näissähän on neljällä pelaajalla kummassakin niin paljon mahdollista tapahtua omien vuorojen välissä, ettei omaa vuoroa kovin tarkasti voi järkeillä valmiiksi. Molemmat menevät alle tuntiin kahdestaan.

Gheos oli mukava yllätys, vaikkei siitä ihan hirveästi vielä mielipidettä voi sanoa, koska ensimmäinen peli meni vähän ohi sääntöjä lukiessa ja ihmetellessä. Tosiaan Taren mainitsemaa Carcassonemaisuutta pelissä on jonkun verran, mutta vain jonkun verran, mekaniikat ovat tosi erilaisia kuitenkin, sillä omia ukkoja ei varsinaisesti laiteta ollenkaan kentälle, ja kaikki pelaavat periaatteessa kaikilla nappuloilla. Aika mielenkiintoinen tuttavuus. Varmasti toimii useammallakin pelaajalla.

Viikonlopun pelisessio

Kokoonnuttiin ottamaan tuntumaa Tigris & Euphratekseen nelinpelinä. Paikalla Tare, Opa, Mari ja allekirjoittanut.

Ensimmäisen pelin alku tietysti otti aikansa sääntöjä lueskellessa ja erilaisia pinoja nappuiloista kasaillessa (siinä kohtaa missä olis pitäny kuunnella niitä sääntöjä.) Peli pääsi suht nopeasti ja kivasti vauhtiin, eikä mitään katastrofaalisia sääntöongelmia ilmennyt, mitä nyt kertailtiin kaikenlaista moneen kertaan. Tare alotti vahvasti sinisellä ryhmällä, ja muut tasaisemmin joka puolella. Olli oli koko ajan aika aggressiivinen ja keräilikin laatikoita selvästi enemmän kuin muut erilaisilla konflikteilla. Monumenttejakin pystytettiin, mutta niistä ei aivan hirveästi pisteitä lopulta kerätty, koska ne jäivät vähän omilleen ei kenenkään maalle.

Tämän pelin perusteella ei osannut sanoa juuri mitään erilaisten taktiikoiden eduista tai haitoista. Oikeastaan vain sen huomasin omalta kohdalta, että jos ajautuu siihen tilanteeseen, että omat johtajat lentelevät laudalta koko ajan, oikeastaan ainoa keino päästä kehiin mukaan on koittaa rakentaa uutta imperiumia johonkin vähemmän hyödylliseen kuningaskuntaan, ja etsiä stäbinpaikkoja, jos sellaisi ilmaantuu.

Olli oli loppujen lopuksi melko ylivoimainen sekä heikoimman osionsa pisteissä, että etenkin kaikkien laatikoiden yhteissummassa (millä tietenkään ei ole mitään todellista merkitystä). Muuten pisteet jakautuivat aika tasaisesti, ja kaikki onnistuivat ainakin jossain määrin hyvin keräilemään kaikkia värejä. Olikohan voittopistemäärä nyt sitten 6?

Ensimmäinen peli oli kohtuullisen pitkä, ehkä 3 tuntia, mutta ei silti mikään megamättö. Uskoisin, että kun peliä oppii hiukan enemmän, peli tuosta nopeutuu.


Pelin lomassa otettiin myös erä San Juania, jossa taisin tehdä ainakin omat ennätyspisteeni 56, ja otin kohtuu selvän voiton. Lähdin library+kuarritaktiikalla liikkeelle, ja keräsin ison kasan violetteja rakennuksia ja bonuksia.

Illan lopuksi otettiin vielä China Moon pöydälle. Aluksi näytti, että peli on ihan lasten peli ja ihmeteltiin miksi laatikossa luki +12v. No eipä peli lopultakaan mikään valtavan monimutkainen ollut, mutta ei sitä varmaan kovin järkevästi kovin nuoret pelaa, koska kyllähän siinä järkeilläkin voi. Toisaalta pelissä on melko vaikeaa kehitellä strategiaa seuraaville omille vuoroille, ja samalla omalla vuorolla optimointi on suhteellisen helppoa. Peli on ihan kiva kevyt peli, mutta ainakin ekalla kerralla kevyeksi välipeliksi oli liian pitkä. En tiedä miten eri pelaajamäärä vaikuttaa. Ei mikään järisyttävä kokemus. Parasta oli kumminki kumisammakot. Ehkä maailman parhaita nappuloita. Parhaita. Ja T&E:n puukuutiot on erikoisen kokoisia. Eikö?

Päivityksiä

Muutama sessio jäänyt päivittämättä. Viime viikonloppuna tuli useampi peli otettua.

Ensimmäisenä pelattiin (eiköhän se ollut perjantai-iltana) Alhambran puutarhat. Pelissä mukana Mari, Olli ja Tare itseni lisäksi. Peli eteni taisaisesti, eikä yllätyksiä juuri tullut. Tarella oli vaikeuksia laattavalikoiman kanssa, ja minä tein yhden tosi typerän siirron. Olli veti tasaisesti koko pelin muita edellä, ja onnistuikin pitämään johdon loppuun asti. Viimeisellä kierroksella Tarmo otti hyvällä siirrolla kakkossijan yhden pisteen erolla sekä Mariin, että itseeni.

Seuraavana pelinä pelattiin ensimmäistä kertaa Krieg und Frieden. Sääntöjen selvittelyssä meni tosi kauan aikaa vaikka peli lopulta olikin tosi yksinkertainen. Silti onnituimme pelaamaan yhden ratkaisevan kohdan väärin, mikä vääristi peliä ja ehkä tuloksiakin. Suurin syy tosin oli se, että pelissä oli kahdet eri säännöt, joista toisessa oli epäselvät tekstit, joten ymmärsimme yhden kohdan väärin. Peli eteni kohtuu hitaasti, ja kesti tosi kauan varsinkin sääntöjen tankkaamisen takia. Uskoisin, että varmaan putoaa kesto noin 2-3 tuntiin toisella pelikerralla. Lisäksi olimme kaikki sitä mieltä, että on melko varmasti parempi peli neljällä pelaajalla.

Pelissä oli useampia kiinnostavia mekaniikkoja ja kivoja yksityiskohtia, jotka osittain ovat tuttuja muista peleistä. Tosin missään muussa meidän peleistä ei taideta tarjota kilville pulloa?
Europeleille tyypilliseen tapaan ratkaisu tapahtuu viimeisen parin kierroksen aikana, joilla jaetaan enemmän pisteitä. Loppupisteitä en muista, mutta Tarmo taisi viedä voiton about 13-10-9 tai jotain sinnepäin.

Perään otettiin vielä törkyjatsi viidellä nopalla, jossa oli veti 4 jatsia ja bonukset jokaisesta kategoriasta. Silti onnistuin melkein maagisesti voittamaan pelin pienellä erolla, koska itsellenikin pisteitä napsui koko ajan, ja noppa kävi. Pisteet olivat ennätyskorkealla, jos oikein muistan niin noin 915-890-830 tms. Tarmo siis kolmas. Nopat eivät Tarmon kanssa tehneet yhteistyötä, ja varsinkaan kaivattuja kolmosia ei näkynyt varmaan kymmeneen kierrokseen.

Sunnuntaina kävi isukki perheineen Tampereella, joten lautapelejähän siinä tuli tietysti pelattua. Pöydälle nousivat Fairy Tale, Aavikon Karavaanit ja Karibik. Meikäläinen taisi ottaa voiton kaikissa, tai ainakin kahdessa. Suht tiukkoja pelejä. Oli mukava pelata välillä "ei-pelaajienkin" kanssa, ja seurata kuinka heistä jo melkein tuli pelaajia, koska viimeiset siirrot ottivat heiltäkin jo pitkään kun optimoitiin viimeisiä pisteitä =)

Mexica testiin

Tare ja Opa ajeli Haukkamäenkadulle lauantaina testaamaan Mexicaa. Pelissä pelataan intiaaneja jossakin väli-Amerikan sademetsän uumenissa. Pelilauta on ruudutettu kartta saarella, jota ympyröi järvi. Saarella on intiaanien pyhä paikka (jonka ympäriltä pelinappulat, eli Mexicat aloittavat). Sen ympärille, ja muuallekin saarelle on tarkoitus laajentaa intiaanikaupunki rakentelemalla alueita ja niihin erikokoisia pyramideja. Pisteitä lasketaan perustetuista alueista ja niille rakennetuista taloista kerran puolivälissä ja toisen kerran lopussa.

Pelissä oli ihan mielenkiintoinen mekaniikka eli 6 toimintapistettä per vuoro, joita sitten pystyi käyttämään eri juttuihin. Tästä tietysti seurasi se, että vuorot olivat suth pitkiä, mutta toisaalta vuoroja ei niin valtavasti tullut. Pelin kesti about 2 tuntia (oikeesti varmaan melkein kolme kun välillä haettiin pizzat naapurin kekeäijiltä). Pisteissä ei todellakaan tullu suurta eroa, vaan kaikki olivat tosi lähellä toisiaan (jos ei oteta lukuun sitä, että olisin porsaanreiällä voittanut pelin ihan törkeesti). Kukaan ei nimittäin muistanut ekalla kerralla että pelin lopussa pisteytetään myös vapaa alue, jolle ei ole perustettu yhtään kaupunginosaa. Olisi yhden talon rakentamisella saanut siitä semmosen 12 pistettä enemmän, mutta reilulla pelillä voitin pelin yhdellä vaivaisella pisteellä. Seuraavalla kerralla varmaan muistetaan tuokin ja pelin lopun luonne muuttuu selvästi.

Kaiken kaikkiaan porukasta huokui ihan mukavanlainen kiinnostus peliin, eikä sitä varsinaisesti tyrmätty. Mari tosin oli vähän tylsistynyt välillä kun kierros kesti suht pitkään. Ei siinä silti mitään megapitkiä vuoroja tullut, mutta melkein jokainen pelivuoro kesti varmaan 1-5 minsaa, eli supernopeita vuoroja ei juuri tullut. Mitään lopullista tuomiota mistään osa-alueesta en osaa sanoa ekan pelin jälkeen. Valitettavasti pisteitä en muista, joku muu saattoi painaa mieleen?

Toisena pelinä pelasimme Alhambran, mutta välissä hakkailimme nopeasti San Juanin, joka meni suht rutiinilla läpi, ja minä otin (kai) voiton monella bonusrakennuksella. Tarea ja Ollia ei pelastanu eder puarhaustaktiikka.

Alhambrassa kävi niin, että eka pisteytys tuli melkein heti ja siinä ei juuri pojoja jaettu. Tare tosin ehti käyttää alkurahaarvonnassa saamaansa etua hyväksi ja oli iivenmanipisneksessä vahvoilla. Tare sai siis vissiin 6 tai 7 rahalappua alussa ja juhli niillä tovin. Keskivaihe taas kesti lähes maksimiajan. Itse asiassa oli vain noin 10 rakennusta jäljellä kun toinen pisteytys tapahtui. Siinä eroja ei vielä valtavasti tullut. Tare kyllä piti johdon, mutta eroa ei meikäläiseen ollut kuin reilut 10 pistettä. Lopussa sitten Olli ei saanut yhtään, Mari ja saatiin yhdet palat lisää, ja Tare taisi saada vielä 7 palaa, ja vielä lähes täydellisesti sai 4 enemmistöä väreistä. Tarmon pisteet kohosivat ennätyskorkeiksi. 157 neljän pelaajan pelissä on luultavasti törkein ikinä. Mullekin tuli ihan kivat pisteet (joku 120) ja Mari ja Olli noin 100. Alhambraan kaipailtiin lisäosia. Pitääpä koittaa kaivella joskus jostain.

Paluu nuoruuteen

Ei tää viesti oikeen tälle palstalle varsinaisesti kuulu, mutta pakko johonki avautua. Pelasin tänään kaks legendaa läpi - Defender of The Crown ja Moonstone. Oli hienoo, ku moonstonekaan ei tiltannu just ennen loparia. =) On noissa vanhoissa Amiga-peleissä vaan jotain äärimmäisen hohdokasta ja nostalgista.

DoTC oli just niin hyvä, mitä muistelinkin. Pelissä on vaan liian helppo taktiikka, ku pelaa Wolfric The Wildilla. Tyyppi voittaa 95% varmuudella aina turnajaiset, joten maata on liian helppo hankkia ja näin ollen armeijaa suurentaa. Haastetta saa sitten jo reilusti lisää, kun pelaa jollain muulla hahmolla.

Moonstone vaikutti aluks hiukan haastavalta, mutta ku pääsi jyvälle taistelumekaniikasta ja muisti taktiikat eri vihulaisia vastaan, ni alko homma luistaa. Lopullinen käännekohta tapahtu, ku niittasin loharin.("Oh, the dragon's balls were blazing as I stepped into his cave...") Sillä oli siipiensä suojissa sellanen arsenaali kamaa, että loppupelin ajan sai huoletta mennä pää leveenä ja ruiskia ilman suurempaa varovaisuutta. Loparikin oli sitten ihan paperia - tai oikeestaan mä olin teräsbetonia! Ihmettelin tovin, että miten peli päättyy, mutta selvishän sekin lopulta. Ei riittäny, että niittas pääpahiksen, piti vielä käydä kukistamas kaikki pikkumonsteritkin. Kun koko kartta oli "putsattu" - oli aika mennä kuukiven puolikkaan kanssa Stonehengeen, jossa druidit taikavoimin teki sankarista jonku yliluonnollisen superjannun. Vähä siistii!

Kannattaa muuten asentaa DosBox, jos aikoo pelailla noita vanhoja legendoja. Ihan huippu softa, kaikki pelit toimii. Voi pelata ikkunas tai koko ruudus ja pelin nopeutta pystyy säätään helposti. Seuraavan pelin kimppuun sitte vaan...

Voi Caylus!

Välillä tekee mieli käyttää tota ihan voimasanana, on se vaan niin armoton peli. Ei kyllä anna juuri anteeksi virheitä, ja pirun hyvin mennyt peli voi mennä puihin yhdellä kierroksella.

Torstaina kokoonnuttiin Taren kämpille Caylusmättö mielessä. Ilta aloteltiin kuitenkin San Juanilla pelaajia odotellessa. Pelissä mukana Tare, Mari, Saku ja Tapani. Peli pelattiin osittain pikapelinä (ehkä noin 25 minsaa), mutta koska peli oli jo suht tuttu niin ei se ratkaisuihin päässyt vaikuttamaan. Tarmo juhli taas Poor Housetaktiikalla, ja tällä kertaa ehkä hiukan erikoisemmin keräsi kovat pisteet lopussa monumentteja rakentamalla. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että kaveri rakentelee palatseja ja vetää köyhäintalosta säälirahoja =P Muidenkin pisteet menivät ihan mukiin, mutta kohtuu ylivoimaisesti Tare kuitenkin voitti (taisi olla 6 pistettä eroa seuraavaan.)

Mari lähti tässä välissä koulun penkille ja vaihtopenkiltä pelikamppeet vetivät päällensä Opa ja Jani, ja Caylus pääsi vauhtiin. Tällä kertaa peli oikeasti pääsi vauhtiin, eikä pitkiä vuoroja oikeastaan tullut ollenkaan koko pelissä. Ehkä 5 minuuttia oli pisin. Kierroksia tosin tuli melko paljon, ja välissä tilaltiin pizzat ja pelattiin jopa yksi peli Fairy Talea, joten yhteensä peli kuitenkin kesti lähes 4 tuntia.

Peli alkoi perinteisesti, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä nähty. Jani ja Saku odotusten mukaan kiusasivat muita sen minkä kerkesivät, mutta mitään valtavaa tuhoa ei niistä aiheutunut. Puolivälin paikkeilla pääsin itse rokottamaan yhden kovan kierroksen, jonka avulla pysyin kärjen matkassa, ja olin korkealla kuninkaan suosiolistoilla. Saku pelasin kaikinpuolin tasaisesti ja oli myös kärkipääsä koko ajan. Jani rykäisi ison hyppäyksen toiseksi viimeisellä kierroksella rakentamalla 5! taloa kerralla kunkulle, ja sillä petasi jo meikäläisen pelin tuhon viimeisellä kierroksella. Itse varmistelin hyvät paikat viimeiselle kierrokselle, tarpeeksi rahaa, mahdollisuudne kahteen kultaan, ja laatikot mihin tahansa rakennukseen loppujärjestelyissä. Kävi vaan niin, että millään en saanut enää rakennettua yhtään rakennusta, eikä kuninkaan määräystäkään enää tullut. Ja tällä kertaa muutkaan eivät antaneet vapaa pysäköintiä tai muuta takaporttia, vaan kaikki porsaanreiät tukittiin, joten lopetin sitten pelin kierrosta aiemmin, kuin oli tarkoitus tuuppaamalla viskaalia eteenpäin.

Muutkaan eivät loppupisteytyksessä varsinaisesti hirveästi juhlineet Tarmon lisäksi. Tarmo pääsi rakentamaan ison möhkäleen, ja muutkin hiukan pienempiä, mutta meikäläinen vain keräsi miinuksen kunkun raksalta, joten humahdin kärjestä kolmanneksi tai neljänneksi. Tarmon voitto oli suht reilu n. 10 pistettä, Saku toinen ja loput olivat kohtuullisen tasaisesti noin 10 pisteen sisällä. Tämä peli taas näytti sen, että virheet maksavat paljon pelissä, ja mitä myöhemmin virheen tekee, sitä enemmän se maksaa. Itsekin olisin vielä pelastanut paljon, jos olisin rynninyt kunkun raksalle viimeisen kierroksen ensimmäisellä toiminnolla, mutta ei sekään voittoon olisi riittänyt todennäköisesti. Olisi kuitenkin pitänyt vielä oven auki.

Kuten mainittua, pelin keskellä Saku, Tare ja minä pelasimme myös erän Fairy Talea kun muut hakivat ruokia. Pelasimme 5 kierroksen pelin, ja Tarmo veti siinä hattutempun, eli voiton illan kaikissa peleissä. Siinäkin kohtalaisen selvällä erolla, ja vielä melko hyvillä pisteillä.

edit: pisteet ja alustava voitonjako

Tare: 77
Saku: 67
Tapani: 56
Olli: 55
Jani: 51

Torstain pelit

Torstaina taas Haukkamäenkadulla. Peleissä mukana Tare, Raideri, Saku, Mari ja allekirjoittanut.

Ensimmäisenä pelinä San Juan (jyrää muuten). Peli oli suht tiukkaa joka suunnalla, ja eri taktiikoilla keräiltiin melko lailla mukavan tasaisesti pisteitä. Ihan valtavia eroja ei saatu, mutta edelleen Poor House ja Library olivat kovassa huudossa, ja bonustaloilla tehtiin viimeiset ratkaisut.
Fairy Talea kokeiltiin viisinpelinä ensimmäistä kertaa, ja siinä pisteet nousivat ihan ennätystasolle yli 60 pojoon. Tätä jaksaa edelleen hakata, ei ole vielä tylsistynyt.

Illan uutuutena otettiin pöydälle Munchkin. Sääntöjen lukeminen, ja uusien korttien kääntäminen luonnollisesti venyttivät pelin vähän liian pitkäksi, ja samalla pitkäveteiseksikin. Vasta loppuvaiheessa alettiin kunnolla tajuta missä pelissä mennään ja pelin tarkoituksena ollut hauskuus ja ilkeys alkoivat näkyä pöydällä. Uskoisin, että tästä ihan kiva peli saadaan aikaiseksi sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ihan hauskoja ideoita ja mekaniikkoja. Backstabbi oli pirullinen ominaisuus, ja varsinkin Sakulla tuntu aina olevan jotain kiusaa joka tilanteeseen. Kuoleminen oli tehty ihan mukavasti, eli peli ei loppunut, ja mukaan pääsi melkein heti, vaikka joku kasvi olis päässyt yllättämään. Tähänkin voisi harkita jonkinlaista draftia alkuun Fairy Tale tyyliin?


Lisäksi pöydälle nousi vielä Isis & Osiris, jota pelattiin parikin erää. Pelit vaihtelivat, eikä tietenkään pisteitä juuri kerätty. Saku pärjäsi yllättävän hyvin, vaikka ei juuri omia nappejaan kentälle heitellyt. Erikoinen taktiikka sekin.

Tällä kertaa saatiin pelit pakettiin jo suht aikaisin, tosin kuulin, että meni vielä Yatzeeksi joillakin yötä myöten.....?