Caylus isolla K:lla

Sunnuntai 30.03.2008

Oli taas aika kaivaa Caylus hyllynpohjalta ja koittaa miltä se maistuu. Pelaamassa tuttu kolmikko Tare, Jani ja Opa, eli luvassa oli usean tunnin megalomaaninen mättö.

Ja sitä se tosiaan oli. Peli kesti kaikkiaan noin kuusi tuntia, toki siinä oli runsaasti häiriötekijöitä mukana. Janilla oli töistä 'on call' -touhut päällänsä, ja se soitteli joka välis Intiaan ja Sepolle ja Markulla ja Sirpalla ja ketä meitä yli oli. Siä oli joku Itäsuomen K-kauppias (isolla K:lla) tilannu 9 miljoonaa litraa riisiiä, ni oli järjestelmät vähä sekasin. Pahimmillaan peliin tuli yli tunnin tauko, ja pienempiä keskeytyksiä oli yhtämittaan. Lisäksi pelin 'flow' tästä kaikesta kärsi, joten mittaa pelille kertyi. Toki muutama caylusmainen supermietiskelyvuoro mahtui joukkoon peliä viivyttämään.

No takaisin peliin. Tarmo pääsi alottamaan pelin, ja tällä kertaa aloitusvuoro olikin tärkeä. Tare ounas kunkun raksan pari ekaa kierrosta ja sai siinä mielessä lentävän lähdön. Tosin Tare myös tyri totaalisesti (omien sanojensa mukaan) heti ekalla kiekalla, ja oli melkein valmis heittämään rukkaset tiskiin. Ei heittänyt kumminkaan.

Jani ja Tare lähtivät peinteisin menoin alimmalle feivoririville, mutta Opa repäisi ja valitsi ylimmän, eli pisterivin. Siinä sitä oli ihmettelmistä. Peli eteni tasaisesti, kunnes Opan pisterivi rupesi poikimaan hedelmää. Opa oli pienessä johdossa pitkän aikaa, Tare pysyi kuitenkin kannoilla Janin hieman jääden porukasta. Jani kuitenkin nappasi eron kiinni ja kiri keulille rakennettuaan megalinnan (25 pinnaa). Opa jatkoi pistetehtailuaan ja meni uudelleen johtoon repien jälleen hienoisen eron. Jo tässä vaiheessa oli kuitenkin melko selvää, kun pari kierrosta oli jäljellä, että ei taida Opan pisteet riitää, kun muilla oli vielä isoja linnoja tulossa. Jani ja Tare saivat lopulta molemmat kaksi isoa möhköä, ja Tare napsi lisäksi kovat pisteet muista touhuista, joten sillä se voitto sitten irtosi. Lopulliset pisteet olivat noin suurinpiirtein seuraavat:

Tare 116
Opa 106
Jani 105

Opan pistetaktiikka kusi pariin juttuun. Ensinnäkin peli kesti ehkä liian kauan, siis liian monta kierrosta. Varsinkin lopussa viskaali jätettiin poikkeuksetta paikalleen tai se tuli taaksepäin vain sen takia, että kierroksia tulisi lisää. Rakennuksia tuli tosi vähän, kultakaivoksen jälkeen oli vaan pankki (plus viimesellä kierroksella tulleet pari hökkeliä), joten torpedointimielessä viskaalin arvo ei lopuksi ollut minkäänmoinen. Toiseksi Opan rahatilanne oli suht heikko koko ajan, joten aivan täysipainoisesti ei pistetaktiikkaa pystynyt hyödyntämään. Rahojen vähyys näkyi etenkin siinä, että Opa oli lopussa ainakin viis kierrosta putkeen viimeisenä vuorossa, kun rahat eivät riittäneet tallitouhuihin. Lopussa tämä näkyi siinä, että Opa ei päässyt hyödyntämään turnajaisia. Lisäksi rahaa ei voinut juuri hassata viskaaliin, joten pelin pituutta ei pystynyt lyhentämään. Joka tapauksessa peli antoi hyviä viitteitä siitä, että alarivi ei ole ainut mahdollisuus. Ja onhan näitä viitteitä toki saatu ennenkin, mutta kun sen itse kokee, niin sen voi uskoa.

Kaiken kaikkiaan (jos häiriötekijät jätetään huomiotta) oli ihan mukava taas pitkästä aikaa ottaa kunnon Caylusmättö. Peli on mielestäni edelleen kyllä tosi hyvä. Pituus onkin sen ainut heikkous. Kun uudemmat pelit ovat nopeatempoisempi ja kevyempiä, ei useinkaan Cayluksen tapaiset järkäleet saa ääniä silloin, kun ollaan valitsemassa pelattavia pelejä. Toisaalta se on ymmärrettävää ja ihan hyväkin. Kyllähän Caylus vaatii erityisen hetkensä, ja sille pitää suoda sen arvolle sopiva tilaisuus. Caylusta ei voi vain pelailla, vaan sen ääreen tulee syventyä kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Ei ole olemassa Cayluspeliä, on vain Caylusmättö.

P.s. Käskettiin kysyä, että onko kukaan kuullu mitään sitä.

Fairy Talee (ja vähä reissiä)

Mortonki vaan kaikille! Suhteellisen hiljasta on tällä foorumilla ollu. Kirjotetaan ny ajan tappamiseks tännekin jotain.

Otettiin tos yks ehtoo Heidin kans pieni FairyTale seko. Heidi keräili soturikomboja ja mä koitin tehdä ainaki 5 tehtävää. Taisi pari jäädä tekemättä, mutta voitto heltis kuitenki. Oiskohan pisteet ollu jotain 28 vs. 52.

Ihan kiva korttipeli tämäkin kyllä, pitäis ehkä pelata useampi raundi putkeen, että sais eroja näkyviin ja muutenkin tuntumaa peliin paremmin. On kyllä iso saavutus korttipeliltä, mikäli pystyy tekemään jonkinlaisen vaikutuksen Race For The Galaxya hakanneelle.

RFTG:sta puheen ollen; otettiin Tapzun kans muistaakseni maanantaina SuperRFTG! Oli se kyllä aika superi. Kaksinpelinä tosin liian pitkä. Pakka meni liian monta kertaa ympäri ja kortteja oli niin törkee määrä jo pöydällä, että oli entistäkin vaikeampi pysyä kärryillä kaikista bonuksista. Kolmin- tai nelinpelinä vois olla oikeesti ihan hyväkin. Ja niinku Tapani sanoki, ni ei siinä edes ollu niin väliä paljoko tuli pisteitä - oli vaan hienoo rakentaa isoo imperiumia, ku melkein joka kortti sopi jotenki peliin.

Pisteitä tulikin ihan roppakaupalla kyllä. Kun normipelissä jo kelpo tulos on joku 50 pojoo, ni tossa tulos tais olla Tapani 204 - 245 Jamo. Joku tollanen muistaakseni.

Race for the Galaxy - maailman paras peli?

Alan olla vakavasti sitä mieltä, että Reissi on paras peli mihin olen näppini polttanut. Tähän mennessä on tullut haikkailtua ~20 kaksinpeliä ja muutaman kerran kolmella tai neljällä pelaajalla, ja peli sen kuin paranee paranemistaan. Nälkä kasvaa syödessä (jotain mistä ei lähde nälkä vähääkään), vai kuinka se nyt menikään? En silti menis syömään tommosia kortteja, kumminki jotain LSDtä seassa.

Race for the Galaxy on lyhyesti selitettynä San Juan potenssiin (vapaavalintainen luku riippuen siitä kuinka hyvänä huania pitää). Rooleja enemmän ja parempia, kortteja enemmän ja parempia, tapahtumaa enemmän ja parempia. Kesto riippu paljon pelaajista, ja nopeutuu luonnollisen logaritmin mukaan pelikertojen mukaan tiettyyn rajaan asti.

Ehkä ainut miinus mitä tähän mennessä on ilmennyt pelistä on se, että täytyy välillä nukkua. Tai otettiin me vissiin Jarmon kans ihan unessa pari peliä keskellä yötä yks päivä.

Vakavasti peli on vakuuttavin ilmestys tällä puolen Epsilon Eridanin, mutta ei parhaallakaan San Juan kokemuksella aivan helppo lähestyttävä. Ensimmäiset 2-3 peliä menee pelaajalta kuin pelaajalta ohi poimuajon nopeudella valovuoden päästä. Ja jos edes yrittää omaksua kaikki toiminnot, ikonit ja kortit ensimmäisellä kerralla, saa parran ajaa pari kertaa välillä. Toisaalta peli on nopeasti ohi joka tapauksessa, ja revanssin saa heti. Ei ole tainnut kertaakaan itselläni kolmea varttia peliin mennä. Kaksinpelit aina alle puoleen tuntiin.

Reissi on nyt noussut sijalle 20 Geekissä, enkä yhtään epäile etteikö raapisi vielä (reilusti) ylemmäs. Omassa hyllyssä (tai oikeastaan pöydällä) pysyy kunniapaikalla varmasti pitkään. Omassa pelityypissään ylivoimainen kuningas!

Korttipelit kyselty jo kauan sitten, uutta kyselyä pukkaa

Jaahas, korttipelikyselyn (sillion joskus) vei odotetusti, ja ansaitusti San Juan, toiseksi kiri Fairy Tale, ja muille vain hajaääniä.

Uutta pollia pukkaa, ja siihen nostetaankin aiheeksi ns. Uudet pelit. Eli loppuvuodesta 2007 ja alkuvuodesta 2008 linjoille ilmaantuneet. Ääniä voi antaa useammankin, ja tähän viestiin voi kommentoida valintojaan jos mieli tekee. Ja tietysti äänestää jotain peliä, mikä ei ole mahtunut ehdokkaiden joukkoon (tai vaan unohtunut).

Tahko vs. San Juan

Tahkolle lähti mukaan San Juan ja Caylus Magna Carta. Leonardokin oli hilkulla, mutta välttyi niukasti hukkareissulta tilanpuutteen vuoksi. Ja olihan se selvää, että CMC:kin on turhan raaka peli tommoseen reissuun, mutta mitäs pienistä.

Huania tulikin sitten pelailtua useampi peli kokoonpanolla Tare, Jukka ja Opa. Kuinka monta, ja kuinka niissä kävi, sitä on paha sanoo (paitsi mä voitin ainakin kaks erää). Tare voi sitten vaikka kommentoida pelejä, jos on tarkempaa muistikuvaa.

Se ainakin selvisi, että Huani sopii vallan mainiosti pienen (ja vähän isommankin) tissuttelun lomaan. Päätökset eivät loppujen lopuksi ole mitään valtavan haastavia, ja peli ottaa aivan maksimissaan sen puoli tuntia, joten se on just soppeli ajantappopeli. Revanssin voi yleensä ottaa heti yhden pelin päätettyä, toki juomavarastot tulee ensin täyttää...

Thurn und Taxis in Brazil, with my parents

Today, after 27h traveling home, after talking for hours with my parents, and after taking a nap, I finally introduced "lautapeli" to them. My mother really liked the game, she was all the time trying to cheat by jumping someone's turn... Do you know anyone doing the same thing? hehehe

My father, after the first mistake, completely gave up on the game. He did not have the patience to follow all the rules explanation in the beginning, and after 25min he started calling friends, doing other things... Our hero was Lopes, my good friend that arrived in the middle of the game and took dad's place.

Mom won the game, winning me by 2 points!
It was fun, but now we know, that we won't be able to play boardgames with dad when they come to Finland in the summer. With mom and Lopes, sure. And Lopes really liked the graphics of Thurn und Taxis.

So that's my news from Brazil... Other then that, today was rainy and we did not do much. The weather forecast for the following is rain... Hopefully there will be one or 2 sunny days before I go back to Finland

Beijos!
Mari

Kahden vaiheilla - Polarity

Polarity kopahti pukin kontista, ja on noussut pöydälle kymmenkunta kertaa. Jännä peli, jossa siis asetellaan magneettisia othellonappuloita leijumaan toisten omien nappuloiden tai nappulatornien varaan. Välillä pelissä on ihan pihalla, eikä tiedä onko jotkut siirrot yleensä mitenkään mahdollisia. Voiko neljän korkuiseen torniin mitenkään saada kaveria viereen, voiko yhden pohjanapin ympärille laittaa kolmea tai jopa neljää leijujaa?

Ensimmäisten pelien aikana ei ole oikein saanut otetta koko pelistä. Itse tapahtuma on ihan jännä ja vähän zen, mutta pelinä Polarity on ainakin vielä vähän harmaa. Ei oikein tiedä, että tykkääkö vai eikö. Pelit ovat välillä tosi tasaisia, mutta sitten tuntuu, että jos toinen kerran tyrii, niin siitä ei enää nouse mitenkään. Luultavasti kyse on enemmän kokemuksen puutteesta. Mietin, että tätä voisi ehkä tasoittaa sillä, että saisi pelin aikana esimerkiksi kerran laittaa vielä uuden pohjanappulan, tai aloittaa 6-7 pohjanappulalla.

Peli on joka tapauksessa melko nopea ja köykäinen, joten harjoiteltuakin varmaan tulee, ehkä sitten 20-30 pelin jälkeen voi jo jotain "osatakin". Nyt menee peli vielä siihen, että edes saa niitä palikoita edes johonkin. Ei pysty strategiaa edes ajattelemaan.