And we are still going on!
Can I see the blue pom poms up and down cheering Suomi Suomi Suomi?
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Two Player race update
And we are still going on!
Can I see the blue pom poms up and down cheering Suomi Suomi Suomi?
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Age of Steam - Barbados
Sunnuntaina oli kovat poltteet pelata erä AoS:a. Yhtään pelikaveria ei ollut käsillä, niin kaivoin esille Barbados-lisäosan, joka on yksinpelimodi kyseisestä pelistä.
Kun vastapelaajia ei ole niin pelataan ikäänkuin pankkia vastaan. Pelin voittaa, jos lopuksi kymmennen kierroksen jälkeen pystyy käteisellä ostamaan kaikki osakkeensa takaisin pankilta, muutoin häviää. Ensimmäinen peli päättyi konkurssiin 3. kierroksella ja toinen 4. kierroksella. Kolmas kerta sitte toden sano ja pystyin lopussa ostamaan osakkeet takaisin ja jäin vielä rutosti voitolle.
"You've been given exclusive rights to build a train system on the beautiful Caribbean island of Barbados. If everyone wants pineapples...how can you make money?"
Erikoisen pelilaudasta tekee sen, että siinä on ainoastaan keltaisia kaupunkeja valmiina(6kpl). Ja vaikeutta aiheuttaa heti se, että kaupunkeihin tulee vain yksi paketti, eikä välttämättä yhtään keltaista laatikkoa. Violetit laatikot poistetaan kokonaan ja urbanisoitavia kaupunkeja on sininen, punainen ja 2 mustaa. Arvontapakettejakin tulee vain yhdelle riville valkoiset 1-6 sekä A,B,C ja D. Arvonnassa käytetään kahta noppaa.
Käytettävät toiminnot ovat Engineer, Locomotive, Urbanization ja Production. Jokainen toiminto pitää käyttää kerran, ennenkuin voi käyttää jonkun uudestaan. Osakkeita voi myydä vain yhden per kierros.
Kahdella ekalla yrityksellä yritin liian nopeasti tehdä rahaa ja konkurssi oli valmis. Yksinpeli on suunniteltu niin, että vuorot täytyy miettiä todella tarkkaan ja ainaki muutama vuoro etukäteen. Väärän toiminnon valinta tai hätiköity radan rakentaminen kostautuu nopeasti. Jokaisella vuorolla ei välttämättä pysty rakentamaan ollenkaan, mutta tulojen pitäisi kasvaa kuitenkin.
Eihän lautapelailu yksin kovin hääppöistä ole, mutta mielestäni onnistunut lisuke Barbados kuitenkin oli. Voisin jopa joskus ottaa uudemman kerran. Suosittelen ainaki AoS faneille!
Kun vastapelaajia ei ole niin pelataan ikäänkuin pankkia vastaan. Pelin voittaa, jos lopuksi kymmennen kierroksen jälkeen pystyy käteisellä ostamaan kaikki osakkeensa takaisin pankilta, muutoin häviää. Ensimmäinen peli päättyi konkurssiin 3. kierroksella ja toinen 4. kierroksella. Kolmas kerta sitte toden sano ja pystyin lopussa ostamaan osakkeet takaisin ja jäin vielä rutosti voitolle.
"You've been given exclusive rights to build a train system on the beautiful Caribbean island of Barbados. If everyone wants pineapples...how can you make money?"
Erikoisen pelilaudasta tekee sen, että siinä on ainoastaan keltaisia kaupunkeja valmiina(6kpl). Ja vaikeutta aiheuttaa heti se, että kaupunkeihin tulee vain yksi paketti, eikä välttämättä yhtään keltaista laatikkoa. Violetit laatikot poistetaan kokonaan ja urbanisoitavia kaupunkeja on sininen, punainen ja 2 mustaa. Arvontapakettejakin tulee vain yhdelle riville valkoiset 1-6 sekä A,B,C ja D. Arvonnassa käytetään kahta noppaa.
Käytettävät toiminnot ovat Engineer, Locomotive, Urbanization ja Production. Jokainen toiminto pitää käyttää kerran, ennenkuin voi käyttää jonkun uudestaan. Osakkeita voi myydä vain yhden per kierros.
Kahdella ekalla yrityksellä yritin liian nopeasti tehdä rahaa ja konkurssi oli valmis. Yksinpeli on suunniteltu niin, että vuorot täytyy miettiä todella tarkkaan ja ainaki muutama vuoro etukäteen. Väärän toiminnon valinta tai hätiköity radan rakentaminen kostautuu nopeasti. Jokaisella vuorolla ei välttämättä pysty rakentamaan ollenkaan, mutta tulojen pitäisi kasvaa kuitenkin.
Eihän lautapelailu yksin kovin hääppöistä ole, mutta mielestäni onnistunut lisuke Barbados kuitenkin oli. Voisin jopa joskus ottaa uudemman kerran. Suosittelen ainaki AoS faneille!
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Perjantaipelailut Tampereella
Perjantaina pelailtiin muutaman lyhyen ja keskimittaisen pelin sessio täällä Tampereella. Peleissä mukana Marin ja mun lisäksi Roihuvuon Mikko ja Johanna ja heidän kaverinsa Kenny ja Vesa.
Enimmäkseen pelailtiin mulle uusia pelejä, ja niistä tässä pienet kommentit. Oli sen verran kiinnostavia, että meni hankintalistalle jos jostain halvalla saa. Peleinä Ricochet Robots, Sunda to Sahul, Alhambran lisäosa Vizier's Favor ja vilkaisu Scattergoriesiin ja Avista Prohon.
Illan pääpelinä oli Alhambra ja siihen meidän edellisessä Saksa-tilauksessa hommaama lisuripaketti Vizier's Favor. Tässä oli taas neljä minilisäosaa mukana, kuten taitaa olla kaikissa Alhambra lisureissa. Kaksi niistä otettiin peleihin tällä kertaa: rahanvaihtajat ja bonusrakennuskortit. Rahanvaihtajat olivat rahakorttien sekaan laitettavia kortteja, joissa on kahden eri rahan väri. Kortin pystyy ottamaan normaalisti kun ottaa rahaa pöydästä, ja sillä voi sitten maksaa sillä "väärällä" värillä mikä kortissa on. Eli sini-keltaisen kortin pelatessaan voi sitten ostaa joko sinisen tai keltaisen rakennuksen kaupasta millä tahansa yhdistelmällä kumpaa vaan rahaa. Ihan kelvollinen lisäys mielestäni. Näitä rahanvaihtajia oli muistaakseni pakassa 6 kappaletta.
Toisena minilisurina otettiin bonuskortit, joita kuusinpelissä jaettiin yksi kullekin. Kortissa oli yhden sellaisen rakennuslaatan kuva, jossa ei ole muuria ollenkaan. Jos onnistui ostamaan juuri täsmälleen kortin mukaisen rakennuksen, sai korttia käyttää pistelaskussa yhtenä sen värisenä lisärakennuksena. Eli jos oma "target" oli valkoinen kympin hintainen rakennus ja sen onnistui haalimaan linnaansa, niin pisteytyksessä hyväksilaskettiin myös kortti valkoiseksi rakennukseksi. Tämä lisuri tuntui vähän turhan randomilta ainakin kuusinpeliin (vaikka kuusinpeli on kyllä muutenkin aika randomia). Jos kortteja olisi jokaisella 2-3 niin silloin tuuria olisi vähemmän ja ainakin todennäköisesti pääsisi yrittämään oman rakennuksensa ostoa. Esimerkiksi itselleni kävi niin, että oma rakennukseni oli ensimmäinen joka pelissä myytiin, luonnollisesti ennen kuin olin saanut yhtään vuoroa itse. 2/6 sai ostettua oman targetinsa. Toisaalta ei niistä niin erityisen isoa etua saanut, joten ei mikään valtava bonus.
Toisena uutuutena pelattiin kuudella hengellä Ricochet Robots, joka oli ehkä enemmän puzzle kuin peli. Periaate on, että laudalla on viisi robottia, joista joku yritetään saada johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman vähällä määrällä siirtoja. Pelaajia voi olla kuinka monta tahansa, kunhan kaikki voivat tuijottaa lautaa yhtä aikaa. Sitten kun joku luulee löytäneensä toimivan reitin maaliin, hän huutaa reittiinsä vaadittavien siirtojen määrän ja kääntää tiimalasin. Muut voivat vielä tiimalasin hiekan valuessa yrittää keksiä lyhyemmän reitin ja huutaa siis alemman siirtomäärän. Kun hiekka loppuu, pienimmän huutanut näyttää reittinsä, ja jos se onnistuu saa hän pelattavana olleen laatan eli yhden pisteen. Jos reitti ei onnistu (tai siirtomäärä oli huudettu väärin) saa toiseksi alimman määrän huutanut yrittää. Epäonnistunut huutaja menettää seuraavan kierroksen.
Tässä Chris Johsonin (bgg) kuvassa näkyy pelin idea paremmin.
Tarkoitus on saada siis keskellä olevaan kuvioon samanvärinen robotti. Robotit voivat kulkea suoraan mihin suuntaan tahansa, mutta pysähtyvät vasta seinään tai toiseen robottiin.
Peli oli luonnollisesti aloittejoille aluksi vaikea, mutta kohtuu nopeasti aukesi, ja aukesikin sitten kunnolla. Oli nimittäin äärimmäisen hauskaa päänsärkyä, kun koitti löytää toimivia ratkaisuja. Vähän kuin the Incredible Machine oli joskus PClle, paitsi, että koko homma piti hoitaa päässä siirtämättä mitään kokeeksi. Ton pelin vois jostain etsiä halvalla, tai tehdä itte. Itsetehty vois itse asiassa olla ihan poikaa, ja pitää muistaa, että "kun itte tekee niin saa semmosen ku tulee".
Toinen mielenkiintoinen, ja myös puzzlemainen peli oli australialainen vähän tuntemattomampi Sunda to Sahul. Siinä itse palat ovat palapelinpalan muotoisia, mikä tekee pelistä aika erikoisen kaikkiin muihin peleihin
verrattuna, mitä itse olen pelannut. Jotain Carcassonne-fiilistä ehkä jossakin määrin, mutta meidän käyttämämme variantti, jossa kaikki saavat ison läjän paloja, ja kaikki pelaavat yhtä aikaa yrittäin valmistaa "nodeja" eli kohtia kentällä, joihin ei enää voi lisätä paloja. Koska kaikki palat sopivat toisiinsa ainakin jotenkin päin, voi yhteen nodeen tulla 3-6 palaa ymmärtääkseni. Aina kun sellainen node tai kulma, missä on maakuviota tulee valmiiksi, saa pelaaja laittaa oman markkerinsa sen päälle. Paitsi palojen, myös kuvioiden pitää sopia toisiinsa, eli vesipaloja ei voi yhdistää saaripaloihin niin, että rantaviiva menee rikki.
Kun joku pelaaja saa kaikki markkerinsa kentälle ilman väärinpelaamista, voittaa hän pelin. Peliä voi pelata myös vuoropohjaisena ja kaikenlaisilla erilaisilla varianteilla ja säännöillä. Itse asiassa kyseessä onkin ehkä
enemmän pelijärjestelmä kuin peli. Kuitenkin erittäin hauskaa ja haastavaa hahmottamiharjoitusta. Pelaisin paljon jos olisi omana. Tätä en ala itse väsätä todellakaan.
Lopuksi vielä vilkuiltiin Scattergoriesia, joka on itse asiassa täsmällen se peli, mitä me sanotaan "sanapeliksi". Siinä tosin kategorioita on valmiiksi aika hyvä kasa, ja kirjain valitaan nopalla. Ja siinä on myös rämisevä kello. Lisäksi joka kolmas kerros pelataan niin, että keksitään vaan yhteen kategoriaan samalla kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta.
Toinen mitä vilkaisin oli Avista Pro, joka on siis ryöttäisen vaikea jatko-osa klassikkoon. Itse asiassa monet niistä kategorioista oli täysin mahdottomia, kuten joku "Vuoristoneuvos", tai muuten vaan typeriä, joihin ei kukaan täysjärkinen keksi mitään. Toisaalta oli siellä paljon hyviäkin, mutta ei siihen kyllä mitään erityistä kilpailua tai hauskuutta synny, jos aiheet on niin vaikeita, että ehkä jollain 2 kirjaimella kukaan keksii mitään. Kyllä sen silti niiltä joskus vois lainata ja pelata joku 50 kierrosta kokeeks. Ja siinä ainakin varmaan sais helposti uusia ideoita siihen väärinpelattuun Avistaan.
Enimmäkseen pelailtiin mulle uusia pelejä, ja niistä tässä pienet kommentit. Oli sen verran kiinnostavia, että meni hankintalistalle jos jostain halvalla saa. Peleinä Ricochet Robots, Sunda to Sahul, Alhambran lisäosa Vizier's Favor ja vilkaisu Scattergoriesiin ja Avista Prohon.
Illan pääpelinä oli Alhambra ja siihen meidän edellisessä Saksa-tilauksessa hommaama lisuripaketti Vizier's Favor. Tässä oli taas neljä minilisäosaa mukana, kuten taitaa olla kaikissa Alhambra lisureissa. Kaksi niistä otettiin peleihin tällä kertaa: rahanvaihtajat ja bonusrakennuskortit. Rahanvaihtajat olivat rahakorttien sekaan laitettavia kortteja, joissa on kahden eri rahan väri. Kortin pystyy ottamaan normaalisti kun ottaa rahaa pöydästä, ja sillä voi sitten maksaa sillä "väärällä" värillä mikä kortissa on. Eli sini-keltaisen kortin pelatessaan voi sitten ostaa joko sinisen tai keltaisen rakennuksen kaupasta millä tahansa yhdistelmällä kumpaa vaan rahaa. Ihan kelvollinen lisäys mielestäni. Näitä rahanvaihtajia oli muistaakseni pakassa 6 kappaletta.
Toisena minilisurina otettiin bonuskortit, joita kuusinpelissä jaettiin yksi kullekin. Kortissa oli yhden sellaisen rakennuslaatan kuva, jossa ei ole muuria ollenkaan. Jos onnistui ostamaan juuri täsmälleen kortin mukaisen rakennuksen, sai korttia käyttää pistelaskussa yhtenä sen värisenä lisärakennuksena. Eli jos oma "target" oli valkoinen kympin hintainen rakennus ja sen onnistui haalimaan linnaansa, niin pisteytyksessä hyväksilaskettiin myös kortti valkoiseksi rakennukseksi. Tämä lisuri tuntui vähän turhan randomilta ainakin kuusinpeliin (vaikka kuusinpeli on kyllä muutenkin aika randomia). Jos kortteja olisi jokaisella 2-3 niin silloin tuuria olisi vähemmän ja ainakin todennäköisesti pääsisi yrittämään oman rakennuksensa ostoa. Esimerkiksi itselleni kävi niin, että oma rakennukseni oli ensimmäinen joka pelissä myytiin, luonnollisesti ennen kuin olin saanut yhtään vuoroa itse. 2/6 sai ostettua oman targetinsa. Toisaalta ei niistä niin erityisen isoa etua saanut, joten ei mikään valtava bonus.
Toisena uutuutena pelattiin kuudella hengellä Ricochet Robots, joka oli ehkä enemmän puzzle kuin peli. Periaate on, että laudalla on viisi robottia, joista joku yritetään saada johonkin tiettyyn paikkaan mahdollisimman vähällä määrällä siirtoja. Pelaajia voi olla kuinka monta tahansa, kunhan kaikki voivat tuijottaa lautaa yhtä aikaa. Sitten kun joku luulee löytäneensä toimivan reitin maaliin, hän huutaa reittiinsä vaadittavien siirtojen määrän ja kääntää tiimalasin. Muut voivat vielä tiimalasin hiekan valuessa yrittää keksiä lyhyemmän reitin ja huutaa siis alemman siirtomäärän. Kun hiekka loppuu, pienimmän huutanut näyttää reittinsä, ja jos se onnistuu saa hän pelattavana olleen laatan eli yhden pisteen. Jos reitti ei onnistu (tai siirtomäärä oli huudettu väärin) saa toiseksi alimman määrän huutanut yrittää. Epäonnistunut huutaja menettää seuraavan kierroksen.
Tässä Chris Johsonin (bgg) kuvassa näkyy pelin idea paremmin.
Tarkoitus on saada siis keskellä olevaan kuvioon samanvärinen robotti. Robotit voivat kulkea suoraan mihin suuntaan tahansa, mutta pysähtyvät vasta seinään tai toiseen robottiin.Peli oli luonnollisesti aloittejoille aluksi vaikea, mutta kohtuu nopeasti aukesi, ja aukesikin sitten kunnolla. Oli nimittäin äärimmäisen hauskaa päänsärkyä, kun koitti löytää toimivia ratkaisuja. Vähän kuin the Incredible Machine oli joskus PClle, paitsi, että koko homma piti hoitaa päässä siirtämättä mitään kokeeksi. Ton pelin vois jostain etsiä halvalla, tai tehdä itte. Itsetehty vois itse asiassa olla ihan poikaa, ja pitää muistaa, että "kun itte tekee niin saa semmosen ku tulee".
Toinen mielenkiintoinen, ja myös puzzlemainen peli oli australialainen vähän tuntemattomampi Sunda to Sahul. Siinä itse palat ovat palapelinpalan muotoisia, mikä tekee pelistä aika erikoisen kaikkiin muihin peleihin
verrattuna, mitä itse olen pelannut. Jotain Carcassonne-fiilistä ehkä jossakin määrin, mutta meidän käyttämämme variantti, jossa kaikki saavat ison läjän paloja, ja kaikki pelaavat yhtä aikaa yrittäin valmistaa "nodeja" eli kohtia kentällä, joihin ei enää voi lisätä paloja. Koska kaikki palat sopivat toisiinsa ainakin jotenkin päin, voi yhteen nodeen tulla 3-6 palaa ymmärtääkseni. Aina kun sellainen node tai kulma, missä on maakuviota tulee valmiiksi, saa pelaaja laittaa oman markkerinsa sen päälle. Paitsi palojen, myös kuvioiden pitää sopia toisiinsa, eli vesipaloja ei voi yhdistää saaripaloihin niin, että rantaviiva menee rikki.Kun joku pelaaja saa kaikki markkerinsa kentälle ilman väärinpelaamista, voittaa hän pelin. Peliä voi pelata myös vuoropohjaisena ja kaikenlaisilla erilaisilla varianteilla ja säännöillä. Itse asiassa kyseessä onkin ehkä
enemmän pelijärjestelmä kuin peli. Kuitenkin erittäin hauskaa ja haastavaa hahmottamiharjoitusta. Pelaisin paljon jos olisi omana. Tätä en ala itse väsätä todellakaan.Lopuksi vielä vilkuiltiin Scattergoriesia, joka on itse asiassa täsmällen se peli, mitä me sanotaan "sanapeliksi". Siinä tosin kategorioita on valmiiksi aika hyvä kasa, ja kirjain valitaan nopalla. Ja siinä on myös rämisevä kello. Lisäksi joka kolmas kerros pelataan niin, että keksitään vaan yhteen kategoriaan samalla kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta.
Toinen mitä vilkaisin oli Avista Pro, joka on siis ryöttäisen vaikea jatko-osa klassikkoon. Itse asiassa monet niistä kategorioista oli täysin mahdottomia, kuten joku "Vuoristoneuvos", tai muuten vaan typeriä, joihin ei kukaan täysjärkinen keksi mitään. Toisaalta oli siellä paljon hyviäkin, mutta ei siihen kyllä mitään erityistä kilpailua tai hauskuutta synny, jos aiheet on niin vaikeita, että ehkä jollain 2 kirjaimella kukaan keksii mitään. Kyllä sen silti niiltä joskus vois lainata ja pelata joku 50 kierrosta kokeeks. Ja siinä ainakin varmaan sais helposti uusia ideoita siihen väärinpelattuun Avistaan.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
TruuTiEitsiis
Puhutaan ryöttäsestä.
Katto ku peli on pitkä ni se on MONI! Te ette tiedä sitä ajan määrää, mikä kului YHDEN LAUTAPELIN pelaamiseen. MÄ tiedän, mutta en voi käsittää! Luulis äkkiä, että ku kahden klapsanteella alottaa pelin, ni jäis tiäks ehtoolla aikaa kaikenmoiseen muuhunki toimintaan. Jääääääi sitä... Niin mä san pat, ettei pelin kuulu kestää SEITSEMÄÄ TUNTIA!?! Ja siitä on jo ruokatauko vähennetty! Peli itsessään on ryöttäsen hyvä, en mä sitä sano. Mutta ei sun saa olla normi työpäivän mittanen, jos sä oot LAUTAPELI!
No joo, se siitä kestosta. (joka oli siis TAUTINEN!!) Otettiin sen PAHIMMAN geekin neuvoista vaarin ("avoid early culture") ja keskityttiin muihin "resursseihin". Siis saakelin huonosti kaikilla oli hoidettu vielä pelin lopussakin esim. science-bisnes - ei voi ymmärtää. Ollin peli takelteli pahasti pitkän aikaa, ku se meni vielä pitkälle III-ageeki ennen, ku sai MITÄÄN parannusta kivibisnekseen. Mun heikkoutena oli PASKIN governmentti. Menin katto niin ikään pitkälle III-agee despotismilla, joka on siis A-agen normi peruspaska! HEIKKOA! No kerralla sen sitte upgreidasinki johki ryättäseen fundamentalismiin ja mulloli loppupelin 9 sekä siivili- että militariäksöneitä. (ja niistä sai lopus viä ruokottomat boonukset)
Siarra perusti pelinsä YLLÄTTÄEN täysin militariin, ja yhtä yllättäen ei saanu YHTÄÄN sotakorttia ainakaan viimiseen 20 vuoroon. =D Peten resurssit meni siis käytännös harakoille kaikki. Petee vastaan tehtiin aluks vittumaisimpia aggressioita ja konnankoukkuja (mikä sana =D) ja Pete oli ymmärrettävästi pienellä kostomielialalla vähä kaikkia kohtaan, mutta ku ei se saanu tilaisuutta kostaa ja sekös Peteä korpesi VAIN PALJON! No Pete ny "huijaski" näin jälkikäteen katsottuna kohtuupaljon. Ku sen liideri, Churchill, ei antanukaan niin tautisia etuja, mitä Pete hyödynsi PALJON! Ja sallittiin (salli salli salli!) me Peten militaryarvonki nousta pitkälti yli 60:n, mikä siis oikeasti on maksimi. ( ku ei katto tiedetty sitäkään sääntöö) No enivei, sen pataljoonat seiso tyhjänpanttina sillä aikaa, ku muut edes yritti hiukan satsata culture-pisteisiin. Todettakoon nyt vielä, että yksikin War Over Culture Peten käteen olis ollu mitä varmin voitto - etenkin, kun pelattiin paljon väärin.
Harri satsaili tasasesti joka osa-alueeseen ja päivitteli systeemeitänsä aika-ajoin. Tosin Harri koki myös raskaita (ellei jopa superraskaita) tappioita aggressioissa johtuen alun heikosta militarysta. Pacteja luotiin, Harri taisi olla ahkerimmin niissä mukana - niin ehdottajana kuin suostujana. Mukavaa pientä ekstiärauhanvetoo. Parhaiten kuitenkin imperiuminsa sai pyörimään allekirjoittanut (eli MINÄ siis JAMO!) ja voitin pelin mitä ryöttäisimmällä erolla muihin pelaajiin. (Raideri voi laittaa pisteetki jos muistaa) Selkeään peränpitäjän asemaan alistui Opaali. Harri ja Pete kamppailivat tiukasti kakkossijasta. Sain kaikista neljästä lopun bonuskortista parhaat (tai ainakin lähes) pisteet. Näin saatiin peli rämmittyä läpi. Lopussa kuultiin lausahduksia kuten: "oli sitte muuten viimenen kerta ku pelaan tätä", "niin en SAATANA peloo enöö IKÖNÄ!", "katotaan 80 vuoden päästä uusiks tätä peliä" ja "oli ihan hyvä peli". Mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Kuka tietää millaiseen lopputulemaan oltais päästy, jos olis pelattu EDES 50% pelistä sääntöjen mukaan. (olisin varmaan voittanu viä enemmän..)
Katto ku peli on pitkä ni se on MONI! Te ette tiedä sitä ajan määrää, mikä kului YHDEN LAUTAPELIN pelaamiseen. MÄ tiedän, mutta en voi käsittää! Luulis äkkiä, että ku kahden klapsanteella alottaa pelin, ni jäis tiäks ehtoolla aikaa kaikenmoiseen muuhunki toimintaan. Jääääääi sitä... Niin mä san pat, ettei pelin kuulu kestää SEITSEMÄÄ TUNTIA!?! Ja siitä on jo ruokatauko vähennetty! Peli itsessään on ryöttäsen hyvä, en mä sitä sano. Mutta ei sun saa olla normi työpäivän mittanen, jos sä oot LAUTAPELI!
No joo, se siitä kestosta. (joka oli siis TAUTINEN!!) Otettiin sen PAHIMMAN geekin neuvoista vaarin ("avoid early culture") ja keskityttiin muihin "resursseihin". Siis saakelin huonosti kaikilla oli hoidettu vielä pelin lopussakin esim. science-bisnes - ei voi ymmärtää. Ollin peli takelteli pahasti pitkän aikaa, ku se meni vielä pitkälle III-ageeki ennen, ku sai MITÄÄN parannusta kivibisnekseen. Mun heikkoutena oli PASKIN governmentti. Menin katto niin ikään pitkälle III-agee despotismilla, joka on siis A-agen normi peruspaska! HEIKKOA! No kerralla sen sitte upgreidasinki johki ryättäseen fundamentalismiin ja mulloli loppupelin 9 sekä siivili- että militariäksöneitä. (ja niistä sai lopus viä ruokottomat boonukset)
Siarra perusti pelinsä YLLÄTTÄEN täysin militariin, ja yhtä yllättäen ei saanu YHTÄÄN sotakorttia ainakaan viimiseen 20 vuoroon. =D Peten resurssit meni siis käytännös harakoille kaikki. Petee vastaan tehtiin aluks vittumaisimpia aggressioita ja konnankoukkuja (mikä sana =D) ja Pete oli ymmärrettävästi pienellä kostomielialalla vähä kaikkia kohtaan, mutta ku ei se saanu tilaisuutta kostaa ja sekös Peteä korpesi VAIN PALJON! No Pete ny "huijaski" näin jälkikäteen katsottuna kohtuupaljon. Ku sen liideri, Churchill, ei antanukaan niin tautisia etuja, mitä Pete hyödynsi PALJON! Ja sallittiin (salli salli salli!) me Peten militaryarvonki nousta pitkälti yli 60:n, mikä siis oikeasti on maksimi. ( ku ei katto tiedetty sitäkään sääntöö) No enivei, sen pataljoonat seiso tyhjänpanttina sillä aikaa, ku muut edes yritti hiukan satsata culture-pisteisiin. Todettakoon nyt vielä, että yksikin War Over Culture Peten käteen olis ollu mitä varmin voitto - etenkin, kun pelattiin paljon väärin.
Harri satsaili tasasesti joka osa-alueeseen ja päivitteli systeemeitänsä aika-ajoin. Tosin Harri koki myös raskaita (ellei jopa superraskaita) tappioita aggressioissa johtuen alun heikosta militarysta. Pacteja luotiin, Harri taisi olla ahkerimmin niissä mukana - niin ehdottajana kuin suostujana. Mukavaa pientä ekstiärauhanvetoo. Parhaiten kuitenkin imperiuminsa sai pyörimään allekirjoittanut (eli MINÄ siis JAMO!) ja voitin pelin mitä ryöttäisimmällä erolla muihin pelaajiin. (Raideri voi laittaa pisteetki jos muistaa) Selkeään peränpitäjän asemaan alistui Opaali. Harri ja Pete kamppailivat tiukasti kakkossijasta. Sain kaikista neljästä lopun bonuskortista parhaat (tai ainakin lähes) pisteet. Näin saatiin peli rämmittyä läpi. Lopussa kuultiin lausahduksia kuten: "oli sitte muuten viimenen kerta ku pelaan tätä", "niin en SAATANA peloo enöö IKÖNÄ!", "katotaan 80 vuoden päästä uusiks tätä peliä" ja "oli ihan hyvä peli". Mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Kuka tietää millaiseen lopputulemaan oltais päästy, jos olis pelattu EDES 50% pelistä sääntöjen mukaan. (olisin varmaan voittanu viä enemmän..)
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Two Player race - still waiting for your votes!
The race in ongoing but... Where are the fans?
Who is cheering for whom?
Greetings,
Mari
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Kaksinpelipäivitys #3 Mr. Jack & Dominion
Seuraavana parin uunista putkahtivat Mr. Jack ja Dominion.
Dominionista ei sen enempää, kuin että random-setupilla pelattiin ja mulle tuli voitto pistein 37-35. Ehkä erikoisuutena se, että nappasin 5/8 lääniä, mutta Mari keräili sitten melkein kaikki pitäjät.
Mr. Jack on mielenkiintoinen salapoliisipeli, jossa toinen pelaaja yrittää selvittää kuka pelin hahmoista on viiltäjä-Jack, ja toinen yrittää pysyä Jackina piilossa tai karata White Chapelin kaupunginosasta (eli pelilaudalta) kahdeksan kierroksen ajan. Mikäli Jack karkaa tai saadaan kiinni, päättyy peli heti. Mikäli Jack pysyttelee piilossa koko kahdeksan kierrosta, on Jack voittaja.
Pelissä on kahdeksan eri hahmoa, jotka kaikki yrittävät etsiä Jackia, mutta kuitenkin yksi heistä on itse asiassa Jack valepuvussa. Ennen pelin alkua Jackia pelaava nostaa yhden hahmokorteista, josta siis tulee pelin ajaksi Jack. Ensimmäisellä pelikierroksella arvotaan kahdeksasta hahmosta neljä, jota sillä kierroksella pelataan. Ensin Jack valitsee yhden hahmon, sen jälkeen salapoliisipelaaja valitsee kaksi ja Jack taas yhden. Toisella kierroksella pelataan toisin päin neljä jäljellä olevaan hahmoa, ja kolmannella taas kaikki sekoitetaan.
Kaikkia hahmoja voidaan liikuttaa 1-3 ruutua ja suorittaa hahmon erikoistoiminto, mikäli halutaan. Kaikkien hahmojen liikuttamisen jälkeen salapoliisipelaaja kysyy, onko Jack näkyvillä vai hämärässä. Hahmo on näkyvillä, mikäli se on toisen hahmon vieressä, tai pelilaudalla olevin katulamppujen vieressä. Mikäli Jack on pimeässä, voi salapoliisipelaaja kääntää kaikki näkyvissä olevat hahmomerkit ympäri, jolloin hän tietää, että ne ovat kaikki syyttömiä. Lisäksi, mikäli Jack on pimeässä, hän voi seuraavalla kierroksella yrittää karata kentän jostakin neljästä kulmasta. Mikäli Jack on nähty, hän ei voi paeta. Tämän jälkeen yksi katulampuista sammutetaan joka kierroksen lopuksi.
Pelilaudalla voidaan liikkua heksoista rakentuvilla käytävillä, tai viemäriverkossa "teleportaten". Lisäksi yksi hahmoista voi liikkua talojen läpi. Viemärin kansia voidaan avata ja sulkea, jolloin teleporttausta voi vaikeuttaa tai helpottaa. Lisäksi White Chapelin neljälle sisääntulolle voidaan määrätä yhden hahmon toimesta poliisivartio, jolloin siitä oviaukosta ei voi karata.
Peli on yllättävän intesiivinen, ja intuitiolla ja bluffaamisella ja kaikella muullakin on iso merkitys pelissä. Koko ajan tuntuu siltä, että haluaisi pelata kaikkia hahmoja, mutta ei oikein uskalla pelata mitään. Pelin kesto on meidän peleissä ollut 10-30 minsaa, joten tosi mukava peli melkein mihin tahansa väliin.
Liigapelissä minä pelasin Jackia, mutta Mari nappasi mut kiinni jo kierroksella 6/8. Ei siis saumoja.
Voitot tässä 1-1 eli yhteensä 3-3.
Kuva: Andreas Resch (BGG)
Dominionista ei sen enempää, kuin että random-setupilla pelattiin ja mulle tuli voitto pistein 37-35. Ehkä erikoisuutena se, että nappasin 5/8 lääniä, mutta Mari keräili sitten melkein kaikki pitäjät.
Mr. Jack on mielenkiintoinen salapoliisipeli, jossa toinen pelaaja yrittää selvittää kuka pelin hahmoista on viiltäjä-Jack, ja toinen yrittää pysyä Jackina piilossa tai karata White Chapelin kaupunginosasta (eli pelilaudalta) kahdeksan kierroksen ajan. Mikäli Jack karkaa tai saadaan kiinni, päättyy peli heti. Mikäli Jack pysyttelee piilossa koko kahdeksan kierrosta, on Jack voittaja.
Pelissä on kahdeksan eri hahmoa, jotka kaikki yrittävät etsiä Jackia, mutta kuitenkin yksi heistä on itse asiassa Jack valepuvussa. Ennen pelin alkua Jackia pelaava nostaa yhden hahmokorteista, josta siis tulee pelin ajaksi Jack. Ensimmäisellä pelikierroksella arvotaan kahdeksasta hahmosta neljä, jota sillä kierroksella pelataan. Ensin Jack valitsee yhden hahmon, sen jälkeen salapoliisipelaaja valitsee kaksi ja Jack taas yhden. Toisella kierroksella pelataan toisin päin neljä jäljellä olevaan hahmoa, ja kolmannella taas kaikki sekoitetaan.
Kaikkia hahmoja voidaan liikuttaa 1-3 ruutua ja suorittaa hahmon erikoistoiminto, mikäli halutaan. Kaikkien hahmojen liikuttamisen jälkeen salapoliisipelaaja kysyy, onko Jack näkyvillä vai hämärässä. Hahmo on näkyvillä, mikäli se on toisen hahmon vieressä, tai pelilaudalla olevin katulamppujen vieressä. Mikäli Jack on pimeässä, voi salapoliisipelaaja kääntää kaikki näkyvissä olevat hahmomerkit ympäri, jolloin hän tietää, että ne ovat kaikki syyttömiä. Lisäksi, mikäli Jack on pimeässä, hän voi seuraavalla kierroksella yrittää karata kentän jostakin neljästä kulmasta. Mikäli Jack on nähty, hän ei voi paeta. Tämän jälkeen yksi katulampuista sammutetaan joka kierroksen lopuksi.
Pelilaudalla voidaan liikkua heksoista rakentuvilla käytävillä, tai viemäriverkossa "teleportaten". Lisäksi yksi hahmoista voi liikkua talojen läpi. Viemärin kansia voidaan avata ja sulkea, jolloin teleporttausta voi vaikeuttaa tai helpottaa. Lisäksi White Chapelin neljälle sisääntulolle voidaan määrätä yhden hahmon toimesta poliisivartio, jolloin siitä oviaukosta ei voi karata.
Peli on yllättävän intesiivinen, ja intuitiolla ja bluffaamisella ja kaikella muullakin on iso merkitys pelissä. Koko ajan tuntuu siltä, että haluaisi pelata kaikkia hahmoja, mutta ei oikein uskalla pelata mitään. Pelin kesto on meidän peleissä ollut 10-30 minsaa, joten tosi mukava peli melkein mihin tahansa väliin.
Liigapelissä minä pelasin Jackia, mutta Mari nappasi mut kiinni jo kierroksella 6/8. Ei siis saumoja.
Voitot tässä 1-1 eli yhteensä 3-3.
Kuva: Andreas Resch (BGG)
Pääsiäisylläreitä (Olisko nyt Kankaanpään peli-ilta #10 virallisesti, oikeesti ehkä #15?)
Pari viikkoa on mennyt melkein ilman pelin peliä, ja nyt olisikin tilausta pääsiäismätölle.
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
Ruokalistalta löytyy mitä vaan ja monenmoista, mutta tämmöstä olis mulla tilauksessa ja tässä järjestyksessä
1. Um Reifenbreite 4:llä - eli polkupyöräilyä isosti 20-60min
2. Age of Steam millä vaan määrällä 1,5h
3. Agricola korteilla! Jes tuli tulostettua muutama pakka, eli tätä voisi nyt kokeilla. 2h
4. Dominion omilla kortti-ideoilla 20-45min
5. Race for the Galaxy 10-40min
6. Kaikki uudet Ollin pelit, mitä ei vielä ole tullut koitettua 2-4h?
7. Alhambra uudella lisäosalla 1,5h
8. Tichua ainakin muutama erä kokeeksi 10-45min
9. Through the Ages Full game 3-5h
10. Pandemic 10-35min
Kaikkee muuta sitte sopivassa määrin sekaan.
Onko muita peleistä kiinnostuneita, ja mitä olisi tilauksessa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)