Uusia pelejä vain moni

26.3. & 28.3.2010

Viikonloppuna Aululla painettiin pelisessioo pariin otteeseen. Perjantaina vähä lämmittelyä, lauantaina välipäivä (oli siitä lämmittelystä hyötyä) ja sunnuntaina olikin sitte raaka viihde. Listalla oli itselle runsas määrä uusia tuttavuuksia, joten heitetään niistä jotain yleistä läppää/mielipidettä njyt njyt njytttt.

Factory Manager
Tätä painettiin peräti kolmesti. Perjantaina oli aika lailla ämpyilyä ku oli uus peli periaattees kaikille, Tapani tosin oli vähä tatsia saanu. Sunnuntaina sitte jo rupes tehtaat pyöriin raakasti. Kolmen pelin jälkeen uskaltaa jo sanoo, että on pirun hyvä peli. Pelissä siis pyöritetään tehdasta parannellen koneita, lisäten varastoa, hankkien robotteja, optimoiden ja tehostamalla tuotantoa ja vähentämällä sähkönkulutusta tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon rahoo. Painetaan semmosella sitte. Pelissä on hyvä mekaniikka, jonka ehkä keskeisenä kohtana on vuorojärjestyksen huutokauppaus, tai ei ehkä huutokauppavaihe sinänsä, mutta itse vuorojärjestys toimii monella tapaa, joten se on sikäli tärkeä osa peliä. Ekana toimivat pääsevät ostamaan kaupasta ekana matskua (eli useammin sitä mitä haluavat), mutta viimesenä vuorossa olevat saavat usein ostoksensa alennuksella, joskin tarjontakin on heikompaa kuin alkupäällä. Viimeisenä vuorossa olevat kuitenkin pääsevät myös viimeisenä vaikuttamaan siihen, mitä kaupassa on itse asiassa myytävänä, joten ekana/viimesenä toimimisen hyödyt eivät ole aina itsestään selvät. Usein kaikkien täytyy kuitenkin antaa myös toisille jotain hyvää saadakseen itsekin samaa takaisin. Joka tapauksessa vielä ei ole selvää, onko hyvä olla aina ekana, aina viimesenä vai jotain siltä väliltä, sillä kaiken tyyppisillä keinoilla on pärjäilty.

Wizard
"Peli, jossa saa raivota." Saiko siinä ny raivota? Ja jos sai, ni kunnei sitte kaikis muiski peleis saa. Pikemminki kyseessä oli paikoin jopa hysteeristä naurua, irvailua, ilakointia, nyrkin puimista, mä sam patin hokemista ja muuta sekoilua. Ja huom, kyseessä on siis ihan perus lupaustikki, eli kauhun sekainen tunnelma oli jokseenkin erikoista meininkiä. Ihan hyvä peli kumminki, varsinkin tietysti useammalla pelaajalla lupauksia tulee monesti selvästikin enemmän kuin on tikkikierroksia, joten sekoo on luvassa.

Yspahan
Pelissä heitetään joka kierros vähintään yhdeksää noppaa. Ooooooli se sillain olematta tuuripeli. Ei vaan, noppien heittely vaikuttaa aina kaikkiin pelaajiin eikä varsinaista "parasta mahdollista" heittoa taida olla olemassa. Törkeitä tuuritällejä tulee harvoin, ja kun pelissä pelataan kumminkin verrattain paljon kierroksia, ei noppatuuri ole ehkä niin suuri ongelma kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Mutta noppapeli on aina noppapeli, ja varmasti toisinaan nopanheitto ratkaisee pelit nerokkaan taktikoinnin sijaan. Peli on kumminkin nopea, joten mitä sitte. Pelissä kerätään pisteitä haalimalla osuuksia kaupungin taloista, rakentamalla omia erikoisrakennuksia (joista saa lisäksi muitakin hyötyjä) ja tuuppaamalla karavaaniin tavaraa. Kultaa ja kameleita kerätään resursseiksi muun muassa rakentamiseen. Lisäksi toimintakorteilla voi napsia irtopinnoja ja saada muita etuja. Periaatteessa siis sekavaa meininkiä, paljon tekemistä ja häsäämistä, mutta lopulta peli on varsin yksinkertainen. Lisäksi peli on siis nopea, ja ennen kaikkea nopeatempoinen. Omalla vuorolla on periaatteessa aina monta vaihtoehtoa, mutta lopulta hyviä vaihtoehtoja on vain pari, joten valinnat eivät kestä kauaa. Ihan asiallista sekoo ekan pelin perusteella.

The Downfall of Pompeii
Peli on toisaalta rento, toisaalta ilkikurinen ja lopulta jopa karmiva. Ensin asutetaan hyvässä hengessä upeaa Pompeijin kaupunkia ensin yksittäin, sitten koko suvun voimin. Mutta kas kummaa, kuin yllättäen Vesusius pamauttaa hävityksen kauhistuksen ilmoille ja laavaa sinkoilee sinne tänne ja pakoon pitäis ehtiä. Rentoutta edustaa asutusvaihe, ilkikurisuutta toisten reittien estäminen ja porukan listiminen laavan kulkua ohjailemalla. Karmivuus juontaa siinä, että pelissä, jälleen hyvässä hengessä (tai jopa pyhässä hengessä) heitellään toisten pelaajien äijjiä tulivuoren uumeniin! Tosta noin vaan. Oli se normaalia. No kumminki, jälleen nopea ja nopeatempoinen peli, ei liikaa järkeilyä, mutta sopivasti vetävyyttä mielenkiinnon herättämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten blogissa on aikaisemmin esitetty, tuntuu tosiaan paikoin siltä, että ihan oikeasti juoksisi laavaa pakoon. Pieni paniikki iskee. Lisäksi pelissä on koko ajan pieniä valinnan paikkoja: ottaakko varmasti äijjä tai pari turvaan uhraten samalla useampia äijjiä varmaan kuolemaan polttavan laavan alle, vai yrittääkkö pelastaa väkeä pahasta pinteestä keskeltä pelilautaa ja vaarantaa samalla ne "varmatkin" pelastujat. Valitte siinä ny sitte.

Ubongo Extreme
Perjantaina vähä testailtiin ja extremeltä tosiaan tuntu. Meni vartti ennenku ykskään laatta oli valmis. Sunnuntaina pelattiin sitteen oikeen säännöillä Tapsi, Visa ja minä. Eka peli vedettiin helpommalla puolella, ja oliki suht helppo. Yhteensä pelaajilla tais yhdeksällä kierroksella jäädä joku 1-2 touhua tekemättä per pelaaja ja pisteet oli luokkaa Opa 37, Tapsi 31, Visa 28. Toinen vedettiin neljän palan puolella, joka oli vaikeempi. Ainaki mulle oli SAAAATANASTI vaikeempi. Puhutaan fernestä. Sain 3 laattaa 9:stä valmiiks ja 8 pistettä, samat säännöt siis muuten ku helpolla puolella, eli suht vertailukelpoinen ja pudotusta siis reilusti. Puhutaan haastavuudesta. No ei siinä sinänsä mitään, tosta nyt ei viä paljo tiä. Mutta ku jätkät veti vissiin kutakuinki ihan melkein täsmälleen samat pisteet ku helpolla puolella, joku 1-2 pinnaa erit. Vaikutti se niillä. Tai vähä kauemmin niilläki kyllä meni, mutta sai sentäs valmiiks melkein kaikki. En muista kumpi niistä voitti, mutta ne oli siinä 30 tuntumas kumminki molemmat. Puhutaan siitä, että mulla vaikutti helevetin paljon se puoli, ja muilla ei vaikuttanu yhtään. Erikoista mä sam pat. Mutta joka tapauksessa peli on siis paljon haastavampi kuin perus Ubongo, ja ei siihen enää tän jälkeen ole paluuta. Tätä jaksanee pelailla ainakin silloin tällöin, niin kauan kuin haastetaso pysyy riittävänä (eli itselläni varmaan kauiten, oooolimmä hyvä sillä vaikeemmalla puolella).

Paljon siis tuli pelejä pelattua, ja kaikki omassa sarjassaan hyviä. Ja tosiaan Factory Manageri ja Yspahan oli meikän vastikään ostamia pelejä, ja molempiin ostoksiin ihan tyytyväinen. Varsinki ku halvalla sai Saksanmaalta. Toivottavasti niitä(kin) pelaamme vain paljon.

Wizard

Peliin kuuluu 60 kortin korttipakka. Pakka on periaatteessa ihan tavallinen pakka, eli on neljää eri maata, jokaista 13 korttia. Mutta kuvat ja maat on vähä erinäköisiä, ku tavallisesti. Lisäksi pakkaan kuuluu 4 Z-korttia ja 4 N-korttia. Z-kortti, eli velho, on kaikista korkein kortti ja N-kortti, eli narri, on kaikista huonoin.

Ensimmäisellä kierroksella kaikille pelaajille jaetaan yksi kortti, toisella kaksi, kolmannella kolme jne. Kun kortit on jaettu, kääntää jakaja pakan päällimäisen kortin ja se maa on valtti. Jos pakasta tulee N-kortti, ei ole valttia. Jos taas tulee Z-kortti, saa viimeinen pelaaja valita valtin. Kun valtti on käännetty, kierros alkaa niin, että jakajasta seuraava aloittaa huutelun. Eli siis mennään kierros niin, että jokainen pelaaja sanoo, montako tikkiä voittaa korteillansa. Omalla vuorollaan pelaaja laittaa aina yhden kortin pöytään ja se, jolla on korkein kortti, luonnollisesti voittaa tikin. Ensimmäinen Z-kortin pelannut voittaa tikin automaattisesti, vaikka joku muukin laittaisi Z-kortin tai valtin. N-kortti taas luovuttaa tikin.

Jos saa lupaamansa määrän tikkejä, saa 20 pistettä + jokaisesta tikistä 10 pistettä. Jos taas lupaus menee väärin, saa jokaisesta yli lupauksen tai alle lupauksen menneestä tikistä -10 pistettä.

Pelin kannessa lukee, että peli, jossa saa raivota :D Kai se sitte tarkottaa sitä, että ku menee lupaus väärin niin raivoo aina eniten :D Tai sit ku toinen pelaa jonku ääryyskortin, jos on ite luullu pelaavansa ääryyskortin :D

Der Untergang von Pompeji

Pelissä on periaatteessa kaksi eri vaihetta.

Ensimmäisen vaiheen päämäärä on saada mahdollisimman paljon ukkoja laudalle. Pelilaudalla on "rakennuksia", joilla kaikilla on joku numero 1-11. Kaikki pelaajat saavat käteen kortteja, joissa kaikissa on joku näistä numeroista. Omalla vuorollaan pelaaja pelaa yhden kortin ja laittaa kortin numeron mukaiseen taloon yhden ukon. Tämän jälkeen pelaaja nostaa käteensä kortin lisää. Pakassa on 7 Omen -korttia. Jos pelaaja saa Omen -kortin käteensä pitää se pelata välittömästi. Pelaaja saa heittää pelilaudalta yhden ukon (mieluiten vastustajan ukon) pelilaudan reunalla olevaan Vesuviukseen. Pakassa on myös yks A.D 79 -kortti, joka tulee kaksi kertaa pelin aikana pakasta. Kun kortti ensimmäisen kerran tulee peliin, sen jälkeen saa laittaa omalla vuorollaan enemmän ukkoja kentälle. Eli siis kun laittaa rakennukseen ukon, niin saa laittaa lisää ukkoja niin monta, kuin ennestään oli rakennuksessa ukkoja. Sitten A.D 79 -kortti sekoitetaan uudestaan 15 viimeisen kortin joukkoon. Kun kortti tulee uudestaan loppuu ensimmäinen vaihe pelistä.

Toinen vaihe on se, että rupeaa tulemaan "laavaa" Vesuviuksesta. Otetaan peliin pussi, jossa on 45 laavalaattaa. Laatoissa on kuutta erilaista symbolia. Jokaiselle symbolille on oma "lähtöpaikkansa" laudalla. Pelaaja ottaa vuorollaan pussista yhden laatan ja asettaa sen oikeaan ruutuun laudalla. Jos ruudussa on ukkoja, lentää kaikki ukot Vesuviukseen. Kun on asettanut laatan, saa liikuttaa kahta omaa ukkoansa. Ukolla saa liikkua niin monta askelta (yksi ruutu on aina yksi askel) kuin on ukkoja siinä ruudussa, josta oma ukko lähtee. Laudan reunoilla on monia portteja, joista yritetään paeta laavaa. Lopuksi katsotaan, että kuka sai eniten ukkoja ulos. Jos on tasapeli, lasketaan Vesuviuksessa olevat ukot. Se voittaa, jolta on vähiten joutunut ukkoja Vesuviukseen.

Tapani korjaa, jos kirjotin jotain väärin :D

Pelin kestoks oli muuten merkattu 45 minuuttia, mutta meillä ei kyllä ihan niin paljo aikaa menny nelinpelis.

Tiedoks vaan kaikille, että oli PISTOOLIMPI peli!

Yliopistolla pitkästä aikaa

Peli-iltapäivän aluksi Saaren Mikko tarjosi nopeat kännit (lue: Cannes). Kaikki muut olivat nyyppiä, Mikko jo yhden pelin konkari. Säännöt menivät päähän (pun intended) suht hyvin, mutta eihän siitä silti kukaan muu aluksi mitään tajunnut. Pelivuoro menee lyhyesti niin, että nostetaan 3 laattaa, joista voi joko pelata kaksi laajentamaan pelilautaa TAI pelata yhden ja tehdä jotain muita itseä hyödyttäviä toimintoja. Me aloittelijat vaan lätkimme laattoja ensimmäiset 2-3 vuoroa tekemättä oikeastaan mitään, eli Mikko pääsi etulyöntiasemaan alkuvaiheessa peliä. Puolivälissä itse aloin saada kehitettyjä kamoja, eli erikoistehosteita ja tietokoneita sun muita enemmän kuin tarpeeksi, mutta tarvitsin hyvän tuurin, että pystyin niillä tekemään elokuvia, eli sitä mitä pelissä yritetään. Satuin sitten nostamaan sci-fileffa-laatan juuri sopivaan aikaan, ja sitten niitä ropisi mulle ovista ja ikkunoista ja kun viimeisellä vuorolla sain myytyä 5 leffaa vielä ylihintaan, niin yhtäkkiä nousin nollasta voittoon. En oikeastaan siis tajunnut mitään, keräsin vaan kaikkea mahdollista ja sitten hyödynsin kun paikka ilmestyi eteeni. Mikkoa lukuunottamatta muutkin tekivät pisteensä 2 viimeisellä rundilla.
Kaiken kaikkiaan kiva ja vikkelä peli, seuraavalla kerralla sitten vähän strategiaa ja nolla pistettä on tavoite.

Välipelinä Notre Dame, josta ei sanottavaa, pisteitä 82 normipelillä.

Toisena "pääpelinä" Factory Manager, jota olin aiemmin pelannut vajaan kierroksen varamiehenä, joten säännöt tiesin alustavasti. Otin strategiaksi, että otan suosista ilmaiseksi rupusijan joka huutokaupasta ja ostelen muiden jämät. Siis nolla strategiaa, optimoin vain ne romut mitä jää. Näen, että ekan pelin miellyttävyys tulee kuitenkin lähinnä siitä että oppii säännöt ja saa idean pelistä. Pärjätä voi sitten myöhemmin.

Mulle kävi säkä, että sähkön hinta pysyi alhaalla, koska kakkosvuorolla sähköä meni 9 yksikköä ja kolmosellakin vielä 6. Lopussa sain molemmat trackit täyteen 16 (tai lavat vissiin 19), ja lopputulot olivatkin komeat 320-24 sähköstä. Käteistä vaan ei ennen sitä ollut kuin rippeitä, joten lopputulos muistaakseni 314, jolla jäätiin noin kymppi voittajasta, eli Korpelan Samista.

Tätä voisin pelata vaikka heti uudelleen, ja ehkä voisi ottaa jo tavaraa myyntiin muutenkin kuin täysin arvalla. Nyt saatoin toisaalta sotkea toisten peliä sillä, että otin ihan sattumanvaraisesti joka kerta myyntiin tulevat kamat.

Maanantain peli-ilta #5

Maanantaina oli väkeä kahteen pöytään asti.

Olohuoneen puolella pöytään ensin nostettiin Shogun, jota mä "vedin" kun olin se joka viimeksi oli pelannut ja vähän niinkuin osasi säännöt. Neljästä pelaajasta mulla oli siis 4-5 peliä alla, muilla yhteensä 1. Luulisin silti, että säännöt menivät oikein, mutta peli kesto ei ollut oikea, vaan taidettiin 3,5 painella. Peli eteni niin, että Mikko nappasi reilun johdon rakentelemalla ja pitämällä muut kuukartan yläoikealta poissa vahvasti. Muilla oli kärhämää keskenään ja jyväjemmareitakin vastaan. Itse sain pataani farmareilta oikien kunnolla. Kerran hävisin yhden farmarin revoltin, vaikka mulla oli 6 äijää puolustamassa!

Loppujen lopuksi Mikko sai pidettyä johtonsa loppuun asti, ja muut olivat suurin piirtein tasaisesti aina 6-8 pistettä parempaansa perässä. Ihan kiva peli, mutta tää pitää pelata puolet nopeammin. Nyt kyllä selkeästi aika kului siihen jumittamiseen ja järkeilyyn, ei ollut samaa havaittavissa mitä tässä blogissa aiemmin manailta ajan kuluminen vuorojen ulkopuolella tapahtuvaan tauhkaan.

Keittiön puolella pelattiin samaan aikaan Untergang von Pompeji, ja jossain vaiheessa alkoi Fabrikmanager. FM kesti kuulemma noin 3-4 tuntia kun pelissä oli vain 1 pelaaja, joka oli peliä aiemmin pelannut, eikä oikein tarkkaan muistanut hänkään sääntöjä. No eilen yliopistolla pelasin itsekin koko pelin tätä, ja meillä meni vajaa pari tuntia, vaikka oli 2 ensikertalaista.

Olohuoneessa vedettiin Shogunin jälkeen peli Notrea neljällä. Livepeliksi supernopea (alle puoli tuntia) valui meikäläiselle melkein 20 pisteen erolla. Huomaa, että treeneistä on ollut iloa.

Lopuksi vielä paikalla olleiden kesken pelattiin Mamma Mia!, jossa taas tuli niin hämäriä aineksi uuniin, ettei paremmasta väliä. Arvatkaa mikä oli avaruusaluksen pakosuutin?

Saksan kusti taas vauhdissa

Saksasta pamahti kuriirin välityksellä pakettia meidän ryhmälle. Tageissa kaikki pelit, eilen ehtoolla testattiin jo vähä Ollin Fabrikmanageria ja kuola valuu. Pidämme vain, pidämme vain.

Koska pelotaan?

Geekistä pari poimintaa

Bongasin Boardgamegeekistä muutama niin nätin kuvan, että piti tänne linkittää. Veikkaan että eräät osaavat arvostaa.

Boycat-OH on kuvannut nätisti Reiskan planeetat ja developit kaavioina.

Lisäks hatemachine oli tehny "pelilaudan" Dominioniin.