Race for the Galaxy - maailman paras peli?

Alan olla vakavasti sitä mieltä, että Reissi on paras peli mihin olen näppini polttanut. Tähän mennessä on tullut haikkailtua ~20 kaksinpeliä ja muutaman kerran kolmella tai neljällä pelaajalla, ja peli sen kuin paranee paranemistaan. Nälkä kasvaa syödessä (jotain mistä ei lähde nälkä vähääkään), vai kuinka se nyt menikään? En silti menis syömään tommosia kortteja, kumminki jotain LSDtä seassa.

Race for the Galaxy on lyhyesti selitettynä San Juan potenssiin (vapaavalintainen luku riippuen siitä kuinka hyvänä huania pitää). Rooleja enemmän ja parempia, kortteja enemmän ja parempia, tapahtumaa enemmän ja parempia. Kesto riippu paljon pelaajista, ja nopeutuu luonnollisen logaritmin mukaan pelikertojen mukaan tiettyyn rajaan asti.

Ehkä ainut miinus mitä tähän mennessä on ilmennyt pelistä on se, että täytyy välillä nukkua. Tai otettiin me vissiin Jarmon kans ihan unessa pari peliä keskellä yötä yks päivä.

Vakavasti peli on vakuuttavin ilmestys tällä puolen Epsilon Eridanin, mutta ei parhaallakaan San Juan kokemuksella aivan helppo lähestyttävä. Ensimmäiset 2-3 peliä menee pelaajalta kuin pelaajalta ohi poimuajon nopeudella valovuoden päästä. Ja jos edes yrittää omaksua kaikki toiminnot, ikonit ja kortit ensimmäisellä kerralla, saa parran ajaa pari kertaa välillä. Toisaalta peli on nopeasti ohi joka tapauksessa, ja revanssin saa heti. Ei ole tainnut kertaakaan itselläni kolmea varttia peliin mennä. Kaksinpelit aina alle puoleen tuntiin.

Reissi on nyt noussut sijalle 20 Geekissä, enkä yhtään epäile etteikö raapisi vielä (reilusti) ylemmäs. Omassa hyllyssä (tai oikeastaan pöydällä) pysyy kunniapaikalla varmasti pitkään. Omassa pelityypissään ylivoimainen kuningas!

Korttipelit kyselty jo kauan sitten, uutta kyselyä pukkaa

Jaahas, korttipelikyselyn (sillion joskus) vei odotetusti, ja ansaitusti San Juan, toiseksi kiri Fairy Tale, ja muille vain hajaääniä.

Uutta pollia pukkaa, ja siihen nostetaankin aiheeksi ns. Uudet pelit. Eli loppuvuodesta 2007 ja alkuvuodesta 2008 linjoille ilmaantuneet. Ääniä voi antaa useammankin, ja tähän viestiin voi kommentoida valintojaan jos mieli tekee. Ja tietysti äänestää jotain peliä, mikä ei ole mahtunut ehdokkaiden joukkoon (tai vaan unohtunut).

Tahko vs. San Juan

Tahkolle lähti mukaan San Juan ja Caylus Magna Carta. Leonardokin oli hilkulla, mutta välttyi niukasti hukkareissulta tilanpuutteen vuoksi. Ja olihan se selvää, että CMC:kin on turhan raaka peli tommoseen reissuun, mutta mitäs pienistä.

Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.

Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...

Thurn und Taxis in Brazil, with my parents

Today, after 27h traveling home, after talking for hours with my parents, and after taking a nap, I finally introduced "lautapeli" to them. My mother really liked the game, she was all the time trying to cheat by jumping someone's turn... Do you know anyone doing the same thing? hehehe

My father, after the first mistake, completely gave up on the game. He did not have the patience to follow all the rules explanation in the beginning, and after 25min he started calling friends, doing other things... Our hero was Lopes, my good friend that arrived in the middle of the game and took dad's place.

Mom won the game, winning me by 2 points!
It was fun, but now we know, that we won't be able to play boardgames with dad when they come to Finland in the summer. With mom and Lopes, sure. And Lopes really liked the graphics of Thurn und Taxis.

So that's my news from Brazil... Other then that, today was rainy and we did not do much. The weather forecast for the following is rain... Hopefully there will be one or 2 sunny days before I go back to Finland

Beijos!
Mari

Kahden vaiheilla - Polarity

Polarity kopahti pukin kontista, ja on noussut pöydälle kymmenkunta kertaa. Jännä peli, jossa siis asetellaan magneettisia othellonappuloita leijumaan toisten omien nappuloiden tai nappulatornien varaan. Välillä pelissä on ihan pihalla, eikä tiedä onko jotkut siirrot yleensä mitenkään mahdollisia. Voiko neljän korkuiseen torniin mitenkään saada kaveria viereen, voiko yhden pohjanapin ympärille laittaa kolmea tai jopa neljää leijujaa?

Ensimmäisten pelien aikana ei ole oikein saanut otetta koko pelistä. Itse tapahtuma on ihan jännä ja vähän zen, mutta pelinä Polarity on ainakin vielä vähän harmaa. Ei oikein tiedä, että tykkääkö vai eikö. Pelit ovat välillä tosi tasaisia, mutta sitten tuntuu, että jos toinen kerran tyrii, niin siitä ei enää nouse mitenkään. Luultavasti kyse on enemmän kokemuksen puutteesta. Mietin, että tätä voisi ehkä tasoittaa sillä, että saisi pelin aikana esimerkiksi kerran laittaa vielä uuden pohjanappulan, tai aloittaa 6-7 pohjanappulalla.

Peli on joka tapauksessa melko nopea ja köykäinen, joten harjoiteltuakin varmaan tulee, ehkä sitten 20-30 pelin jälkeen voi jo jotain "osatakin". Nyt menee peli vielä siihen, että edes saa niitä palikoita edes johonkin. Ei pysty strategiaa edes ajattelemaan.

Kaksin aina kaunihimpi...ja lyhyestä virsi hhelevetirruma

Piitkästä aikaa otettiin erä Puerto Ricoa - nyt virallisella kaksinpelivariantilla. Kaksinpeli ei varsinaisesti kylläkään eroa normaalipelistä yhtään mitenkään, alkusetuppi vaan on erilainen. Ja tietysti molemmat pelaajat pelaavat 2 roolia kierroksella. Virallisessa variantissa ehdotetaan kyllä pelattavan 3 roolia per kierros, mutta BGGssä suurin osa tuntui tukevan kahden roolin tyyliä. Tämä tietysti tuo hiukan lisää rahaa peliin, kun (jos muistatte vielä), niin käyttämättömiä rooleja tuetaan yhdellä valuutalla kierroksen alussa.

Tohon liittyen, ite en muistanu juuri ollenkaan millanen peli PR on - aattelin, että se on vaan Juani tylsempänä. Mitä vielä! Sehän on aivan saakelin hyvä peli, enkä tajua yhtään miksi se on unohdettu kaapin pohjalle vuodeksi. Muistelen, että se kesti tosi kauan silloin kun sitä viimeksi pelailtiin, mutta taidettiin vähän olla alottelijoita kaikki sekä PRn parissa, että yleensä lautapelaajina. Eihän se todellakaan ole sieltä raskaimmasta päästä, vaan kyllä jos eilen meni Leo jo reiluun 2,5 tuntiin, niin ei Puertoon kyllä sen enempää voi mitenkään mennä. Marin kanssa kaksinpelinä meni ehkä 1,5 tuntia, ja siitä leijonanosa siihen, että Marin tavaili suomenkielisiä rakennusten nimiä.

Ehdottomasti nousi taas suosikkilistalle, ja korkeelle siellä. Tätä haluu lisää....lisää....

Erä Da Vincia

Tiistaina oli taas aika heijastavien ikkunoiden ja lentolaitteiden. Pelaamassa Jani, Saku, Tare ja Opa. Sakulle peli oli ensimmäinen, joten sessio alkoi taas kerran sääntöjen läpikäymisellä. Osin tästä syystä peli oli taas massiivinen kestoltaan, eli lähemmäs neljä tuntia kaikenkaikkiaan.

Alkustrategioita nähtiin useita eri tyyppisiä. Kaikki tietty otti matskua ekaks, mutta muuten oli variaatiota yllin kyllin. Jani teki perus upgrade-robo -startin, Olli sooloili ottamalla rahan ja äijän, Saku otti ison labran ja päivitti sen, ja Tare otti rahaa ja ison labran.

Peli eteni suht normaalisti. Osa keskittyi heti aluks vähän isompiin keksintöihin, toiset keräs pieniä hikikuppapaskoja (tai ainakin Opa keräs), verstaalla ja akatemias oli totutusti kuhinaa, joskus jopa överiksi asti. Leonardovuoro kiersi tässä pelissä selvästi enemmän kuin aikaisemmissa, eli sen merkitys alkoi jo tulla pelaajille selväksi. On se vaan kova jätkä.

Pelin aikana tuntui puolivälin paikkella siltä, että Jani dominoi koko palettia. Janille tuli yks supervuoro, kun se sai kymmenellä rahalla kaks robottia ja kolme ukkoa. Muutenkin tuntui Janilla olevan koko ajan "pullat uunissa". Kutos kierroksella Jani kävi vielä räpläämässä pakkaa, jolloin näytti jo tosi vahvalta. Seiska kierroksella sitten hamuttiin resursseja mahdollisimman paljon, ehkä jopa liiaksi, tai ainakin liian kalliilla. Ehkä Janin peli siinä hieman kärsi. Tare kävi vielä räpläämässä pakkaa seiskakierroksen päätteeksi.

Kun sitten parit kehityskierrokset oli takana, alettiin perkaamaan pisteitä. Janilla 31, Opalla 32, Tarella 39 ja Sakulla huikeat 54. Siinä sitten pähkäiltiin, että millä vitulla. Mutta kyllä Sakulla vaan oli hallussaan niin raakasti keksintöjä, ja tietysti oli keksinyt muitakin, että ei se sitten mikään yllätys pitänyt olla. Janin romahtaminen hyvältä näyttävästä tilanteesta oli hieman yllätys. Siinä kostautui ehkä yltiöpäinen resurssienhaalinta. Täytyy muistaa, että käteen jäävään resurssiin satsatut rahat ovat menetettyjä voittopisteitä lopuksi. Eli malttia vaaditaan.

Siinä kun sitten vielä pohdittiin Leonardoa yleisesti, niin edelleen vakuuttuneempia oltiin, että kyllä on huippu peli. Minkään näköistä peliä heikentävää kaavamaisuutta ei ole edelleenkään huomattavissa. Koska peli on aika vahvasti interaktiivinen, pitää omaa strategiaa (jos sellaista edes on) ja taktiikkaa säätää koko ajan tilanteiden mukaan. Loppupeliä hieman kritisoitiin, että voisiko siihen kehittää jotain muutosta (esim uudet keksinnöt 9 kierroksellakin, tai resurssien keräämisen jatkaminen 8 kierroksella), mutta originaalisäännöillä varmasti vielä jatketaan ainakin muutama peli, ennen kuin variantteja tosissaan harkitaan.