Today a friend of mine from the university came to visit me with her 5 and 7 years-old boys. They were amazed with our boardgame shelfes and I think that if it was their choice, they would have opened each and every box to see what was inside. I was so fascinating! So many boxes, so many colours, they were really exited about it.
The first game we played was eläin pyrämidi. My all times favorite game to play with people from all ages. And of course, it did not disappoint me, once again. They loved it, were really exited and the game worked really well.
After eläin pyrämidi, we played Pingwin (also known as "hey, that's my fish", or also by "pingfiini peli", hehe). Pingwin was a little hard for the 5 year old, but the 7 year old got it right away and had a lot of fun. My friend, the mother, also had a lot of fun with Pingwin, specially to see how her kids would deal with simple strategic thinking.
The kids were really exited and wanted to play more and more games. I took Halli Galli from the shelf, and we started playing. Right away we realised that the 2 adults were way too fast, and also the 7 year-old had a big advantage, because his little brother counted a lot slower than him. Halli Galli must be a fast game to be enjoyable, and with that pace, it didn't really make a lot of sense.
So, the four of us had a lot of fun this afternoon, and probably the boys will be coming by more often after the exiting experience. I wanted to ask from you guys, what games do you think could be interesting for that age? Clearly the 7 year-old could play a lot more games, different and with simple strategic thinking. Would be nice to have a game that is suitable for both ages, where the older one can think, and the younger one doesn't get bored.
Any suggestions?
Greetings,
Mari
ps: I have borrowed Velhojen Yö for them, and it has been there for a couple of weeks now. They have enjoyed the game, as I suspected. That is a great game for that age. Kids from 4 to 8, in general, have a big fascination with the darkness, and enjoy playing games, doing things in the dark. For that reason Velhojen Yö is great, since it's a game to be played in the dark.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Viikonlopun ferneemiset Tampereella
Lauantaina ja sunnuntaina hääräiltiin Hervannan hämärien ja Toppisen poikain kans lautapelien parissa.
Lauantaina ensimmäisenä viisinpelinä painettiin
Vegas Showdownia, mikä on aina mukava ja sopivan tiukka vääntö. Tällä kertaa peli meni käytännössä niin pitkälle kuin voi, eli kierroksia tuli ihan maksimimäärä ja johtopaikka vaihtuikin monta kertaa ihan 2-3 viimeisen kierroksen aikana. Lopulta peli meni tasan Marille ja Tarelle, enkä mäkään jäänyt kuin 2 vai 3 pistettä. Visa ja Heikki hiukan kauempana.
Lauantaina testattiin myös San Juanin lisäkortteja, eli Alean Aarrearkkua. Ihan kohtalaisen hyviä ja tasapainoisia kortteja useita. Mä esimerkiksi käytin useita kertoja [joku saksankielinen nimi]-korttia, jolla sai kierroksen alussa vaihtaa 0-2 korttia kädestään. Pari kertaa sieltä tuli ihan hyvää tilalle. Lisäksi rakensin residenssin (tjsp.) jolla sai bonuksia pelin lopussa näin: 4p jos oli 3 samanhintaista rakennusta, 3p lisää seuraavasta 3 ryhmästä, 2p ja 1p seuraavista. Eli max 10p. Ihan mielenkiintoinen tälli.
Tarmo painoi ison seiskan hintaisen katedraalin (joita on vain 1 ja se on heti näkyvillä ja sen voi kuka vaan rakentaa koska vaan). Sillä sai samalla 4+3+2+1 -kaavalla pisteitä pelin lopussa muiden rakentamista kutosen rakennuksista. Tää vaikutti aika vahvalta ainakin nelinpelissä, jossa täydet 10 tuli aika helposti.
Lisäksi kaikkia ärsyttämässä oli Heikin pelaama vartiotupa, jonka takia muut saivat pitää vain 6 korttia kädessään kierroksen lopussa. Tämän takia itse rakensin towerin aika alussa. Aiemmin en oo sitä juuri koskaan käyttänyt.
Muita pelejä lauantaina olivat Mhing ja Tsuro.
Sunnuntaina melkein samalla ryhmällä uudestaan, mukana myös Vanha-Viitakoski. Pelattiin ensimmäinen kuusinpeli Reiskaa. Aluksi varsinkin Tare vähän epäili, että tulisi kaikki vuorot joka kierroksella, mutta niin ei käynyt. Peli meni itse asiassa siihen, että kaikki luottivat että muut tekevät esim tuotannon, joten sitä ei sittein tullut ollenkaan, kunnes yhdellä vuorolla 4 pelasi yhtä aikaa =). Muutenkin tuntui siltä, että Reiska skaalautuu pirun hyvin kuudelle pelaajalle, eikä mitään haittaa isommasta pelaajamäärästä ollut.
Pelattiin myös pari erää Once Upon a Timea, jossa suomenkielisellä kierroksella juttu lähti ihan lapasesta. Tarinan pääosissa olivat esim Rogues Gallery ja Mikuli ja tapahtumapaikkoinana esim Siilin välikkö ja yläkenttä. Sekoo katto.
Visan kanssa painoin pikasen Tarokinkin välissä. Kokeiltiin myös normipakan korttipeliä nimeltä 25, mutta siitä ei innostuttu.
Lauantaina ensimmäisenä viisinpelinä painettiin
Vegas Showdownia, mikä on aina mukava ja sopivan tiukka vääntö. Tällä kertaa peli meni käytännössä niin pitkälle kuin voi, eli kierroksia tuli ihan maksimimäärä ja johtopaikka vaihtuikin monta kertaa ihan 2-3 viimeisen kierroksen aikana. Lopulta peli meni tasan Marille ja Tarelle, enkä mäkään jäänyt kuin 2 vai 3 pistettä. Visa ja Heikki hiukan kauempana.Lauantaina testattiin myös San Juanin lisäkortteja, eli Alean Aarrearkkua. Ihan kohtalaisen hyviä ja tasapainoisia kortteja useita. Mä esimerkiksi käytin useita kertoja [joku saksankielinen nimi]-korttia, jolla sai kierroksen alussa vaihtaa 0-2 korttia kädestään. Pari kertaa sieltä tuli ihan hyvää tilalle. Lisäksi rakensin residenssin (tjsp.) jolla sai bonuksia pelin lopussa näin: 4p jos oli 3 samanhintaista rakennusta, 3p lisää seuraavasta 3 ryhmästä, 2p ja 1p seuraavista. Eli max 10p. Ihan mielenkiintoinen tälli.
Tarmo painoi ison seiskan hintaisen katedraalin (joita on vain 1 ja se on heti näkyvillä ja sen voi kuka vaan rakentaa koska vaan). Sillä sai samalla 4+3+2+1 -kaavalla pisteitä pelin lopussa muiden rakentamista kutosen rakennuksista. Tää vaikutti aika vahvalta ainakin nelinpelissä, jossa täydet 10 tuli aika helposti.
Lisäksi kaikkia ärsyttämässä oli Heikin pelaama vartiotupa, jonka takia muut saivat pitää vain 6 korttia kädessään kierroksen lopussa. Tämän takia itse rakensin towerin aika alussa. Aiemmin en oo sitä juuri koskaan käyttänyt.
Muita pelejä lauantaina olivat Mhing ja Tsuro.
Sunnuntaina melkein samalla ryhmällä uudestaan, mukana myös Vanha-Viitakoski. Pelattiin ensimmäinen kuusinpeli Reiskaa. Aluksi varsinkin Tare vähän epäili, että tulisi kaikki vuorot joka kierroksella, mutta niin ei käynyt. Peli meni itse asiassa siihen, että kaikki luottivat että muut tekevät esim tuotannon, joten sitä ei sittein tullut ollenkaan, kunnes yhdellä vuorolla 4 pelasi yhtä aikaa =). Muutenkin tuntui siltä, että Reiska skaalautuu pirun hyvin kuudelle pelaajalle, eikä mitään haittaa isommasta pelaajamäärästä ollut.
Pelattiin myös pari erää Once Upon a Timea, jossa suomenkielisellä kierroksella juttu lähti ihan lapasesta. Tarinan pääosissa olivat esim Rogues Gallery ja Mikuli ja tapahtumapaikkoinana esim Siilin välikkö ja yläkenttä. Sekoo katto.
Visan kanssa painoin pikasen Tarokinkin välissä. Kokeiltiin myös normipakan korttipeliä nimeltä 25, mutta siitä ei innostuttu.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Peliehtoo Heikkilässä.
Jarmo ja Eevaleena puhui mut päivällä ympäri lähtemään Heikkilään pelailemaan. Kaupan kautta mentiin sitte Venesjärvelle ja Pete jo odotteli pihassa. Pelailemas meitä oli minä, Jarmo, Pete, Eevaleena Eevaleenan kaks pienempää sisarusta Anttimikael ja Josefiina.
Ensimmäiseks taidettiin pelailla Ubongo Extremee. Sen pelailu oli vähä mitä oli :D Mut siitä kyllä tykkäs ainakin Josefiina. Se tykkäs tehdä niitä vielä pelin jälkeenki :D
Toinen peli oli Pictionary. Jarmo ja Pete oli joukkue ja Eevaleena ja Anttimikael oli joukkue. Mä olin vähän niinku mukana Jarmon ja Peten joukkuees arvailemas, mutta en piirtäny ollenkaan. Sit olin ylituomarina, eli päätin että hyväksytäänkö vastaus vai ei, jos tuli sellanen tilanne :D
Kolmas peli oli Alias. Pelattiin kahdella kolmen hengen joukkueella eli minä, Jarmo ja Pete vs. Eevaleena, Josefiina ja Anttimikael. Siinä pelis kyllä kaikki selitti :D Oli ihan hauskaa kyllä pelailla sitä pitkästä aikaa taas :D
Neljäs peli oli Diamant. Oli tosi mukava päästä pelaan sitä kuudella hengellä! Pete sai 22 pistettä, Anttimikael 21, Jarmo 16, minä ja Eevaleena 15 ja Josefiina tai saada 13. Että aika tiukalle meni :D Jotain tohon suuntaan ainaki pisteet oli :D
Sit Pete lähti ja loppuehtoo me piirreltiin kuva-arvotuksia :D
Ihan mukava pelailuilta oli! :) Täytyis kyllä ottaa uusiks joskus!
Ensimmäiseks taidettiin pelailla Ubongo Extremee. Sen pelailu oli vähä mitä oli :D Mut siitä kyllä tykkäs ainakin Josefiina. Se tykkäs tehdä niitä vielä pelin jälkeenki :D
Toinen peli oli Pictionary. Jarmo ja Pete oli joukkue ja Eevaleena ja Anttimikael oli joukkue. Mä olin vähän niinku mukana Jarmon ja Peten joukkuees arvailemas, mutta en piirtäny ollenkaan. Sit olin ylituomarina, eli päätin että hyväksytäänkö vastaus vai ei, jos tuli sellanen tilanne :D
Kolmas peli oli Alias. Pelattiin kahdella kolmen hengen joukkueella eli minä, Jarmo ja Pete vs. Eevaleena, Josefiina ja Anttimikael. Siinä pelis kyllä kaikki selitti :D Oli ihan hauskaa kyllä pelailla sitä pitkästä aikaa taas :D
Neljäs peli oli Diamant. Oli tosi mukava päästä pelaan sitä kuudella hengellä! Pete sai 22 pistettä, Anttimikael 21, Jarmo 16, minä ja Eevaleena 15 ja Josefiina tai saada 13. Että aika tiukalle meni :D Jotain tohon suuntaan ainaki pisteet oli :D
Sit Pete lähti ja loppuehtoo me piirreltiin kuva-arvotuksia :D
Ihan mukava pelailuilta oli! :) Täytyis kyllä ottaa uusiks joskus!
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Muutama kuva pääsiäisen pelailuista.
Tässä on ny pari kuvaa Ricochet Robots -pelistä, ku Mari pyysi. TYYYYKKÄS kaikki varmaan, ku laitoin nää tänne :D No, saa haastaa oikeuteen :D
Paparazzi Mood 1 - The Boardgames
During this easter holidays Heidi and I were a little bit in paparazzi mood. We took pictures of our 2 main activities: board-gaming and disc-golfing. So I thought it would be a nice idea to share some of the pictures, and some of my thoughts with you.
For me, the two nicest games this weekend were Pompeji, of course (my new favorite), and Ricochet Robots. The boys played a lot of Notre Dame too, among other games.
The Robot game was specially nice when playing on Sunday evening, with lots and lots of people. Having a lot of people trying to solve the puzzle was very interesting and exiting. Also the new extra robot gave a nice boost on the game, people wanted to solve the puzzle so that they could finally tell their own idea of a new rule to the extra robot, and it was fun, fun, fun.
Heidi, post the pictures of the whole crew playing the Robot game, it was great!
Pompeji is a nice and light game, easy to learn and family friendly. The only problem is that if you forget to do one little thing in the beginning of the game, I mean, if you do the set up wrong, the game is pretty much screwed. I think this weekend we did all possible wrong things in the set up... But I hope that because we did so, we have learned it and it will not happen again. Once the set up is done correctly, the game is really nice. Burning other player's tolkiens give a funny atmosphere, and I really like the "running away from the city of Pompeji" last phase.
Maybe the reason why I like this game a lot is because its really easy to get into the theme, I mean, populating the city and running away from the volcano, but at the same time it's completely nonsense and abstract. I would never throw my sister-in-law's children into the volcano in order to let my people run away from the town, hahaha.
Tarmo, Ilka, Markku and Olli playing Yspahan
I still owe Ilka 32 hugs for the right of taking and publishing this picture..
I have uploaded most of my pictures in my picasa album. Check it out, enjoy :)
Happy easter! Mari
torstai 1. huhtikuuta 2010
Once Upon a Time
Once upon a time there was a lady that took a 30 hours trip to get to Tampere in Finland. She went to visit her daughter and son-in-law.
The young couple love to play games and at every Monday night they open their house to everyone who likes to share some playing experience.
That was how the lady got to know the game “Once Upon a Time”.
She immediately got fascinated with the game.
The first story telling person surprised her deeply. He created a long, detailed and unexpected scenario for the game. The lady realized that imagination skills and creativity were strongly being mobilized.
The game continued and it got clear that each player was asked to collaborate at the started story but also move it to a personal goal. The story has to keep coherence but each player contributes to a new and unexpected direction. This means, being together acting as a
But very soon she also got to sense that the most real and most interesting aspect of the game is that even it demands some competition and strategy skills the real fun and what makes everyone laugh spontaneously is to share everyone’s imagination on creating a common authorized weird story.
After two weeks in Finland, the lady went home to her country. Some days later she remembered that her husband was studying English together with some friends. “Why don’t invite them to play? It may be a funny language learning experiential opportunity”.
In a very short time she got 8 people together. This people are not used to play games but got curious to know what it was about.
Guess what? They had a wonderful night together, lots, lots of laughs and fun.
The need to find words in a foreign language to be able to understand and continue the story got to be an urge and a very interesting motivation without affecting the spontaneity that everyone was living to each other. Even the ones with less English skills did not feel giving up and everyone had the best time together. This group of friends decided to translate the wording of the beautiful cards into Portuguese, their native language. In very short future the rules book that already exists at the internet, will be followed by an available cards translation in one more language. If you get interested just ask me or Tapani about it.
The lady got very happy with all this new experiences and is looking forward to find new fellows to share the joy creating new stories, practicing and developing her imaginative abilities.
Irmgard Birmoser de Matos Ferreira (Medi)
irmgardbmf@gmail.com
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Uusia pelejä vain moni
26.3. & 28.3.2010
Viikonloppuna Aululla painettiin pelisessioo pariin otteeseen. Perjantaina vähä lämmittelyä, lauantaina välipäivä (oli siitä lämmittelystä hyötyä) ja sunnuntaina olikin sitte raaka viihde. Listalla oli itselle runsas määrä uusia tuttavuuksia, joten heitetään niistä jotain yleistä läppää/mielipidettä njyt njyt njytttt.
Factory Manager
Tätä painettiin peräti kolmesti. Perjantaina oli aika lailla ämpyilyä ku oli uus peli periaattees kaikille, Tapani tosin oli vähä tatsia saanu. Sunnuntaina sitte jo rupes tehtaat pyöriin raakasti. Kolmen pelin jälkeen uskaltaa jo sanoo, että on pirun hyvä peli. Pelissä siis pyöritetään tehdasta parannellen koneita, lisäten varastoa, hankkien robotteja, optimoiden ja tehostamalla tuotantoa ja vähentämällä sähkönkulutusta tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon rahoo. Painetaan semmosella sitte. Pelissä on hyvä mekaniikka, jonka ehkä keskeisenä kohtana on vuorojärjestyksen huutokauppaus, tai ei ehkä huutokauppavaihe sinänsä, mutta itse vuorojärjestys toimii monella tapaa, joten se on sikäli tärkeä osa peliä. Ekana toimivat pääsevät ostamaan kaupasta ekana matskua (eli useammin sitä mitä haluavat), mutta viimesenä vuorossa olevat saavat usein ostoksensa alennuksella, joskin tarjontakin on heikompaa kuin alkupäällä. Viimeisenä vuorossa olevat kuitenkin pääsevät myös viimeisenä vaikuttamaan siihen, mitä kaupassa on itse asiassa myytävänä, joten ekana/viimesenä toimimisen hyödyt eivät ole aina itsestään selvät. Usein kaikkien täytyy kuitenkin antaa myös toisille jotain hyvää saadakseen itsekin samaa takaisin. Joka tapauksessa vielä ei ole selvää, onko hyvä olla aina ekana, aina viimesenä vai jotain siltä väliltä, sillä kaiken tyyppisillä keinoilla on pärjäilty.
Wizard
"Peli, jossa saa raivota." Saiko siinä ny raivota? Ja jos sai, ni kunnei sitte kaikis muiski peleis saa. Pikemminki kyseessä oli paikoin jopa hysteeristä naurua, irvailua, ilakointia, nyrkin puimista, mä sam patin hokemista ja muuta sekoilua. Ja huom, kyseessä on siis ihan perus lupaustikki, eli kauhun sekainen tunnelma oli jokseenkin erikoista meininkiä. Ihan hyvä peli kumminki, varsinkin tietysti useammalla pelaajalla lupauksia tulee monesti selvästikin enemmän kuin on tikkikierroksia, joten sekoo on luvassa.
Yspahan
Pelissä heitetään joka kierros vähintään yhdeksää noppaa. Ooooooli se sillain olematta tuuripeli. Ei vaan, noppien heittely vaikuttaa aina kaikkiin pelaajiin eikä varsinaista "parasta mahdollista" heittoa taida olla olemassa. Törkeitä tuuritällejä tulee harvoin, ja kun pelissä pelataan kumminkin verrattain paljon kierroksia, ei noppatuuri ole ehkä niin suuri ongelma kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Mutta noppapeli on aina noppapeli, ja varmasti toisinaan nopanheitto ratkaisee pelit nerokkaan taktikoinnin sijaan. Peli on kumminkin nopea, joten mitä sitte. Pelissä kerätään pisteitä haalimalla osuuksia kaupungin taloista, rakentamalla omia erikoisrakennuksia (joista saa lisäksi muitakin hyötyjä) ja tuuppaamalla karavaaniin tavaraa. Kultaa ja kameleita kerätään resursseiksi muun muassa rakentamiseen. Lisäksi toimintakorteilla voi napsia irtopinnoja ja saada muita etuja. Periaatteessa siis sekavaa meininkiä, paljon tekemistä ja häsäämistä, mutta lopulta peli on varsin yksinkertainen. Lisäksi peli on siis nopea, ja ennen kaikkea nopeatempoinen. Omalla vuorolla on periaatteessa aina monta vaihtoehtoa, mutta lopulta hyviä vaihtoehtoja on vain pari, joten valinnat eivät kestä kauaa. Ihan asiallista sekoo ekan pelin perusteella.
The Downfall of Pompeii
Peli on toisaalta rento, toisaalta ilkikurinen ja lopulta jopa karmiva. Ensin asutetaan hyvässä hengessä upeaa Pompeijin kaupunkia ensin yksittäin, sitten koko suvun voimin. Mutta kas kummaa, kuin yllättäen Vesusius pamauttaa hävityksen kauhistuksen ilmoille ja laavaa sinkoilee sinne tänne ja pakoon pitäis ehtiä. Rentoutta edustaa asutusvaihe, ilkikurisuutta toisten reittien estäminen ja porukan listiminen laavan kulkua ohjailemalla. Karmivuus juontaa siinä, että pelissä, jälleen hyvässä hengessä (tai jopa pyhässä hengessä) heitellään toisten pelaajien äijjiä tulivuoren uumeniin! Tosta noin vaan. Oli se normaalia. No kumminki, jälleen nopea ja nopeatempoinen peli, ei liikaa järkeilyä, mutta sopivasti vetävyyttä mielenkiinnon herättämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten blogissa on aikaisemmin esitetty, tuntuu tosiaan paikoin siltä, että ihan oikeasti juoksisi laavaa pakoon. Pieni paniikki iskee. Lisäksi pelissä on koko ajan pieniä valinnan paikkoja: ottaakko varmasti äijjä tai pari turvaan uhraten samalla useampia äijjiä varmaan kuolemaan polttavan laavan alle, vai yrittääkkö pelastaa väkeä pahasta pinteestä keskeltä pelilautaa ja vaarantaa samalla ne "varmatkin" pelastujat. Valitte siinä ny sitte.
Ubongo Extreme
Perjantaina vähä testailtiin ja extremeltä tosiaan tuntu. Meni vartti ennenku ykskään laatta oli valmis. Sunnuntaina pelattiin sitteen oikeen säännöillä Tapsi, Visa ja minä. Eka peli vedettiin helpommalla puolella, ja oliki suht helppo. Yhteensä pelaajilla tais yhdeksällä kierroksella jäädä joku 1-2 touhua tekemättä per pelaaja ja pisteet oli luokkaa Opa 37, Tapsi 31, Visa 28. Toinen vedettiin neljän palan puolella, joka oli vaikeempi. Ainaki mulle oli SAAAATANASTI vaikeempi. Puhutaan fernestä. Sain 3 laattaa 9:stä valmiiks ja 8 pistettä, samat säännöt siis muuten ku helpolla puolella, eli suht vertailukelpoinen ja pudotusta siis reilusti. Puhutaan haastavuudesta. No ei siinä sinänsä mitään, tosta nyt ei viä paljo tiä. Mutta ku jätkät veti vissiin kutakuinki ihan melkein täsmälleen samat pisteet ku helpolla puolella, joku 1-2 pinnaa erit. Vaikutti se niillä. Tai vähä kauemmin niilläki kyllä meni, mutta sai sentäs valmiiks melkein kaikki. En muista kumpi niistä voitti, mutta ne oli siinä 30 tuntumas kumminki molemmat. Puhutaan siitä, että mulla vaikutti helevetin paljon se puoli, ja muilla ei vaikuttanu yhtään. Erikoista mä sam pat. Mutta joka tapauksessa peli on siis paljon haastavampi kuin perus Ubongo, ja ei siihen enää tän jälkeen ole paluuta. Tätä jaksanee pelailla ainakin silloin tällöin, niin kauan kuin haastetaso pysyy riittävänä (eli itselläni varmaan kauiten, oooolimmä hyvä sillä vaikeemmalla puolella).
Paljon siis tuli pelejä pelattua, ja kaikki omassa sarjassaan hyviä. Ja tosiaan Factory Manageri ja Yspahan oli meikän vastikään ostamia pelejä, ja molempiin ostoksiin ihan tyytyväinen. Varsinki ku halvalla sai Saksanmaalta. Toivottavasti niitä(kin) pelaamme vain paljon.
Viikonloppuna Aululla painettiin pelisessioo pariin otteeseen. Perjantaina vähä lämmittelyä, lauantaina välipäivä (oli siitä lämmittelystä hyötyä) ja sunnuntaina olikin sitte raaka viihde. Listalla oli itselle runsas määrä uusia tuttavuuksia, joten heitetään niistä jotain yleistä läppää/mielipidettä njyt njyt njytttt.
Factory Manager
Tätä painettiin peräti kolmesti. Perjantaina oli aika lailla ämpyilyä ku oli uus peli periaattees kaikille, Tapani tosin oli vähä tatsia saanu. Sunnuntaina sitte jo rupes tehtaat pyöriin raakasti. Kolmen pelin jälkeen uskaltaa jo sanoo, että on pirun hyvä peli. Pelissä siis pyöritetään tehdasta parannellen koneita, lisäten varastoa, hankkien robotteja, optimoiden ja tehostamalla tuotantoa ja vähentämällä sähkönkulutusta tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon rahoo. Painetaan semmosella sitte. Pelissä on hyvä mekaniikka, jonka ehkä keskeisenä kohtana on vuorojärjestyksen huutokauppaus, tai ei ehkä huutokauppavaihe sinänsä, mutta itse vuorojärjestys toimii monella tapaa, joten se on sikäli tärkeä osa peliä. Ekana toimivat pääsevät ostamaan kaupasta ekana matskua (eli useammin sitä mitä haluavat), mutta viimesenä vuorossa olevat saavat usein ostoksensa alennuksella, joskin tarjontakin on heikompaa kuin alkupäällä. Viimeisenä vuorossa olevat kuitenkin pääsevät myös viimeisenä vaikuttamaan siihen, mitä kaupassa on itse asiassa myytävänä, joten ekana/viimesenä toimimisen hyödyt eivät ole aina itsestään selvät. Usein kaikkien täytyy kuitenkin antaa myös toisille jotain hyvää saadakseen itsekin samaa takaisin. Joka tapauksessa vielä ei ole selvää, onko hyvä olla aina ekana, aina viimesenä vai jotain siltä väliltä, sillä kaiken tyyppisillä keinoilla on pärjäilty.
Wizard
"Peli, jossa saa raivota." Saiko siinä ny raivota? Ja jos sai, ni kunnei sitte kaikis muiski peleis saa. Pikemminki kyseessä oli paikoin jopa hysteeristä naurua, irvailua, ilakointia, nyrkin puimista, mä sam patin hokemista ja muuta sekoilua. Ja huom, kyseessä on siis ihan perus lupaustikki, eli kauhun sekainen tunnelma oli jokseenkin erikoista meininkiä. Ihan hyvä peli kumminki, varsinkin tietysti useammalla pelaajalla lupauksia tulee monesti selvästikin enemmän kuin on tikkikierroksia, joten sekoo on luvassa.
Yspahan
Pelissä heitetään joka kierros vähintään yhdeksää noppaa. Ooooooli se sillain olematta tuuripeli. Ei vaan, noppien heittely vaikuttaa aina kaikkiin pelaajiin eikä varsinaista "parasta mahdollista" heittoa taida olla olemassa. Törkeitä tuuritällejä tulee harvoin, ja kun pelissä pelataan kumminkin verrattain paljon kierroksia, ei noppatuuri ole ehkä niin suuri ongelma kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella. Mutta noppapeli on aina noppapeli, ja varmasti toisinaan nopanheitto ratkaisee pelit nerokkaan taktikoinnin sijaan. Peli on kumminkin nopea, joten mitä sitte. Pelissä kerätään pisteitä haalimalla osuuksia kaupungin taloista, rakentamalla omia erikoisrakennuksia (joista saa lisäksi muitakin hyötyjä) ja tuuppaamalla karavaaniin tavaraa. Kultaa ja kameleita kerätään resursseiksi muun muassa rakentamiseen. Lisäksi toimintakorteilla voi napsia irtopinnoja ja saada muita etuja. Periaatteessa siis sekavaa meininkiä, paljon tekemistä ja häsäämistä, mutta lopulta peli on varsin yksinkertainen. Lisäksi peli on siis nopea, ja ennen kaikkea nopeatempoinen. Omalla vuorolla on periaatteessa aina monta vaihtoehtoa, mutta lopulta hyviä vaihtoehtoja on vain pari, joten valinnat eivät kestä kauaa. Ihan asiallista sekoo ekan pelin perusteella.
The Downfall of Pompeii
Peli on toisaalta rento, toisaalta ilkikurinen ja lopulta jopa karmiva. Ensin asutetaan hyvässä hengessä upeaa Pompeijin kaupunkia ensin yksittäin, sitten koko suvun voimin. Mutta kas kummaa, kuin yllättäen Vesusius pamauttaa hävityksen kauhistuksen ilmoille ja laavaa sinkoilee sinne tänne ja pakoon pitäis ehtiä. Rentoutta edustaa asutusvaihe, ilkikurisuutta toisten reittien estäminen ja porukan listiminen laavan kulkua ohjailemalla. Karmivuus juontaa siinä, että pelissä, jälleen hyvässä hengessä (tai jopa pyhässä hengessä) heitellään toisten pelaajien äijjiä tulivuoren uumeniin! Tosta noin vaan. Oli se normaalia. No kumminki, jälleen nopea ja nopeatempoinen peli, ei liikaa järkeilyä, mutta sopivasti vetävyyttä mielenkiinnon herättämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten blogissa on aikaisemmin esitetty, tuntuu tosiaan paikoin siltä, että ihan oikeasti juoksisi laavaa pakoon. Pieni paniikki iskee. Lisäksi pelissä on koko ajan pieniä valinnan paikkoja: ottaakko varmasti äijjä tai pari turvaan uhraten samalla useampia äijjiä varmaan kuolemaan polttavan laavan alle, vai yrittääkkö pelastaa väkeä pahasta pinteestä keskeltä pelilautaa ja vaarantaa samalla ne "varmatkin" pelastujat. Valitte siinä ny sitte.
Ubongo Extreme
Perjantaina vähä testailtiin ja extremeltä tosiaan tuntu. Meni vartti ennenku ykskään laatta oli valmis. Sunnuntaina pelattiin sitteen oikeen säännöillä Tapsi, Visa ja minä. Eka peli vedettiin helpommalla puolella, ja oliki suht helppo. Yhteensä pelaajilla tais yhdeksällä kierroksella jäädä joku 1-2 touhua tekemättä per pelaaja ja pisteet oli luokkaa Opa 37, Tapsi 31, Visa 28. Toinen vedettiin neljän palan puolella, joka oli vaikeempi. Ainaki mulle oli SAAAATANASTI vaikeempi. Puhutaan fernestä. Sain 3 laattaa 9:stä valmiiks ja 8 pistettä, samat säännöt siis muuten ku helpolla puolella, eli suht vertailukelpoinen ja pudotusta siis reilusti. Puhutaan haastavuudesta. No ei siinä sinänsä mitään, tosta nyt ei viä paljo tiä. Mutta ku jätkät veti vissiin kutakuinki ihan melkein täsmälleen samat pisteet ku helpolla puolella, joku 1-2 pinnaa erit. Vaikutti se niillä. Tai vähä kauemmin niilläki kyllä meni, mutta sai sentäs valmiiks melkein kaikki. En muista kumpi niistä voitti, mutta ne oli siinä 30 tuntumas kumminki molemmat. Puhutaan siitä, että mulla vaikutti helevetin paljon se puoli, ja muilla ei vaikuttanu yhtään. Erikoista mä sam pat. Mutta joka tapauksessa peli on siis paljon haastavampi kuin perus Ubongo, ja ei siihen enää tän jälkeen ole paluuta. Tätä jaksanee pelailla ainakin silloin tällöin, niin kauan kuin haastetaso pysyy riittävänä (eli itselläni varmaan kauiten, oooolimmä hyvä sillä vaikeemmalla puolella).
Paljon siis tuli pelejä pelattua, ja kaikki omassa sarjassaan hyviä. Ja tosiaan Factory Manageri ja Yspahan oli meikän vastikään ostamia pelejä, ja molempiin ostoksiin ihan tyytyväinen. Varsinki ku halvalla sai Saksanmaalta. Toivottavasti niitä(kin) pelaamme vain paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)